2016 - Tanjan Matkassa Maailmalla

Kuulumisia ja matkailuvuoden 2016 muistelua!

29.1.2017

Aikaa edellisestä postauksesta on kulunut liikaakin, reissun aikana internet yhteydet olivat välillä kiven alla ja halusin keskittyä reissaamiseen ja siitä nauttimiseen tietokoneen äärellä istumisen sijasta. Mutta vihdoinkin kotona vaikka paluumatkaa pitikin pariin otteeseen siirtää sairastumisen takia. Tästä kerron sitten myöhemmin lisää, kunhan lääkärit selvittävät mikä öttiäinen matkalta jäi muistoksi.

Matkavuosi
2016 – Menoa ja meininkiä viidellä mantereella

Universal City Los Angelesissa

Tammikuun lopussa ollaan jo menossa, joten nyt on viimeistään aika katsoa taaksepäin viime
vuoteen. Millainen oli allekirjoittaneen tähän astisen elämän vilkkain vuosi matkailun saralla. Tai miten se nyt sitten lasketaan, opasaikoina tuli vietettyä useampi kuukausi kerrallaan kohteessa, mutta silloin tuli kierrettyä vain sitä yhtä maata vaikka ajallisesti pidempi jakso olikin.

Vuoden alkaessa tiedossa oli kevään kahden kuukauden irtiotto ja elämäni ensimmäisen pitkän risteilyn kokeminen parin pakollisen Lapin reissun lisäksi, mutta kuten monet teistä tietävät, minut on helppo puhua ympäri ja kesällä edelliseltä matkalta toivuttuani varasin jo sitten lisää reissuja.


Jäätikkö Chilen Patagoniassa

Paljon on vuoden aikana tullut nähtyä ja koettua. Jopa ihan kunnon jäätikkökin vuorokautta ennen vuoden vaihdetta. Lapin tuntureita, Bora Boran hiekkarantoja, kilometrejä moottoritietä, poroja, valaita, delfiinejä ja kilpikonnia. Viimeisin vuosi on tuonut elämääni monta uutta tuttavuutta, joista kaikista olen todella kiitollinen.


Näkymä Noumealta Uudesta-Kaledoniasta

Vuosi alkoi tuttuun tapaan Levillä josta suorin reitti Helsinkiin kulkee tietysti Rukan kautta. Tammikuuhun kuuluu ehdottomasti myös fiilistely matkamessuilla, josta tällä kertaa löysin edullisen viikonloppuloman Istanbuliin…. No, Turkki jäi tällä kertaa näkemättä levottomuuksien takia.


Sydneyn oopperatalo laivan kannelta kuvattuna

Helmikuu ja maaliskuun alku menivät kotimaan matkailun parissa, josta tässä ei nyt sen enempää, mutta sen jälkeen olikin suuren seikkailun aika, Tyynenmerenylitys risteillen. Ja kuten tapoihini kuuluu, suorinta reittiä ei ikinä mihinkään vaan aina pitää vähän mutkitella ja tällä kertaa mutka meni Bangkokin kautta. Sieltä sitten Australian Sydneyyn odottelemaan risteilyn alkua. Ensimmäinen kahdesta risteilystä kävi kolmella Uuden-Kaledonian saarella ja Fidzillä pysähdyimme kahdesti. Seuraavalla risteilyllä matkasimme Uuden-Seelannin, Tahitin, Moorean ja Bora Boran kautta Hawaijin Mauille ja Oahulle. Kotimatkalla pakollinen kolmen vuorokauden jalkojen lepuutus Los Angelesissa.

Wat Arunin temppeli Bangkokissa

Paikallinen bändi Bora Boralla

Toukokuussa pari päivää kotiinpaluun jälkeen kutsuikin Tallinna yhden yön pikalomalle. Kesä meni kotimaata kierrellessä, Seinäjoella Tangomarkkinat, viikon mökkiloma Savonlinnassa ja paluumatkalla yö Holiday Club Saimaalla. Seuraavan pidemmän reissun aika olikin sitten ruskan aikaan syyskuussa, jolloin vihdoinkin kävin kauan haaveilemani Saana-tunturin huiputuksen tekemässä ja samalla reissulla poikkeamassa Norjan puolella Skibotnissa kastelemassa varpaat Jäämeressä.

Auringonlasku Floridan Key Westillä

Marraskuun lopussa olikin sitten vuorossa täysin uuden mantereen valloitus, Etelä-Amerikan ja kuten tapoihin kuuluu tännekää en rinkka selässä lähtenyt vaan risteillen olisi mannerta tarkoitus kiertää. Joulukuun aikana risteily pysähtyi Kolumbiassa, Panamassa, Ecuadorissa, Chilessä ja vuoden viimeinen päivä kuluikin Argentiinassa maailman eteläisimmässä kaupungissa, Ushuaiassa.
Panamankanava on nyt koettu, samoin Chilen vuonot ja Magellanin salmi.


