Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

viini

Argentiina Etelä-Amerikka

Mendozan viinitiloilla – Ruca Malen ja Bodega Caelum

3.5.2017

Mendozan alue Argentiinassa on erittäin tunnettu viinitiloistaan ja viikon loman aikana ei kaikkia ennätä kiertää, saati sitten lyhemmälläkään pysähdyksellä.

Aikaisemmin kirjoitin jo Clos de Chacrasin ja Bodega Dante Rovinon käynneistä ja nyt jäljellä on päivän kaksi viimeistä viinitilavisiittiä.

 

Ruca Malenin tarina alkoi vuonna 1998 kun Jean Pierre Thibaud ja Jacques Louis de Montalembert yhdistivät haaveensa perustaa oman viinitilan Mendozaan. Kummallakin heistä oli jo vahva osaaminen viinialalla, Jean Pierre oli toiminut Chandonin viinitilan johdossa 10 vuotta ja Jacques Louis oli kerännyt kokemusta viininteosta Bourgognen alueelta.

Ensimmäisestä sadosta 1999 alkaen Ruca Malen on tuottanut korkealaatuisia viinejä keskittyen tyyliin, eleganssiin sekä erityislaatuisuuteen.

Nykyään Ruca Malenin viinitilan ideana on tuottaa mahdollisimman hyviä ravintolapalveluita ja yhdistää talon viinejä ruoka-annoksiin. Ravintolassa käytetään vain Mendozan alueella tuotettua ruokaa. Argentiinahan on tunnettu hyvästä ja laadukkaasta pihvilihastaan  ja sitä on myöskin tarjolla viinitilan ravintolassa.

Pääkokki Lucas Bustos kasvattaa ravintolassa käytettävät kasvit, vihannekset ja yrtit tilan puutarhassa ja ravintolan menu vaihtuu vuodenaikojen ja käytettävissä olevien raaka-aineiden mukaan. Tänä päivänä Ruca Malen on yksi suosituimmista viinitilaravintoloista koko Argentiinassa.

Viinitila on myös suosittu juhlapaikka ja kyllä näissä maisemissa kehtaa juhlia viettää. Oikealla näkyy viinitilan puutarhaa, jossa pääkokki kasvattaa ravintolaan kasvikset ja yrtit.

 

Lounaan alkuruoka

Vierailupäivän tasting-menu alkoi annoksella, jossa oli papuja hiukan totutusta poikkeavassa muodossa.

  • Beans ice cream with citric legumes in different textures, flowers and spicy merkén gel.
  • Yauquen Torrontés 2015

Lounaan pääruuan lisukkeet perinteisesti valmistettuna.

Pääruokana tarjottiin filet mignon kuumien kivien päällä kypsennettyjen kasvisten kanssa ja viininä oli Kinién Malbec 2012.

Jälkiruuan vuoro

Jälkiruokana gluteenittomana versiona oli

  • citrus ice cream acomppanied with English cream custard sauce and fresh oranges and almonds.
  • Ruca Malen Brut (75% Pinot Noir, 25% Chardonnay)

Myös Britannika-blogia kirjoittava Annika on käynyt Ruca Malenin viinitilalla, postauksen löydät täältä.

Päivän viimeisenä pysähdyspaikkana oli Bodaga Caelum. Tässä vaiheessa päivää olin maistanut jo noin kahtakymmentä viiniä ja en tietenkään ollut raaskinut hyviä viinejä sylkeä pois, joten viimeisellä viinitilalla valokuvaamisesta ei meinannut tulla yhtään mitään. Muutamia otoksia sain sentään onnistumaan 😉

BODEGA CAELUM

Caelumin viinitilan piha-aluetta

 

Calumin viinitila on perheprojekti, joka sai alkunsa vuonna 2009. Edelliset kymmenen vuotta tila oli kasvattanut rypäleitä mutta myynyt ne muille alueen viinitiloille, joten vihdoinkin oli aika perustaa oma viinitila ja alkaa tuottamaan viinejä omista rypäleistä. Intohimo omaan tekemiseen, luonnon kunnioittaminen ja perheen hyvinvoinnista huolehtiminen näkyy jokaisessa pullossa viiniä.

