Aikaa edellisestä postauksesta on kulunut liikaakin, reissun aikana internet yhteydet olivat välillä kiven alla ja halusin keskittyä reissaamiseen ja siitä nauttimiseen tietokoneen äärellä istumisen sijasta. Mutta vihdoinkin kotona vaikka paluumatkaa pitikin pariin otteeseen siirtää sairastumisen takia. Tästä kerron sitten myöhemmin lisää, kunhan lääkärit selvittävät mikä öttiäinen matkalta jäi muistoksi.
Matkavuosi
2016 – Menoa ja meininkiä viidellä mantereella
Universal City Los Angelesissa
Tammikuun lopussa ollaan jo menossa, joten nyt on viimeistään aika katsoa taaksepäin viime
vuoteen. Millainen oli allekirjoittaneen tähän astisen elämän vilkkain vuosi matkailun saralla. Tai miten se nyt sitten lasketaan, opasaikoina tuli vietettyä useampi kuukausi kerrallaan kohteessa, mutta silloin tuli kierrettyä vain sitä yhtä maata vaikka ajallisesti pidempi jakso olikin.
Vuoden alkaessa tiedossa oli kevään kahden kuukauden irtiotto ja elämäni ensimmäisen pitkän risteilyn kokeminen parin pakollisen Lapin reissun lisäksi, mutta kuten monet teistä tietävät, minut on helppo puhua ympäri ja kesällä edelliseltä matkalta toivuttuani varasin jo sitten lisää reissuja.
Jäätikkö Chilen Patagoniassa
Paljon on vuoden aikana tullut nähtyä ja koettua. Jopa ihan kunnon jäätikkökin vuorokautta ennen vuoden vaihdetta. Lapin tuntureita, Bora Boran hiekkarantoja, kilometrejä moottoritietä, poroja, valaita, delfiinejä ja kilpikonnia. Viimeisin vuosi on tuonut elämääni monta uutta tuttavuutta, joista kaikista olen todella kiitollinen.
Näkymä Noumealta Uudesta-Kaledoniasta
Vuosi alkoi tuttuun tapaan Levillä josta suorin reitti Helsinkiin kulkee tietysti Rukan kautta. Tammikuuhun kuuluu ehdottomasti myös fiilistely matkamessuilla, josta tällä kertaa löysin edullisen viikonloppuloman Istanbuliin…. No, Turkki jäi tällä kertaa näkemättä levottomuuksien takia.
Sydneyn oopperatalo laivan kannelta kuvattuna
Helmikuu ja maaliskuun alku menivät kotimaan matkailun parissa, josta tässä ei nyt sen enempää, mutta sen jälkeen olikin suuren seikkailun aika, Tyynenmerenylitys risteillen. Ja kuten tapoihini kuuluu, suorinta reittiä ei ikinä mihinkään vaan aina pitää vähän mutkitella ja tällä kertaa mutka meni Bangkokin kautta. Sieltä sitten Australian Sydneyyn odottelemaan risteilyn alkua. Ensimmäinen kahdesta risteilystä kävi kolmella Uuden-Kaledonian saarella ja Fidzillä pysähdyimme kahdesti. Seuraavalla risteilyllä matkasimme Uuden-Seelannin, Tahitin, Moorean ja Bora Boran kautta Hawaijin Mauille ja Oahulle. Kotimatkalla pakollinen kolmen vuorokauden jalkojen lepuutus Los Angelesissa.
Wat Arunin temppeli Bangkokissa
Paikallinen bändi Bora Boralla
Toukokuussa pari päivää kotiinpaluun jälkeen kutsuikin Tallinna yhden yön pikalomalle. Kesä meni kotimaata kierrellessä, Seinäjoella Tangomarkkinat, viikon mökkiloma Savonlinnassa ja paluumatkalla yö Holiday Club Saimaalla. Seuraavan pidemmän reissun aika olikin sitten ruskan aikaan syyskuussa, jolloin vihdoinkin kävin kauan haaveilemani Saana-tunturin huiputuksen tekemässä ja samalla reissulla poikkeamassa Norjan puolella Skibotnissa kastelemassa varpaat Jäämeressä.
