Ystävänpäivä, Happy Valentine -päivä osui tänä vuonna 2023 tiistaiksi. Mieli teki blinejä, ne on aika työläitä valmistaa kotona joten puimme paremmat vaatteet päälle ja teimme kävelyretken Porvoon keskustaan Gustaf-bistroon jossa tiesimme että niitä tarjoillaan iltapäivisin. Valitsimme menulta ”blinejä niin monta kuin jaksaa syödä” viidellä täytteellä. Ensin tarjoilija toi pöytään lautaset, joilla oli täytteet: ruokalusikalliset ja sen jälkeen tuotiin lämmitettyjä blinejä yksi kerrallaan niin kauan kuin niitä meni, söin kolme ja kaverini viisi. Pieni pettymys oli edelliseen kertaan kun söimme blinejä, että ne ei olleet pikkupannulla vastapaistettuja kullankeltaisia vaan tummanruskeita uunissa lämmitettyjä, mutta hyviä yhtäkaikki.
Blinejä syömässä
Oli muutenkin ihana ystävänpäivä, avopuoliso muisti tulppaanikimpulla ja suklaarasialla.
Talven kylmyys ja ankeus sai meidät taas kerran suuntaamaan ajatuksemme etelän lämpöön ja Kanarian saarelle. Valitsimme matkamme kohteeksi Fuerteventuran, ”tuulisen saaren” Kanarian saariryhmän pohjoispuolella Lanzaroten alapuolla. Syynä valintaan oli, että Rantapallon sivulta tartuin Aurinkomatkojen earlybird tarjoukseen, jonka hinta oli alennuksen kanssa edullisempi kuin jos olisi itse tilannut lennot, kuljetukset ja hotellin suoraan netistä ja emme ole kumpikaan Fuerteventuralla ennen käyneet.
Asuntomme oli loman ajan Fuertepark apt, rannan tuntumassa. Rauhallinen huoneen sijainti, parveke uima-altaalle päin ja vähän vanha rakennus, mutta kaikki oli siistiä ja kaikki oli mitä luvattiinkin. Mitä yleensä näillä lomilla olen tehnyt, joku voi nauraakkin listaani, kaikki toteutui.
Yksi päiväretki
Palmeras-keksirasia
Kaksi värikästä cocktailia rantabaarissa
Hyvää viiniä ja miehelle olutta niin paljon kun haluaa, ja jäätelöä
Yksi ruoka kalaa, yksi mereneläviä ja yksi pihviruoka, ja mitä muuta on tarjolla
Risteily merellä
Ostoksia
Käsityömarkkinoilla käynti
Rannalla lenkkeilyä kävellen
Kulttuurinähtävyyksien katselua
Iltaohjelmiin osallistumista jos niitä on
Sää Fuerteventuran saarella on tuulinen ja luonto karua, ja dyynejä on, myös vuoristoa. Lomakaupunkimme oli Corralejo, pieni vanha kalastajakylä joka on levinnyt turistien valtaaman pitkin rantaa. Sää oli sikäli hyvä ettei satanut lunta eikä räntää, pakkasta ei ollut. Sadetta saimme parina päivänä ja aurinko paistoi välillä. Hellevaatteille oli käyttöä parina päivänä.
AloeVera-kasvin viljelyä.
Rantaan oli parisataa metriä loma-asunnolta. Kävelimme rantahiekkaa myöten dyyneille, luonnonsuojelualueelle oli merkitty kävelytie kivijonoilla ja ihmiset aika hyvin menivät siinä varoen tallaamasta pieniä hentoja rantakasveja. Oli tietenkin heitäkin jotka lennättivät leijoja välittämättä merkityistä poluista. Osaa rannasta koristaa nk. popcorn-hiekka joka on muodostunut kuolleesta korallista jonka kalkkiranka on hajonnut ja ajautunut aallokon mukana merenrannan muuten mustalle tai ruskealle laavarannalle. Dyynit ovat keltaista hiekkaa jostain Afrikasta tuulen mukana tullutta ja kasoiksi keräytynyttä. Marokon rannikolle on matkaa 76-105km.