 

Pääsimme maistamaan viiniä myös suoraan tankista

 

Käymistankkeja ja kuten koosta voi päätellä, isoja määriä tällä tilalla ei vielä tuoteta

 

 

Osa tilan valikoimasta

Caelumin viinitila tuottaa myös laadukkaita pistaasipähkinöitä, joita saa ostaa mukaansa viinitilan myymälästä. Ja uskokaa tai älkää, pistaasipähkinät sopivat erinomaisesti valkoviinien kanssa.

 

Taidetta viinitilan seinällä, tehty viinipullon korkeista

 

Jos tykkäät punaviineista ja erityisesti Malbec-rypäleestä tehdyistä, niin tule Helsingin Vanhalle Ylioppilastalolle perjantaina 5.5. juhlistamaan Malbec World dayta. Siellä pääset maistamaan yli 100 eri Argentiinalaista viiniä.  Jos tulet paikalle ja tunnistat, tule ihmeessä nykäisemään hihasta. Salud!

 

Argentiina Etelä-Amerikka

Malbecin perässä Mendozassa – kansainvälinen Malbec-päivä 17.4.

16.4.2017

Suurin osa meistä viiniä joskus juoneista on maistanut Argentiinalaista malbec-rypäleestä tehtyä punaviinia ja kuten monen muunkin mielestä niin myös minunkin mielestä nämä viinit ovat aivan loistavia. Siksipä Etelä-Amerikan matkaa suunnitellessa jo heti alkuun halusin sisällyttää matkaan pysähdyksen Mendozan kuuluisalla viinialueella.

Alkuperäisenä suunnitelmanani oli lentää Buenos Airesiin ja ottaa siitä bussi Chilen Valparaisoon, siten että matkalla olisin pysähtynyt Mendozassa muutaman päivän mutta matkasuunnitelmien muuttuessa ja hintoja matkayhteyksille etsiessäni tajusin sen, että jos sinne haluan päästä ja ehtiä muutaman päivän paikalla olemaan, niin nopein ja suhteessa edullisin konsti olisi lentää sinne.  Lentojen ja muiden majoitusten hintaa en halua täällä alkaa erittelemään sen takia, että kummankin hinta riippuu aivan siitä milloin varaa, milloin matkustaa ja kuinka paljon lisäpalveluita haluaa. Hintaero kuitenkin viiden tähden pitkänmatkan bussiin verrattuna oli joitakin kymmeniä euroja Aerolineas Argentinaksen lennolla tammikuussa 2017, kun lennot oli varattu edellisen vuoden lokakuussa.

Viiniköynnöksiä Dante Rovinon viinitilalla

 

Lentokoneen valmistautuessa laskeutumaan horisontissa alkoi näkymään lumihuippuisia vuoria, viinitarhoja sekä suurkaupunki ja ensimmäinen viinitarha tuli vastaan jo ennen lentokentän porteista ulos ajamista, joten nyt todellakin tuntui heti siltä, että ollaan tärkeällä viinintuontatoalueella.

Argentiina on maailman viidenneksi suurin viinintuottajamaa ja Mendozassa, joka on yksi Argentiinan kuudesta viinintuontantoalueesta ja koko Latinalaisen Amerikan suurin viinialue, tuotetaan vuosittain 2/3 koko maan viineistä. Tunnetuin rypäle täällä on Malbec mutta alueella viljellään myös muita rypäleitä kuten punaisista Cabernet Sauvignonia sekä Bonardaa sekä valkoisista Torrontésia, Chardonnayta ja Sauvignon Blanchia. Mendozan alue jaetaan vielä erikseen kolmeen alueeseen ja näistä Luján de Cayossa kävin muutamalla suositulla viinitilalla tutustumassa heidän tuotteisiinsa.

