Browsing Category

Matkailu

”NERVESCAPE VIII” ja ”Astu lavalle!” KIASMAssa

KIASMA Kansallisgalleria Nykytaiteen museo

Nyt pitää käydä Helsingissä kauempaakin koska

on kaksi uutta näyttelyä, Hrafnhildur Arnadottirin eli shoplifterin näyttelyn ”NERVESCAPE VII”I ja ”Astu lavalle!” -ryhmänäyttelyn. Käy itse tai jos on tuttavia käymässä ulkomailta tai Sisä-Suomesta, kannattaa vieraat viedä viihtymään KIASMAan, sillä näyttelyissä on osastoja joissa pääsee itse tekemään asioita, eli ne ovat interaktiivisia teoksia. 

Lee Mingwayn korjaamo.

Meitä kokoontui iso ryhmä luentosaliin pari viikkoa sitten, Kiasma-klubilaisia, ryhmiä oli useampia. Kokoontuminen liittyi alkaneeseen uuteen näyttelyyn, ”Astu lavalle!” näyttelyn Lee Mingwayn  korjaamo. Korjaamo-osastolla on mahdollisuus korjauttaa jokin vaatekappale samalla kun käy taidenäyttelyssä, saimme viedä mukana näyttelyyn vaatekappaleita joita voi korjata tai käyttää teoksen osana. Näyttelysaliin on sijoitettu työpöytä, jonka takana istuu näyttelyyn liittyen korjaaja, joka pitää hallussaan tekstiilien korjaamiselle tarpeellisia neulaa, lankaa, saksia ym. Voit mennä työpöydän luo ja pyytää sen takana istuvaa korjaajaa muokkaamaan tuomasi asian, tai voit mennä muuten vain juttelemaan. 

Avajaisissa

Pääsin hienon uuden näyttelyn avajaisiin, koska ilmoittauduin yhdeksi korjaajaksi. Laitoin päälle turkoosin trikoomekon, mustan Muotitorpan jakun, nilkkurit ja mekon väriin sopivan pasmina-huivin, joka herätti huomiota. Se olen ostanut Kyprokselta. Asun Porvoossa ja sieltä pääsee sujuvasti linja-autolla Helsinkiin. Sisään pääsin näyttämällä saamaani kutsua. Sukelsin KIASMA:n ovesta avajaisten musiikin säestämään tunnelsmaan.  Avomieheni A. on usein ollut kanssani kaikenlaisissa tapahtumissa, nyt oli samaan aikaan kokous jonne hän katsoi asiakseen mennä mieluummin. Niin että olen edelleen parisuhteinen hetero. Vaikka menin itsekseni näyttelyyn, minulla oli siellä mukana paljon tuttuja ihmisiä, tuttuja Kiasman ystävistä. Taidenäyttelyyn voi mennä yksin tai yhdessä, tai käy ensin yksin ja sitten yhdessä tai päinvastoin.

Kiasman ystävät ry:n lopettaminen

Ennen näyttelyn avajaisia pidettiin Kiasman ystävät ry:n viimeinen kokoontuminen jossa koko järjestö haudattiin. K.Y. ry toimi aktiivisesti Kiasman avaamisesta alkaen, nyt se sitten haudattiin. Yhdistystä hautaamassa olivat yhdistyksen merkkihenkilöt jotka joivat lasilliset kuohujuomaa lopetetun järjestön muistolle. Kaikella on aikansa. En mennyt sinne hautajaisiin. Sen sijaan kävin ennen avajaisten alkua shoppailemassa koska kaupungilla on mahtavia alennusmyyntejä. Alennusmyynneissä käydään niin että selataan tavaratalojen alennustankoja ja hyllyjä, tehdään mahdollisesti heräteostoja jos löydetään jotain mieleistä ostettavaa.  Joskus löytyy, joskus ei löydy. Tavallaan tavaratalojen alennusmyynnitkin ovat eräänlainen näyttely.

Näyttelyssä

Hius-installaation osa heijastuneena ikkunalasista.

Kuunneltiin avajaisjuhlan juhlapuheet ja taiteilijoitten esittelyt. Samat esittelyt voit nähdä Kiasman näyttelysaleissa teosten yhteydessä. Saimme myös kerrankin osallistua performanssiin, jonka ohjasi performanssitaiteilija RICE. Hän villitsi suomalaisen jähmeän juhlayleisön villisti liikkumaan ja huutamaan. Se tuntui huikealta elämykseltä. Yhteen saliin on sijoitettu valtavan kokoinen mallinukke, ainakin kolme metriä korkea. Nuken ympärille on sijoitettu maalaustelineitä ja tuoleja. Otin paperin ja värikyniä ja aloin piirtää mallia.