Tähtisadetta rantatuulessa.Rannalle oli kasattu tuulensuojia vulkaanisista kivistä.Jalanjäljet rantahiekassa.
Päiväretkeksi valitsimme kokopäiväretken ja ajelimme pikkubussilla paikallisen oppaan mukana kansainvälisessä seurassa, opastus oli englannin ja ranskankielinen. Tutustuimme AloeVera-kasvin viljelyyn jaa hyödyntämiseen, ostin itselleni yliherkän ihon nuorennusvoidetta joka oli ihan hirveän kallista mutta varmasti tehokasta. Juustomuseo ja sen yhteydessä vanha kaktuspuutarha olivat mielenkiintoisia. Kävimme tutustumassa vuohenkasvatukseen ja pikku kileihin joita oli juuri syntynyt, ne oli vietävän suloisia pikku otuksia. Ja niiden emot rauhallisia ja jonottivat lypsylle aitauksessaan, niillä on lypsykone. Pihassa oli kaksi kivaa aasia, kävin niitä silittelemässä. Ne oli ystävällisiä kun matkaoppaamme syötti niille porkkanaa jota ne nakersivat pala kerrallaan haukaten. Maistelimme valmiita juustoja ja paikallista hunajarommia sekä mojo-kastikkeita. Ostin sitä vihreää Mojokastiketta purkillisen sekä pienen juuston, mutta myöhemmin kun aioimme hotellilla maistaa sitä juustoa se osoittautui sokerikuorrutetuksi pieneksi makeaksi kakuksi. Ostin juustoa tuliaisisksi myöhemmin markkinoilta.
Antero ja anopinpalli-kaktuksia kaktusmuseossa.
Saaren keskiosan maisemaa.
Ajelimme saaren halki kapeita käärmeteitä ja pelkäsimme ettei kova tuuli heilauta autoa tien reunan yli. Näimme ison loiston, majakan joka osoitti Marokon suuntaa. Myös Ayou:n luolasto tuli tutuksi, saimme sinne kävellä itsenäisesti ja löysinkin ison luolan jonne pääsi kapeita kiviseinään hakattuja rappusia myöten. Luolaan on joskus mahtunut kokonainen merirosvolaiva ja sinne oli toinenkin ulosmenotie vuoren läpi. Retkeen kuului lounas, sen söimme Tinon ravintolassa, se oli traditionaalinen menu juustoa, tomaatteja, sekalihapaloja keitettynä kanarianperunoita sekä leipää ja juomia.
Lanzaroten rannalla lähellä Playa BlancaaPopcorn-hiekkaa. Isot palaset ajan kanssa murentuvat hiekanjyvän kokoisiksi ja sulautuvat rantahiekan sekaan.
Olimme kiinnostuneet myös käymän Lobosin saarella patikoimassa, sinne emme päässee, se olisi myös tarvinnut varata etukäteen koska sinne tarvitaan hallituksen lupa joka on ilmainen mutta pakollinen. Sen sijaan pääsimme lautalla Lanzarotelle. Edestakaisen lipun ostimme satamasta laivayhtion konttorista. TArjolla oli myös kiertoajeluita lounaineen, mutta yksi kiertoajelu viikossa riittää, ajattelin. Lanzarotella aurinko paistoi. Seurasimme kävellen muita matkustajia ja pääsimme vilkkaalle rantakadulle, joka jatkui silmänkantamattoomiin, Rantakadun varrelle on paljon putiikkeja ja kahviloita. Kävelimme ensin rantakatua pitkin uimarannalle, sitten piti kääntyä takaisin, älykello mittasi kävelemämme matkan 8km, mutta se jatkui vielä eteenpäin. Palasimme takaisinpäin samaa reittiä kuin olimme tulleetkin, poikkesimme syömään ja teimme ostoksia. Löysin hauskan noita-tarvikekaupan jossa oli tarjolla kristalleista helistimiin ja paljon muuta. Ostin pienen käsintehdyn rumpuhelistimen.
