Browsing Tag

Helsinki

Eurooppa Suomi

Inherit the Dust – Nick Brandtin valokuvia Kansallismuseossa

3.4.2019

Tämän viikon perjantaina 5.4 aukeaa Kansallismuseossa kaksi näyttelyä, valokuvaaja Nick Brandtin Inherit the Dust sekä Kansallismuseon omaa tuotantoa oleva Jälkiä, joista kumpikin kertoo ihmisten ja eläinten yhteiselosta tai siitä, onko sitä ja millä tavoin se toteutuu nykyajassa.

En ollut aiemmin juurikaan tutustunut Nick Brandtin tuotantoon mutta näyttelyn nähtyäni ja kuultuani valokuvaajan kertovan kuvien taustoista, en voinut pidätellä itkuani. Millaisen maailman jätämme jälkeemme? Jätämmekö perinnöksi vain tomua? Näyttelyssä olevat 27 suurikokoista mustavalkoista panoraamakuvaa näyttävät kauempaa katsottuina lähes tavallisille luontokuville, mutta lähempi tarkastelu kertoo muuta. Kuvat järkyttävät kun katsot niitä ajan kanssa pienet yksityiskohdat huomioiden.

Tarkemmin katsottuna kuvista paljastuu paljon yksityiskohtia

Brandt kuvaa eläimiä kuten ihmisiä, yksilöinä ja mahdollisimman läheltä. Näyttelyn kuvat ovat otettu vuosina 2003-2012 ja myöhemmin, vuonna 2014, nämä kuvat ovat viety kuvauspaikoilleen luonnollisessa koossa olevina kuvina, paikoille jotka ennen olivat eläinten valtakuntaa. Kuvissa näemme kuitenkin jotain ihan muuta kuin mihin olemme tottuneet luontodokumenteissa.

Nick Brandtin valokuva, jossa iso afrikan norsu

Kuvat herättävät voimakkaita tunteita sekä keskustelua siitä, mitä voimme vielä tehdä. Näyttelyn lehdistötilaisuudessa oli puhumassa myös Suomen WWF:n pääsihteeri Liisa Rohweder, joka toi ilmi luonnon monimuotoisuuden häviämisen myös pohjoisella pallonpuoliskolla. Ilmaston lämpeneminen, lajeille tyypillisten elinolosuhteiden väheminen, ihmisten toimiminen, politiikka ja salametsästys (tai kuten meillä Suomessa, ahmojen laillinen metsästäminen) on asia, joihin voimme vielä vaikuttaa ennenkuin on liian myöhäistä.

Tiedämmekö mitä eläimet ajattelevat vallitsevasta tilanteesta?

Näyttelyn tärkein oppi taitaakin olla se, että eläinten elinolojen ohella myös ihmisten elämisen ympäristöt ovat uhattuina. Tulet huomaamaan sen, kun katsot tarkasti näyttelyn teoksia, niiden pieniä yksityiskohtia. Kättä, joka koskettaa norsun kärsää vain todetakseen, ettei kyseessä ole elävä eläin tai lapsia, jotka surullisin silmin kohtaavat arkensa liimapullo nenän alla villieläinten katsellessa vieressä.

”Kuvani ovat valitusrunoni maailmalle, joka on vääjäämättömästi, traagisesti katoamassa.” Nick Brandt 2004

Bloggaajakollega Tiia tutkii idolinsa Nick Brandtin teosta

”Kansallismuseon tämän vuoden ohjelmisto laajentaa ymmärrystä globaaleista kysymyksistä, kulttuurimme kestävyydestä ja suhteestamme elinympäristöön. Nick Brandtin vaikuttavat valokuvateokset herättivät meidät myös tutkimaan sitä, miten uhanalaiset eläimet ovat läsnä Kansallismuseon kokoelmissa.” Ylijohtaja Elina Anttila

Kansallismuseossa avautuu perjantaina myös näyttely Jälkiä, joka luotaa ihmisen ja eläimen välistä suhdetta museokokoelmien kautta. Näyttely kertoo, miten monin tavoin ajasta ja paikasta riippumatta, ihminen on käyttänyt eläimiä kulttuurinsa käyttövoimana.

