Olin varannut pitkän risteilyn Tyynenmeren yli noin vuotta aiemmin, joten matkan suunnitteluun oli reilusti aikaa. Tutkin Trip Advisoria, varustamon sivuja, Lonely Planetin kirjoja ja luin erilaisia keskustelupalstoja ja lopulta löysinkin juuri itselleni sopivan retken, jota oli kovasti kehuttu. Kokonainen päivä nauttien Bay Of Islandista mereltä käsin, purjeveneessä delfiinien hyppiessä ympärillä. Veneen omistajan kokkailuista ja hellivästä auringonpaisteesta nauttien. Sähköpostiviestittely yrityksen kanssa sujui hyvin ja luulin kaiken olevan hyvin, kunnes koitti se aamu jolloin laiva saapui Bay of Islandiin. Vielä samana aamuna olin lähettänyt sähköpostia siitä, että laiva on hiukan myöhässä ja olen tulossa, joten odottaahan retki minua. Ja näin luvattiin. Fiilikset olivat todella korkealla, sillä laivan lipuessa lähelle rantaa iso delfiiniparvi päätti tulla moikkaamaan aivan laivan vierelle.
Vauhdilla ulos laivasta ja rantaan. Missään ei kuitenkaan näy purjevenettä. Paikallisilta oppailta kysymään, että missähän kyseinen vene mahtaa sijaita. Muutama puhelinsoitto ja selvisi, että vene odottaa minua Russelin satamassa, noin neljänkymmenen minuutin matkan päässä, joka olisi sisältänyt pari bussimatkaa sekä lauttamatkan. Yhtään paikallista valuuttaa ei ollut ja aloin laskemaan, mihin aikaan olisin perillä ja tulin siihen tulokseen, että kokopäiväretken supistuessa noin neljään tuntiin ei olisi tämä retki hintansa arvoinen. Missään vaiheessa sähköpostittelua eikä yrityksen kotisivuilta selvinnyt se, että purjeveneen lähtösatama on jossain ihan muualla kuin minne risteilyalukset ankkuroituvat. Kyseessä oli kuitenkin retki merellä ja pieneen mieleeni ei edes tullut, etteikö purjevenettä olisi saanut lähemmäksi risteilyalusta.
Itkua pidätellen ja Uusiseelantilaiset alimpaan hel#%&&iin manaten päätin kuitenkin lähteä käymään Paihian kylässä. Fiilikset olivat kyllä aikalailla nollassa joten ajattelin vain pikaisesti käydä kahvilla ja kävellä sitten takaisin laituriin, josta kyyti pelastusveneillä takaisin laivaan lähtee. Kahvia en kuitenkaan jäänyt juomaan, paikaliset kuppilat eivät siinä mielentilassa näyttäneet kutsuvilta ja jokapaikka oli täynnä samalla laivalla tulleita risteilymatkustajia, joten käännyin takaisin kohti laivaa ja omaa hyttiä. Matkalla kuitenkin huomioni kiinnitti pieni mökki rannalla, jonka seinässä oli mainos melontaretkistä. Joten ei kun sisälle!
Täällä Coastal Kayakersilla vastaanotto oli aivan mielettömän lämmin ja olin tervetullut seuraavalle retkelle, jonka lähtöön oli aikaa noin vartti. Paikan omistajan kanssa tulimme heti hyvin juttuun, johtunee varmaan siitä, että kyseistä yritystä pyörittää ruotsalainen nainen. Ja neljästä retkeläisestä kaksi sattui olemaan Suomesta.
Noin kolmetuntisen retken aikana meloimme Harurun vesiputoukselle ja pidimme kahvitauon paikallisen hotellin pihalla. Paikallisopas kertoili alueen historiasta ja eläimistä, lintuja näimme todella paljon. Maisemat tällä joella olivat todella upeat ja suosittelen lämpimästi melontaretkeä. Mutta jos menet yksin, niin muista vuoroveden vaihtelut, ne ovat tällä alueella suuret.
Bay of Islandsin aluella on paljon muutakin näkemistä ja kokemista, mutta mä en olisi voinut parempaa päivää viettää kuin meloen.
Ps. Kuten huomaatte, keli ei taaskaan ollut suosiollinen. Sateelta kuitenkin vältyin tänä päivänä, mutten kastumiselta.
Ps. Kyseinen purjehdusyritys on muokannut kotisivujaan ja nykyään sieltä löytyy maininta siitä, mistä ja monelta vene lähtee.
