Suomen suurin matkablogiyhteisö
Singapore

Intian värejä Singaporessa

lauantai, elokuu 29, 2020

Alunperin intialaisten siirtolaisten asuinalue Little India on Singaporen väriläiskä, jonka tutustumiseen kannattaa käyttää hetki, jos sinne asti jonain päivänä tie käy. Itseäni miellyttivät erityisesti seinämaalaukset, kauniit katukyltit ja talojen koristeelliset yksityiskohdat. Olin liikkeellä suhteellisen aikaisin aamupäivästä, joten curryravintolat jäivät harmillisesti kokematta. Kaupunginosan tunnelmaa on jopa hieman vaikea sanoittaa, mutta kuvat kertokoot omaa tarinaansa.

Little Indian metroaseman läheisydessä voi ihailla värikkäitä lehmäaiheisia seinämaalauksia.

 

Oma suosikkini lehmämaalauksista.

Värikkäät talot katukuvassa

Kanat olivat myös suosittu aihe seinämaalauksissa.

Myös tavallista arkielämää oli kuvattu paljon maalauksissa.

Upeat lintumuraalit.

Sri Veeramakaliamman temppeli

Sri Veeramakaliamman temppeli

Temppelin maalaustaidetta

Katukuvassa näkyi sariin pukeutuneisia naisia.

Värikkäät norsupatsaat olivat valanneet erään pienen nurmialueen keskellä kaupunginosaa.

 

Räikeidenkin värien vastapainona muraaleissa oli käytetty myös maanläheisiä värejä.

Little Indian ainutlaatuiset katukyltit.

Koristeellisuutta ja pieniä yksityiskohtia.

Pastellisävyjä.

Rapistunutta kauneutta.

Värejä tuntui riittävän loputtomiin.

Oletko käynyt Singaporen Little Indiassa? Millaisia muistoja sinulla on paikasta?

Singapore

Gardens by the Bayn puita ihmettelemässä

lauantai, elokuu 15, 2020

Kun aikanaan suunnittelin viime talven Aasian reissun kohteita, Singapore kuului ilmiselvänä listalle. Olin kuullut tästä kaupunkivaltiosta paljon positiivisia mielipiteitä ja sen maine itämaista ja länsimaista elämäntyyliä yhdistelevänä metropolina oli päästävä kokemaan paikanpäälle. Ja vaikka Singaporen monipuolisuudesta mainitaan jokaisesta siitä kertovasta artikkelista, ei sitä voi ymmärtää kuin menemällä paikanpäälle ja tutkimalla sen eri kaupunginosia. Ja ehdottomasti suosittelen tutustumista Singaporen historiaan esimerkiksi kansallismuseovierailun merkeissä, sitä kautta moni nykyisyyden asia näyttäytyy aivan uudessa valossa. Itse aloitin kuitenkin Singaporee tutustumisen Gardens by the Bayn nykyaikaisten puiden ihmettelyllä, sillä se oli ensimmäinen asia, minkä halusin nähdä tästä Kaakkois-Aasian modernista metropolista.

Kun olin Krabilta lähteneen aamupäivälennon jälkeen majoittunut Chinatownissa sijaitsevaan hostelliini ja syönyt lounaaksi mausteista kiinalaista munakoisoa, lähdin iltapäiväkävelylle kohti Gardens by the Bayta. Metro on ehdottoman kätevä Singaporessa ja kuljinkin paljon niiden viiden päivän aikana kun tutustuin eri alueisiin. Kävely on kuitenkin se tapa, jolla mieluiten lähden liikkeelle tutustuakseni itselleni uusiin paikkoihin. Kun otan jaloillani tuntumaa uuteen maaperään, sielu seuraa perässä ja tulen tietoisemmaksi siitä missä olen. Siellä minä ujo maalaistyttö pienestä savolaisesta kaupungista kävelin toisella puolella maailmaa suurkaupungin katuja. Moni on kutsunut sitä rohkeudeksi, minä kutsun sitä uteliaisuudeksi. Ja ennen kaikkea onnellisuudeksi.

Kävelymatkalla oli mahdollisuus kuvata Marina Bay Sands -hotellia useasta kuvakulmasta.

Kukkien kuvaamiselle pyhitetettyjä hetkiä.