Tarvitsemmeko me ihmiset eläimien osia vaatteisiimme tai koruihimme vai voisimmeko tyytyä vain eläinkuosiin? Voisimmeko elää ilman eläimen taljaa lattialla? Ja voisiko potenssilääkkeitä valmistaa muustakin kuin sarvikuonojen sarvista. Näyttely kiinnittää huomiomme siihen, kuinka vuorovaikutus ihmisten ja eläinten välillä on muuttunut ajan saatossa.

Tiia paidassa, jossa kuva eläimestä eikä eläintä ole tässä tapauksessa vahingoitettu

Ihmisten, myös sinun ja minun, toiminnan seurauksena moni eläinlaji on kadonnut, vaarantunut tai vakavasti uhanalainen. Meneillään oleva kuudes sukupuuttoaalto on ensimmäistä kertaa ihmisten aiheuttama. Etenkin ilmaston lämpeneminen vaikuttaa luonnossa elävien eläinten selviämismahdollisuuksiin ja matkabloggaajana tuleekin mietittyä sitä, voisinko osaltani tehdä vielä jotain enemmän auttaakseni maapalloa selviytymään. Haluanko kuitenkin vielä nähdä Afrikan upeita eläimiä niiden alkuperäisessä asuinympäristössään vai tyydynkö television luontodokumentteihin kotisohvallani. Tuenko pientä paikallista kyläyhteisöä ja heidän työtään eläinten hyväksi mutta joutuisin lentämään toiselle puolelle maapalloa ja samalla aiheuttamaan lisää ongelmia ympäristölleni.

Paperikori tai sateenvarjoteline, aito norsunjalka. 1930-luku, Kongo. Kuva Ilari Järvinen / Museovirasto

Joten… käy tutustumassa näyttelyyn ja sen ohessa järjestettäviin tapahtumiin, ensimmäinen niistä, Kulutusjuhla, on jo tulevana lauantaina ja siellä valokuvaaja Nick Brandt on Jani Toivolan haastateltavana. Toivon, että kumpikin näyttelyistä, Inherit the Dust sekä Jälkiä, saavat sinut miettimään pieniä arkisia asioita, joita voisit muuttaa ympäristömme hyväksi.

Näyttely saa katsojankin surulliseksi 🙁

Ei haittaa vaikka itkisitkin muutaman kyyneleen näyttelyssä tai sen jälkeen, lupaan ettet ole ainoa.

Inherit the Dust

5.4 – 1.9.2019

Jälkiä

5.4 – 4.8.2019

Kansallismuseo

Mannerheimintie 34

Helsinki

Ps. My lovely colleque has written to her blog about this exhibition in english, have a look Fangirlquest.com

Suomi

Lempikahvilani Helsingissä – Instagram Travel Thursday

6.7.2017

Helsinki on täynnä kivoja kahviloita ja lisää tulee koko ajan. Joinakin päivinä iskee valinnanvaikeus minne suuntaisi kahville ja vielä haasteellisempaa tulee, jos haluaa jotakin syödä kahvin kanssa. Tarjolla on vohveleita, cupcakeseja, raakakakkua, salaatteja, pizzaa ja mikä parasta, kaikkea näistä saa gluteenittomina.

Johan & Nyström

 

Parhaimmat lattet olen saanut Kanavarannassa Johan & Nyströmiltä. Heidän valikoimastaan löytyy oman paahtimon kahveja, teetä, raakakakkuja sekä tarvikkeita kahvin ja teen valmistukseen kotona. Raakakakut vievät kielen mennessään ja kotona keitän nykyään El Salvadorilaista Menendezin perheen tuottamaa kahvia. Mukava terassi meren äärellä on yksi hyvä syy käydä täällä.

Lähimmät matkailunähtävyydet ovat kahvilan ”takapihalla” Uspenskin katedraali ja kävelymatkan päässä Kauppatori Altaineen.