Aika kului juoheasti, iltaisin jos ei satanut tai ollut liian kylmää menimme vanhan kaupungin torille kuuntelemaan elävää musiikkia. Ravintoloita on runsaasti kaikenlaisia ja kauppoja jokaiselle joka lähtöön. A: olisi tarvinnut parturia hiustenleikkuuseen, sellaista ei ollut koko Corralejossa, pari hiustenletittäjänaista näimme ostoskaduilla. Lomaviikolla keräsin fitnesslaskuriin 110257 askelta, aika hyvin. Kotiin oli ihanaa palata, vaikka ilma oli täynnä rantää.
Parin hiljaisen vuode jälkeen pääsimme tarkastelemaan Matkamessuille mitä matkailumaailma tarjoaa vuodelle 2023.
Lähdin messuille avomieheni A:n kanssa, ajelimme autolla Porvoosta Helsinkiin. Auton sai helposti Messukeskuksen parkkihalliin, se makoi 13 euroa päivältä ja tapahtumapaikalle oli parin minuutin kävelymatka, päällysvaatteet jätimme autoon. Parkkimaksussa on useita maksuvaihtoehtoja, maksoimme automaattiin lähdettyämme tapahtumasta, yksi sellainen oli parkkihallin ovella sisään metäessä. Sen voi maksaa myös netissä.
Liput ostimme etukäteen netistä, tarjouksesta kaksi yhden hinnalla Matkamessuklubin nettisivulta 7 + 7 euroa.
Messuhalli oli yllättävän täynnä kaikkea mahdollista matkailuun liittyvää, samaann aikaan tapahtuu myös Caravan-messut, joka esittelee matakiluvaunuja ja niihin liittyviä asioita.
Matkanjärjestäjiä oli maapallon kaikilta kolkilta esittelemässä retkiä, hotelleja, matkapaketteja ym, sekä kertomassa mitä heidä oma maansa tarjoaa matkailijoille. Ravinola- ja kahvilapalveluja oli runsaasti tarjolla, jjoillain esittelijöillä oli tarjolla pikkupaloja ja makeisia ilmaiseksi. Koko päivä siinä menin tervehtiessä tuttuja ja katsellessa tarjontaa. Aamiaisena söimme jäätelöt ja lasit kuoharia, lounaaksi ostimme tuloaulan läheltä salaattia ja valkoviiniä sekä pizzaa ja vettä. Laukkuun kertyi esitteitä mielenkiintoisiksi kokemistamme asioista. Kotimaanmatkailu oli myös esillä. Risteilyosastolla oli tarjolla kivoja risteilytarjouksia jotka osuivat ajankohtaan joka ei meille käy, se nyt jäi. Olen aina halunnut päästä risteilemään isolla valtameriristeillijällä. Meitä kiinnostaa myös patikointi- ja vellusretket sekä kiertomatkat, jos löytyy edulliseen hintaan, olemme käyneet matalan budjetin reissuilla.
Kivaa oli ja palasimme hyvällä tuulella kotiin Porvooseen.
Matkamessuilta kerättyjä esitteitä, joista voi valita kenties seuraavan matkakohteen.
Kaksi viikkoa sitten palasimme kotiin Porvooseen vietettyämme virkistävän viikon Tampereella Holiday Clubin Tampereen kylpylässä. Reissulta palttua saimme tuta uudenlaisen hengitystieinfektion, se alkaa jo olla ohi ja jaksaa jo kirjoitella. Olemme ottaneet rokotuksia ja ne auttoivat ettei taudista kehittynyt vakavaa.
Lähdettyämme Tampereelle avomieheni kanssa, päätimme että lomaiselle ihan tavallisesti, kuin ennen pandemiaakin. Loma-asuntonamme oli parvellinen studio saunalla ja minikeittiöllä, vanhan tehdasrakennuksen toisessa kerroksessa kylpylän yläpuolella.
Matkalla poikkesimme Ullan paakariin välipaalalle, matkaeväät hankimme hotellin lähellä sijaitsevasta marketista, Kylpylärakennuksessa on kaksi ravintolaa ja R-kioski jonka valikoimista voi ostaa pikku purtavaa ym. Parkkeerasimme auton loma-asuntoon kuuluvalle parkkipaikalle parkkitaloon. Kylpylä on entisensä, holiday-viikon osakastapahtumaa ei pidetty, ne lopetettiin pandemian alussa.