 

Ensimmäiset viiniköynnökset näkyi jo lentokentän aitojen sisäpuolella

 

Mendozan vuoristoinen aavikkoilmasto tarjoaa päiväsaikaan tummakuoristen rypäleiden kypsymisen kannalta tärkeää auringonvaloa ja lämpöä. Öisin lämpötilat putoavat, mikä hidastaa kypsymistä ja säilyttää rypäleissä tasapainoisten, hienojen viinien valmistukselle välttämättömän hapokkuuden.

Viininviljely on aloitettu Argentiinassa 1550-luvulla Eurooppalaisten maahanmuuttajien mukanaan tuomista viiniköynnöksistä, esimerkiksi Malbec on lähtöisi Luoteis-Ranskasta, jossa sen kasvuolosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset, jonka takia kyseisen rypäleen kasvatus on siirtynyt pääsääntöisesti Argentiinaan. Uuden maailman ensimmäiset viininvalmistajat olivat ”uudisraivaajia”, koska alueella ei ollut perinteisiä viininvalmistusperinteitä he joutuivat kehittelemään oman tapansa tehdä juomaa soveltamalla eurooppalaisia reseptejä. Vallitsevat olosuhteet kuitenkin poikkesivat eurooppalaisista ilmaston, teknologian kuin kaupankäynninkin suhteen ja näistä syistä johtuen viinikin maistui täysin erilaiselle. Uudessa maailmassa viineistä tuli vahvempia, täyteläisempiä ja tuoksultaan kypsempiä ja hedelmäisempiä. 1900-luvun lopulla maahan saapui paljon Italialaisten viinintekijäsukujen nuoria jäseniä nostamaan viinien tuotantoa ja tasoa. He toivat mukaan tietotaitoa ja rahaa investointeihin, jolla moni viinitila on saatu uuteen kukoistukseen.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana tuotantomäärät ovat lisääntyneet Argentiinassa räjähdysmäisesti ja Mendosasta löytyykin kaikille tuttuja isoja viinitiloja, pieniä boutigue-tiloja sekä kokeellisempia pieniä perheyrityksiä. Oletko kuullut Trapichesta tai Nortonista? Kumpikin näistä toimii alueella, mutta halusin käydä katsomassa jotain vähän pienempää. Kaupungin keskustasta bongasin yrityksen nimeltään Mendoza Wine Camp ja heidän matkassaan lähdin sitten kiertelemään päiväksi.

CLOS DE CHACRAS

 

Vaikka ensimmäinen pullotettu vuosikerta viinejä tältä tilalta on vuodelta 2004, niin viinitila on perustettu vuonna 1921 osana isompaa projektia nimeltään “Bodegas y Viñedos Gargantini”.  Ensimmäinen sukupolvi Gargantinin perheestä muutti Sveitsistä Argentiinaan 1800-luvun lopulla italiankieliseen kaupunkiin Ticinoon.  Seuraavan sukupolven edustaja Don Bautista Gargantini onnistui luomaan keinon hyvien viinien valmistukseen alueella.

 

Viinitilan päärakennus

 

Vuosien kuluessa yritykseen kuuluneet kolme viinitilaa vaihtoivat omistajia useampaan otteeseen kunnes 1987 Bautistan lapsenlapsi Silvia osti yhden viinitiloista takaisin perheeseen kunnioittaakseen isoisänsä perintöä.

Silvia puolisonsa Alejandro Genoudin kanssa kunnosti viinitilan rakennukset ja muutti tuotantotilat nykyaikaiset vaatimukset täyttäviksi. Genoudin suku liittyy myös paikalliseen viinihistoriaan, Alejandron isoisoisä insinööri Cesar Cipolletti oli luomassa kastelujärjestelmää, jolla mahdollistettiin viininviljely alueella käyttäen hyväksi vuoristosta valuvia lumien sulamisvesiä.

Viinitilan alkuperäinen vesisäiliö

 

Nykyään kaikki viini mitä tilalla tuotetaan käytetään betonitankeissa, jotka ovat korjattu vastaamaan nykyaikaisia säädöksiä.  Viinit ikäännytetään joko Ranskalaisissa tai Amerikkalaisissa tynnyreissä ja pullotuksen jälkeen viinejä toimitetaan ympäri maailmaa.