Nopea piirustus on nimeltään ”CROQUIS”-piirustustekniikka. 

Täytin paperin piirustuksella ja väritin sen. Valmiin työn kiinnitin salin seinälle nastalla, seinä on täynnä piirustuksia mutta lisää mahtuu. Vaikka piirtäisit monta kuvaa, siirtymällä aina eri kohtaan niin saat aina uudenlaisen kuvan, edestä, sivusta ja takaa. jonkin ajan kuluttua käyn katsomassa minkälaisia piirustuksia seinälle on ilmaantunut.

Päivälehdissä on kuvattu Spotfiren keinohiusperuukeista tekemää hauskaa värikästä ja pörröistä, pehmeää instalaatiota ”Nervescape VIII”, joka saa ihmiset hyvälle tuulelle. Teosta voi hellästi koskettaa ja halata, tietenkin katsoa. Iso teos kuitenkin jotenkin pienenee isossa näyttelysalissa. Näyttelyn muissa saleissa on tekemistä yleisölle. Voit osallistua performanssiin sille varatulle lavalle, voit leikkiä peltipurkkipuhelimilla. On myös videoita sekä edellä mainitsemani korjaamo.

Näyttely sopii kaiken ikäisille kokeilunhaluisille ja niin, oikeastaan se sopii kelle vain myös lapsille ja lapsenmielisille. Näyttelytalon alakerrassa on taidekauppa jossa on myytävänä taidekirjoja ja monenlaista matkamuistoa ja lahjatavaraa, sekä julisteita ym.  Kiasman ravintolassa voi näyttelyn lomassa poiketa syömään tai kahville. Avajaisten aikana Kiasman ravintola oli täynnä ihmisiä. Yleisön turvallisuudesta huolehtii vartiointiliike. Ravintolassa oli tarjolla pieniä leivoksia sekä suolaista purtavaa. Suosittua oli lasillinen Cavaa joka on kuohuviiniä. Maistoin uutta Helsinki-juomaa, veriappelsiininmakuista. Se oli hyvää. 

Lapsille näyttely on ilmainen ja joka kuukausi 1. perjantai on kaikille avoin. Myös Museokortilla pääsee sisään. 

Minullakin on Museokortti ja sitä näyttämällä olen käynyt maksullisissa näyttelyissä vain vilauttamalla korttia. Museokortin voit ostaa myös KIASMA:sta. Pienestä asti olen viihtynyt museoissa ja taidenäyttelyissä. Koulussa opimme mitä taide merkitsee. Kävin Tammerkosken tyttölyseota Tampereella ja se oli osittain taide- ja taito-painotteinen koulu. Piirrän ja maalaan itsekin, kirjoittelen ja valokuvaan asioita muun muassa. Myös teen käsitöitä ja rakastan puutarhanhoitoa. Kasvatan iloksemme kukkia ja mm. ruusuja. Joka vuosi olen lisännyt ruusutarhaani uuden ruusulajin. Ja kasvimaa, se on tärkeä. Meillä on vieläkin säilöttynä pakastimeen omassa puutarhassa kasvanutta kesäkurpitsaa ja marjoja. Asumme Porvoossa, melkein maalla ja on aina hienoa välillä käydä Helsingin melskeessä.

Kiasman ikkuna.

 

 

 

 

 

Kalastamassa Arinagassa

Miten suunnistan oudolla paikkakunnalla?

Arinaga, Garan Canarialla on entinen kalastajakylä. Pieni hiljainen ranta jossa on eniten sukeltaja-harrastajia. Miten siellä selviää, enkö eksynyt? Aina lähtiessäni matkalle itselleni tuntemattomalle paikkakunnallevaraan mukaan kartan. Karttoja on mm. matka-oppaissa. Lentokentillä on usein saatavilla mainoksilla rahoitettuja ilmaisia karttoja. Minulle on tullut tavaksi tutustua alueen karttaan netistä. Olen suunnistanut Google Mapsin avulla. Maps-palvelusta voi löytää alueen palveluita ja reittejä. Euroopassa GoogleMapsin palvelut toimivat hyvin, Aasiassa ne toimivat paikkapaikoin, Kiinassa Googlella ei ole toimilupaa. Siis avaan netistä karttapalvelun, ostan oman sovelluksen jos mainokset haittaavat. Jos ei välitä mainoksista sivulla saa ilmaisenkin version. Näin en eksy. Karttapalvelu näyttää missä kohdassa olen kartalla ja siitä voi sitten suunnistaa minne haluaa mennä. Jos on eksynyt voi kartan avulla löytää oman sijaintinsa kartalla. Jos suunnistaa paperikartan avulla niin pyhelimessa on kätevä kompassisovellus, tai ainakin minun puhelimessa on. Jos ei halua lomalla käyttää ”älykännyä” niin pitää ottaa mukaan vanhanaikainen kompassi, se ei paljon matkatavaroissa paina. Koulussa opiskeltiin (Tammerkosken tyttölyseo Tampereella) suunnistamista kartan ja kompassin avulla, ei se oppi mennyt hukkaan.