Papukaijoja Cartagenan satamassa Kolumbiassa


Alpakoita Laucan kansallispuistossa Chilessä 4,5km korkeudella

Playa San Lorenzon tyhjä ranta Ecuadorissa

Vuosi 2017 alkoi vaatimattomasti Kap Hornin kiertämisellä ja sieltä matka jatkui kohti Buenos Airesia, mutta nämä seikkailut pääset lukemaan kevään aikana täältä blogista.

Käytyjä maita 2016 14kpl

Viro

Thaimaa

Australia

Fidzi

Uusi-Kaledonia,Tahiti, Moorea ja Bora Bora (Ranska)

Uusi-Seelanti

Yhdysvallat
(Hawaii, Kalifornia ja Florida)

Norja

Kolumbia

Panama

Ecuador

Peru

Chile

Argentiina

Lentoja 10 kpl ja lentoyhtiöitä 3 (Norwegian, Emirates ja Hawaiian airways)

Risteilypäiviä 52

CelebritySolstice Fidzi ja Uusi-Kaledonia 12 vrk

CelebritySolstice Transpacific 18 vrk

Celebrity Infinity Panaman kanava ja Etelä-Amerikka 15 vrk

Celebrity Infinity Chile ja Argentiina 7 vrk (tämä risteily jatkui vielä tammikuun puolellakin)

Hotelleissa, Airbnb:ssä ja mökeillä nukuttuja öitä en nyt pysty laskemaan, tämän suhteen pyrin pitämään tänä vuonna tarkempaa kirjaa.

Tästä onkin sitten hyvä jatkaa vuotta 2017. Maailmankartassani on vielä Afrikan ja Aasian kokoiset aukot, muutama uusi maabongaus olisi hyvä tällekin vuodelle saada jo tammikuussa saatujen 6 uuden lisäksi 🙂

58 Kommenttia

Celebrity Solstice Oseania Risteilyt Uusi-Kaledonia

Lifou – autioita rantoja Kanakkien mailla

3.8.2016

Muokattu 8.8

Tämä kirjoitus liittyy risteilyyni Tyynenmeren yli keväällä 2016. Lifoun saari sijaitsee Tyynellä valtamerellä, Uuden-Kaledonian saaristossa. Grande Terre saaren Noumean kaupungista voi käydä lukemassa täällä.

http://www.beautifulpacific.com/new-caledonia-holidays/new-caledonia-holidays.php

Laivan lähestyessä saarta silmiini osui vihreän eri sävyissä loistava saari, sen edustalla turkoosiakin turkoosimpi vesi ja auringonpaiste pilvettömältä taivaalta. Lifou Loyalty Island, saari joka on saanut nimensä ystävällisten asukkaidensa ansiosta. Suunnitelmat päivän osalle olivat jo mielessä, olinhan selannut mukaan ottamani Lonely Planetin kopiot etukäteen. Skootteri alle ja kohti Wé:n kylää katselemaan paikallista elämää ja ehkäpä ostamaan joku kiva matkamuisto itselle.

Vihdoinkin maata jalkojen alla, rantautumispaikalla vastassa iloinen puheensorina, värikkäisiin perinneasuihin pukeutuneita naisia ja kovaäänistä musiikkia. Hetken aikaa pyörittyäni kojuilla ja kysellessäni skootteria tai kyytiä Wé:hen saan osaksi naurua ja epäuskoista päänpudistelua sekä tarjouksia lähteä saarikierrokselle 20 dollarilla. Lupasin hypätä ”retkibussiin” jos jättävät minut sinne kylään, tulen sitten omin kyydein takaisin satamaan. Vastaus tähän oli naurua.

Ja kuten huomaatte, retkilipussa lukee selvästi ettei rahoja palauteta. Ensimmäinen pysähdys olikin jo muutaman minuutin ajomatkan päässä lähtöpaikasta, pääsimme tutustumaan paikallisten alkuasukkaiden kanakkien heimopäällikön taloon. Kanakit ovat siis Uuden Kaledonian melanesialaista alkuperäisväestöä, joita Lifoulla asuu tällä hetkellä 95% saaren noin 10 000 asukkaasta.

Ja matka jatkui kohti saaren ”pääkaupunkia”. Ai miksi heittomerkit? Tunnin ajomatkan jälkeen olimme perillä, kylässä näkyi yksi lääkäriasema, poliisilaitos ja pitkä autio katu, jonka varrella olevat asuintalot olivat nähneet parhaat päivänsä. Edellisen pysähdyksen Noumealla sentään oli palveluita myös paikallisille kuten turisteille mutta Lifoun arki alkoi paljastumaan. Saarella ei ole yhtään skootterivuokraamoa, takseja on tasan yksi kappale ja sekin oli varattu etukäteen maissaolopäivällemme ja liftaten tuskin olisin päässyt takaisin ajoissa. Joten kuskille selittämään huonolla ranskalla, että palaan mielelläni takaisin laivalle. Saaren kolmesta hotellista en nähnyt vilaustakaan.

Pieni pysähdys kuitenkin ennen paluuta takaisin, nälkäiselle matkailijalle sopivalla Chateaubriand Bayssa, jossa olisimme voineet tehdä matkamuisto-ostoksia ja ostaa jotain juotavaa. Tai liittyä paikallisten seuraan pelaamaan petangueta.