 

Käymistankkeja, jotka ovat korjattu vastaamaan nykyajan vaatimuksia

 

Tilalla käytettävät rypäleet tulevat Mendozan alueen parhailta ja tunnetuimmilta alueilta Uco Valleysta, Luján de Cyosta ja Maipústa.  Alueilla on juuri sopiva määrä auringonvaloa sekä rypäleille soveltuva ilmasto. Tilan viineistä kaksi palkittiin International Wine Challenge kisan hopeisella mitalilla vuonna 2017.

 

Alkuperäiset käymistankit viinitilan kellarissa

 

Bodega Dante Robinon päärakennus, jossa myymälä ja tasting-tilat

BODEGA DANTE ROBINO

Squassinin perheyritys tuottaa viinejä sekä kuohuviiniä, joihin rypäleet tulevat noin 400 hehtaarin alueelta sekä Lujan de Cyon että Maipu´n alueelta. Tila on perustettu vuonna 1920 ja kuten muillakin alueen tiloilla tuotanto ei ollut alkuun kovinkaan laadukasta, vaan enemmänkin tuotettiin pöytäviinejä,  ja vasta noin 20 vuotta sitten he istuttivat uudet köynnökset ja aloittivat viininvalmistuksen alusta, jolloin laatua saatiin parannettua huomattavasti.

Viinitilalla sijaitsee museo, jossa pääsee tutustumaan viininvalmistuksen välineisiin aina 1920-luvulta alkaen sekä maistamaan myös tankista kuohuviiniä. Tilan viinejä ei tällä hetkellä saa Suomesta, mutta Saksan lomilla näitä useasti palkittuja viinejä voi hankkia.

Tilan Malbec-viinit olivat loistavia mutta omaksi suosikikseni tuli allaoleva Bonarda-rypäleistä valmistettu viini.

 

Viinitilan tuotteita myymälässä

Kuohuviinipullot kypsymässä

 

Viinitilan museosta, kuvassa keskikokoisia tynnyreitä.

 

Viinitilan museosta

 

Tässä ensimmäiset kaksi vierailluista tiloista ja jotta postauksesta ei tulisi romaania, niin seuraavista kahdesta tulee postaus huomenna 17.4, koska silloin juhlitaan kansainvälistä Malbec-päivää Argentiinassa. Helsingissä päivää juhlitaan vasta 5.5. Vanhalla Ylioppilastalolla, tilaisuuden järjestää Argentiinan Suomen suurlähetystö. Täältä löydät tilaisuudesta lisätietoja.

Australia Oseania

Australialaisten viinien perässä Hunter Valleyssa -päiväretki Sydneystä

19.7.2016

Ennen kevään reissua olin lukenut paljon siitä, mitä Sydneyssä ja lähialueilla voisikaan tehdä ja useammassa paikassa oli tullut vastaan Hunter Valleyn viinialue. Ja koska pidän viineistä, niin tämä kuulosti paikalta johon olisi päästävä. Tälläkään kertaa kaikki ei mennyt kuin Strömsössä, Sydneyssä oloaika meni osaltani lääkäristä toiseen juostessa ja sikainfluenssaa potiessa, mutta toiseksi viimeiselle päivälle maassa löysin ainoan matkatoimiston, mikä järjesti sinä päivänä retkiä.

Nimikin kuullosti hyvälle, AEA Luxury Tours ja tieto siitä, että meitä on vain pieni ryhmä lähdössä sai minut varaamaan tämän ylihinnoitellun retken (195Au$). Jonkin verran opasaikoina on tullut retkeiltyä ja tällä kertaa luulin saavani rahoilleni vastinetta…

Koska en majoittunut hotellissa vaan yksityismajoituksessa niin sovimme hakupaikaksi Sheraton hotellin edustan kello 7.00 – 7.10 väisenä aikana. Varttia yli seitsemän soittelin ja kyselin auton perään, puhelimessa luvattiin kyydin tulevan ihan muutaman minuutin kuluttua. Australiassa taitaa olla eri käsitys ajasta kuin meillä Suomessa, sillä auto haki minut 10 vaille 8. Onneksi Sheratonin edessä oli pieni kahvikoju, josta sain suunkostuketta odotellessa.