Vuonna 2012 avatun Gardens by the Bay ulkoilmapuutarhan vetonauloina toimivat futuristiset teräksestä rakennetut superpuut, joiden runkoa pitkin kiemurtelevat elävät saniaiset ja muut trooppiset kasvit kohoavat superpuiden mukana useiden metrien korkeuteen. Kestävän kehityksen periaatteita noudatten rakennetun puutarhan superpuut on päällystetty aurinkokennoin, joilla kerätään energiaa tämän ainutlaatuisen puutarhan käyttöön.  Noin parikymmentämetriä maanpinnasta kulkee Skywalk, jota pitkin halukkaat pääsevät muutaman euron hintaan kulkemaan superpuulta toiselle. Itse tyydyin ihailemaan puita maantasalta, sillä jonot yläilmoihin ovat pitkät. Jätän väliin myöskin molemmat puutarhan lasikuvut, joihin on myös erillinen pääsymaksu. En siksi, että pääsymaksu olisi ollut liian kova, vaan siksi että iltapäivä alkoi olla jo pitkällä ja ihailtavaa ja tutkittavaa riitti ulkonakin. Puita, kukkia ja varoituksia alueella elävistä saukoista. Ulkoalueella on erilaisia teemapuutarhoja kiinalaisista puutarhoista palmumaailmoihin ja vesililjalampiin.

Muurahaisia maailmalla.

Aika kului ympäröivää ihmetellessä eri puolilla puistoa kävellen ja välillä puiston penkeillä loikoillen. Lämpöä riitti. Sielu huokaili painavana kiitollisuudesta nähdä tämäkin paikka. Olin jälleen kerran kiitollinen itselleni, että olin seurannut uteliaisuuttani ja lähtenyt katsomaan näitä paikkoja maailman toisella laidalla. Toivoin, että sisälläni oleva uteliaisuus säilyisi elämänkatsomuksenani eloni loppuun asti. Ja että aina jollakin muotoa uteliaisuus saisi täytettä, vastauksia, uusia pieniä kokemuksia elämän upeudesta. Antaen toivoa siitä, että kannatti jatkaa uuteen päivään silloinkin, kun tuntuu, että oma elämänpolku on liian raskas ja yksinäinen. Auringon hiljalleen laskiessa ulkopuutarhan tunnelma muuttui satumaiseksi ja taustalla kohoavan Marina Bay Sands- rakennuksen figuuri piti jälleen ikuistaa useasta kuvakulmasta.

Auringonlaskun aikaan.

Heijastuksia.

Marina Bays Sandsin katolla olevien puiden figuurit piirtyivät mukaan tähän hetkeen.

Straussin sävelet saattelivat valoketjuja superpuiden rungoilla kohti sen oksia. Garden Rhapsodyksi nimetty valoshow on alkanut. Ihmishahmot liikkuvat puiden välissä kävelyreittejä pitkin. Minä olen maassa, mutta samanaikaisesta jossain pienessä taivaassa. Tai ehkä sittenkin avaruudessa. Pimeyden, valojen tuikkeen ja klassisen musiikin yhdistelmä sellaisessa paikassa, jonne pääsystä on pitkään unelmoinut, tekevät paikasta entistä taianomaisemman. Jotain samaa koin edellisenä syksynä Reims’n katedraalilla. Niissä hetkessä sielussa huokaileva kiitollisuus saavuttaa uuden tason. Se nousee tyrskeen lailla pintaan ja saa kyyneleet kirpoaman silmiin. Sain vielä tämänkin kokea. Nähdä nämä puut ja sen kuinka ne muuttavat väriään pimeässä Singaporen illassa.

Avaruudellinen vihreys.

Sininen hetki.

Valoshown päätyttyä lähdin satojen muiden ihmisten tavoin etsimään reittiäni läheiselle metroasemalle, jotta pääsisin kulkupelillä kätevästi takaisin Chinatowniin. Reitti vei Marina Bays Sands hotellin lävitse ja ennen sitä ihmisjoukko pysähtyi kuvaamaan puiston ja hotellin välisen Dragonfly laken valopallomerta.

Dragonfly lake

Ajatuksena oli tulla joku aamupäivä lasikupujen puutarhoille uudelleen, mutta sehän jäi, kun Singaporen muut nähtävyydet veivät mennessään. Näin silti yhden illan aikana enemmän kuin olin ajatellut, sain enemmän irti kiitollisuudesta kuin aiemmassa elämässäni tavallisena tammikuun keskiviikkona. Oman elämän uteliaisuusseikkailut olivat jälleen hyvässä vauhdissa, kiitos siitä superpuut!

Muista Singaporen kokemuksista lisää seuraavissa postauksissa!

Museoiden maailmassa

Kulttuuria kesään VB-valokuvakeskuksen Kätketty vapaus-näyttelystä

sunnuntai, heinäkuu 12, 2020

Kuluvan kesän kulttuurisuositukseni Kuopiossa on VB-valokuvakeskuksessa kesäkuussa avautunut Gertrude Bellin ja Meeri Koutanimen yhteisnäyttely Hidden freedom – Kätketty vapaus. Kannattaa tulla kokemaan valokuvataidetta niin läheltä kuin kauempaakin kotimaasta.