Kerroin eilisessä postauksessa käyneeni ensimmäisenä iltana lomarannalla kalastamassa. No, se oli leikkiä. En minä oikeasti kalastanut, kävin kävelyllä ja löysin rantabulevardilta kivoja kalapatsaita. Laitoin ne eiliseen bloggaukseenkin, mutta ne ”uivat” jonnekin sivulta, nyt laitan ne uudelleen. Kuvasarja ”Kävelyllä ensimmäisen lomapäivän iltana saavuttuani Gran Canarialle Arinaga Beachilla”.

Arinaga Beach

Aurinkoa ja hibiskuksia Gran Canarialla

Aurinkoa ja hibiskuksia Gran Canarialla tammikuussa 2019

Talvi on pimeä ja kylmää aikaa pohjoisessa kotimaassamme. Joka vuosi olen jo vuosikausia käynyt jossain etelänmaassa lämmittelemässä ja aurinkoa ottamassa pariviikkoa (omakustanteisesti). Atooppinen ihoni rakastaa auringonsäteitä ja koko keho voi paremmin pitkän aikaa aurinkoloman jälkeen. Tänä vuonna löysin talvilomakohteeksi Gran Canarian  Arinaga Beachin. Se on vanha hiljainen kalastajakylä jossa on parhaat päivät nähty ajat sitten. Pikkukaupunki rannalla on hiljainen ja nuhjainen, kuin uinuva.

Kanarian saaret sijaitsevat etelässä lähellä Afrikkaa joka on tiedetysti lämpimän ilmanalan maanosa.

Minulle sopiva ajankohta on ollut marras-tammikuussa, jolloin meillä on pimein ja kylmin vuodenaika, sydäntalvi. Ihan halpoja matkoja ei näihin aikoihin ole, ainakaan kahdeksi viikoksi. Mielelläni olen kaksi viikkoa kerralla kun kerran lennän niin kauas.Lensin Norwegianin lennoilla, näin sain lennot mieleiseen ajankohtaan: menomatka aamulla ja oli iltapäivällä perillä ja paluulento illalla jolloin olin takaisin Helsingissä aamulla. Lentokoneessa oli hyvin tilaa ja lennot menivät suunnitellun aikataulun puitteissa. Varasin hotellin Booking.com -palvelun kautta ja samalla lentokenttäkuljetukset, ne on olleet yleensä toimiva ja turvallinen vaihtoehto solo-matkustajalle liikkumiseen lentokentän ja hotellin välillä. Hotellin varasin jo ajoissa viime kesänä kun suunnittelin matkaa ja näin löysin rauhallisen ja hiljaisen Arinaga Beachin ja rantahotellin Un Paso del Mar. Jos etsit bilettämistä ja hulinaa niin älä mene Arinagaan, jossa aika on kuin vaniljavanukasta ja kaikki tapahtuu lempeästi.

Arinaga Beach Un Paso del Mar.

Lähellä sijaitsi leipomonmyymälä, josta hain sämpylät ja iltakahvileivokset.

Huoneisto on miellyttävällä tavalla sisustettu, ja parvekekin on.

Kylpyhuoneesta löytyi kaikki mitä lomailija voi tarvita.

Hyvin perusvarustettu keittiö.

Pieni parveke istuskella.

Oikea osoite.