Suklaista raakakakkua ja latte Johan & Nyströmillä

 

Vegaaninen ja gluteeniton vohveli omena- ja vadelmahillolla

 

Tykkäätkö vohveleista? Useammassa paikassa olen niitä maistellut ja parhaimmat ovat ehdottomasti Voffeli & Kaffelissa Töölössä. Kahvila itsessään on näkemisen arvoinen, ihan kuin astuisi mummolaan sisälle. Samanlaiset haarukat ja veitset kuin mitä lapsuusajan mökillä oli käytössä saavat vanhat hyvät ajat palaamaan mieleen. Valikoimassa on sekä suolaisia, että makeita versioita ja meille ruoka-ainerajoitteisille löytyy vegaaninen ja gluteeniton vohveli pienellä lisämaksulla. Erilaiset kukkakupit, ilmainen santsikuppi ja mummolamainen sisustus on piste iin päällä.

Ja täältähän on lyhyt matka poiketa Temppeliaukion kirkolle tai Kansallismuseoon.

Voffeli & Kaffeli

 

Voffeli & Kaffeli

 

Grillimakkaraa nuotiolla? Juu, sekin onnistuu Helsingissä meren äärellä Cafe Regattassa. Täältä löytyy myös kattava lista muita gluteenittomia tuotteita, kuten korvapuusteja ja karjalanpiirakoita munavoilla. Paikalle pääsee kätevästi Alepa-fillarilla, lähin pyöräparkki on kivenheiton päässä. Kahvilan rannasta saa vuokrattua myös kajakin tai suppilaudan. Kahvia löytyy kahta sorttia, vaaleaa paahtoa tai talon omaa tummapaahtoista. Ensinmainittua saa santsata ja santsikupista sä saat 5 senttiä, ootko muualla törmännyt samaan käytäntöön? Sibeliusmonumentti ja Hietsun uimaranta ovat kumpikin kävelymatkan päässä.

Cafe Regattan pieni punainen tupa ja perunamaa

 

Grillimakkaraa nuotiolla

 

Vallilasta löytyy yksi kiva kahvila, Melt New York Eatery entisen Suvannon paikalta. Kakut ja herkulliset cupcaket tänne toimittaa Say it with a cake ja nämä herkut ovat tietenkin gluteenittomia. Viime aikoina olen yrittänyt paikkaa vältellä, koska jatkuva herkkujen syöminen alkaa jo näkyä vyötäröllä. Keväällä paikasta sai maukasta brunssilautasta, mutta jostain syystä Meltissä päätettiin vaihtaa listaa ja makoisat amerikkalaiset pannarit jäivät pois listalta. Salaattejakin olen täällä käynyt nauttimassa ja suosittelen kyllä pistäytymään, jos liikut täälläpäin.

Melt sijaitsee noin puolivälissä Konepajan Brunon kirppikseltä sekä Teurastamolta.

Gluteeniton mutta herkullinen cupcake @Melt

 

Kukapa nainen ei pitäisi shoppailusta? Juu, nyt sä ihmettelet, että miksi mä yht´äkkiä vaihdan aihetta. No, siksi koska Relovessa Töölöntorin kupeessa voi tehdä kirppislöytöjä, syödä viikonloppuisin ihan loistavaa brunssia ja arkisinkin kahvilasta saa jos jonkinlaista herkkua. Brunssilla kaikki tuotteet ovat luontaisesti gluteenittomia ja suurin osa vegaanisia, mutta lihansyöjäkin nautti näistä houkutuksista.

Oopperatalolle ja Töölönlahdelle pääsee yhden pysäkinvälin taktiikalla kasin tai kakkosen ratikalla.

