Suomen suurin matkablogiyhteisö
All Posts By

Tähtisade

Turun Keskiaikaiset markkinat 2022 30.6.-3.7.22

Parin vuoden tauon jälkeen, pääsin perjantaina käymään Turun Keskiaikamarkkinoilla

Ajelimme omalla autolla Turkuun avomieheni A:n ja tämän 26v. pojan kanssa, yhden pysähdyksen taktiikalla. polttoainetta piti tankata matkalla ja A. sanoi että ei ole ikinä tankannut niin kallista polttoainetta, huoltoaseman baari oli muutettu noutoasemaksi eikä houkutellut viihtymään. Toiletit sentään olivat  toiminnassa ja siistit. Autolle sai parkkipaikan lähellä keskustaa eikä kilometrin kävely tapahtumapaikalle haitannut. Olimme perillä tapahtumapaikalla iltapäivällä ja vatsa jo kaipasi täytettä. Tarjolla oli rivissä ruokaa tarjoavia kojuja sekä ravintoloita ja kahviloita. Valitsimme ruuat ja söimme ne torin reunalla olevalla penkillä istuen. Sovitusti A. meni poikansa kanssa heitä kiinnostaviin kohteisiin ja minä itsenäisesti omiini, sovimme tapaamisen illalla torilla tiettyyn paikkaan, josta sitten palasimme autolle ja kotiin. Keskiaika-tapahtuman alue oli pian katsottu, Käsityöläismarkkinat Aurajoen molemmin puolin houkuttivat myös. Tarjolla oli kaikenlaisia herkkuja, koruja, vaatteita ja luonnonlääkkeitä, ennustuksiakin ym. Minulla oli mukana kaksikin pankkikorttia, ja kumpikin teki tenän helteisen sään lämmittämissä korttikoneissa ja näin ostokset jäi minimiin. Koetin etsiä pankkiautomaattia ja sellainen lähin löytyi kauppatorilta, mutta helle vaivasi myös pankkiautomaattia. En päässyt korttisyystä kahville ja munkille enkä hevosturnajaisiin. Aurajoen rantakadulla on Åboe Vetus ja Ars Nova-museo jonne pääseee Museokortilla. Kävin ihailemassa esille laitettuja seinävaatteita ja tutkimassa Turun historiaa. Onnistuin näkemään hauskan esityksen jonka tarjosi ”Räikkä”-ryhmä, Teini-pihalla ja esitys oli vallan mainio taitavasti esitetty sikermä keskiaisia pikkutuhmia liedejä, esitys sai yleisössö aikaan riemastumista. Keskiaikatorin näyttämöllä esitettin myös pienoisnäytelmiä. Näyttelijöitte puvut olivat hienoja, ja kaikilla myyjillä oli upeat keskiajan vaatetusta imitoivat asut. Myös markkinavierailla nähtiin keskiajan vaikutteita vaatetuksessa. A. ja S. olivat käyneet tutkimassa Turun tuomiokirkkoa, jonka museossa he kävivät ensimmäistä kertaa.

Istuskelin jokirannassa ja tapahtumatorilla ja seurasin ihmisvilinää. Ei siinä ollut tietoakaan pandemiasta tai kylmästä sodasta. Kannattaa käydä, jos ehtii, keskiaikaista ilonpitoa ja käsityömarkkinaa riittää vielä viikonlopun yli.

Kesäterveisin Tähtisade.

Naisten kymppi, nainen kuin unelma

Lauantaiksi toivoin aurinkoista lämmintä poutasäätä Helsinkiin ja toiveeni toteutui.

Suomen Urheiluliitto SUL ry:n Naisten 10-tapahtuma Helsingissä oli voimissaan pandemiaeristyksien jälkeen. Töölönlahden tapahtumapuistoon oli kokoontunut naisia vaaleanpunaisissa tapahtumapaidoissa jo aamupäivällä vähän paljon kun minäkin liityin mukaan iloiseen urheilujuhlaan. Stagella lauloi Mikko Harju  ja alkujumppaa veti Kipa Tiivola. Musiikin ja jumpan tahdittamana ja vireyttämänä lähdin mukaan juoksuun tapahtuman kolmannessa eli hölkkääjien ryhmässä. Olin kokeillut etukäteen kuntosalin juoksumatolla että varmasti jaksan juosta kympin.