 

Menomatkalla taksi jätti minut numeroon 85 numeron 35 -sijaan, mutta löysin helposti perille saman kadun varrella olevaan kerrostaloon jossa sijaitsi varaamani edullinen lukaali: 2 makuuhuonetta ja keittiö, samalla hinnalla olisi saanut Las Palmasista pienen hotellihuoneen ja mahdollisuudet retkille ja tapahtumarikkaaseen rantaparty-biletyslomaan. Kuitenkin, sain mitä halusinkin: kaksi viikkoa rauhallista lämmintä säätä, tilaisuuden aurinkokylpyihin rannalla ja hyvät lenkkeilyilmat. Ensimmäisenä päivänä kävin kalastamassa, löysin rantabulevardin kalapatsaineen ja auringonottoterassit Zoco Negro-rannalla. Ranta on aika hiljainen tammikuussa, lomailijoita ja sukelluskoululaisia notkui rannalla. Turistikauppoja ei ollut lainkaan ja pari kala-ravintolaa oli toiminnassa, Hornos ja Nelson joissa söin kalaa, pizerioita, hampurilaisbaareja, churreriakin  sekä lähikauppa Spar josta sai peruselintarvikkeita. Paikalliset ihmiset ovat kohteliaita, ylpeitä ja tulisiakin. Rauhassa sain lomailla. Kalaravintoloissa sai tyytyä solo-ruokailijana valkoiseen kalanpalaan. Nilviäisiä ei suositeltu syödä. Meriahvenet ja muut kalat oli niin isoja että niitä syömään olisi tarvittu useampi henkilö. Kuitenkin kala-ateriat oli erittäin maukkaat, kerran söin lihaakin ja se oli myös maukasta. Ravintola-annokset on samoissa hinnoissa kuin Suomessakin, tai se tietenkin vaihtelee. Kerran sain ruokalistat kaikilla kielillä: espanjan, englannin, ranskan ja saksankin kielellä. Niistä sitten selvittelin mitä haluaisin syödä. Sitten kerrottiin että saatavilla oli pala valkoista kalaa perunan kanssa, kyllä se sopii por favor, sanoin ja pian herkuttelin merenrannan annilla.
Suomeksi tervehtivät kaupungilla, mistä tiesivätkin että olen Suomesta. Pariin otteeseen tapasin myös muita suomalaisia. Useimmin laitoin ruuan itse aparementosin keittiössä, omelettia ja paistettuja vihanneksia tai katkarapuja, pakaste-eineksiä. Paino pysyi hyvin , en lihonut enkä laihtunut.

Arinaga Beach

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kävin laitattamassa hiukseni paikallisella kampaajalla. Hintataso oli kohtuullinen kotimaan hintoihin verrattuna ja työn jälki oli hyvä. 

Aurinkoisella  lämpöisellä jopa hellesäällä  jota riitti menin Zoco Negro-rannalle jossa oli puisia aurinkoterasseja, kuin pieniä laitureita.Ne oli suosittuja ja yleensä hyvin varattuja. otin auringonkylpyjä, lueskelin, täytin ristikkoja ja piirtelin kuvioita pilvistä. Kivikkorannalla leikki rantalintuja. Uimarannalla uiskenteli Atlannin viileissä aalloissa uimareita ja sukeltajia. Jotkut meloivat kanootilla. Sateen sattuessa ranta tyhjeni muutamassa minuutissa. Mukana oli rantavaatteitten lisäksi tuulitakki ja lämpöiset vaatteet viileämmiksi tunneiksi. Parvekkeella istuskellessa huoneen varustuksena oleva lämmin manta-viitta lämmitti.

Varsinaisia lenkkipolkuja tai teitä ei ollut, mutta rantaa myöten pääsi dyyneille ja toiseen suuntaan kun meni löytyi tulva-allas jonka reunaa pitkin voi kävellä paikalliselle teollisuusalueelle ja sen reunoja myöten rantakaupunginosan ympäri. Vanhoja puutarhoja oli teollisuuslaitosten väleissä, kiinanruusut eli hibiskukset kukkivat kaikissa väreissä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jättiläismäiset kaktukset ja vanhat palmut reunustivat tienvarsia. Myös paikalliset männyt olivat edustettuna istutuksissa.

Kukkiva Arinaga

 

 

 

 

 

 

 

Iltaisin kävin kävelyllä rantabulevardilla katselemassa auringonlaskua. Ihanampaa valoshowta saa etsiä, ei sitä ole. Näin sateenkaaria ja loistokkaita iltaruskoja.

