Blogini on muuttanut!
Tämän jutun löydät uudesta blogistani tästä linkistä
Nähdään uudessa osoitteessa <3
Helsinki on täynnä kivoja kahviloita ja lisää tulee koko ajan. Joinakin päivinä iskee valinnanvaikeus minne suuntaisi kahville ja vielä haasteellisempaa tulee, jos haluaa jotakin syödä kahvin kanssa. Tarjolla on vohveleita, cupcakeseja, raakakakkua, salaatteja, pizzaa ja mikä parasta, kaikkea näistä saa gluteenittomina.
Johan & Nyström
Parhaimmat lattet olen saanut Kanavarannassa Johan & Nyströmiltä. Heidän valikoimastaan löytyy oman paahtimon kahveja, teetä, raakakakkuja sekä tarvikkeita kahvin ja teen valmistukseen kotona. Raakakakut vievät kielen mennessään ja kotona keitän nykyään El Salvadorilaista Menendezin perheen tuottamaa kahvia. Mukava terassi meren äärellä on yksi hyvä syy käydä täällä.
Lähimmät matkailunähtävyydet ovat kahvilan ”takapihalla” Uspenskin katedraali ja kävelymatkan päässä Kauppatori Altaineen.
Suklaista raakakakkua ja latte Johan & Nyströmillä
Vegaaninen ja gluteeniton vohveli omena- ja vadelmahillolla
Tykkäätkö vohveleista? Useammassa paikassa olen niitä maistellut ja parhaimmat ovat ehdottomasti Voffeli & Kaffelissa Töölössä. Kahvila itsessään on näkemisen arvoinen, ihan kuin astuisi mummolaan sisälle. Samanlaiset haarukat ja veitset kuin mitä lapsuusajan mökillä oli käytössä saavat vanhat hyvät ajat palaamaan mieleen. Valikoimassa on sekä suolaisia, että makeita versioita ja meille ruoka-ainerajoitteisille löytyy vegaaninen ja gluteeniton vohveli pienellä lisämaksulla. Erilaiset kukkakupit, ilmainen santsikuppi ja mummolamainen sisustus on piste iin päällä.
Ja täältähän on lyhyt matka poiketa Temppeliaukion kirkolle tai Kansallismuseoon.
Voffeli & Kaffeli
Voffeli & Kaffeli
Grillimakkaraa nuotiolla? Juu, sekin onnistuu Helsingissä meren äärellä Cafe Regattassa. Täältä löytyy myös kattava lista muita gluteenittomia tuotteita, kuten korvapuusteja ja karjalanpiirakoita munavoilla. Paikalle pääsee kätevästi Alepa-fillarilla, lähin pyöräparkki on kivenheiton päässä. Kahvilan rannasta saa vuokrattua myös kajakin tai suppilaudan. Kahvia löytyy kahta sorttia, vaaleaa paahtoa tai talon omaa tummapaahtoista. Ensinmainittua saa santsata ja santsikupista sä saat 5 senttiä, ootko muualla törmännyt samaan käytäntöön? Sibeliusmonumentti ja Hietsun uimaranta ovat kumpikin kävelymatkan päässä.
Cafe Regattan pieni punainen tupa ja perunamaa
Grillimakkaraa nuotiolla
Vallilasta löytyy yksi kiva kahvila, Melt New York Eatery entisen Suvannon paikalta. Kakut ja herkulliset cupcaket tänne toimittaa Say it with a cake ja nämä herkut ovat tietenkin gluteenittomia. Viime aikoina olen yrittänyt paikkaa vältellä, koska jatkuva herkkujen syöminen alkaa jo näkyä vyötäröllä. Keväällä paikasta sai maukasta brunssilautasta, mutta jostain syystä Meltissä päätettiin vaihtaa listaa ja makoisat amerikkalaiset pannarit jäivät pois listalta. Salaattejakin olen täällä käynyt nauttimassa ja suosittelen kyllä pistäytymään, jos liikut täälläpäin.
