Yleinen

Viehättävä Versailles

sunnuntai, lokakuu 6, 2019

Kepeät ovat askeleet, kun naiset saapuvat linnan sisäpihalle. He nostavat katsettaan kohti korkeuksia, pitkin koristeellisia linnan ulkoseiniä. Katon silhuetissa kimaltaa kultaa ja niihin osuvan auringon valoa.

Mutta keitä olivat he, jotka kulkivat näistä porteista Aurinkokuninkaan aikana? Millaisiin ajatuksiin heräsivät sen aikakauden naiset, millaisiin nukahtivat?  Millaisia toiveita he kantoivat sisällään? Millaiset pelot heitä pitelivät otteessaan? Millaisia olivat sen ajan omassa elämässään rohkeat naiset?

Keitä esittävät nuo katolla ja seinillä olevat patsaat? Kuka kiipesi ylös laittamaan patsaat paikoilleen? Oliko sillä miehellä käsissään likaa ja kipeitä, puhjenneita rakkoja merkkinä kovasta työstä? Saiko hän riittävästi leipää syödäkseen ja viiniä juodakseen? Oliko hänellä viedä vaimolleen muutama punertavakupeinen omena ja läheisestä puutarhasta taitettu ruusun oksa?

Kuka oli hän, joka kutoi tämän kauniin värikkään maton? Mikä oli hänen etunimensä? Kuinka vanhaksi hän eli? Oliko hän tyytyväinen työhönsä? Pääsikö hän koskaan näkemään mattoaan tämän loisteliaan palatsin huoneessa? Saiko hän kokea hetkeäkään sellaista loistoa omassa elämässään? Millaisia olivat hänen onnen tunteensa?

   

Kuka soittikaan tuota harppua? Kenen sävellys soi tässä huoneessa? Kuka kuunteli ilahtuneena, kuka vaipuneena omiin ajatuksiinsa? Kuka katseli tuon vaaleasävyisen maton hempeitä kuvioita, kuka vain keskittyi höyryävään teehensä? Kuka suunnitteli pakenevansa hovin tiukkaa etikettiä, kuka nukahti nukahti tuoliinsa?

 

Kuka oli se palvelijatar, joka kulki läpi näiden värikkäiden huoneiden kantaen hovin vieraille kahvia, leivoksia ja makeaa viiniä? Oliko hänelle koskaan aikaa ja mahdollisuutta pysähtyä ihaillen tai ihmetellen katsomaan noita seinille ripustettuja lukuisia muotokuvia? Hyräilikö hän, vieraiden lähdettyä ja tarjoiluastioita korjatessaan jotain sävelmää, jonka oli aiemmin kuullut musisointihuoneessa tarjoillessaan? Lausuiko hän muotokuvien hahmoille hiljaa ääneen salaiset toiveensa? Tai purkiko niille vihaa ja väsymystään?

 

Nukkuiko Marie Antoinette levollista unta tässä makuuhuoneessa? Oliko hän lopulta tyytyväinen makuuhuoneensa väreihin? Pitikö hän stukkojen kuvioista? Tiesikö hän, että jälkipolvet tulisivat sankoin joukoin ympäri maailman vierailemaan tässä huoneessa ja ottamaan siitä tuhansia ja taas tuhansia valokuvia? Aavistiko hän jo tänne muuttaessaan karun kohtalonsa?

   

Millainen olikaan se päivä, jona vuoden 1919 rauhansopimus kirjoitettiin tässä salissa? Oliko silloin sateista vai aurinkoista? Kuka oli pyyhkinyt peilit tahrattomiksi tuota päivää varten? Kuka kiillotti nuo ylelliset kattokruunut?

    

Kuka katsoi kuumana syyspäivänä ulos palatsin ikkunasta ja kaipasi ulos puutarhaan, kaipasi vapauteen? Leikitteli ajatuksissaan kiertävänsä puutarhan jokaisen hiekkapolun, nuuhkaisevansa jokaisen puiston ruusun tuoksua, koskettavansa jokaisen patsaan viileää pintaa.

 

Kuinkahan naiset pitelivätkään pitkiä helmojaan puistoon vieviä portaita alaspäin mennessään?  Kuinka tuuli tarttuikaan niihin? Kuinka ylväinä naiset kantoivatkaan itseään? Kuinka nauttivat puiston kauneudesta, lintujen laulusta ja lämpimistä päivistä? Kuinka odottivat näkevänsä edes vilauksen hänestä, joka sai sydämen hakkaamaan?

