Syyskuinen Pariisi. Täydellinen päivä nauttia pala monipuolista suurkaupunkia.

Montparnasse. Hautausmaa.

Pariisin hautausmailla olen vierailut aiemmin vain sillä kuuluisimmalla Pere Lachaisella. Siellä keskittyminen meni kuuluisten henkilöiden hautojen etsimiseen. Täällä pystyy jotenkin toisella lailla keskittymään vain tähän hetkeen. Tämän hautausmaan tunnelmaan. Hautausmaat ovat ensisijaisesti paikkoja, joissa voimme käydä muistelemassa poisnukkuneita läheisiämme. Mutta myös paikkoja, jotka saavat ajattelemaan elämän haavoittuvuutta, ja sitä kuinka omaa elämäänsä haluaa elää. ”Oi, minä haluan elää juuri näin. Minä haluan olla Pariisissa!”

   

 

Boulevard Pasteur. Kahvila Le Pasteur.*

Oltiin kävelty jo tovi. Hostellin aamukahvi ei enää vaikuttanut. Nyt olisi aika kahvin ja croissantin. Ja siinä oli oiva paikka. Ihana terassi. Houkuttelevat tuolit. Kivanväriset markiisit. Vieressä kukkakauppa. Ystävällinen tarjoilija. Ja pian jo yritän sulavasti: ”Deux cafés et un croissant au beurre, s’il vous plaît!”

     

 

15ème arrondissement. Eiffelin etsintä.

Pariisin kadut ovat pitkiä. Ne ovat kiemuraisia. Niitä reunustavat kauniit vanhat talot. Jokapuolella autoja, paljon valkoisia pakettiautoja. Kaduilla kulkiessa menee suuntavaisto sekaisin. ”Missä se Eiffel nyt on, pakko katsoa taas google mapsista!” Kun olemme nostaneet katseemme puhelimen näyttämästä kartasta, ystäväni S huudahtaa: ”No tuossahan se on!” Räjähdämme nauruun. Otamme muistoksi parit valokuvat tässä hupaisasta hetkestä. Kuvassa on etäisesti mutta ehdottomasti Eiffel. Ja valkoinen pakettiauto.

    

 

Champs de Mars. Tornin tuijotusta.

Nurmikentän päässä on lukuisia kuvaajia. Moni haluaa itsensä kuvaan lähes kokonaisen rautarouvan kanssa. Minäkin tietenkin! Tornia lähestytään metri kerrallaan Champs de Marsia astellen. Ensimmäistä kertaa lähestyn madamea tästä suunnasta. Se näyttää jotenkin rumemmalta kuin Seineltä käsin lähestyessä. Mutta mitä useammat askeleet Champs de Marsia on edetty, sitä kauniimmalta rouva alkaa näyttää. Vahvalta, elinvoimaiselta, voimakkaalta!

 

 

Seinen ranta. Katu kuin taide.

Taiteilijoiden kaupunki. Sitä sinä olet. Olet meidän kaikkien kaupunki. Olen van Goghin, olet minun, olet Modiglinianin, olet hänen, olet Renoirin, olet heidän. Me monista maailman kolkista tulleet kuljemme pitkin Seinesi rantaa. Piirryt iäti sydäntemme kartalle. Olet osa Ranskaa, mutta olet silti jotain suurempaa. Olet impressionismi, olet art nouveau, olet art deco. Ja meillä on jo wine o’ clock!

 

 

Edelleen se sama ranta. Helmoja, historiaa ja hauskuutta.

Pariisi on kaupunkina iso. Sen huomaa varsinkin silloin, kun julkinen liike on (meille pimentoon jääneestä syystä) poissa käytöstä. Silloin kävellään, helmat heiluen. Toisaalta Seinen rannalla on paljon nähtävää. Jos Orsayn museorakennukseen ei ole aikaa mennä sisälle (tuo aika on kyllä hyvin käytetty, jos sisälle päätyy), se on yleissivistävää nähdä silti edes ulkoapäin. Vanha rautatieasema, jonka sisälle on rakennettu mielestäni kaupungin hienoimpia museoita. Mutta koska kaupunki on edelleen iso ja aikaa on vähän, jatkamme matkaa Louvren sisäpihalle. Matkalla vastaan tulevat koirat pyörällä. Pariisi on paitsi suurenmoinen, se on myös hauska. Ja tietenkin se on historiallinen. Suuri onni että, Notre Damen kellotornit säilyivät tulenlieskojen tuholta.

   

 

Shakespeare and Co. Sääntöjen rikkomista.

Minun oli ehdottomasti vietävä ensi kertaa Pariisissa vieraileva ystäväni S kylään Aggien luo. Shakespearen kirjakauppa on paitsi sympaattinen rakennus ja kirjanystävän paratiisi, se on myös Aggie-kisun koti. Kirjakaupan sisällä ei olisi saanut kuvata, mutta koskapa Aggie niin hienosti poseerasi, en voinut vastustaa.

 

 

5ème arrondissement. Iltapäiväkävely.

S on saateltu lentokenttäbussille. Olen jäänyt  yksin tähän suurkaupunkiin. Olen aivan väsynyt. Mutta liian innoissani jäädäkseni lepäämään hostelliin. Haluan nähdä suuren moskeijan, haluan palata Place Mongelle (josta ostin vuonna 2011 elämäni ensimmäiset macaronsit) ja haluan ostaa jotain hyvää syötävää Rue Mouffetardilta.

 

Olisin voinut jäädä juomaan moskeijan kahvilaan kupillisen minttuteetä. Olisin voinut jäädä syömään johonkin Mouffetardin hyvistä ravintoloista. Mutta päädyin ostamaan vietnamilaisia kevätrullia ja ne hostellilla syötyäni hipsin nukkumaan. On kerättävä voimia. Ranskan syyskuinen seikkailuni on vasta alussa. Mutta mikä päivä! Onnea minä, kiitos sinä. On ollut sinun päiväsi Pariisi. Ja sinun päiväsi on minun päiväni.

*****************************************************************************

*Kahvilasuositukseni: Cafe Pasteur https://cafe-pasteur.business.site/