Banaanipannareita Reloven brunssilla

 

Reloven brunssin herkkuja

 

Näiden edellämainittujen lisäksi saatat törmätä allekirjoittaneeseen Cafe Caruselin pizzan äärellä, Mattolaiturilla syömässä shampanja-mansikka-juustokakkua tai Kakkugallerian kakkubufeesta (syö niin paljon kuin jaksat hintaan 12,90€) tai kevyemmin ihan vain yhdellä… Kaksi ensin mainittua sijaitsevat Kaivopuiston kupeessa ja Kakkugallerialla toimipisteitä on Itiksen lisäksi Bulevardilla lähellä Aleksanterin teatteria.

Cafe Carussel gluteeniton parmankinkkupizza

 

Mattolaiturilta juustokakkua

 

Mikä on sinun suosikkikahvilasi vai pystytkö nimeämään vain yhtä? Kuten huomasit, en minäkään siihen pystynyt ja mielessä olisi ollut vielä monta mainitsemisen arvoista.

Yhdellä macaronsilla Kakkugalleriassa

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Muru Mou ja Skimbaco.

 

Eurooppa Suomi

Helsingin salaiset saaret – Kuivasaari

7.8.2016

Vuosikausia perheemme parissa puhuttu päiväretki Kuivasaareen alkoi olla jo lähellä, edellisenä iltana Kympin uutisissa ollut juttu nosti ”matkakuumetta” entisestään, kohta pääsisin saarelle, jossa äitini ja tätini ovat lapsuudessaan asuneet ja monet tarinat tältä saarelta kuultu jo omassa lapsuudessa.

Kuivasaari Helsinki
Ihalines Merisaukko
Kuivasaaren linnake

 

 

Kuivasaari sijaitsee noin kahdeksan kilometrin päässä Helsingistä Harmajan länsipuolella. Saari on yhä puolustusvoimien hallussa ja sinne pääsee ainoastaan opastetuilla retkillä, joita järjestää Suomenlinnan rannikkotykistökilta yhteistyössä Ihalinesin kanssa.

Venematka Kaivopuiston rannasta perille kestää noin puolisen tuntia ja matkan aikana saa ihastella Suomenlinnaa sen ”toiselta puolelta”. Saari on tunnettu erityisesti kahdesta asiasta, sen luonnosta ja maailman ainoasta jäljellä olevasta toimivasta Durlacher-tykistä.

 

 

 

 

 

 

12" tykki Kuivasaari

 

HISTORIAA

Kuivasaari oli kalastajien käytössä 1700-luvulla ja perimätieto kertoo saaren olleen yksityisomistuksessa 1800-luvulla.Vuonna 1896 se pakkolunastettiin ”Korkealle Kruunulle sotilaallista käyttöä varten” mutta sitä ei vielä silloin linnoitettu. Vuonna 1911 linnake liitettiin Viapori linnoitukseen, mutta Kuivasaaren linnoittamista aloitettiin suunnittelemaan vasta ensimmäisen maailmansodan aattona keväällä 1914, kun sinne päätettii rakentaa neljän tykin patteri. Rakennustöitä ei tuolloin kuitenkaan vielä aloitettu.

Sodan sytyttyä kuitekin Kuivasaaressa aloitettiin rakennustyöt, saaren pohjoispäähän rakennettii kaksoislaituri sekä Kuivasaaren että Pikku Kuivasaaren väliin tehtiin aallonmurtaja. Tykkiasemat rakennettiin vanhan linnoitusperiaatteen mukaisesti siten, että tykkirintama oli kohtisuoraa pääampumasuuntaa vastaan.

 

Kuivasaari torni

 

Kuivasaari torni

 

kasarmi kerrossängyt
Kasarmin kerrossänkyjä

 

Saareen rakennettiin kasarmit ja asunnot henkilökunnalle sekä parakit työmiehille. Pystytetyistä rakennuksista osa on vielä tallella.