OOks vähän onnellinen kun pääsit Naisten kymppiin?

Kotona sidoin jalkoihin kevyen ideal-siteen, kompressijuoksunilkkasukat ja hyvät urheilujalkineet joissa on pronaatiotuki ja hyvä vaimennus. Näillä kamppeilla pääsen menemään, vaikka jalkoja ja niveliäni jäynää reumatoides artritis. Mutta lääkärin mukaan tauti pysyy kurissa kunhan liikkuu tarpeeksi ja paino pysyy kurissa. Ja kestihän ne, jalat. Juoksuvaatteiksi laitoin hameelliset juoksushortsit ja pyöräilyshortsit päällekkäin, sukkahousut. Ja kirkkaanpunaisen adidaksen verkkaritakin jossa on hyvät vetoketjulliset taskut pikkutavaroita varten.

Pronaatiotuetut ja vaimennetut urheilukengät antavat kevyen askelluksen.

Ohut ideal-side tukee jalkaterää.

Aurinko paistoi ja juoksulenkin varrelle oli juoksijoille varattu viihdettä, puhallinmusiikkia, sambatanssia, kannustajia ja jopa miespuolisia ”jäniksiä” juoksuun vauhtia antamaan. Myös reitin varrella yleisöltä sai kannustavia huutoja, joihin välillä piti vastatakin. Maali koitti juuri sopivasti kun alkoi jo matka tuntua kehossa, ja kun kuulin että oli maalissa 13.30 eli olin juossut kymmenen kilometriä aikaan 1’20”, eli nopeammin kuin olin osannut odottaa. Maalissa oli puoli tuntia aikaisemmin kuin olin sopinut treffit avomieheni kanssa, ja lähetin tekstarin puhelimella että olen jo maalissa. Sain palkintokassin joka pian oli täynnä pääosin syötävää tuotetta, sekä jäätelöpuikon, joka maistui juoksun jälkeen ihanalta. Olin etukäteen katsonut ilmoituksista että mitä on tarjolla tapahtuman markkinaosastolla ja kävin ostamassa tarjoussetin salivaatteita capri-mittaiset taskulliset korkeavyötäröiset legginsit ja retromallisen paidan L-kokoa. (kotona sovitin niitä päälle ja ne oli sopivat). Stagella ihmeellisiä jousihyppykenkiä ja oli myös loppuverryttely. Miestäni A:ta ei päästetty tapahtuma-alueelle ja hän odotteli Musiikkitalon pihassa. Hyvän juoksun kunniaksi kävimme Sanoma-talon Fazerilla ja sain tilata mitä haluan. Nälkä ei ollut joten otin Prosecco Rose-kuoharia ja hän otti kahvit. Fazerin ikkunapöydässä minua inhottiin ääneen ja he kateellisen katselivat kun tyhjensin kristallijalkalasista kuohuviiniä ja olin onnellinen.

Milloin oikein lopetan osallistumiseni kun jo olen ikivanha? En milloinkaan, käyn kaikissa menoissa minne väin pääsen niin kauan kuin elämää riittää.

 

Porvoon mitalla, Pariisin tunnelmien jälkimainingeissa

Porvoon markkinoilla

Aamulla torstaina ilma oli aika synkeä ja vettäkin tuli muutamia pisaroita. Taivas alkoi kuitenkin kirkastua ja lähdin lounasaikaan polkupyörällä puolisoni Anteron kanssa markkinoille nykyisen kotikaupunkini Porvoon kauppatorille ja jokirantaan. Kaupungin keskustassa vilisi väkeä, pääosin paikkakuntalaisia mutta myös turisteja oli tullut käymään. Parkkeerasimme pyörät kaivopuiston kulmalle pyöräparkkiin.  Perinteisesti etsimme myyntikojujen joukosta ruokakojua ja niitä oli useita. Näin söimme lounaaksi ensin yhdestä kojusta paistettuja muikkuja, valitsimme sellaisen kojun jonka muikut olivat kookkaampia, ne neulamuikut on parempia tönkkösuolattuina. Jälkiruuaksi otimme toisesta kojusta krepsit mansikkahillon ja kermavaahdon ja kahvin kanssa. Tapasimme tuttuja ja siinä jutellessa aika kului mukavasti.