Melt sijaitsee noin puolivälissä Konepajan Brunon kirppikseltä sekä Teurastamolta.
Gluteeniton mutta herkullinen cupcake @Melt
Kukapa nainen ei pitäisi shoppailusta? Juu, nyt sä ihmettelet, että miksi mä yht´äkkiä vaihdan aihetta. No, siksi koska Relovessa Töölöntorin kupeessa voi tehdä kirppislöytöjä, syödä viikonloppuisin ihan loistavaa brunssia ja arkisinkin kahvilasta saa jos jonkinlaista herkkua. Brunssilla kaikki tuotteet ovat luontaisesti gluteenittomia ja suurin osa vegaanisia, mutta lihansyöjäkin nautti näistä houkutuksista.
Oopperatalolle ja Töölönlahdelle pääsee yhden pysäkinvälin taktiikalla kasin tai kakkosen ratikalla.
Banaanipannareita Reloven brunssilla
Reloven brunssin herkkuja
Näiden edellämainittujen lisäksi saatat törmätä allekirjoittaneeseen Cafe Caruselin pizzan äärellä, Mattolaiturilla syömässä shampanja-mansikka-juustokakkua tai Kakkugallerian kakkubufeesta (syö niin paljon kuin jaksat hintaan 12,90€) tai kevyemmin ihan vain yhdellä… Kaksi ensin mainittua sijaitsevat Kaivopuiston kupeessa ja Kakkugallerialla toimipisteitä on Itiksen lisäksi Bulevardilla lähellä Aleksanterin teatteria.
Cafe Carussel gluteeniton parmankinkkupizza
Mattolaiturilta juustokakkua
Mikä on sinun suosikkikahvilasi vai pystytkö nimeämään vain yhtä? Kuten huomasit, en minäkään siihen pystynyt ja mielessä olisi ollut vielä monta mainitsemisen arvoista.
Yhdellä macaronsilla Kakkugalleriassa
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Muru Mou ja Skimbaco.
Vuosikausia perheemme parissa puhuttu päiväretki Kuivasaareen alkoi olla jo lähellä, edellisenä iltana Kympin uutisissa ollut juttu nosti ”matkakuumetta” entisestään, kohta pääsisin saarelle, jossa äitini ja tätini ovat lapsuudessaan asuneet ja monet tarinat tältä saarelta kuultu jo omassa lapsuudessa.
 |
|
| Ihalines Merisaukko |
Kuivasaari sijaitsee noin kahdeksan kilometrin päässä Helsingistä Harmajan länsipuolella. Saari on yhä puolustusvoimien hallussa ja sinne pääsee ainoastaan opastetuilla retkillä, joita järjestää Suomenlinnan rannikkotykistökilta yhteistyössä Ihalinesin kanssa.
Venematka Kaivopuiston rannasta perille kestää noin puolisen tuntia ja matkan aikana saa ihastella Suomenlinnaa sen ”toiselta puolelta”. Saari on tunnettu erityisesti kahdesta asiasta, sen luonnosta ja maailman ainoasta jäljellä olevasta toimivasta Durlacher-tykistä.
HISTORIAA
Kuivasaari oli kalastajien käytössä 1700-luvulla ja perimätieto kertoo saaren olleen yksityisomistuksessa 1800-luvulla.Vuonna 1896 se pakkolunastettiin ”Korkealle Kruunulle sotilaallista käyttöä varten” mutta sitä ei vielä silloin linnoitettu. Vuonna 1911 linnake liitettiin Viapori linnoitukseen, mutta Kuivasaaren linnoittamista aloitettiin suunnittelemaan vasta ensimmäisen maailmansodan aattona keväällä 1914, kun sinne päätettii rakentaa neljän tykin patteri. Rakennustöitä ei tuolloin kuitenkaan vielä aloitettu.