Eräällä päiväkävelylenkillä olin jäädä auton alle, olin kävelyllä ja leikkipuiston vierellä risteyksen kohdalla useampi autoilija ajoi samaan aikaan ja pikkuautolla kiireinen kuljettaja käänsi yhtäkkiä minua kohti. Väistin sivulle mutta jalka jäi kiinni tienreunan kiveen ja lensin päistikkaa käsieni varaan tienreunaan. Autot jatkoivat kaikki matkaansa ja ihmettelin hetken maassa melkein rähmälläni tilannetta. Kokosin itseni ja huomasin ettei siinä sen kummemmin käynyt, maantieihottumaa on käsissä ja toisessa polvessa. Siitä sitten kävelin hotellille, kilmetrin pari rannan ohi. Huh huh. Rannalla mennessäni ohi eräs lomaileva tuntematon sairaanhoitaja katsoi ohimennessäni etten ollut kovin vakavasti loukkaantunut ja neuvoi puhdistamaan ihon ja jättämään silleen, että niin se paranee parhaiten ja niin tein. Puhdistin ihon kivensiruista ja pesin nirhaantuneet kohdat vedellä ja saippualla ja käsidesillä. Hyvin ne parani. Ja se autoilija huuteli anteeksipyyntöjä illalla kaupungilla se kuului hotellille. Olisin toki mennyt lääkärille jos jotain pahempaa olisi ilmaantunut. Ja matkavakuutus tietenkin on sekä myös eurooppalainen sairaanhoitokortti. 

Kahden lomaviikon jälkeen oli ihanaa palata kotiin pakkaseen, lumen ja jään keskelle. Pari viikkoa etelässä menettelee, mutta kyllä Suomi on sentään rakas kotimaa.

Iltakävelyllä Arinaga Beachilla.

Arinaga dyyneillä.

Arinaga Beach palmuja .

Tuulimyllyjä Arinaga Beachilla.

 

 

Kylpylässä, joululauluja Tampereella ja Porvoossa, Kiasmassa.

Hyvää joulua! On vain pari päivää jouluaattoon. Näin joulun alla ajatukset täyttyvät joululauluista, jouluruuasta ja joulumusiikista. Tampereella Holidayn Lapinniemen kylpylässä viettämässä rentouttavan viikon. Miksi sitten Tampereella? Henkilökohtaisista syistä, syitä on monia. Tärkein syy on että olen syntynyt ja asunut Tampereella vuosituhannen vaihteeseen asti, ja aina välillä iskee koti-ikävä, vaika kotini nyt onkin Suomen ensimmäisessä pääkaupungissa, keskiaikaisessa kaupungissa Porvoossa. Toinen syy on että vaihtelu virkistää. Kolmas syy on että tulin vuosituhannen vaihteessa ostaneeksi  lomaosakkeen Holidayltä ja muutamien vaihtokauppojen seurauksena omistan lomaviikon Tampereen kylpylästä. Holiday-lomilla (RCI) voi pistevaihtosysteemin kautta majoittua lomaviikoille aika moneen maahan ympäri maapallon. Aika usein olen ollut Espannjassa CostaDelSolilla ja Teneriffalla, muissakin paikoissa.

Tampere Talo iltavalaistuna.

Jotkut matkustavat Viroon tai etelämmäksikin käydäkseen kylpylässä rentoutumassa, meikä menee aina Tampereen kylpylään, Siellä on hyvät altaat jossa voi rentoutua ja mahdollisuus hieronta- ja kauneushoitoihin, ja voi lenkkeillä Kaupin urheilupuistossa ja nauttia Näsijärven viileistä ilmavirroista. Samalla voi osallistua Kulttuuri- ja taidekaupunkina tunnetun Tampereen tarjoamiin elämyksiin. Minulla on myös sukulaisia ja tuttaviakin Tampereella asumassa, tosin näin joulun alla he ovat niin kiireisiä että! Ja siitä kiiresyystä keskityinkin omaan hyvinvointiin.

Glögiä ja mustaamakkaraa

Ajelin Porvoosta Avomieheni kanssa autolla Tampereelle ja hän kuitenkin joutui aikasemmin palaamaan työasioihinsa, mutta minulla kun ei enää ole pakollisia työvelvotteita niin jäin loppuviikoksi asumaan kylpylän miniswiittiin (se on tosi pieni, pikkutupakeittiö ja makuuparvi). Tampereelle kun menee tänä talvena, havaitsee että keskustassa vallitsee mahtava myllerrys kuin maanjäristyksen jäljiltä. Syynä on rakennustyöt, kun sinne rakennetaan raitiovaunulle tilaa ja samalla tehdään tietenkin muutakin korjaus ja rakennushomaa. Keskustan bussireitit on muutettu rakennustyömaitten takia, mutta aina Tampereen keskusta on ollut kuin sumppu autoilijan kannalta. Lomaosakkeeseen niin kuin kylpylähotelliin mennään reseptionin kautta, mutta loma-asunnoilla on oma sisäänkäynti rakennuksen takana joten voi tulla ja mennä kenenkään vahtimatta. Hotellin ravintolassa voi ruokailla, tai jos haluaa voi itse valmistaa ruokansa loma-asunnon keittiössä.