Porvoon markkinoilla.

Tunnelmaa oli kuin Pariisissa ikään. Vielä ostimme pähkinöitä, viipurinrinkeleitä, ja fetaleipää, sain uuden kesäkorikassin ja hedelmäöljyistä sekoitettua herkän ihon voidetta.

Söimme jokirannan kojuista paitettuja muikkuja sekä lättyä mansikkahillon ja kermavaahdon kera.

 

Viime viikolla oli Pariisinretkellä Ateneumin ystävät ry:n kanssa, maanantaiyönä palasin kotiin. Siellä mietittiin, että mitä voisin työkseni tehdä jos kävisi niin ettei pääsisi enää kotimaahan Suomeen ja Porvooseen.  Voisin pitää pientä boutiqueta jossa myisin kaikkea turhakkeita, kahvia ja makaroneja ja kädentaidontuotteita ym. ja voisin asua boutiquen takahuoneessa ja sitten olisin siellä aina. Nyt tällä kertaa ei tarvinnut ryhtyä unelmaani toteuttamaan kun kaikesta huolimatta pääsimme turvallisesti kotiin.

Näin jälkeenpäin ajatellen olen mitannut Pariisinretken hyviä ja huonoja puolia, niin retken anti menee väkisin positiiviselle puolelle. Keväinen Pariisi on ihana, se lämmin sää ja kukkien runsaus. Ruusuja, rhodoja ja omenankukkia, missä vain oli vihreää oli myös kukkarunsautta. Matkaseurue joita oli 30, mahtui useita ilopilkkuja ja hyviä seuralaisia. Torin pari tyyppiä turreili ärsyttävästi(tourette-tyyppinen käyttäytyminen), joku oli jopa kerännyt hokemalla ”baha-peli-palautteita” ja menin heitä pakoon koko ajan. Myös reissulla oli sairastuneita, yskiviä ja kaatuilevia ja keppitätikin jotka olisivat kaikki tarvinneet huolenpitoa, ja matkajohtajakin sai pariin otteeseen kummallisia kohtauksia, kuin häntä olisi nostanut jokin henki ja taittanut kaksin kerroin, ja suusta tuli läppää päin näköä, niitä hän tuskin itse muistaa eikä tiedostanut. Mutta kuitenkin olin muka paras avustamaan kanssamatkustajia tai henkinen tuki, ei se ole niin, en perustanut hoivahuonetta ja ruvennut huolehtimaan kenestäkään, ei minulla edes ole valtuuksia sellaiseen ja aikuiset matkustajat vastaavat itse asioistaan ja kaikilla kuitenkin oli matkavakuutus että saivat tukeutua paikalliseen terveydenhuoltoon tai hotellin meid-palveluihin jos tarvitsivat. Huom. matkalla oli myös pari kolme lääkäriäkin ja ei hekään nostaneet sormeakaan auttaakseen ketään. Kyllä kaikki pärjäsivät.