Kuopion VB-valokuvakeskuksen kesässä pääsee pienelle, mutta vaikuttavalle valokuvamatkalle Lähi-Itään ja Aasiaan kahden eri aikakauden naisen valokuvien kautta. Englantilainen Gertrude Bell (1868-1926) ja kansainvälisesti tunnetuin suomalainen valokuvajournalisti Meeri Koutaniemi ovat molemmat dokumentoineet elämää omalla aikakaudellaan sellaisilla alueilla maailmassa, joissa yksin matkaileva naiskuvaaja on ollu harvinaisuus. Meeri Koutaniemen kuratoimaa valokuvanäyttelyä täydentää valokuvakeskuksen kellarissa nähtävillä oleva videotallenne, jossa Koutaniemi kertoo sekä perehtymisestään Bellin laajaan tuotantoon että omista kenttäkokemuksistaan dokumentaristina ja lisäksi päiväkirjatekstien merkityksestä matkoilla vastaan tulleiden kokemusten ja niiden aiheuttaminen reaktioiden tallentamisessa.

Pidin näyttelystä paljon. Itsessäni se herätti monia erilaisia tuntemuksia naisten matkustamisesta, naisten asemasta erilaisissa yhteiskunnissa sekä myös kiinnostusta esimerkiksi Lähi-Idän matkailuun. Näyttelykäynnillä pystyin kyllä keskittymään valokuvien visuaaliseen tutkimiseen, tekstinäytteisiin ja videotallenteen antiin, mutta jotenkin minulle jäi sellainen olo jo heti näyttelyyn tutustumisen alkuhetkillä, että näyttely sisältää niin paljon monitasoisia elementtejä, etten millään pysty imemään kaikkea haluamaani mukaani yhdellä kertaa. Siksipä ajattelin jo silloin, että käyn ehdottomasti katsomassa näyttelyn vielä uudelleen kesän aikana. Museokortin ja Kuopiossa asumisen ansioista se käy onneksi helposti lähes koska vaan.

Kuvat Gertrude Bellistä ja Meeri Koutaniemestä Barson kellarissa pyörivästä videosta tallennettuna.

Näytteillä olevista Gertrude Bellin valokuvista itseäni puhutteli eniten tämä.

Meeri Koutanimi on valokuvannut matkoillaan paljon muun muassa nuoria naisia.

Valokuvien lisäksi näyttelyssä esitellään otteita molempien naisdokumentaristien matkoillaan kirjoittamista kirjeistä ja päiväkirjateksteistä.

VB-valokuvakeskus on rakennuksena itsessäänkin niin viehättävä, että jo sen vuoksi uudelleen vierailu piakkoin on erittäin mieluisa. Kesäaikaan myös puutarha ja siellä avoinna oleva kahvila Vohoveli luovat omaa tunnelmaansa. Valokuvakeskus on saanut nimensä valokuvaaja Victor Barsokevitschiltä (1863-1933), jonka ateljee sijaitsi aikoinaan samassa viehättävässä keltaisessa puutalossa kuin missä vuonna 1987 aloittanut keskus edelleen sijaitsee. Valokuvakeskus on maamme ensimmäinen alueellinen valokuvakeskus ja sen tehtävänä on edistää valokuvakulttuuria erityisesti Pohjois-Savossa ja Itä-Suomessa, mutta sillä on paljon sekä kotimaista että kansainvälistä yhteistyötoimintaa.

Valokuvakeskuksen ovi on avoinna valokuvataiteen upeaan maailmaan.

Valokuvaaja Viktor Barsokevitch aloitti toiminsa tässä nykyisen valokuvakeskuksen puutalossa vuonna 1894.

Valokuvakeskuksen sisäpihan puutarhaidylliä.

Kahvila Vohoveli tuo veikeyttä perinteisen puutaloympäristöön.

Kurkistus kellarista puutarhaan.

Vaikka olen viime vuosina käynyt paljon katsomassa itseäni kiinnostavia näyttelyitä ja tutustumassa eri kaupunkien kulttuuritarjontaan siksi, että koen ne joka kerta innostavina ja omaa luovuutta ruokkivana, antoi tämä näyttelykokemus tietenkin eri tavalla virtaa arkeen ja luovuuteen pitkän kotoilukevään jälkeen. Ja kuten valtaosa on sen tämän poikkeuksellisen ajan keskellä todennut, on omalla lähiympäristöllä antaa meille matkailusta ja kulttuurielämyksistä nauttiville paljon kokemuksia myös täällä kotimaassa.