Joouluvaloja Yliopistonkadulla.

Tampereella oli myös ihana tunnelmalinen Joulutori Keskustorilla Raatihuoneen edustalla. Myyntikojuissa oli tarjolla jouluisia tuotteita, oli paahdettuja kastanjoja ja muitakin jouluisia välipaloja. Pistäydyin laudoista kyhätyssä saloonassa jossa tarjottin mm. glögiä ja se lämmitti. Tammelantrilla oli tarjolla kuumaa mustaamakkaraa, se on ravitsevaa ja hyvää kun sen syö suoraan käärepaperista. Vaatekaupoissa oli Hämeenkadun tietämillä kaikissa jo alennusmyyntejä ja löysinkin kivan iltatakin jota tarvitsen.

Musiikillinen tarjonta oli hyvin jouluista. Tampereen Tuomiokirkossa tarjottiin UMO:n joulukonsert.ti, solistinaan Emma Salokoski, uusia jatsahtavia lauluja – se viihdytti kolmannela rivillä kuuntelijaa. Ostimme liput Tiketistä ennen konserttia, kirkossa ei myyty lippuja. Nuorena kuluin Suomessa tunnettuun kamarikuoroon Solenne, joka oli Tampereen evlutseurakuntien edustuskuoro, ja meillä oli silloin joulunalus täynnä konserttiesityksiä. Silloin aika kului laulaessa aina kuin siivillä. Elämänmuutos aiheutti silloin että piti tehdä valintoja, opiskelu tai laulaminen ja valitsin opiskelun kun en kaikkea ehtinyt. Konsertin jälkeen kävimme syömässä päivällisen ravintola Saludissa Tuomiokirkonkadulla. Meillä ei ollut pöytävarausta, mutta baarissa oli tilaa ja saimme kuin saimmekin pöydän ja pääsimme nauttimaan vanhan ravintolan antimista.

Saludin herkkuruokia, salaatti ja jälkkärikahvi sisältyy hintaan.

Joululauluja hyvällä sydämellä

Kaikkea ei voi saada eikä saavuttaa vaikka haluaisikin. Laulu oli minulle rakkain harrastus ja toinen työ vuosien ajan, joka vuosi esiinnyimme myös Tuomiokirkossa ja myös muissa kirkoissa ja juhlatapahtumissa sekä Kauneimmat joululaulut-konserteissa maakuntaa myöten päivittäin ennen joulua. Se oli silloin se. Tampere Talolla oli myös joululaukonsertti, mutta se oli Tampeeen evlut-seurakuntayhtymän tarjoama ”Kauniimmat Joululaulut” -tapahtuman osa, jossa saa laulaa joululauluja, vanhoja tuttuja ja oppia uusia. Tapahtumassa säestettiin laulut flyygelillä Tampere Talon aulassa.

Toisen kerran pääsin joululaulutapahtumaan Porvoon Tuomiokirkossa Jouluviikolla. Keskiaikainen Tuomiokirkko pullisteli niin paljosta väestä että myöhään paikalletulleena jouduin seisomaan kun istumapaikkaa ei ollut tarjolla, mutta kyllä suomalainen vanha nainen kestää seistkin laulujen ajan. Porvoossa Laulutapahtumassa esiintyö MariaVoce-lauluyhtye, joka on vuosien aikakana kehittynyt ja on luonut oman kauniin soinnin lauluunsa, heitä on nykyään ilo kuunnella.

Tampere-Talon kynttilälyhty.

Holiday-lomaviikko on Tampereen kylpylässä perjantaista perjantaihin. Lenkkeilin pitkiä kävelylenkkiä Kaupin lenkkipoluilla ulkoilupuistossa, jossa on näin ennen lumentuloa lenkkipolkuja niillä paikoilla jossa lumisena aikana ovat hiihtoladut.

Rauhaniemen kylpylä ja muuntajan graffiti.

Näsijärven rannalla.

Kävelin Näsijärvenrantaa pitkin Rauhaniemeen, pumppulaitokselle ja vesitornille, ja sieltä takaisin kylpylälle. Näsijärven rannalla mietiskelin katsellen ison järven talvisen mustia laineita jotka murtuivat rantakallioihin.