Kivoin muisto retkiohjelman ulkopuolelta oli Petite Palace-museokäynnin jälkeen, kun muut olivat menossa linja-autolla niin lisäkseni ilmaantui toinenkin joka halusi kävellä hotellille. Hän oli vanhemman sisarukseni ikäinen mutta hoikka ja hyväkuntoinen entinen toimittaja M. Hämeenlinnasta. En tunne Pariisia ollenkaan, mutta meillä oli paperikartta ja Googlemapsin reittipalvelu käytössä. Ja niin löysimme ensin Seine-joelle ja siltaa pitkin toiselle rannalle. Tunnelmallista rantakatua pitkin kävelimme kunnes tavoitimme Rue Sain Michail’in jonne käännyimme. Jatkoimme Michailia pitkin ja huomasimme ravintoloitten terasseja ja niiden edustalla oli bändi soittamassa letkeää jazzia. Ehdotin poikkeamista terassille lasilliselle ja siihen suostuttiin. Saimme pöydän ja istuimme kuuntelemaan musiikkia leudon lämpimässä rantatunnelmassa. Ja kuinka ollakaan tilasimme ruoat juomat. M. otti paitettuja etanoita ja kirjoittaja söi vihreää salaattia ja paistettua vuohenjuustoa. Musiikki virtasi ja viini maistui lempeältä. Aika kului ja lähdimme kävelemään Michelia kunnes saavutimme Lussac-kadun jonka varrella hotellimme olisi. Kävelimme huumaantuneena Pariisin tunnelmista, poikkesimme pieneen puotiin josta haimme pientä valipalaa(ostin rasiallisen mansikoita ja pähkinä-hedelmäpussin) illaksi huoneeseen. Kävelimme taas ja sitten huomasimme olevamme jossain toisessa ulottuvuudessa, kenties olimme siirtyneet rinnakkaisaikaa ja hätäännyimme. Ei se voi olla näin, ja tarkastelin karttaa mutta katu jolla olimme oli vieras eikä sitä löytynyt kartasta. Sitten M. huomasi pienen baarin ja poikkesimme sinne kysymään neuvoa, tiskin takana nuori Amir-niminen mies neuvoi meille oikean suunnan käydä. Ja niin sitten kävelimme takaisin päin mistä olimme tulleetkin ja hottellin kyltti korkealla seinällä kiinnitti huomioni ja kyltin alla oli kalteriristikko jonka takaa hotellimme reseptionisti tuli avaamaan meille oven avaimella ja näin pääsimme takaisin omiin huoneisiimme, kello oli jo puolenyön tienoilla.

Uusi kesäkorikassi ja viipurinrinkeli torituliaisina.

Pariisin taivaan alla, Albert Edelfeldtin jalanjäljissä…

Ateneumin Ystävät ry:n kevätretki Pariisiin houkutteli: taiteenrakastajille räätälöity opastettu reissu toukokuussa 2022.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä palasin kotiin Pariisista Finnairin lentokoneella.  Pandemian loppumaningeista ja sodan uhkasta johtuen Ranskan pääkaupunki oli vähän vaisu. Asiaa korjasi hyvä sää, aurinkoa ja lämpöä riitti jokaiselle neljälle retkipäivälle. Pariisi on niin paljon meidän kotimaatamme Suomea etelämpänä ja puistojen rehevä kukkaloisto antoi maustetta taideretkeen. Hankin etukäteen Albert Edelfeltin elämänkertakirjan nettidivarista ja lueskelin sitä päästäkseni tunnelmaan.

Ranskalainen sipulikeitto.

 

Pariisin Musiikkitalo

Ennen retkeä piti täyttää terveystietolomake ja voimassaoleva koronapassi tietenkin (niitä ei kysytty matkan aikana), vaatteita piti pakata mukaan isoon matkalaukkuun lämpimiä että viileän sään varusteita sekä mukavia kenkiä koska neljään päivään mahdutettu viikon ohjelmaan liittyi paljon kävelyä. Matkan järjesti räätälöidysti matkatoimisto Resvaria Oy, joka käytti järjestelyisin paikallisoppaita. Lennot toteutti Finnair, majoituimme hotelliin AndreLatin, huoneen hintaan sisältyi aamiainen. Kuljimme bussilla sekä metrolla ja linja-autolla, myös jalkaisin. Matkaan sisältyi puolihoito eli aamiainen ja yksi lämmin ateria joka päivä, eri paikoissa. Tutustuminen nähtävyyksiin alkoi heti päästyämme Ranskanmaan kamaralle ja jatkui lentokentälle lähtöön asti sunnuntaina iltapäivällä. Kerkisimme käydä yhdessä Luxemburgin puistossa, konsertissa Philharmonie de Paris: kuulimme Dvozakia ja Sibeliusta, Maison Latiffessa: , Montmarten taiteilijatorilla Place de Tertren aukiolla, Petit Palais-museossa: Albert Edelfeldt-näyttelussä, Musee d’Orsayssa, Musee de l’Orangeriessa, jotkut kävivät Musee Jacquemart-Andre: Gallen-Kallela-näyttelyssä, ja vielä oli retki Giveryyn bussilla, vierailu Monnet’in kotitaloon ja puutarhaan. ja siten kotiin.

