Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Porvoo

Syksyn saapuessa Porvooseen

Syksyiset terveiset Porvoosta. Säät ovat suosineet meitä porvoolaisia.  Tänä Korona-pandemiavuonna ei ole paljon matkustettu ulkomaille, lomilla on pysytelty kotimaamme Suomen kamaralla, paitsi kahdesti olemme poikenneet Tallinnassa risteilyllä. Ei sitä aina ole mikään pakko lähteä reissaamaan, vaikka omaakin matkageenin. Olen matkustellut mieheni kanssa ja itseksenikin, noin kolme ulkomaanmatkaa on tehty vuosittain jos ei lasketa mukaan lyhyempiä risteilyjä Suomen naapurimaitten satamiin.

Kotonakin voi ja saa olla, varsinkin kun asuu yleensä suositussa matkailukohteessa. Keskiaikainen Porvoo on suosittu päiväretkien kohde. Eilenkin oli ilma kutsuva, auringonpaisteinen ja lämminkin. Ja kun aikaa oli niin otin lenkkarit jalkoihin ja kävelysauvat menoa vauhdittamaan ja lähdin pitkälle kävelylenkille nykyisessä kotikaupungissani. Kävelin Porvoojoen rannalle ja Kokonmäkeen jossa on paikallinen urheilukeskus. Suosittua mäkipyöräilyä voi harrastaa, uintiakin kesällä,  talvisin hiihtoa ja mäenlaskua ja nyt meillä on uudet tänä kesänä käyttöön otetut kuntoportaat. Kokonmäen rinteeseen on rakennettu puiset kuntoportaat, 300 rappusta. Kun niitä rappusia menee ylös ja alas niin siinä kunto kohenee. Kuntoportaat on suosittu kuntoilumuoto hyvällä kelillä ja eilenkin oli oikein tungosta, Korona-pandemiarajoituksia miettiessssä, olisiko pitänyt varautua hengityssuojaimella, mietin. Kahden metrin turvaväli on vissiin kuvaannollinen asia, parhaamme koetimme. Nuoriso vaikuttaa aika välinpitämättömältä turvallisuusrajoituksista, kuntoportailla notkuvat nuoret huutelivat iloisena kuntoilijoille.

Kävelin siis reippaasti jokirantaan ja nousin kuntoportaat ja vähän aikaa huohotettuani ylätasanteella ( huohottaisit varmasti itsekin kolmensadan rappusen nousun jälkeen) palasin samaa tietä alas ja sitten jokirantaa  pitkin merenrannalle ja pitkospuille. Samalla tervehdin rantaheinikossa kesää viettävää pientä sarvipäistä ylämaanlehmien laumaa. Sairaalan kohdalla käännyin kotiin päin ja siinä kohdassa alkoi tulla pimeä. Katuvalojen loisteessa pääsin kotiin, huh pitempi kävelylenkki pitkästä aikaa tuntui pohkeissa. Seuraavalla kerralla voin juosta kuntoportaat ainakin kolmeen kertaan, luulisin. Liikunta ei ole pahitteeksi, Korona -pandemiavuonna olen kerännyt viiden kilon lisäpainon. Nyt sitten odotellaan että saamme hyvän rokotteen Kkorona-Covid-19 infektiota vastaan että pääsisimme elämään normaalia elämäämme.

 

Olen sekaisin Wienistä , matkakorvauksia

”Valmistaudu pakkamaan matkatavarat, lentosi Wieniin on huomenna”… luki androidiystäväni muistutustaululla viime viikolla. Wieniin.

Mietin alkuvuodesta matkakaverini avomieheni A:n kanssa, minne voisi tehdä tämän kevään virkistysmatkan. Muutaman päivän kaupunkimatka keväällä on kiva piristys ehkäisemään kevätmasennusta. Mietin euroopan pääkaupunkeja, paljon on vielä näkemättä. Kaikista vaihtoehdoista voitti Itävallan pääkaupunki Wien. Olen käynyt itse Wienissä nuorena, kun vielä harrastin korolaulua Tampereen seurakuntien edustuskuoro Solennen riveissä, lauloin vaativaa 2.alttoa sekä sopraanoa tarvittaessa. Kävimme laulukiertueella Unkarissa, ja samalla poikkesimme Wieniin.