 

Kuivasaari Helsinki

 

Kuivasaaren 12" tykki

 

Kuivasaari päällikkö
Linnakkeen päällikön asunto

 

Eino Halmetojan jälkeläisiä kolmessa polvessa sekä isäni

 

Kuivasaari Helsinki
Samaiset koristeet löytyivät jo 40-luvun lopun valokuvasta

 

 

 

Äitini lapsuuskotinsa eteisessä

Ylläolevat kuvat ovat linnakkeen päällikön käyttöön rakennettusta talosta, jossa äitini sisaruksineen asuivat -40 luvun lopulla ja 50-luvun alussa isoisäni Einon työskennellessä saarella. Monia lapsuusmuistoja tuli äidilleni ja tädilleni mieleen ja ehkäpä näistä jotain olisi voinut jättää kertomatta. Toivottavasti veljentyttöni ei koskaan saa päähänsä kokeilla, miten hyvin makaronikeitosta saa makaronit tarttumaan eteisen oven lasi-ikkunoihin.

 

 

 

Kuivasaari

Suosittelen lämpimästi vierailua Kuivasaarella, ennenkuin se kokee saman kohtalon kuin Vartiosaari. Luonto täällä on vielä lähes koskematonta ja jos Senaattikiinteistöt saaresta luopuvat jonain päivänä, saattaa olla että tästäkin saaresta tulee yksityisaluetta tai massojen talloma piknik-alue, jolloin herkästä luonnosta ei jää jäljelle kuin rippeet.

Kiitos Rannikkotykistökillan henkilökunnalle kierroksesta saarella ja pääsystä päällikön asuntoon. Perimätieto kulki taas muutaman sukupolven eteenpäin.

 

Eurooppa Suomi

Kesäpäivä Suomenlinnassa

3.8.2016
Suomenlinnan rakennuksia

Mitä voi tehdä Helsingissä lämpimänä aurinkoisena kesäpäivänä pienellä budjetilla? No lähteä vaikka Suomenlinnaan. Ja sinnehän pääsee joko HSL:n lautalla tai vesibussilla Kauppatorilta.

Aikaa saarella voi käyttää kävellen kiertelemiseen, käydä museoissa, nauttia kahviloiden antimia tai istuskella piknikillä. Opastettuja kävelykierroksia järjestetään myös.

 

linnoitus Helsinki

Kustaanmiekan valleja

 

Mitäpä saarella sitten on nähtävää? Miten olisi jokin seuraavista?

KUNINKAANPORTTI

Helsinki Suomenlinna linnoitus

Kuninkaanportti kesällä 2016 kun remontti oli vielä kesken

 

Kuninkaanportti sijaitsee Suomenlinnan eteläisimmällä saarella, Kustaanmiekan salmen edustalla ja on linnoituksen alkuperäinen päänsisäänkäynti. Se rakennettiin alunperin 1753-1754 paikalle johon kuningas Aadolf Fredrik ankkuroi aluksensa vuonna 1752 tullessaan katsastamaan miten linnoituksen rakennustyöt etenevät. Tästä syystä portti nimettiin Kuninkaanportiksi. Kuten kuvasta näkyy, restaurointityöt ovat jälleen käynnissä kesällä 2016.

RANTAKASARMI

Suomenlinna Helsinki

Rantakasarmi, jossa sijaitsee mm matkailuneuvonta

 

Helsinki Suomenlinna

 

Vaaleanpunaiseksi rapattu Rantakasarmi on linnoituksen venäläisellä kaudella rakennettu pääportti. Rantakasarmi hallitsee Suomenlinnan pohjoisrantaa, johon suurin osa saarella kävijöistä saapuu lautalla Kauppatorilta.

Holvattu, peltikattoinen kivikasarmi rakennettiin vuosina 1868–70. Se oli tarkoitettu rauhanaikaisessa käytössä 250 sotilaalle. Osaa rakennuksesta käytettiin päävartiona, jossa oli arestikopit, pidätettyjen kopit ja huoneet vartijoille ja päivystävälle upseerille. Näiden lisäksi kasarmissa oli keittiö, miehistön majoitushuoneet ja käymälät.

SOTAVANKILEIRIN MUISTOPAIKKA

Muistomerkki Suomenlinna

Suomenlinnan vankileirin muistomerkki

 

Saaren synkästä ja surullisesta historiasta kertova sotavankileirin muistopaikka löytyy lauttarannasta lähdettäessä kulkemaan vasemmalle noin 100m tien oikealta puolelta.