Sodan sytyttyä kuitekin Kuivasaaressa aloitettiin rakennustyöt, saaren pohjoispäähän rakennettii kaksoislaituri sekä Kuivasaaren että Pikku Kuivasaaren väliin tehtiin aallonmurtaja. Tykkiasemat rakennettiin vanhan linnoitusperiaatteen mukaisesti siten, että tykkirintama oli kohtisuoraa pääampumasuuntaa vastaan.
 |
| Kasarmin kerrossänkyjä |
Saareen rakennettiin kasarmit ja asunnot henkilökunnalle sekä parakit työmiehille. Pystytetyistä rakennuksista osa on vielä tallella.
 |
|
| Linnakkeen päällikön asunto |
 |
|
| Eino Halmetojan jälkeläisiä kolmessa polvessa sekä isäni |
 |
| Samaiset koristeet löytyivät jo 40-luvun lopun valokuvasta |
 |
| Äitini lapsuuskotinsa eteisessä |
Ylläolevat kuvat ovat linnakkeen päällikön käyttöön rakennettusta talosta, jossa äitini sisaruksineen asuivat -40 luvun lopulla ja 50-luvun alussa isoisäni Einon työskennellessä saarella. Monia lapsuusmuistoja tuli äidilleni ja tädilleni mieleen ja ehkäpä näistä jotain olisi voinut jättää kertomatta. Toivottavasti veljentyttöni ei koskaan saa päähänsä kokeilla, miten hyvin makaronikeitosta saa makaronit tarttumaan eteisen oven lasi-ikkunoihin.
Suosittelen lämpimästi vierailua Kuivasaarella, ennenkuin se kokee saman kohtalon kuin Vartiosaari. Luonto täällä on vielä lähes koskematonta ja jos Senaattikiinteistöt saaresta luopuvat jonain päivänä, saattaa olla että tästäkin saaresta tulee yksityisaluetta tai massojen talloma piknik-alue, jolloin herkästä luonnosta ei jää jäljelle kuin rippeet.
Kiitos Rannikkotykistökillan henkilökunnalle kierroksesta saarella ja pääsystä päällikön asuntoon. Perimätieto kulki taas muutaman sukupolven eteenpäin.
Mitä voi tehdä Helsingissä lämpimänä aurinkoisena kesäpäivänä pienellä budjetilla? No lähteä vaikka Suomenlinnaan. Ja sinnehän pääsee joko HSL:n lautalla tai vesibussilla Kauppatorilta.
Aikaa saarella voi käyttää kävellen kiertelemiseen, käydä museoissa, nauttia kahviloiden antimia tai istuskella piknikillä. Opastettuja kävelykierroksia järjestetään myös.
Kustaanmiekan valleja
Mitäpä saarella sitten on nähtävää? Miten olisi jokin seuraavista?
KUNINKAANPORTTI
Kuninkaanportti kesällä 2016 kun remontti oli vielä kesken
Kuninkaanportti sijaitsee Suomenlinnan eteläisimmällä saarella, Kustaanmiekan salmen edustalla ja on linnoituksen alkuperäinen päänsisäänkäynti. Se rakennettiin alunperin 1753-1754 paikalle johon kuningas Aadolf Fredrik ankkuroi aluksensa vuonna 1752 tullessaan katsastamaan miten linnoituksen rakennustyöt etenevät. Tästä syystä portti nimettiin Kuninkaanportiksi. Kuten kuvasta näkyy, restaurointityöt ovat jälleen käynnissä kesällä 2016.
RANTAKASARMI
Rantakasarmi, jossa sijaitsee mm matkailuneuvonta
Vaaleanpunaiseksi rapattu Rantakasarmi on linnoituksen venäläisellä kaudella rakennettu pääportti. Rantakasarmi hallitsee Suomenlinnan pohjoisrantaa, johon suurin osa saarella kävijöistä saapuu lautalla Kauppatorilta.
Holvattu, peltikattoinen kivikasarmi rakennettiin vuosina 1868–70. Se oli tarkoitettu rauhanaikaisessa käytössä 250 sotilaalle. Osaa rakennuksesta käytettiin päävartiona, jossa oli arestikopit, pidätettyjen kopit ja huoneet vartijoille ja päivystävälle upseerille. Näiden lisäksi kasarmissa oli keittiö, miehistön majoitushuoneet ja käymälät.
