Lentopelko-blogista löytyi kiva haaste ja koska tänään ei ole kiire minnekään, aloin käymään läpi vanhoja valokuvia. Ideana on siis kertoa tarina kymmenen kuvan takana.

Vuosien varrella kuvia on tullut otettua kymmeniätuhansia ja niiden parhaiden löytäminen on hankalaa, mutta nämä hetket tulivat heti mieleen kun tämän haasteen näin. Ensimmäinen kuva olisi kuulunut kategoriaan mauttomin matkamuisto ever.

1. Kuva täydellisestä hetkestä

 

Vuosi sitten matkustin Havaijille ja kuvista olin nähnyt joko isoja aaltoja ja surffareita tai täysin ruuhkaisen Waikiki-beachin, joten olin varautunut pahimpaan. Mutta todellisuus olikin jotain aivan muuta, kuten ylläolevasta kuvastakin näkee. Oahun saaren pohjoisosasta löytyi tämä kilometrejä pitkä ranta, jossa ei päivän aikana montaa ihmistä vastaan tullut. Kilpikonnia sen sijaan useampia. Välillä kannattaa katsoa tarkkaan karttaa ja kokeilla mitä umpikujien päästä löytyy 😉

2. Perinteinen turistikuva

 

Perinteinen turistikuva on tällä kertaa Pohjois-Amerikan mantereen eteläisimmästä pisteestä, Key Westiltä. Yleensä tänne on pitkä jono kuvaa haluavia, mutta mulla kävi taas tuuri, olin liikkeellä heti aamusta jolloin tuolla ei vielä ollut ruuhkaa. Hetken aikaa piti jopa odotella, että paikalle tulisi joku joka ottaisi kuvan. Tähän haasteeseen halusin valita mahdollisimman tuoreita kuvia, niitä perinteisiä sfinksin pussaamisia ja pyramidin pitämistä kädessä olisi kyllä ollut albumeissa enemmänkin.

3. Kuva mahdollisimman kaukaa

 

Tämä kuva on kahdellakin tapaa mahdollisimman kaukaa otettu. Kuvasta pitäisi näkyä Fidzin presidentin linna, mutta se on niin kaukana, että tarvitsisi olla mikroskooppi jotta sen kuvasta näkisi. Ja Fidzi itsessään on sen verran kaukana Suomesta, että kuva saa sen takia paikan tässä kategoriassa.

4. Suurkaupungin sykettä

 

Suurkaupungeista Bangkok on vienyt sydämeni. Vaikka kaupungissa kävisi useamminkin, niin aina löytyy jotain uutta ja kivaa nähtävää. Yhden reissun aikana kiersin Chinatownia ja temppeleitä, seuraavalla reissulla taasen tuhlasin aikaa (ja rahaa) Chatukchakin viikonloppumarkkinoilla ja viimeisimmällä reissulla kiersin kattobaareja. Paras mutta ruuhkaisa näköala kaupunkiin on Bayoke Sky Hotellin näköalatasanteelta, mutta ei tuo Marriot hotellin baarinkaan näky huono ole. Auringonnousun usva joella, auringonlaskun aikaiset ruuhkat ja neonvalojen välke, Bangkok pitää kokea, sitä ei voi kuvailla.

5. Zzz – matkustaminen väsyttää

 

Kesällä 2014 osallistuin Suomi Meloo-tapahtumaan ja tämä kuva on loppupuolelta reissua. Tähän mennessä oli liikuttu meloen, autolla ja kumiveneellä ja kuvaa edeltänyt ilta kului tanssien Pistohiekalla. Mä en kovinkaan usein telttaile, mutta hyvin on näköjään uni maistunut.

6. Auringonlasku

 

Tämä kuva olisi voinut mennä myös kategoriaan kuva täydellisestä hetkestä. Auringonlaskukuvia on myöskin vuosien varrella kertynyt vaikka kuinka paljon, tämän kuvan otin joulukuussa Naplesin satamalaiturin päästä. Olin jo luovuttamassa sen suhteen, että onnistuisin alueella uiskentelevan delfiinin saavan kuvaan, mutta sitten se onnistui. Auringonlaskun kruunasi ehdottomasti tuo kuvassa pilkottava selkäevä.

