Bora Bora – oliko todellisuus jotain muuta kuin paratiisisaari?

Kaikkihan meistä ovat nähneet upeita kuvia Bora Boralta, joissa turkoosi vesi kutsuu snorklaajia ja palmut huojuvat autioilla valkoisilla rannoilla? Tälläiseen paikkaan minäkin kuvittelin saapuvani huhtikuussa 2016 kun risteilyn yhtenä pysähdyspaikkana oli Bora Bora. Mutta muutama päivä ennen saapumistamme sääennusteet alkoivat näyttämään erittäin pahoille, ainoalle päivälleni saarella oli luvattu rankkasadetta, kovaa tuulta ja ukonilmaa ja näistä kaikkia muuta paitsi jälkimmäistä sitten saimmekin niskaamme.

Flickr

 

Risteilyissä on muutama huono puoli ja tämä on yksi niistä, jos kauan odottamassasi kohteessa ollaan vaan yksi päivä ja silloin sään takia joutuu peruuttamaan kauan odotetun retken.

 

Tällä kertaa jouduin siis perumaan kauan odottamani laguuniretken, johon olisi kuulunut snorklausta, bbq-lounas rannalla ja jeeppisafari. Saaren vuoristoteitä oli suljettu rankkasateiden aiheuttamien maanvyöryjen takia ja kovan tuulen takia uiminen oli lähes mahdotonta. Ja kukapa olisi halunnut syödä lounasta sateessa rannalla.

 

 

Bora Bora on atollisaari, joka sijaitsee Tyynessä valtameressä noin 270km Tahitilta luoteeseen.Pientä saarta ympäröi laguuni ja koralliriutta. Bora Boran ja sen riutan pienten saarten pinta-ala on vain 29,3 neliökilometriä ja jotain käsitystä saaren pienuudesta saa siitä, että sen kiertää kaatosateessa skootterilla noin 40 minuutissa. Pääsaari on pituudeltaan yhdeksän kilometriä ja leveimmältä kohdaltaan 4km. Saaren keskella kokoavat vuoret hallitsevat saaren maisemia, mutta saaren ympäri kulkevalla tiellä on vain yksi ylä- ja yksi alamäki.

 

Bora Boran nimen historia juontaa juurensa pitkälle, ennen eurooppalaisten saapumista saari tunnettiin nimellä Vavau tai Mai Te Pora. Nimi tarkoitti pimeydestä noussutta tai jumalien luomaa, koska legendan mukaan saari oli ensimmäinen joka alueella nousi merestä. Ensimmäiset asukkaat ovat saarelle tulleet 800-luvulla ja James Cook laivastoineen saapui saarelle 1769. Vuodesta 1842 saari on ollut Ranskan hallinnassa.

 

Toisen maailmansodan aikana, Pearl Harborin pommitusten jälkeen saari oli Yhdysvaltain tukikohtana usean vuoden ajan ja Yhdysvaltain sotilaita saarelaiset saavat kiittää tie- ja vesijohtoverkostostaan.

Turismi saarella sai alkunsa 1960-luvun lopussa, jolloin saaren ensimmäinen hotelli rakennettiin. Nykyään saari on erityisesti häämatkalaisten suosiossa ja heistä suurin osa majoittuu meren päälle rakennetuissa bungaloweissa. Ranska on saaren virallinen kieli, englantia ymmärretään ja puhutaan. Valuttana on Ranskan polynesian frangi, mutta jenkkidollarit ovat myös hyväksyttyä valuuttaa. Euroja saarella ei oteta vastaan.  Suurin ”kaupunki” on Vaipete ja saarella asuu vakituisesti noin 9000 ihmistä.

 

 

Mitäkö saarella sitten voi sateisena päivänä tehdä, kun uiminen ja snorklaaminen on mahdotonta myrskyävän meren takia. Hääparit viihtyvät varmasti bungaloweissaan ja voihan aikaa viettää myös saaren kuuluisimmassa ravintolassa, Bloody Maryssa juomassa talon nimikkodrinkkiä (halvimmillaan noin 700 paikallista rahaa). Tai sitten shoppailla ensi joulua ajatellen koristeita Vaipeten matkamuistomyymälöistä. Typerien selfieiden ottaminen on myös kivaa ajankulua….

 

 

 

Bloody Marysiin ei kannata lähteä hienommissa korkkareissaan eikä ruokalistan muutamasta annoksesta löydy gluteenittomia vaihtoehtoja, mutta drinkkien juomiseen paikka sopii erinomaisesti. Nyt varmasti ihmettelette, kuinka saarella voi yhdistää mopoilun ja juomisen… Kysyin sitä itsekin tarjoilijoilta ja he nauroivat kysyen ”Näitkö saaren ympäri ajaessasi montakin poliisia?” …

 

 

 

Olen matkan jälkeen miettinyt, että menisinkö uudelleen… Toisaalta saari on nyt nähty mutta jos joskus erehdyn naimisiin ja häämatkalle, tämä voisi olla hyvä kohde romanttiselle lomalle yhdistettynä johonkin hieman elävämpään saareen. Kyllähän pikkusaarella elämää on, kun iso risteilylaiva sinne saapuu, bändikin oli satamassa olevan matkamuistomyymälän pihalla viihdyttämässä meitä noin 2500 risteilijää.