Auringonlasku Floridan Key Westillä
Marraskuun lopussa olikin sitten vuorossa täysin uuden mantereen valloitus, Etelä-Amerikan ja kuten tapoihin kuuluu tännekää en rinkka selässä lähtenyt vaan risteillen olisi mannerta tarkoitus kiertää. Joulukuun aikana risteily pysähtyi Kolumbiassa, Panamassa, Ecuadorissa, Chilessä ja vuoden viimeinen päivä kuluikin Argentiinassa maailman eteläisimmässä kaupungissa, Ushuaiassa.
Panamankanava on nyt koettu, samoin Chilen vuonot ja Magellanin salmi.
Papukaijoja Cartagenan satamassa Kolumbiassa
Alpakoita Laucan kansallispuistossa Chilessä 4,5km korkeudella
Playa San Lorenzon tyhjä ranta Ecuadorissa
Vuosi 2017 alkoi vaatimattomasti Kap Hornin kiertämisellä ja sieltä matka jatkui kohti Buenos Airesia, mutta nämä seikkailut pääset lukemaan kevään aikana täältä blogista.
Celebrity Infinity Panaman kanava ja Etelä-Amerikka 15 vrk
Celebrity Infinity Chile ja Argentiina 7 vrk (tämä risteily jatkui vielä tammikuun puolellakin)
Hotelleissa, Airbnb:ssä ja mökeillä nukuttuja öitä en nyt pysty laskemaan, tämän suhteen pyrin pitämään tänä vuonna tarkempaa kirjaa.
Tästä onkin sitten hyvä jatkaa vuotta 2017. Maailmankartassani on vielä Afrikan ja Aasian kokoiset aukot, muutama uusi maabongaus olisi hyvä tällekin vuodelle saada jo tammikuussa saatujen 6 uuden lisäksi 🙂
Laivan lähestyessä saarta silmiini osui vihreän eri sävyissä loistava saari, sen edustalla turkoosiakin turkoosimpi vesi ja auringonpaiste pilvettömältä taivaalta. Lifou Loyalty Island, saari joka on saanut nimensä ystävällisten asukkaidensa ansiosta. Suunnitelmat päivän osalle olivat jo mielessä, olinhan selannut mukaan ottamani Lonely Planetin kopiot etukäteen. Skootteri alle ja kohti Wé:n kylää katselemaan paikallista elämää ja ehkäpä ostamaan joku kiva matkamuisto itselle.
Vihdoinkin maata jalkojen alla, rantautumispaikalla vastassa iloinen puheensorina, värikkäisiin perinneasuihin pukeutuneita naisia ja kovaäänistä musiikkia. Hetken aikaa pyörittyäni kojuilla ja kysellessäni skootteria tai kyytiä Wé:hen saan osaksi naurua ja epäuskoista päänpudistelua sekä tarjouksia lähteä saarikierrokselle 20 dollarilla. Lupasin hypätä ”retkibussiin” jos jättävät minut sinne kylään, tulen sitten omin kyydein takaisin satamaan. Vastaus tähän oli naurua.
Ja kuten huomaatte, retkilipussa lukee selvästi ettei rahoja palauteta. Ensimmäinen pysähdys olikin jo muutaman minuutin ajomatkan päässä lähtöpaikasta, pääsimme tutustumaan paikallisten alkuasukkaiden kanakkien heimopäällikön taloon. Kanakit ovat siis Uuden Kaledonian melanesialaista alkuperäisväestöä, joita Lifoulla asuu tällä hetkellä 95% saaren noin 10 000 asukkaasta.
Ja matka jatkui kohti saaren ”pääkaupunkia”. Ai miksi heittomerkit? Tunnin ajomatkan jälkeen olimme perillä, kylässä näkyi yksi lääkäriasema, poliisilaitos ja pitkä autio katu, jonka varrella olevat asuintalot olivat nähneet parhaat päivänsä. Edellisen pysähdyksen Noumealla sentään oli palveluita myös paikallisille kuten turisteille mutta Lifoun arki alkoi paljastumaan. Saarella ei ole yhtään skootterivuokraamoa, takseja on tasan yksi kappale ja sekin oli varattu etukäteen maissaolopäivällemme ja liftaten tuskin olisin päässyt takaisin ajoissa. Joten kuskille selittämään huonolla ranskalla, että palaan mielelläni takaisin laivalle. Saaren kolmesta hotellista en nähnyt vilaustakaan.