Hunter Valley retki Sydney

Australian reptile parkin sisäänkäynti

Australian Reptile Park

Olen ollut jo vuosia kaikennäköisiä eläintarhoja vastaan ja toiveissa olisikin ollut Australiassa nähdä edes joitain elukoita luonnonvaraisina, mieluiten tietysti niitä karvaisia eikä matelijoita. Tähän retkeen kuitenkin kuului ensimmäisenä pysähdyksenä kahvitauko Australian reptile parkisssa. Tällä ”eläintarhalla” on kuitenkin hyvin tärkeä tehtävä, he keräävät käärmeiden ja hämähäkkien myrkkyjä vasta-aineiden valmistusta varten. Australiastahan löytyy enemmän myrkyllisiä käärmelajeja kuin mistään muualta maailmasta.

australia krokotiili eläintarha

Krokotiilin poikanen Australian reptile parkissa

Australia krokotiili eläintarha Sydney

Hieman isompi krokotiili

 

Kyllähän niitä karvaisia kavereitakin tuolla näki ja samalla saimme kuulla ikäviä asioita koaloiden tulevaisuudesta. Elintilan kaventuminen, ilmaston lämpeneminen ja kaivostoiminta vievät koaloita kohti tuhoa ja asiaa ei helpota myöskään koaloiden parissa leviävä klamydia, joka tekee naaraspuolisista karhuista lisääntymiskyvyttömiä. Paikkapaikoin koalakannasta 90% sairastaa klamydiaa. Lisäksi vuosittain noin 4000 karhua saa surmansa joko liikenteessä tai koirien tappamana.

 

Australian reptile park koala eläintarha

Koala Australian reptile parkissa

Australian reptile park eläintarha kenguru

Kenguru

Briar Ridge

 

Mutta palataan takaisin aiheeseen. Ensimmäinen viinitila jossa pysähdyimme oli Briar Ridge. Hunter Valley on Australian vanhinta viinintuotantoaluetta, jossa ensimmäiset viiniköynökset on istutettu 1831 ja Briar Bidgen tila on perustettu vuonna 1972 lähelle Cessnockin kaupunkia. Se sijaitsee 165km Sydneystä pohjoiseen ja 50km Newcastlesta. Alue on hyvin kaunista kumpuilevine ”vuorimaisemineen”. Ilmastollisesti Australia sijoittuu maailman kuumimpien viinintuotantomaiden joukkoon. Sademäärät mantereen tunnetuimmilla tuotantoalueilla ovat minimaalisen pienet, joten köynnösten keinokastelu on välttämätöntä lähes jokaisella tarhalla. Hunter Valleyssa sataa keskimäärin vuodessa noin 530mm kun esimerkiksi Helsingissä sademäärä on keskimäärin 655mm.

 

australialainen valkoviini chardonnay

Briar Ridgen chardonnay

 

Kuuman ilmaston ansiosta Australia on tullut tunnetuksi lähinnä paksukuorisista punaisista lajikkeista, kuten Shirazista ja Cabernet Sauvignonista. Viileässä ilmanalassa viihtyviä lajikkeita, kuten Pinot Noiria ja Chardonnayta viljellään viileimmillä rannikkoalueilla. Shiraz ja cabernet sauvignon -viinien lisäksi Hunter Valley on tullut tunnetuksi Etelä-Afrikasta Australiaan rantautuneesta sémillonista, josta valmistetaan alueen tunnetuimmat valkoviinit. Hunter Valleyn sémillon-viinit ovat joko täysin tammikypsyttämättömiä, jolloin niiden tuoksu ja maku ovat raikkaan sitruunaisia. Tammitynnyreissä kypsytetyt sémillon-viinit sopivat kypsän hedelmäisten viinien ystäville ja täydellisesti esimerkiksi grillatun lohen seuraan.