Rappuset Monet’n puutarhassa.Saimme matkalta kaiken mitä luvattiin. Negatiivisiakin asioita oli. Heti mennessä kun hotellissa jaettiin huoneita niin nimeni puuttui osallistujaluettelosta ja jäin aulaan viimeiseksi ihmettelemään että mitä mitä se sitten kekee kun… Selvitin reseptioniin että minulla myös on huonevaraus ja se on maksettu etukäteen niin myös minulle kuuluu huone ja se järjestyi. Hotellin hissi toimi huonosti ja jouduin kantamaan matkalaukun neljänteen kerrokseen, onneksi joku hyvä henki auttoi kantamisessa pari viimeistä kerrosta. Kun koitti ensimmäinen aamiainen, tarjoilu takkuili ja jouduinne odottelemaan aamiaishuoneen pöytien vapautumista ja näin lähtö päivän ohjelmaan tapahtui myöhässä ja meiltä kerättiin rahaa että saatiin maksettua bussille lisäajasta aiheutunut maksu. Muut aamiaiset oli OK.  

Maisemaa ison kellon takaa sisällä museossa. Näkymä Seine-joelle. Matkaohjelman alettua pariisinopas  jakoi meille kuulokkeet josta saimme seurata opastusta jonka hän jupisi kuulokkeeseen. Ensimmäiset päivät hän luki sanasta sanaan samaa A.E.:n elämänkertakirjaa joka minulla oli mukana reissussa. Myös informaatiopuoli takkuili, kaikki asiat olisi voinut olla paperilla kirjoitettuna, koska ryhmä 30 henkeä oli suuri ja osittain jäi kuulematta asiaa, ja osittain en jaksanut kuunnella kun ne tiedot tuli samaan syssyyn kuin jo lukemani kirjanteksti. Säilyin ehjin nahoin kaikista asioista, muutama matkalainen sairastui ja jotkut kaatuilivat ja olivat loppumatkan naamat mustelmilla. 

Kirjoittaja Montmartrella.

Vapun jälkeen, Petra -seikkailu-muistoja

Vapun jälkeen kevätmietteitä

Kun katselen ulos ikkunasta, näen kevään tullen eloon heräävän puutarhan ja lumikasoja jotka sulavat omaa vauhtiaan hitaasti pitäen sinnikkäästi kiinni talven tunnelmista. Kesä on tulossa vaikka välillä kevätväsymys lannistaa ajattelemaan maailmaa loputtoman harmaana, sotatantereen kaikua toimittavana pallona. Viis siitä -mietin kun suunnittelin Vappua meille tänne Porvoon perukoille.  Meille tuli Vappu kahdestaan, minulle ja avomiehelleni. Aatonaattona perjantaina lämmitettiin pihasauna, se on vanhanaikanen puulämmitteinen ja toimii kantovedellä. Saunajuomana oli varastosta viimeinen olut ja lonkerotölkki. Ja illalla nukutti hyvin kun oli löylytellyt kunnolla.

Tallinnan tuliaisia, pari jääkaappimagneettia.

