Browsing Tag

suorapienainen metalliportti

800, vaellus tuntemattomaan

Huh, hellettä.

Marjasalaatti, herukoita ja vadelmia, pinnalla ripaus kidesokeria.

Suomessa meillä Porvoossa on ollut muutama päivä mukavan lämmin. Mustikat ja viinimarjat ovat kypsyneet, tänään keräilin valkoisia viinimarjoja. Teen niistä mehua. Mustikoita on kertynyt pakastimeen, mansikat on säilötty jo aiemmin. Aamulla kissa palasi yöreissulta sisälle ja mourusi aamuruokaansa jonka se sai; sisällä on ollut liian kuuma sen nukkua. Nukahdin takaisin kun sain kisun ruokittua. Olin unessa kuumassa paikassa jossain vuorella. Maassa oli hiihtoladun levyinen kapea uoma hakattuna kallioon maahan ja siitä piti harjoitella mennä toinen jalka uomassa. Jalkani oli aivan liian leveä uomaan, joten siirsin sitä vain uoman päällä eteenpäin.

Pidä kättä näin!

Menin läpi suorapienaisesta metalliportista, samasta portista meni toiseen suuntaan loputon joukko hoikkia miehiä verhottuna vaaleaan taitettuun  viitta-kaapuun joka peitti koko vartalon ja ulottui nilkkoihin asti, he olivat avojaloin. Yksi miehistä kääntyi minuun päin, hänellä oli tavalliset kasvot, ruskettuneet ja siniset kirkkaat silmät. Ota sinä tuo, hän sanoi minulle ja ojensi kaarevan harmaan metallisen kotelon jonka pinnassa raitakuvio kuin se olisi ollut taottu metallitangoista ja kotelon keskellä oli kullanvärinen kuvio 800. Siinä hänellä on pieni omaisuus. otin kotelon ja kun pääsin unihotelliin annoin kotelon baarimikolle jonka tiskin takana oli iso kasa samanmallisia koteloita mutta niissä ei ollut kultalukuja. Kotelon pienojen välissä oli drinkkilippuja jotka vaihdoin juomaa. Menin takaisin portille vuorelle, minulle näytettiin rautaista mallia, joka muistutti pitkäsormista kättä. Pidä kättä näin, sanoi ääni ja hän kupersi kämmenensä ja sormensa mallin pintaa pitkin. Myöhemmin näin kuinka miehet portin takana liittyivät jonoon joka eteni vuorenrinnettä jonka reunaa kiersi kapea kieleke jonka vuoren puoleisella reunalla oli vesiura. He etenivät siirtäen toista jalkaa vesiurassa, toista kielekkeellä ja kämmenet kupertuneina vuoren sileään pintaa. Heräsin unesta mutta sieluni silmiin oli jäänyt näky vuorenrinnettä menevistä miehistä tavoittelemassa jotain mikä on vuoren toisella puolella hyvin vaikeapääsyinen asia. Minulle kerrottiin että kielekevaellukselle pääsee kun on harjoitellut ensin 800 kertaa vuorikiipeilyä vesikielekkeen alla.

Suomalaisia villimustikoita metsästä poimittuna jokamiehenoikeudella.

Olen suunnitellut jo vuosia vaellusretkeä Intian tai Nepalin tai Tiibetin vuorille. on useita matkanjärjestäjiä jotka myyvät valmiita vaellusretkiä, valinnanvaraa on. Retket ovat aika kalliita, ja niiden pituus on yleensä yli kolme viikkoa. Ei se hintakaan, tai aika nyt kun en ole vakituisessa työssä, pitäisi olla hyvä tuttu matkakaveri. Avomieheni ei vielä ole ehtinyt työasioittensa vuoksi edes ajatella asiaa että lähtisimme yhdessä. Tuttuja on käynyt sellaisilla tavoittelemillani vaelluksilla, mutta yleensä olen kuullut niistä jälkikäteen. Unelmoin kuitenkin että vielä kerran… sinulla niitä unelmia riittää, voit sanoa. Mutta mitä on elämä ilman unelmia ja pilvilinnoja. Tänä kesänä olen tyytynyt vaeltamaan lähimetsässä poimimassa mustikoita, on sekin jo jotain. Suomessa on suomalaisilla nk. jokamiehenoikeudet, metsästä saa poimia omaan käyttöön marjoja, sieniä ja maahanpudonneita käpyjä ja risuja.