7. Herkuttelu olennaisena osana reissuja

 

 

Minut tunteville nämä ylläolevat kuvat saattavat olla suuri yllätys. Kyllä, syön kalaa ja äyriäisiä, jos ne ovat tuoreita ja hyvin valmistettuja. Oahulla oli useampi meksikolainen ravintola ja siellä ihastuin kalatacoihin. Kuvassa ne ovat pehmeillä tortilloilla, koska keliakian takia en voi niitä kovia tacokuoria monessakaan paikassa syödä, mutta noi tortillat ajaa ihan saman asian. Kuvan jättimäiset katkaravut ovat myös Oahulta, saaren pohjoisosissa on useampi ruokarekka ja näistä saa läheisistä lammikoista poimittuja tuoreita katkarapuja kuorrutettuna järkyttävän suurella määrällä valkosipulia. Toi annos oli sanoinkuvaamattoman HYVÄÄ!!!

8. Hehkutettu nähtävyys, joka olikin pettymys

 

Tässä kohtaa jouduin miettimään kumpi kahdesta pettymyksestä oli suurempi. Tai siis tässä tapauksessa ei odotusten mukainen. Nimittäin Mona Lisa-maalaus Pariisin Louvressa. Se on ihan minikokoinen ja hyvä että koko taulua näki ihmismassan takaa. Mutta Pariisiin en matkustanut vain tuon maalauksen takia, joten tässä kisassa tuolle tapaukselle tulee hopeaa ja kullan vie ehdottomasti Bora Bora. Ei siellä pitänyt tuolta näyttää kuin yläpuolella olevassa kuvassa.

Risteilyillä se ainoa huono puoli on se, että satamissa ollaan yleensä vain se yksi päivä ja jos silloin sattuukin satamaan kaatamalla tai olemaan muuten surkea keli, niin se vaikuttaa heti sen kohteen miellyttävyyteen. No, Bora Boralla odotin turkoosia vettä, snorklailua, hellettä ja rantaelämää. Ja sain kaatosadetta, kuraisia pikkuteitä ja ruuhkaisessa baarissa pari Bloody Marya. Jos ikinä enää tuonne asti lähden niin saatan antaa Bora Boralle uuden mahdollisuuden.

9. ”Teen mitä vain hyvän otoksen eteen” -kuva

 

Iguazun putouksilla kastuu aivan varmasti eikä yhtään haittaa vaikka vettä sataisikin kaatamalla. Kaverini yritti ottaa kuvaa ja tästä piti tulla vuosisadan paras kuva, toisin kuitenkin kävi. Samalla hetkellä kun kaverini ottaa kuvaa, koati eli nenäkarhu yritti ryöstää hänen reppunsa. Ja Iquazulle kannattaa muuten laittaa vedenkestävää aurinkorasvaa ja bikinit päälle, jos ei halua olla kuin uitettu Tanja.

10. Kuva roadtripiltä

 

Mun roadtripit on yleensä sellaisia, ettei kukaan uskalla ottaa kuvaa, koska kädet pitää pitää kiinni kauhukahvoissa tai sitten olen yksin liikenteessä, jolloin kuvan saaminen musta ratissa on aika haastavaa. Haaveissa olisi roadtrip Ameriikassa, Route 66 moottoripyörällä tai Kalifornian viinitiloja kierrellen avoautolla. Mutta ihan parhaita ”roadtrippejä” on kuitenkin moottorikelkkareissut Suomen Lapissa, tunturien sylissä kevätauringon paisteessa. Kuva Ylläkseltä parin vuoden takaa.

 

 

Haasteen saa vastaanottaa kuka omakseen tuntee ja olisi kiva lukea tarinoitasi kuviesi takaa, joten linkkaathan postauksesi kommentteihin. Erityisesti toivoisin että Satu Koo, Ne Tammelat ja Pöndekengissä osallistuisivat.