Mitäpä opin taas tästä päivästä? No, vaikka Lonely Planetia on kehuttu niin tämä oli jo kohdallani toinen kerta kun olisin voinut jättää uskomatta sen ohjeisiin ja käyttää vaikkapa Googlea. Todennäköisesti tämä vierailuni Lifoulla oli samalla ensimmäinen ja viimeinen, luulen että kyllästyisin hyvin nopeasti tekemisen puutteeseen, koska en osaa kuvitella itseäni lomalla vain makaamaan rannalla palmun alla.

Loppuiltapäivä kuluikin rattoisasti rannalla kirjaa lukien ja aurinkoa ottaen ennenkuin piti palata takaisin alukselle vesisadetta turvaan, pakollisen varvaskuvan ehdin kuitenkin ottamaan. Pahoitteluni, että herkimmät teistä lukijoista joutuvat nyt siirtymään seuraavaan juttuun. (LOL)

28 Kommenttia

Celebrity Solstice Risteilyt

Celebrity Solstice – Tyynenmeren ylitys

30.7.2016

Tämä postaus löytyy uudesta blogistani Tanjan matkassa. Tule sinne lukemaan, jookos?

35 Kommenttia

Aasia Thaimaa

Temppelikierroksella Bangkokissa – Wat Arun ja Wat Pho

21.7.2016

Wat Arun – Aamunkoiton temppeli

Aamunkoiton temppeli kohoaa Bangkokin tunnetuimpana maamerkkinä Chao Phraya-joen länsirannalla ja kutsuu matkailijoita kiipeämään portaita korkealle torniinsa prangiin. Temppelialueella kannattaa vierailla joko auringonnousun tai -laskun aikana, silloin temppelialue on parhaimmillaan. Kiinalaisella posliinilla päällystettyt seinät hehkuvat upeissa väreissä auringonsäteiden osuessa niihin.

Temppeli on oikeastaan pakkokohde jokaisen turistin Bangkokin to do-listalla ja sijaitseehan se hyvin lähellä toista upeaa temppeliä, Wat Po:ta, josta juttua hieman alempana. Wat arun on tunnettu prangista, joka kohoaa noin 80 metrin korkeuteen. Käyntini aikana maaliskuussa 2016 temppeli oli korjaustöiden alaisena, joten tornin korkeimmalle huipulle ei päässyt kiipeämään ja vaikka oliskin, niin näillä reumaisilla polvilla sinne olisi ollut turha edes yrittää. Ylöspäin vielä portaita jonkin verran pystyin kiipeämään, mutta olisittepa olleet näkemässä kun yritin laskeutua alas, istuvilteni porras kerrallaan tuskanhien ja korkeanpaikan kammon jyllätessä ja aasialaisten turistien nauraessa epätoivoiselle yritykselleni. Tilannetta ei yhtään helpottanut vierestäni portaita alas juossut munkki kaavussaan.

Wat arun on erittäin vanha temppelialue, joka rakennettiin ennen Bangkokin kaupungin perustamista
pääkaupungiksi, rakennustyöt ovat aloitettu 1700-luvulla ja korkea prang rakennettiin kuningas Rama III aikana vuosien 1824 – 1851 välillä.

Alueella on muutakin nähtävää kuin prang esimerkiksi bot pääkappeli. Sinne kulkevaa porttia vartioi
kaksi yaksha-demonia. Hyvin upea bot on muurien sisäpuolella ja muurissa on noin 120 kullattua Buddha-patsasta.

Wat Pho

Wat Pho on Bangkokin laajin ja vanhin temppelialue. Tältä alueelta löytyy hierontakoulu, jossa koulutetaan perinteisen thaihieronnan taitajia sekä tunnettu Thaimaan pisin lepäävän Buddhan patsas. Paikalla on ollut perimätiedon mukaan temppeli jo 1500-luvulla, mutta nykyinen Wat Pho perustettiin 1781.

Temppelin aivan ehdottomasti tunnetuin asia on 46-metrinen kullattu Buddhan patsas. Ennen temppeliin sisälle menoa ulkopuolelta löytyy kasseja, joihin sujautettuasi kenkäsi voit siirtyä sisälle. Kun astut sisään, alat kuulemaan kilinää. Tämä ääni tulee siitä, kun ihmiset pudottavat kolikoita pieniin kuparikippoihin tuomaan onnea. Näillä rahoilla temppelin ylläpito mahdollistuu.

Kun olet kulkenut patsaan ohi, kiinnitä huomiota patsaan jalkapohjiin. Ne ovat helmiäisillä
koristellut ja samalla patsaan huolellisimmin työstetyin yksityiskohta.

Wat Arunin sisäänpääsymaksu oli maaliskuussa 2016 50 bath ja Wat Phon 100 bath (sisältää vesipullon). Ensimmäinen on avoinna päivittäin klo 8.30 – 18.00 ja jälkimmäinen puoli tuntia myöhempään. Pukeutuminen tulisi olla olkapäät ja polvet peittävää, portilta saa vuokrata peittävämmän kaavun, jos pukeutuminen ei ole riittävää temppelin työntekijöiden mielestä.

11 Kommenttia

Older Posts