Tampere on Suomen kolmanneksi tai neljänneksi suurin suurin kaupunki Helsingin, Espoon ja Turun jälkeen, joten tarjontaa ajanvietteeksi on. Myös Kaupin urheilupuiston ulkoilualueet ovat Lapinniemen lähistöllä, hiihtolatuja oli joitain, mutta tyydyimme käymään kävelyllä Kaupin metsän kävelypoluilla. Soittelin tutuille, jos joillain olisi aikaa tulla viettämään kanssamme iltaa tällä Holiday-viikolla, joulunaluskiireitä …. niitä on kaikilla. Tapasimme kuitenkin sisareni 2. Riittan ja siskokseni 1. tyttären Marrun. Marrun kanssa kävimme Tampereen joulutorille, joka hyvin vetää vertoja muittenkin kaupunkien vastaaville ja nautimme glögit sitä varten varta vasten pystytetyssä glögiteltassa. Kävimme syömässä emme Plevnassa joka alun alkaen oli suunnitelmissa ko. illalle koska se oli täynnä ja säädyimme Tampellan ravintolaan Tammerkosken partaalla. Marru oli siellä käynyt työkavereineen pikkujoulujuhlissa ja suositteli sitä. Ruokalistalta valitsimme kaikki mieleisemme ruuat, myös kasvisruokaa oli tarjolla. Riittan aikataulu oli tupaten täynnä ohjelmaa, mutta hänen kaveri petti kun häneltä peruuntui Tallinnan risteily joten meillekin riitti sitten iltaseuraa yhdelle illalle. Sovimme tapaamiseen vanhaan tuttuun Tiiliholvi-ravintolaan Kauppakadulla. Tiiliholvissa suositeltiin kuhaa, jonka tilasin ja muut ottivat listalta ja myös kasvisvaihtoehto oli tarjolla.
Kolmantena iltana kokeilimme kahdestaan Plevna-ravintolaa, jossa arki-iltana oli hyvin tilaa. Söimme puoliksi ison pyttipannulautasen ja kaverille maistui perinteinen olut. Piti myös maistaa Tampereen kylpylän ravintolan tarjontaa ja tarjolla oli ”joululounas buffet”, josta keräsimme kolme lautasta kumpikin, ei huono. Yhden illan vietimme Tampereen työväen teatterin musikaalissa Come from Away, jonka jälkeen poikkesimme Tuulensuussa (Hämeenkadun Hämeenpuiston päässä) baariin ja piti yösyödä hampurilainen, sen jaoimme.
Muut ruuat valmistimme huoneessa pienkeittiössä.
Kylpylässä poikkesimme myös, saunamaailmassa ja lämpöisissä hierovissa suihkuissa ja porealtaassa. Kokeilimme uutta vesijumppa-automaattia, jossa on mahdollisuus tietokonepäätteeltä valita itselle mieluisia vesijumppaohjelmia, jota tulevat esiin isolta näytöltä altaan yläpuolella. Pääsin juuri vauhtiin vesijumpassa kokeituani erään toisen kylpylävieraan kanssa systeemiä kun alkoi ohjattu vesijooga, jonne en ollut ilmoittautunut ja piti poistua muualle. Rentouduin sitten lämpöisessä kupla-altaassa, jakuzissa jonka läpötilaa oli laskettu niinkuin muittenkin altaitten lämpötilaa sähkönsäästämisen vuoksi, kyllä siellä tarkeni ja väillä voi käydä lämmittelemässä saunassa.
Kävin myös tutustumassa Kylpylärakennukseen kuuluvan kallioluolaan tehtyyn kuntosali ”PowerGymn”:iin jonne pääsee kun ostaa korin päiväksi tai viikoksi kylpylän reseptionista. Verkkarit vain päälle ja kuntosali PowerGymn oli yllättävän asiallinen sali, tilaa on paljon, kuntolaitteitalaitteita on useita joten ei tarvinnut jonotella, ja seurakin oli mukavan reilua. Avomieni A:lla on Tampereella tuttuja Tampereen Aikidoseurassa ja hän osallistui harjoituksiin Nääshallilla parina päivänä, Nääshalli on liikuntahalli Näsinkallion alla olevassa luolassa ja sinne on kylpylästä kiva kävelymatka.