Pieni pysähdys kuitenkin ennen paluuta takaisin, nälkäiselle matkailijalle sopivalla Chateaubriand Bayssa, jossa olisimme voineet tehdä matkamuisto-ostoksia ja ostaa jotain juotavaa. Tai liittyä paikallisten seuraan pelaamaan petangueta.
Mitäpä opin taas tästä päivästä? No, vaikka Lonely Planetia on kehuttu niin tämä oli jo kohdallani toinen kerta kun olisin voinut jättää uskomatta sen ohjeisiin ja käyttää vaikkapa Googlea. Todennäköisesti tämä vierailuni Lifoulla oli samalla ensimmäinen ja viimeinen, luulen että kyllästyisin hyvin nopeasti tekemisen puutteeseen, koska en osaa kuvitella itseäni lomalla vain makaamaan rannalla palmun alla.
Loppuiltapäivä kuluikin rattoisasti rannalla kirjaa lukien ja aurinkoa ottaen ennenkuin piti palata takaisin alukselle vesisadetta turvaan, pakollisen varvaskuvan ehdin kuitenkin ottamaan. Pahoitteluni, että herkimmät teistä lukijoista joutuvat nyt siirtymään seuraavaan juttuun. (LOL)
Matkamessuilla 2015 osuin We Love Cruisesin osastolle ja kysäisin pojilta, mikä olisi sellainen once in a lifetime-reissu ja sain vastaukseksi Tyynenmeren ylityksen Sydneystä Havaijille. 18 päivää, joista 6 päivää maissa ja loput merellä. Kohteina Uuden-Seelannin Bay of Islands ja Auckland, Tahiti, Moorea, Bora Bora, Havaijin Maui ja päätepisteenä Oahun saari.
Kuullosti hyvälle, muttei riittävälle joten varasin toisenkin risteilyn samalta alukselta, tällä risteilyllä reittinä oli Sydneystä Uuden-Kaledonian (Lifou, Noumea ja Isle of Pines) kautta Fidzille (Suva ja Lautoka) ja takaisin, kesto 12 vuorokautta.
Celebrity Solstice Sydneyn satamassa
30 vuorokautta yksin maailman toisella laidalla, haastetta tässä piisasi. Mutta vihdoin tuli se päivä, jolloin pääsin astumaan sisään Sydneyn Circular Quayssa Celebrity Solstice alukseen. Kesällä 2015 olinkin käynyt Helsingissä tutustumassa sisaralukseen Celebrity Eclipseen, joten suunnilleen tiesin minne ollaan menossa.
Celebrity Solstice
Celebrity Solstice on valmistunut Saksassa elokuussa 2008 Meyer Werftin telakalla. Konehuoneessa jyllää 4 Wärtsilän moottoria ja matkustajia kuljetetaan kannelta toiselle Koneen hisseillä. Matkustajia tähän upeaan alukseen mahtuu 2850 ja henkilökuntaa aluksella on noin 1500. Hintaa tällä 314 metriä pitkällä aluksella oli vain 750 miljoonaa US dollaria. Huippunopeus yltää 24 solmuun tunnissa mikä on kilometreinä noin 44km/h.
Kansia tällä aluksella on 16, baareja 14 ja ravintoloita 9. Uima-allasalueita on 2, toinen ulkona ja toinen sisällä. Aluksen teatteriin mahtuu kerrallaan 1400 katsojaa, keittiö valmistaa päivässä noin 16 000 ruoka-annosta ja laivalta löytyy myös aito nurmikenttä.
Uima-allasalue pilvisenä päivänä, jolloin altailla ei ollut ruuhkaa
Yläkannen aito nurmikenttä, jossa voi pelata vaikka petanqia
Celebrity Solsticen uima-altaalta
Yläkannen nurmikentältä
Solarium
Sisäuima-allas eli solarium on muuten aikuisten käytössä, aamuisin ja iltapäivisin se on tunnin verran auki toilet trained kidseille, eli lapsille jotka ovat jo päässeet vaipoista. Olin sellaiseen aikaan risteilemässä, ettei lapsiperheitä juurikaan mukana ollut, joten rauhassa sai ulkoaltaallakin olla.