  

Osasivatko barokin mestarit taideteoksia luodessaan kuvitellakaan, miten me uuden vuosituhannen matkaajat tulisimme hurmaantuneen sanattomiksi näistä loistokkaista ja mahtipontisista suihkulähteistä ja veistoksista? Tiesivätkö he, että taidemaalarit, kirjailijat ja runoilijat läpi vuosisatojen tulisivat inspiroitumaan heidän luomuksistaan? Osasivatko he arvata kuinka me nämä suihkulähteet nähtyämme janosimme lisää tietoa roomalaisen mytologian Apollosta, hänen äidistään Latonasta ja siitä, kuinka Latona muutti Lycian asukkaat liskoiksi ja sammakoiksi suojellakseen lapsiaan Apolloa ja Dianaa?

Löytävätkö puiston linnut suojaa näistä leikatuista puista ja pensaista? Ihmettelevätkö ne koskaan, miksi puut ja pensaat ovat niin erilaisia kuin toisaalla? Vai ovatko ne koskaan asuneetkaan muualla kuin täällä, leikattujen puksipuiden maassa, hallitussa symmetrisyydessä ja laskelmoitujen muotojen ympäröimiä? Osasivatko ne edes kaivata luonnon spontaania epäjärjestystä?

        

Puiston pitkät kujat kutsuivat takuulla seikkailuun. Ketkä tapasivat salaa puutarhan pitkillä kujilla? Kuka piiloutui leikkimielisesti rakkaaltaan kujien katveisiin? Ketkä jäivät yöksi puutarhan suojaan lumoutuneina kuutamosta? Oi voisimmepa mekin jäädä, ajattelivat nykypäivän naiset.

 

Naisten askeleet ovat kuitenkin edelleen kepeät,  kun he jättävät puutarhan taakseen ja kävelevät ulos linnan pääporteista. Mielet sen sijaan ovat täynnä ajatuksia ja tarinoita. Kuinka onkaan onnekasta, että tämä kaikki rakennettu on yhä olemassa. Että sodat tai muukaan onnettomuus ei ole tuhonnut tätä kaunista, ainutlaatuista ja vaikuttavaa rakennushistoriaa. Vaan tässä se on, lähes meidän kaikkien halukkaiden saatavilla, ihailtavissa, koettavissa. Myös meillä tavallisilla nykypäivän kulkijattarilla on mahdollisuus viehättyä Versaillesta. Onnekasta.

 

Kanssani Versaillesta viehättymässä oli ystäväni S. Kiitos matkaseurasta! 

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Mari sunnuntai, lokakuu 6, 2019 at 16:20

    Kiva postaus. Minä mietin todella usein kirkoissa, palatseissa, linnoissa – yleensäkin historiallisissa kohteissa juuri näitä asioita. Kun käy esim. jonkun tunnetun henkilön syntymäkaupungissa tai -talossa, lähtee mielikuvitus heti liikkeelle.

    • Reply reetaeevi maanantai, lokakuu 7, 2019 at 07:40

      Kiitos kommentista 😊 Näin siinä juuri käy itsellekin, rakennusten historiallinen elämä ikään kuin herää eloon. Ja tunnettujen henkilöiden kohdalla heidän elämänhistoriansa alkaa kiinnostamaan ihan uudella tavalla!

  • Reply Taina Köykkä maanantai, lokakuu 7, 2019 at 10:49

    Oi, niin paljon herättää juuri kysymyksiä ja pohdintaa menneestä. Hieno paikka ja postaus, kiitos

    • Reply reetaeevi tiistai, lokakuu 8, 2019 at 19:18

      Kiitos kommentista 🙂 Oli kyllä hieno kokemus päästä käymään Versaillessa. Ja menisin kyllä uudelleenkin 🙂

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty torstai, lokakuu 10, 2019 at 11:44

    Versailles on kiehtonut minua jo pitkään – ja juurikin tuon historian vuoksi. Kaikki kulta ja kimallus peittävät taakseen hurjia tarinoita.

  • Reply Tiina Johanna / Kookospalmun alla sunnuntai, lokakuu 13, 2019 at 14:19

    Todella kaunis paikka ja kauniita kuvia! 🙂 Ihanasti olet pohtinut noilla kysymyksillä asioita paikkaan liittyen. Tuolla olisi ihana itsekin joskus päästä vierailemaan, sen verran kaunis ja historiallinen on. 🙂

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.