 

Cabernet Sauvignon punaviini australia Hunter valley

Briar Ridge Cabernet Sauvignon

 

Briar Ridgen vinitila on avoinna joka päivä klo 10 – 17 ja jos viineihin ihastuu, he toimittavat tuotteitaan myös Suomeen, rahtikulut ovat kyllä suolaisia. Itse tykästyin heidän yhdeltä tarhalta tuleviin sémillon-viineihin, harmi vaan ettei laivalle saanut viedä kuin yhden pullon mukanaan.

 

Leogate Estate Wines

Seuraava pysähdyspaikka olikin sitten jo astetta hulppeampi Leogate Estate Wines. Tässä vaiheessa astuu mukaan kuvioihin se, ei mennyt niinkuin Strömsössä. Sydneystä lähtiessä retken kuljettaja kysyi onko kenelläkään erityisruokavalioita. Kerroin, kuten myös varatessani retkeä edellisenä päivänä, noudattavani gluteenitonta ja kalatonta ruokavaliota. Kuski kertoi ilmoittavansa lounaspaikkaan ja luotin siihen, että tieto kulkee. No viinitilavisiiti alkoi tietysti viinien maistelulla ja samalla piti saada tietoa siitä, miten juustoja ja viinejä voisi yhdistää. Kyseinen henkilö, joka tämän maistatuksen piti, ei maininnut juustoja muuten kuin, että tuossa on, syökää ja maistelkaa viinien kanssa. Olisin ollut enemmän kuin onnellinen, jos olisi kerrottu mitä juustoja on ja minkä viinin kanssa ne ovat parhaimmillaan. Viinit täällä kyllä olivat loistavia ja ei ihmekään, että Quantas on valinnut tilan viinit businessluokan tarjoiluihin. Nälkä alkoi jo tässä vaiheessa olla aivan mieletön….

viinitila Hunter Valley australia

Leogate estaten sisäpihaa

 

Hunter valley viinimaistajaiset viinitila leogate

Viinien ja juustojen yhdistämistä

Ja sitten oli pitkään odotetun lounaan vuoro. Pöytään kannettiin suuri kulho ceasarsalaattia, iso vadillinen mereneläviä ja toinen iso kulho höyryävää pastaa.  Kysyin, että mitkäs näistä ovat minulle ja olisittepa nähneet tarjoilijan ilmeen kun hän pudisteli päätään, että mitä meinaat? Samassa pöydässä istuvan kuljettajan kasvoille alkoi hiipimään puna ja siinä vaiheessa tajusin, ettei kukaan paikassa tiennyt ruokavaliostani. Tässä vaiheessa meinasin sitten purskahtaa itkuun mutta tarjoilija lohdutti, että kyllä keittiö valmistaa minulle pikaisesti jotain gluteenitonta. Alla olevan annoksen tultua pöytään luulin tämän olevan alkusalaatin, mutta tässä oli kaikki mitä sain lounaaksi, yhden tomaatti-mozzarellasalaatin.

Hunter Valley lounas viinitila

tomaatti-mozzarellasalaatti

 

Herkullisen näköistä pastaa… vaan ei gluteenitonta

 

Jälkiruuaksi muille tuotiin upeat suklaiset jäätelöannokset ja koska tuo lehdykäinen sisälsi kauraa, tätä ei tietenkään voitu minulle tarjoilla edes ilman tuota ”keksiä” vaan korvaavaksi sain mansikkasorbettia mantelilastuilla. Arvatkaa vaan, kuinka paljon tässä vaiheessa otti päähän!

 

Australia viinitila lounas

Unelmieni jälkiruoka jäi taaskin väliin

 

Gluteenittomana jälkiruokana mansikkasorbettia mantelilastuilla

 

Takaisin Sydneyyn päästyäni otin yhteyttä AEA Luxury Toursin johtajaan ja avauduin hiukan liian kovasanaisesti puhelimessa ja pari päivää myöhemmin retken hinnasta oli palautettu kolmasosa luottokortilleni. Tämä ei kuitenkaan poistanut sitä mielipahaa, jonka koin nälkäisenä ja muutaman viinilasillisen liikaa jälkeen. Tämä ruokaselkkaus ei todellakaan ollut viinitilan vika, he tekivät parhaansa.