Vapunaattona pukeuduimme matkavaatteisiin, laitoin päälle vaaleansinivihreän housupuvun valkoisen paidan kanssa ja valitsi tavanomaiset suorat housut ja tumman neuleen. Ajelimme Katajanokalle Vikingin terminaaliin hyödyntääksemme VikingClubin äkkilähtötarjuksen Vappubuffetristeily ja auto ilmaiseksi laivaparkkiin, hinta oli aika edullinen 37€/nenänpää. Linnoittauduimme matkojen ajaksi laivan peräosan saliin jossa oli orkesterimusiikkia ja baaritiski josta sai juomia ja pientä purtavaa. Olin suunnitellut että aurinkokannella voisi oleskella, mutta oli niin kylmä että sisätilat veivät voiton. Musiikkia soittava bändi oli mieluisaa viihdettä, tuttua pehmorocksoitantaa jo nuoruudesta tuttua musaa. Menomatka oli yllättävän rauhallinen.  Tallinnassa oli kylmä tuuli ja harvinaisen vähän ihmisiä liikkeellä, paitsi suomalaisia risteilyvieraita näimme ryhmän intialaisia nuoria tamburiineineen hokemassa ”hare chrisnaa, hare hare”. Kävelimme Vanhan kaupungin kaduilla ja poikkesimme kahville ja wienerille ( syötiin se wieneri puoliksi). Tutusta viinakaupasta löysimme edullisia kuohareita juhlistamaan kesäajan juhlapäiviä. Kauppoihin emme poikenneet, katselin näyteikkunoita taideliikkeisiin joissa myytiin pienpatsaita, päitä ym. ja vaatekauppoihin. Hinnat on moninkertaistuneet aikaan kun Tallinnassa kyltitkin oli suomenkielellä, nyt näki kylteissä vain englantia ja ranskaa.  Vappubuffet oli helppo saavuttaa, ja pöydät oli jaettu etukäteen. Tarjolla oli perinteinen salaattibuffa josta keräsin kivan kalalautasen. Pääruokaa kun etsin näin yllätyksenä ison määrän tuoreita vastapaistettuja ranskalaisia perunoita ja ilkeästi nauravia nakkeja. Katselin niitä sen verran typertyneenä että tarjoilija ohjasi minut saman tien jälkiruokapöytään josta löysin ihanaa vaniljajäätelöä hedelmäsorbetin kanssa. Sitten kahvi, suolakeksiä ja juustoja sekä makeita pikkuleipiä. Siippa oli saanut valmiilla lautasella possunfilettä ja perunamuusia. Juomia oli tututtuun tapaan saatavilla hanatarjoiluna. Vatsat pulleina siirryimme takaisin saliin kuuntelemaan musaa ja tietenkin kävimme meriostoksilla: juomia ja hajuvettä.  Paluumatkalla kohtasimme pienimuotoista järjestyshäikkiä, mutta laivalla oli hyvä turvallisuusvartiointi.

Vapunpäivänä suuntasimme kävelylle kotikaupunkimme juhlatorille ja Linnakosken puistoon jossa oli työväenvappujuhla. Metsästimme minulle aidon vappumunkin torin kojusta ja joimme kahvit. Aitoa simaa ei nyt tänä vappuna saatu.  Fitnessrannekkeen mittariin kertyi tavoitteen ylittävä määrä askelia yli 10000 askelta kuten joka päivä pitäisi, joten kaikki meni kuten oli suunniteltukin, paitsi se sima jota ei ollut.