Solarium eli sisäuima-allas
Sisäuima-allasalueelta
Ravintolat ja baarit
Alukselta löytyy useita ravintoloita, erikoisravintoloista löytyy tarkemmin juttua täältä.Ja baareista muutama sananen myöhemmin. Buffee-ravintola kannella 12 on auki aamuvarhaisesta iltamyöhään ja siellä on päivittäin vaihtuva teema, perusruuat kuten pizzat, pastat ja salaatit pysyvät joka päivä samoina. Illallista tarjoillaan Grand Epernay-ravintolassa kannella 3 ja 4, riippuen siitä oletko valinnut kiinteän kattausajan vai liukuvan. Kiinteällä ajalla pöytäsi, pöytäseurueesi ja tarjoilijasi pysyvät samoina, liukuvalla ajalla sinut voidaan sijoittaa mihin tahansa pöytään ja pääset tutustumaan eri tarjoilijoihin ja tottakai muihin matkustajiin.Lista vaihtelee päivittäin, evening chic iltoina, eli entisinä formal nighteina listalla on aina hummeria. Vakioannokset ovat listalla joka ilta ja ruoka-ainerajoitteisille löytyy vaihtoehtoja. Jos kuitenkin sinulla on yhtä paljon rajoituksia kuin minulla, suosittelen tilaamaan ruuat jo edellisenä iltana. Hovimestareilta löytyy seuraavan päivän lista, josta on hyvä valita itselleen sopivat annokset.
Grand Eparnay-ravintolan kattokruunu
Celebrity Solstice-aluksen pääravintola
Hytit
Hyttiluokkia aluksella on kuutta erilaista, jotka sitten jakaantuvat sijantinsa ja varustelutasonsa mukaan vielä alaluokkiin. Löytyy niitä sisähyttejä ja ikkunallisia ulkohyttejäkin mutta suurimmaksi osaksi laivan hytit ovat parvekkeellisia ja niistä löytyy perus perusparvekehytin lisäksi Concierge luokka ja Aqua luokka sekä tietysti sviitit. Itse majoituin kummallakin risteilyllä Concierge luokassa, 10 kannella laivan paapuurin puolella (menosuuntaan katsottuna laivan vasemmalla puolella).
Ensimmäisellä risteilyllä hyttini sijaitsi aivan laivan ahterissa ja jälkimmäisellä oltiinkin sitten laivan keulassa. Kummassakin hytissä oli omat hyvät ja omat huonot puolensa, ahterissa sai olla rauhassa mutta kävelymatkaa hisseiltä tuli reippaanlaisesti kun taas laivan keulassa hissien kutsuääni piti hereillä myöhään yöhön. Hyviä puolia hytissä 1401 oli muita hyttejä isompi parveke.
Celebrity Solsticella hytti nro 1401
1401 Celebrity Solsticella näkymä parvekkeelle
Hytin vessa ja suihku
Celebrity Solsticen hytti 1401
Risteily on kyllä helppo tapa vierailla lyhyessä ajassa useammalla saarella/pysähdyspaikassa ja varustamoilla on usein hyviä tarjouksia, joihin sisältyy juomapaketti, netin käyttö laivalla ja hieman käyttörahaa. Keväällä 2016 risteilyni aikana nettiyhteys oli todella surkea ja kallis, 299$ per risteily ja esimerkiksi naamakirjan päivittyminen oli hidasta ja Skypen käyttö kokonaan estetty. Toukokuun alusta laivojen nettiyhteyksiä on parannettu. Ainoa asia mistä pitää antaa miinusta suurimmalle osalle risteilyvarustamoja, on yksinmatkustavien matkojen hinnoittelu. Samalla rahalla mitä nämä kaksi risteilyä maksoivat, olisin voinut ottaa mukaan hyttikaverin, hintaeroa olisi ollut muutama sata euroa (satamamaksuja ja veroja sekä tipit). Mutta yksinmatkustamisesta on ainakin Celebrity Cruisesilla hyötyä, pisteet Captains Clubissa eli kanta-asiakasohjelmassa tulevat tuplana. No, mihin niitä pisteitä sitten tarvitaan ja mitä hyötyä niistä on onkin jo toinen juttu.