Mikä on sinun suosituksesi kotimaan kulttuuritarjonnasta tälle kesälle?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Thaimaa

Kurkistus Krabi Towniin

sunnuntai, heinäkuu 5, 2020

Krabi Town on kohde, johon moni Krabin lomailija tutustuu yleensä vain Krabi Town Night Marketin muodossa Ao Nangilta käsin, mutta itse vietin kaupungissa muutaman päivän hidastellen, kirjoittaen ja hotellihuoneessa laiskotellen. Mutta jäi kaupungista toki muitakin muistoja. Tässä pieni kurkistus niihin.

Aamulenkkimaisemia

Aamulenkit suuntautuivat usein sataman lähistölle, josta olisi päässyt veneillä myös monille retkille. Itse olin vain ohikulkumatkalla ihaillen kauempana kohoavia vuoria ja nauttien auringon paahtavasta lämmöstä. Ja sattuipa matkalle myös taideteoksia.

 

Temppelialueen elämää

Krawi Townin päätemppeli Wat Kaew kohoaa pienen mäen päällä pääkatu Maharad roadin eteläpäässä. Kiipeily portaita pitkin kannattaa, sillä pieni ja sympaattinen temppeli on kuin eri maailmasta pääkadun pakokaasujen ja mopotaksitarjousten jälkeen. Itse kohtasin temppelin pihalla kukon ja kanaemon poikasineen, jotka olivat yhtä suurta perhettä alueella liikuskelevien kulkukoirien kanssa.

 

 

Temppelialueen rauhaisaa yhteiseloa.

 

Katutaidetta

Kun Wat Kaewilta jatkaa mäen päällä olevaa katua etelään päin, pääsee ihailemaan Krabi Townin katutaidetta. Betoniseinään maalatut kuvat kertovat Krabin alueen elämästä meren läheisyydessä. Karstikivikallioita, kalastajaveneitä, taivaalla vapaana liiteleviä lintuja ja punertavia auringonlaskuja.

 

Hyvää ruokaa

Krabi Townin ehdoton ruokapaikkasuositus on Krabi night marketin (joka on siis eri paikka kuin muutaman kerran viikossa iltamarkkinoiksi avautuva Krabi Town Night Market) pieni ruokapaikka, jonka pöydissä tuntui aina riittävän asiakkaita. Paikan nimeä en tietenkään tiedä taikka muista, vaikka söin siellä useamman kerran Krabin kaupunkipäivien aikana. Aivan Night Marketin vieressä sijaitseva May and Mark’s House puolestaan on sisustukseltaan länsimaalaisempi ruokaravintola, josta saa kuitenkin aitoja Thaimaan makuja ja erittäin hyvää kahvia. Ja koska kaipasin pizzaa, kävin testaamassa sitä pienessä ja viehättävässä Bistro Monacossa. Ei nyt aivan italialaisen veroista, mutta silti hyvää ja maistuvaa.

Krabi Night Marketin hyvää currya.

May and Mark’s housen lounasherkkua.

Joskus elämässä on parasta hyvä kahvi. (May and Mark’s house.)

Bistro Monacon tunnelmallinen pizzaillallinen.

 

Taidetta Andamaaneilta

Andamaanien taidemuseo ei ole rakennuksena kovinkaan kummoinen (se on osa Andamaanien kulttuurikeskusta) eikä siellä tietenkään ole tarjolla maailman kuuluisimpia teoksia, mutta se oli vierailunarvoinen paikka juuri siksi.  Sen kautta pystyi aistimaan sen, miten Andamaanien alueen taiteilijat näkevät luontonsa, elinympäristönsä, kulttuurinsa ja arkensa. Ja se vahvisti näkökulmaa siihen, että Thaimaassa voi todella tehdä muutakin kuin makoilla hiekkarannoilla. Andamaanien kulttuurikeskuksessa on myös esimerkiksi Andaman Beads Museum, jossa voi tutustua alueen koruhelmien historiaan ja nykypäivään. Kulttuurikeskuksen museoihin oli ilmainen sisäänpääsy, mitä vähän ihmettelin, olisin ilomielen jonkun bahtin tälle kulttuuritoiminnalle antanut pääsymaksun muodossa.

Kulttuurikeskuksen etupihaa koristavat monet suuret ja raikkaan väriset helmitaideteokset.

Tämä nousi museovierailupäivän suosikkiteokseksi.

Karstikivikalliot puhuttavat luonnollisesti myös alueen taiteilijoita.