Kotiin palattuamme oltiin aika väsyneitä ja siten alkoi hengitystieinfektio, emme tarkemmin testanneet infektion laatua koska pärjäsimme kotihoidolla. Joulun kipeänä, sen siitä saimme, nyt jo alkaa olla vointi paremmalla puolella, ihmeellinen aivosumu ja huimaus jäi muistoksi mutta se korjaantuu varmasti ajan kanssa.
Viime viikolla kävin Tampereella, ja kävimme Tampereen Työväen Teatteissa katsomassa ja kuuntelemassa musikaalia ”Come From Away”. Tarkastelin etukäteen Tampereen kulttuuri. ja taidetarjontaa, Tampere on tunnettu Teattereiden luvattu kaupunki, joulunajan esityksiä oli kuitenkin vähemmän tarjolla. Työväenteatteri on minulle tuttu paikka, Kävin usein katsomassa näytöksiä kun vielä tein töitä TaYsin Pat.labbassa kun työkaverini Lean mies Mauri Kuosmanen oli siellä töissä ja jos siellä joltain jäi käyttämättä edullisia omaistenlippuja niin niitä hommattiin meille kun mielellämme kävimme siellä. Myöhemmin kun olin opiskelemassa ”ohjaustoiminnan artenomiksi” Kankaanpään Opistossa keksin työharjoittelupaikaksi Työväenteatterin lavastamon tarpeistamon sen jälkeen kun toivomani harjoittelupaikka kehitysaputyössä meni puihin kuin pelästynyt kissa. Vietin sitten muutaman kuukauden harkkarina teatterimaaimassa , työnohjaajani oli Maarit Sallinen, joka arvosti kiinnostustani teatterimaailmaan. Sain pienen palkallisen pestinkin, ja ompelin esirippuja ja istuimenpäällisiä musikaaleihin, ja paikkasin vinon pinon sarkahousuja musikaalin ”Pitkäjärveläisiä”. Sain syödä ilmaiseksi teatterin lämpiössä salaattia ja paistettuja perinoita sai ottaa. Olisin mielelläni jäänyt teatteriin töihin jos se vain olisi ollut mahdollista. Muistelen aikaa lämmöllä. Laitosteatterin turvallisessa ilmapiirissä ei ollut tietoakaan myöhemmin alalla kohtaamastani pahansuovasta kilpailuhengestä, kateudesta ja muista alaan liittyvistä ikävistä lieveilmiöistä, joihin myöhemmin törmasin Helsingissä, mutta se siitä.
Tilasin liput nettipalvelun kautta puhelimeen, se kävi helposti. Melkein kaikilla oli paperiliput. Sain meidän minun ja avomieheni A:n paikat ihan keskeltä seiskariviä, josta näkyi ja kuului hyvin, mutta näyttelijöitten syljen ja hien haju ei tuntunut. Suomalainen versio musikaalista oli aika täräyttävä, aihe arvelutti mutta turhaan. esitys ei ollut yhtään ahdistava, vaan hyvin yhteisöllisyyttä vahvistava, näimme miten eri kansallisuudet ja erilaiset uskonnot ja eri ikäiset voivat selviytyä katastrofitilanteesta yhteistoimin.
Puvustus ja lavasteet ei vieneet roolia esitykseltä, ja ei voi kuin vain sanoa että Työväenteatterin taitava esiintyjäkaarti pani parastaan, vaikkei esitys ollut tuore. Esityksessä ei ollut väliaikaa, vaan se oli suora näytös. Menimme ajoissa teatterille ja jätimme takkimme narikkaan sukunimemme kirjaimen mukaan, että se on sitten helppoa muistaa. Kerkisimme nauttia juomat teatterin kahviossa. Katsomossa oli hyvin tilaa. Esitys vei mukanaan, siitä sai kokea koko maailmalle kipeän tapahtuman tunnelmia ja vaikutuksia. Ei voi sanoa kuin ei voi moittia mitään, kaikki olivat hyviä. HYVÄ TTT !!!
Comments are off for this post
21.12.2022
by Tähtisade