Aamunkoiton temppeli kohoaa Bangkokin tunnetuimpana maamerkkinä Chao Phraya-joen länsirannalla ja kutsuu matkailijoita kiipeämään portaita korkealle torniinsa prangiin. Temppelialueella kannattaa vierailla joko auringonnousun tai -laskun aikana, silloin temppelialue on parhaimmillaan. Kiinalaisella posliinilla päällystettyt seinät hehkuvat upeissa väreissä auringonsäteiden osuessa niihin.
Temppeli on oikeastaan pakkokohde jokaisen turistin Bangkokin to do-listalla ja sijaitseehan se hyvin lähellä toista upeaa temppeliä, Wat Po:ta, josta juttua hieman alempana. Wat arun on tunnettu prangista, joka kohoaa noin 80 metrin korkeuteen. Käyntini aikana maaliskuussa 2016 temppeli oli korjaustöiden alaisena, joten tornin korkeimmalle huipulle ei päässyt kiipeämään ja vaikka oliskin, niin näillä reumaisilla polvilla sinne olisi ollut turha edes yrittää. Ylöspäin vielä portaita jonkin verran pystyin kiipeämään, mutta olisittepa olleet näkemässä kun yritin laskeutua alas, istuvilteni porras kerrallaan tuskanhien ja korkeanpaikan kammon jyllätessä ja aasialaisten turistien nauraessa epätoivoiselle yritykselleni. Tilannetta ei yhtään helpottanut vierestäni portaita alas juossut munkki kaavussaan.
Wat arun on erittäin vanha temppelialue, joka rakennettiin ennen Bangkokin kaupungin perustamista
pääkaupungiksi, rakennustyöt ovat aloitettu 1700-luvulla ja korkea prang rakennettiin kuningas Rama III aikana vuosien 1824 – 1851 välillä.
Alueella on muutakin nähtävää kuin prang esimerkiksi bot pääkappeli. Sinne kulkevaa porttia vartioi
kaksi yaksha-demonia. Hyvin upea bot on muurien sisäpuolella ja muurissa on noin 120 kullattua Buddha-patsasta.
Wat Pho
Wat Pho on Bangkokin laajin ja vanhin temppelialue. Tältä alueelta löytyy hierontakoulu, jossa koulutetaan perinteisen thaihieronnan taitajia sekä tunnettu Thaimaan pisin lepäävän Buddhan patsas. Paikalla on ollut perimätiedon mukaan temppeli jo 1500-luvulla, mutta nykyinen Wat Pho perustettiin 1781.
Temppelin aivan ehdottomasti tunnetuin asia on 46-metrinen kullattu Buddhan patsas. Ennen temppeliin sisälle menoa ulkopuolelta löytyy kasseja, joihin sujautettuasi kenkäsi voit siirtyä sisälle. Kun astut sisään, alat kuulemaan kilinää. Tämä ääni tulee siitä, kun ihmiset pudottavat kolikoita pieniin kuparikippoihin tuomaan onnea. Näillä rahoilla temppelin ylläpito mahdollistuu.
Kun olet kulkenut patsaan ohi, kiinnitä huomiota patsaan jalkapohjiin. Ne ovat helmiäisillä
koristellut ja samalla patsaan huolellisimmin työstetyin yksityiskohta.
Wat Arunin sisäänpääsymaksu oli maaliskuussa 2016 50 bath ja Wat Phon 100 bath (sisältää vesipullon). Ensimmäinen on avoinna päivittäin klo 8.30 – 18.00 ja jälkimmäinen puoli tuntia myöhempään. Pukeutuminen tulisi olla olkapäät ja polvet peittävää, portilta saa vuokrata peittävämmän kaavun, jos pukeutuminen ei ole riittävää temppelin työntekijöiden mielestä.