Lähdin torstaina jo koska minulla oli sovittua menoa Helsingissä. Siellä tarvitsin sitä Tampereella ostamaani iltatakkia ollakseni asiallisen näköinen Nykytaiteenmuseon Kiasman Valon juhlissa, jonne olin kutsuttu Kiasman Ystävät ry:n jäsenenä. Menin Tampereelta suoraan Helsinkiin bussilla. Jätin matka-tavarat Kampin tavarasäilytykseen. Tallelokeroita on bussiterminaalikerroksessa sekä ensimmäisessä kerroksessa ruoka-marketin takana. Tallelokero toimii kolikoilla tai luottokortilla. Lokeron lukkolaitteeseen maksetaan säilytysmaksu, jolla lokeroa voi pitää vuorokauden, se maksoi 6€. Otin mukaan kassiin vaihtovaatteet ja kengät. Vaihtauduin ilta-asuun Kiasman naistenhuoneessa alakerrassa, WC on tarpeeksi tilava että vaatteittenvaihto onnistui. Jätin arkipuvun ja takin narikkaan säilytykseen, josta sain ne takaisin juhlatilaisuden päätyttyä.

Valon juhla oli juhlapuku-juhla ja puin päälle kirkkaan punaisen iltapukuni, jonka yläosa on pitsiä ja alaosa ohutta kaksinkertaista ohutta kangasta, mustat lakeerikengät ja lakeerinahalla reunustetun tikatun  mustan boleron. Läsnä oli paljon hyvänpäiväntuttuja, joihin olen tutustunut seuran retkillä ja taidetapaamisissa. Tapahtuma oli Kiasman Ystävt ry:n viimeiset bileet, koska toiminta päättyy taloudellisista syistä. Nykytaiteenmuseo Kiasman toiminta jatkuu kuten ennenkin ja taideretkille pääsemme vastedes Ateneumin ystävät ry:n jäseninä.

Kiasman Ystävät ry:n sivulta Valon juhlissa Nykytaiteen Museo Kiasmassa; Elämäntyö nykytaiteen puolesta -tunnustuksen saajat Kaj Forsblom ja Rafaela Seppälä sekä Pertti Kekarainen- tunnustuspalkinnon tekijä.

Tilaisuuden päätyttyä hain narikasta vaatteeni, vaihdoin päälle talvisaappaat ja toppahousut ja juoksin Kampin linja-autoasemalle, hain matkatavarani säilytyksestä ja pääsin suoraan Porvoon linja-autoon joka lähti saman tien, Porvoon linja-autoasemalta sain taksin joka vei minut kotiin asti, näin pääsin turvallisesti kotiin, vaikka elinkumppani olikin työasioissansa kiireisenä.Hyvin suunnoteltu on puoliksitehty. Kannattaa suunnitella reissut huolellisesti. Pitää muistaa tehdä varasuunnitelma jos jotain tapahtuu, ja vielä miettiä valmiiksi varasuunnitelman varasuunnitelma.

HYVÄÄ JOULUA ja ONNEKASTA UUTTA VUOTTA kaikille.

 

Jouluinen Tallinna ja Monet2Kmt, Ostoksilla torilla.

Jouluretkellä Tallinnassa

Näin joulun alla on meillä ollut tapana monen vuoden ajan avomiehen kanssa  käydä Tallinnanristeilyllä, joulutorilla ja ostoksilla. Tänä vuonna matkustimme Vikingin Express-laivalla. Olimme yötä edullisessa Schnell-hotellissa, joka oli edullisin ostaa Booking.com-palvelun kautta. Hotellimajoitukseen sisältyi edulliset museolipputarjoukset.

Laivalla maistui pienet laivavoileivät ja juomat baarissa, ja ehdimme tehdä pienet ostokset laivan myymälästä. Olen herkkäihoinen ja käytän LumeneCC-voidetta josta löydän iholleni sopivan sävyn. Sensein maskara joka liukenee vain 38asteiseen veteen sopii myös herkkäihoiselle, ja se ei valu hikoillessa.

Menimme kävellen hotellille vetäen kapsäkkejämme perässä. Kinnitimme huomiota japanilaisissa turisteissa jotka omien sanojensa mukaan menevät aina kantamuksien kanssa taksilla ja eivät mitään perässään vedä. Mutta olemme sitä mieltä että hyötyliikunta on terveellinen elämäntapa. Olimme hotellilla aikaisin mutta saimme tilaamaamme vähän paremman huoneen joka oli rauhallinen ja josta oli hyvä näköala. Vietimme hotellilla vain yhden yön.