Retkemme oli neuvosto-aikana ja silloin oi hyvin tarkkaa valtioitten rajoilla, ennen EU:ta. Bussimme pysäytettin Itävallan rajalla, sinä päivänä tehtiin tehostettua tarkistusta rajanylittäjille ja rajalla oli ruuhkaa. Vuorollamme pääsimme syyniin ja ei meiltä mitään laitonta löytynyt kun sellaista ei ollut ja paperitkin oli kunnossa ja kaikilla matkalaisilla oli voimassa olevat passit ja viisumiasiat oli OK. Rajatarkistuksen viivästämisestä johtuen retkiaikataulumme viivästyi, ja emme kerinneet ihan kaikkea mitä oli suunniteltu, kuten ruokailua.  Meillä ei tietenkään ollut silloin maan rahaakaan kun piti olla retkellä täysihoito ja osa porukasta jäi nälkäiseksi. Muistan kuinka saimme ruuaksi kuivakkaan vinileikkeen ja lusikallisen ranskalaisia sekä jälkkäriksi minikokoisen omenaleivonnaisen. Kaupungilla poikkesimme kahvilaan jossa saimme kaverini ansiosta kermakahvit kun hänellä oli vähän senaikuista rahaa joltain edelliseltä matkalta jäänyt. Nyt suunnittelin että panen paremmaksi ja käymme kaikki nähtävyydet ja myös Klimt-museon ja olisimme asuneetkin Art museossa lähelä kaikkea mielenkiintoista.

Rantapallon blogaajilla oli illanvietto George-hotellilla Helsingissä Yrjonkadulla. Ravintola Andreassa maistellessamme ravintolan tarjoomisia sain viestin että lentomme Wieniin oli peruttu, korona-virussyystä.

Olin tilannut matkan 10TopTen-sivulta. Yleensä olen varannut lennot ja hotellit itse, mutta edullinen tarjous yllätti ja hyödynsin sen. Lentoyhtiö joka oli Reynair lähetti viestin että ilman muuta korvaa korona-virus keuhkokuume-pandemia-syystä peruuntuneen lennon maksut, tai vaihtoehtoisesti olisi vaihtanut toiseen lentoon samalla viikolla. Valitsin rahakorvauksen mutta raha siirtyi tilaajan eli TopTenin tilille josta se oli maksettu. Viestittelin myös Wienin Art Hotellin kanssa peruuttaakseni hotellivarauksen, mutta sieltä ilmoitettiin että nimelläni ei ole varausta.  Lähetin asiasta 10TopTenille monia hysteerisiä viestejä ja sieltä kysyttiin mitä viestejä olin itse saanut lentoyhtiöltä ja lähetin heille saamani viestit. Aika näyttää, saanko uuden reissun tai rahakorvauksen Wienin reissusta.

Aika on näyttänyt, etä saamme kuin saammekin korvauksen peruuntuneesta matkasta. Matkatoimisto tiedotti että on mahdollista saada hyvitys kun tilaa uuden reissun tai sitten voi valita lahjakortin peruuntuneen matkan arvosta 110% jolla on käyttöaikaa 2 vuotta. Hienoa.

Korona covid-19 pandemia on syynä että Suomessa on poikkeustila ja on paljon rajoituksia jollaisia emme ole kansana kokeneet sitten toisen maailmansodan ajan. Koska olemme alle 70-vuotiaita voimme ainakin ulkoilla ja lenkkeillä kunhan välttelemme ihmisryhmiä, pidämme turvallisuusvälejä muihin ulkona olijoihin. Sunnuntaina sitten lähdin itsekseni sauvakävelylenkille. Porvoossa on useita luontopolkuja ja merenrantaa lenkkeilyä ajatellen. Valitsin kävelyreitiksi merenrannan ja Sikoraaren luontopolun. Oli aurinkoinen sää, lämpötila oli nollan alapuolella ja matalia vesiä peitti jääkerros. Kylmä viima tuntui luihin ja ytimiin, onneksi hyvät ukoiluvaatteet suojaavat lenkkeilijää ja kävelysauvat antavat turvallisuuden tunteen liikkujalle.

Porvoonlahdenrannalle on tehty pitkospuut lenkkeilijöitä varten ja matkan varrella on kaksi lintujen bongaus tornia. Kiipesin sairaalan lähellä olevaan torniin sen kolmannelle, ylimmälle tasanteelle. Aurinko paistoi lämpöisesti ja kun istuutui ylätasanteen penkille ei tuuli tuntunut. Rannalla näkyi joutsenpari ja laumoittain erilaisia lokkilintuja ja yksi variskin.

Taivas hohti kirkkaan sinisenä ja se oli kuvioitu pilvenhattaroilla niin kuin rannikolla usein on. sinisellä taivaalla oli pilvistä muodostunut kuvio, jossa oli näynomaisesti ovenkolkutin  ja enkeli odottamassa. Enkeli kolkutti ovenkolkuttimella, ovi avautui ja enkeli pitkine sipineen lensi sisään. Siitä muistui mieleen vanha laulu ”Knockin on the Heavens Door”.