SOTAVANKILEIRIN MUISTOPAIKKA
Suomenlinnan vankileirin muistomerkki
Saaren synkästä ja surullisesta historiasta kertova sotavankileirin muistopaikka löytyy lauttarannasta lähdettäessä kulkemaan vasemmalle noin 100m tien oikealta puolelta.
Suomenlinnassa toimi sotavankileiri Suomen itsenäisyyden alkuaikana 14.4.1918–14.3.1919, tänä aikana sinne toimitettiin noin 10 000 punakaartilaista tai punaiseksi epäiltyä. Heistä noin joka kymmenes menehtyi nälkään tai sairauksiin. Vankileiri oli toimiessaan Suomen sisällissodan aikaisista leireistä toiseksi suurin, enimmillään leirillä oli noin 8000 vankia yhtäaikaa. Huonot hygieniaolot ja muonituksen epäonnistuminen altistivat vangit kulkutaudeille, keuhkokuume, vesikauhu ja espanjantauti tappoivat vankeja.
Vankien elämä saarella oli alkeellista ja ankeaa, ruokavarkauksia yrittäneet ammuttiin kuten myös pakoa yrittäneet. Vangit olivat sijoitettuina huonokuntoisiin kasarmeihin, joiden tilat olivat kylmiä ja kosteita, syöpäläisiä kuhisevia. Kuoleman koittaessa tieto kuolemasta ei aina kiirinyt omaisten tietoon ja suurin osa menehtyneistä vangeista haudatiin joukkohautaan Santahaminaan.
SUKELLUSVENE VESIKKO
Suomen ainoa sukellusvene Vesikko
Vierailu sukellusveneen sisällä on elämys sekä lapsille että aikuisille. Pienissä ahtaissa tiloissa työskenteli noin 20 miestä useiden kymmenien metrien syvyydessä. Käynnistä tekee autenttisemman Vesikkoon rakennettu äänimaailma: kävijä kuulee moottoreiden käyntiäänet ja miehistön komennot sekä torpedohyökkäyksen äänet.
Sukellusvene CV-707 rakennettiin Turussa saksalaisten tilauksesta ja se valmistui vuonna 1933. Suomen valtio osti veneen 1936, jolloin se sai nimen Vesikko. Vesikko osallistui neljän muun suomalaisen sukellusveneen kanssa talvi- ja jatkosotaan. Sotien jälkeen Vesikko säästyi ainoana suomalaissukellusveneenä romutukselta. Mittavan entisöintityön jälkeen se avattiin yleisölle Sotamuseon näyttelykohteena Suomenlinnassa heinäkuussa 1973.
Jos sotahistoria ei ole lähellä sydäntäsi niin saarelta löytyy näkemistä myös nostalgianälkäisille.
Lelumuseon ja Cafe Samovarbarin kyltti
Romanttinen vanha puutalo pitää sisällään lelumuseon ja viihtyisän kahvilan
Cafe Samovarbarin kutsuva sohva
Lelumuseo sijaitsee ihanan romanttisessa pitsihuvilassa, jossa toimii myös Cafe Samovarbar. Museossa pääset tutustumaan leikkikaluihin 1800-luvulta 1960-luvulle asti. Kahvilan yhteydessä on myös pieni matkamuistomyymälä.
Aikaa saa kulumaan myös kävelemällä ympäri saarta ja nauttimalla näköaloista tai pulahtamalla uimaan. Piknikviltin levittämiseen löytyy useita paikkoja, mutta autathan omalta osaltasi pitämään Maailmanperintökohteen siinä kunnossa, että kehtaamme sitä esitellä myös ulkomaalaisille vierailijoille. Emme siis käyttäydy kuten tässä kuvassa!
Ei näin! Saarella on roskapönttöjä, joita saa käyttää!
Suomenlinna on Unescon maailmanperintökohde
Tykki lähellä Kustaanmiekkaa
Minnehän tämä polku vie?