Hunter Valley viinitila australia

Viinitynnyreitä ja laaduntarkkailua

 

Leogaten valikoimaa

 

Kyseinen viinitila Brokenback Vineyard perustettiin 1970-luvun puolivälin jälkeen ja tällä hetkellä viinitilalla kasvaa chardonnayta 18ha, semillonia noin 4ha ja shirazia noin 28ha. Rypäleitä tila tuottaa vuodessa noin 340 000 kiloa. Logon ja nimensä Leogate tila on ottanut porttia vartioivista kahdesta isosta leijonapatsaasta. Nykyään tilalla vietetään paljon mm häitä, joihin hulppeat tilat on kuin luotu.

Yksi monista juhlasaleista

 

Kyllä täällä kehtaisi juhlia

 

 

Celebrity Solstice Risteilyt

Celebrity Solstice – Specialty restaurants

15.7.2016

Celebrity Solstice aluksella on monipuolisen buffeen ja pääravintolan Grand Eparnayn lisäksi myös erikoisravintoloita, joissa tuli risteilyjen aikana käytyä hyvin useasti. Minulle ruoka-aineallergisena ja gluteenitonta ruokavaliota noudattavana oli huomattavasti helpompi asioida pienissä ravintoloissa, joissa henkilökunta oppi muistamaan toiveeni jo ensimmäisen käynnin jälkeen ja vältyin pääravintolan toiveelta tilata ruokani jo edellisenä iltana etukäteen. Koin itse hankalaksi päättää päivää etukäteen, mitä haluaisin syödä ja olisinkohan sitten kuitenkaan nälkäinen kun ruoka-aika koittaa.

Erikoisravintoloihin voi ostaa paketteja jo ennen risteilyä tai paikan päältä, hinnassa ei juurikaan ole eroa. Ensimmäisenä risteilypäivänä kummallakin risteilyllä hyttiini oli toimitettu kortti, jolla sai ensimmäisen illan katemaksusta 50% alennuksen, joten tämä etu kannattaa käyttää. Normaalisti katemaksut ovat ravintolasta riippuen noin 40-45Us $ per henkilö.

Celebrity Solsticella on valittavana kolme erikoisravintolaa; Murano, joka tarjoilee perinteistä ranskalaisen keittiön tyylistä, Tuscan Grille, joka taasen on italialainen ja Silk Harvest aasialaisen fuusiokeittiönsä antimilla. Näiden lisäksi laivalta löytyy Bistro on 5, jonka listalta löytyy salaatteja, voileipiä ja creppejä (katemaksu 10$ / hlö), Aqua-class asiakkaiden Blue ja sviittiasiakkaiden Luminae.

Kerran pari risteilyn aikana näissä ravintoloissa on tarjolla myös lounas, ajankohta löytyy hytteihin päivittäin jaettavasta lehdestä ja ruokalista lounasaikaan on supistettu versio täydestä listasta. Ensimmäisen risteilyni aikana otin viiden illan paketin, joka maksoi laivalta ostettuna 159$ ja toiselle risteilylle 9 illan paketin, joka sisälsi myös rajoittamattoman määrän lounaita ja illallisia Bistro on 5:ssä hintaan 219$. Näiden lisäksi olin onnekas, sain kutsun kapteenin pöytään Staff Captain Iliaksen seuraan ja lounastamassa kävin muiden yksin matkustavien rouvien kanssa pariin otteeseen.

Ravintola Murano

Ensimmäinen kokemukseni Muranosta oli katkeran suloinen. Olin ravintolaan mennessä jo valmiiksi väsynyt ja nälkäinen ja meinasin purskahtaa itkuun kun näin listan. Ensinäkemältä en löytänyt mitään mieleistä syötävää ja sanoinkin tarjoilijalleni Georgelle, että taidan tuhlata aikaani ja rahojani tässä paikassa, mutta keskusteltuani hetken kokki Shaunin kanssa päädyimme yksimielisyyteen illan menusta ja loppujen lopuksi Muranosta tuli lempiravintolani. Yksin istuessa ehtii kiinnittämään huomiota kaikkiin pikkuseikkoihin, kuten hovimestarin kokoa liian pieneen takkiin (selvisi risteilyn aikana hänen intohimonsa salitreenaamiseen) tai ravintolan henkilökunnan sisällä vallitsevaan hierarkkiaan.