Näköalaa Hotell Schnellin ikkunasta.

Ensin käytiin rautatieaseman ja hotellin lähistöllä sijaitsevassa ostoskeskuksessa ja jatkoimme matkaa. Raatihuoneen edustalla olevalle Joulutorille. Koristeltu joulukuusi, joulumusiikki ja karuselli toivat tunnelmaa ja markkinakojut tarjosivat kaupan ruokaa, juomaa, käsitöitä ja matkamuistoja ym. Joimme glögit ja sitten suuntasimme kohti Monet2Kmtmediaesitystä. Taidesali löytyi Vanhasta kaupungista parin korttelin päästä Joulutorilta.

Esitykseen voi varata tunnin. Vanhojen mestareiden taulujen mukaan tehty esitys noudattelee nykyään niin suosittua ideaa kuvan täyttämästä huoneesta jolloin voi olla ikään kuin taideteoksen sisällä. Ääni- ja kuvamaisema viihdyttivät ja myös A: viihtyi. Esitys oli viihdyttävä mutta vähän lattea ja tuoksut puutuivat. Koska ihmeessä lisätään näihin videomediateoksiin tuoksuja ja hajuja, tai makujakin. Esitystä kerrotaan työstetyn kaksi vuotta moniammatillisen taiteilija- ja työntekijätiimin kera ja on näkemisen arvoinen.

Tallinnan Joulutorilla 2018

 

Silmänruuan jälkeen kaipasimme oikeaa konkreettista ruokaa ja päädyimme Vanhassa Kapungissa Bear eli Karhu-baariin, joka on edullinen pikkuruokapaikka, baariruokaa edullisesti. Seinillä on maalauksia joissa kuvataan eläää Tallinnassa keskiajalla. Tilasimme ruuan ja annokset oli reilut ja ihan hyvää oli. Jälkiruualle poikkesimme eräällä sivukujalla sijaitsevaan kienee kohvikiin jossa söimme jälkiruuaksi Tallinna-glögiä ja kakunpalat. Näillä eväillä suuntasimme kohti hotellia ja kyllä uni maittoi.

Aamulla heräsimme luonnollisesti ilman herätyskelloa, aika aikaisin. Joimme aamiaisena tuoremehua. Hotellilla saa myös aamiaisen, mutta emme olleet niin nälkäisiä. Pakattiin tavarat ja vietiin matkalaukut reseptionin säilytykseen josta noudimme ne kun piti palata laivalle. Matkalaukkujen säilytys on ilmainen. 

Suuntasimme kohti bussiasemaa, poikkesimme välillä juomaan aamukahvia Tallinnan ostoskeskuksen pohjakerroksessa.  Ensin piti etsiä käsityöliike Karnalux,  joka löytyikin helposti Tartumaantien ja Hermanni-kadun kulmasta Tartu-maantien vasemmalla puolella keskustasta päin. Jäin Karnaluxiin tekemään ostoksia, A: meni sillä välin kiertelemään Keskturg/ Keskustorille, joka sijaitsee Tartu-maantien toisella puolella.

Kävin käsityötarvikeliikkeen kaikilla osastoilla ja keräsin ostoskoriin kaikkea tarpeellista kuten pellava-neulelankaa, angoralankaa, helmiä, ym. Kun sain ostokset tehtyä löysin A:n oluelta Tampere-baarista jossa sai myös kahvia ja hyvää piirakkaa. Torikierros antoi saaliiksi uuden baskerin, suklaatia, hapankaalia ja pähkinöitä sekä ystävällistä palvelua. Löysin myös lankakojun, jossa myydään käsinkehrättyä lampaanvillalankaa esim. tohveleihin ja sukkiin, tai vaikkapa sohvatyynyyn, tai ihan mihin vain. 

Sitten jatkoimme vielä syömään Pippurisäkkiin/ Peppersack-ravintolaan. Söin kalan, A: söi pihvin ja ruoka maistui keskiaikaisissa tunnelmissa. Sitten pikapikaa haettiin laukut hotellilta ja kiiruhdettiin laivaan jossa meitä odotti paluumatkalle varattu pikku hytti jossa sai rauhassa levätä kotiin vievän merimatkan ajan.

Valkoinen maisema tervehti meitä Suomen puolella, oli satanut lunta.