Suomenlinnassa toimi sotavankileiri Suomen itsenäisyyden alkuaikana 14.4.1918–14.3.1919, tänä aikana sinne toimitettiin noin 10 000 punakaartilaista tai punaiseksi epäiltyä. Heistä noin joka kymmenes menehtyi nälkään tai sairauksiin. Vankileiri oli toimiessaan Suomen sisällissodan aikaisista leireistä toiseksi suurin, enimmillään leirillä oli noin 8000 vankia yhtäaikaa. Huonot hygieniaolot ja muonituksen epäonnistuminen altistivat vangit kulkutaudeille, keuhkokuume, vesikauhu ja espanjantauti tappoivat vankeja.

Vankien elämä saarella oli alkeellista ja ankeaa, ruokavarkauksia yrittäneet ammuttiin kuten myös pakoa yrittäneet. Vangit olivat sijoitettuina huonokuntoisiin kasarmeihin, joiden tilat olivat kylmiä ja kosteita, syöpäläisiä kuhisevia. Kuoleman koittaessa tieto kuolemasta ei aina kiirinyt omaisten tietoon ja suurin osa menehtyneistä vangeista haudatiin joukkohautaan Santahaminaan.

SUKELLUSVENE VESIKKO

Suomenlinnan sukellusvene

Suomen ainoa sukellusvene Vesikko

 

Vierailu sukellusveneen sisällä on elämys sekä lapsille että aikuisille. Pienissä ahtaissa tiloissa työskenteli noin 20 miestä useiden kymmenien metrien syvyydessä. Käynnistä tekee autenttisemman Vesikkoon rakennettu äänimaailma: kävijä kuulee moottoreiden käyntiäänet ja miehistön komennot sekä torpedohyökkäyksen äänet.

Sukellusvene CV-707 rakennettiin Turussa saksalaisten tilauksesta ja se valmistui vuonna 1933. Suomen valtio osti veneen 1936, jolloin se sai nimen Vesikko. Vesikko osallistui neljän muun suomalaisen sukellusveneen kanssa talvi- ja jatkosotaan. Sotien jälkeen Vesikko säästyi ainoana  suomalaissukellusveneenä romutukselta. Mittavan entisöintityön jälkeen se avattiin yleisölle Sotamuseon näyttelykohteena Suomenlinnassa heinäkuussa 1973.

Jos sotahistoria ei ole lähellä sydäntäsi niin saarelta löytyy näkemistä myös nostalgianälkäisille.

LELUMUSEO

Suomenlinnan museot

Lelumuseon ja Cafe Samovarbarin kyltti

 

Cafe Samovarbar

Romanttinen vanha puutalo pitää sisällään lelumuseon ja viihtyisän kahvilan

 

Suomenlinna Lelumuseo

Cafe Samovarbarin kutsuva sohva

 

Lelumuseo Suomenlinna

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lelumuseo sijaitsee ihanan romanttisessa pitsihuvilassa, jossa toimii myös Cafe Samovarbar. Museossa pääset tutustumaan leikkikaluihin 1800-luvulta 1960-luvulle asti. Kahvilan yhteydessä on myös pieni matkamuistomyymälä.

Aikaa saa kulumaan myös kävelemällä ympäri saarta ja nauttimalla näköaloista tai pulahtamalla uimaan. Piknikviltin levittämiseen löytyy useita paikkoja, mutta autathan omalta osaltasi pitämään Maailmanperintökohteen siinä kunnossa, että kehtaamme sitä esitellä myös ulkomaalaisille vierailijoille. Emme siis käyttäydy kuten tässä kuvassa!

Ei näin! Saarella on roskapönttöjä, joita saa käyttää!

Maailmanperintökohteet Suomenlinna

Suomenlinna on Unescon maailmanperintökohde

 

 

Tykki lähellä Kustaanmiekkaa

 

Minnehän tämä polku vie?