Muranon alkuruokalistalta kokeilin mm seuraavia annoksia:

Warm Goat Cheese Soufflé
Smoked Tomato
Coulis, Parmesan Cream, Basil Pesto

 

 Pork Belly
Parsnip Purée,
Caramelized Apples, Calvados Jus

 

Pääruokalistalta kokeiluun päätyivät
Châteaubriand for Two*
Fricassée of Baby
Vegetables, Béarnaise & Cabernet Sauce
 Heirloom Tomato & Buffalo Mozzarella Salad
Granny Smith Apple,
Cantaloupe Micro Basil & White Balsamic Emulsion
Herb Crusted Lamb Rack
Pea Purée, Tomato
Confit, Baby Carrots, Spice Meatball, Garlic Jus

 

 

Ja jälkiruuaksi aivan mielettömän upean makuinen jälkiruokakimara ja tämäkin täysin gluteenittomana.

 Palvelu Muranossa oli jotain käsittämättömän upeaa, henkilökunta todella ystävällistä ja haikeudella jään odottamaan seuraavaa kertaa kun pääsen tämän ammattitaitoisen tiimin palveltavaksi.
Tuscan Grille oli ensimmäisen risteilyiltani valinta ja pihvinnälkäiselle paikka on loistava. Täällä ruokavalioni otettiin huomioon ja vain pienillä muokkauksilla löydettiin sopivat annokset ilman turhaa häsläämistä.
Solo travellers lounaalta ja kyseessä ei siis ollut sinkkujen vaan yksinmatkustavien tapaaminen.
Carpaccio di Manzo
(Filet Mignon
Carpaccio)
Sun-dried tomato
& kalamata olive tapanade
Bisteca Tartare
(Steak Tartare)
Dijon mustard,
capers, parsley, onion, parmesan cheese, black pepper vinaigrette & crispy
potato chips

 

Insalata di Formaggio di Capra
(Goat cheese salad)
Fried goat cheese,
arugula, toasted pine nuts & balsamic vinaigrette
(tätä annosta on muokattu siten, että vuohenjuustoa ei ole kuorrutettu eikä paistettu)
Pomodoro e Mozzarella di Bufala
(Bufala Mozzarella
and Tomato)
Extra virgin olive
oil, aged balsamic vinegar and garlic focaccia
Risotto allo Zafferano
(Golden Saffron
Risotto)
Asparagus, roasted
cherry tomatoes & parmigiano-reggiano
Bistecca Toscana ”Rib Eye”
Blackened angus
ribeye steak

 

Tiramisu ilman keksejä 🙂

 

Creme brulee

Laivan kolmas erikoisravintola on Silk Harvest, jossa vaikutteita listalle on saatu aasian maista. Listalla on niin sushia kuin perinteistä thaimaalaista pad thaita, vietnamilaisia makuja sekä curryja. Valitettavasti ravintolan valaistus on erittäin hämärä ja kamerani ominaisuudet eivät olleet parhaimmillaan, joten täältä vain yksi kuva.

 

Laivalla järjestetään pidemmillä risteilyillä ainakin yksi päivä, jolloin pääsee tutustumaan erikoisravintoloiden tarjontaan. Kokit esittelevät kunkin ravintolan kaikki annokset ja mieleen juolahtavia kysymyksiä saa käydä esittämässä.
Silk Harvest

 

Tuscan Grille

 

 

Murano

 

Toivottavasti kuvat saivat veden herahtamaan kielellesi. Ilman iltoja erikoisravintoloissa moni makuelämys olisi jäänyt kokematta ja monta kokemusta köyhempänä olisin tullut reissusta pois. Ja ei, matkalla tulleet kilot eivät tulleet erikoisravintoloista 😉