Petra, hiekkakiviluola-kaupunki

Katselin tänään päivällä NationalGeograficin lähetystä  televisiosta. Ohjelmassa käytiin Petrassa, juontajana oli tekojalkainen toimittaja. Ohjelmassa tuotiin esiin asioita joita ei ole koskaan ennen näytetty televisiossa. Tuli heti mieleen että hei, minähän olen käynyt tuolla! Siitä on aikaa, joskus 1990-luvun alussa. Minulla oli lomaa silloisesta työstäni pat.labban histologialla terveyskeskusavustaja/laboranttina, oli säästänyt rahaa. Tilasin matkan kahdeksi viikoksi joulun aikaan sinne kauas Jordaniaan Akabaan, paikkaan jossa oletettavasti olisi lämmintä keskellä talveakin. Akabaa hehkutti silloisena ajankohtana työkaverinani ollut lääketieteenopiskelija Maija, jonka vanhemmat oli siellä käyneet ja ajattelin jos minäkin. Ja niin pyysin mukaan silloisen poikakaverini Keijon ja tilasin matkan. Reissun saldo oli että Akabassa ei ollut lämmin, siellä oli pakkasta ja satoi luntakin, siellä palelimme hellevaatteissamme sitten. Hotellissa ei ollut lämmitystä eikä lisäpeittoja, hotellirespa ehdotti että jos nukumme kaikki yhdessä, koska niin olisi lämpimämpää (, mutta eihän suomalaiset vieraat ihmiset ny yhdessä voi nukkua). Joulupäivänä oli hotellilla juhlapäivällinen, jota en lapsellisuuttani ollut tajunnut varata etukäteen. Sain kuitenkin puhuttua meille illalliskortit. Mieleen on jäänyt jättiläismäinen riisivuoris joka oli täytetty pehmeäksi haudutetulla lampaanlihalla. Se oli suussasulavan hyvää. Sitten tietenkin kylmetyin ja sain kuumeisen vatsaflunssan. Minulle tuotiin lääkkeeksi ravintolassa jugurttia jossa oli valkosipulia runsaasti, se auttoi. Loppulomalla ei ruoka maistunut.  Tutustuin kuitenkin iltaretkellä paikalliseen mieheen joka teki itseään tykö. Hänellä oli suomalainen naisystävä Maila, joka oli tulossa samalla viikolla joulun jälkeen käymään. Ja hän pyysi meitä kavereiksi retkelle jota oli järjestellyt Mailallekin, että olisi kivempaa mennä nelistään, mukaan tulisi autonkuljettajaksi hänen serkkunsa.  Maila ilmaantui suomesta ja retki toteutui. Lähdimme sovitusti matkaan, tarkoitus oli käydä Petrassa ja ajella saman tien takaisin, päivänreissu. Ajelimme pitkin aavikkotietä, ja saavuimme lähelle hiekkakiviluolakaupunki Petraa. Petraan pääsisi vain kapeaa solaa myöten. Matkalle vuokrattiin hevoset hevosmiehineen. Saimme ratsastaen mennä solan läpi. Ihmettelimme luolakaupunkia koko loppupäivän. Oppaanamme ollut mies ei ollut kovin kulturelli, joten saimme lukea myöhemmin Petran historiasta. Aika kului ja pääsimme takaisin autolle niin myöhään ettei ollut toivoakaan ehtiä illaksi hotellille Akabaan. Ilta viilentyi ja sumu peitti maiseman, löysimme ison hotellin Petran läheisyydestä, se oli täynnä. Poikkesimme myös pariin muuhunkin hotelliin ja yömajaan, ne oli täynnä. Sitten autonkuljettajamme muisti että hänellä oli eräs sukulainen läheisessä pikkukaupungissa ja pitkän neuvonpidon jälkeen pääsimme heille yöksi. He oli ystävällinen paikallinen rakennusinsinööri perheineen, aika iso talo heillä oli, monta isoa huonetta. Lämmitetyssä eteishuoneessa istui vanha isoisä ja poltti nargilaa, hän pyysi meitä liittymään seuraasa, ja perheen äiti tarjoili meille tuoretta väkevää kahvia pikkuruisista kupeista. Ystävällinen isäntä majoitti meidät yhteen huoneistaan ja saimme paksut patjat ja peitot lattialle ja kamiinan lämmittämään. Aamulla meille tarjottiin lämmintä teetä maidon ja hunajan kanssa, se antoi voimia jatkaa eteenpäin.  Aikaisin aamulla jatkoimme kaikki viisi retkeläistä matkaa. Ajoimme vielä käymään Ammanissa, Jordanian pääkaupungissa kun kerran jo oli aikaa ja auto alla. Poikkesimme baariin aamiaiselle ja kävimme museoissa tutkimassa alueen historiaa. Kiertoajelu Ammanin sykkeessä oli mielenkiintoista ja sitten kotimatka samaa tietä kuin oli tultukin. Meitä pysäytettiin useasti retken aikana ja tarkastettiin passit. Vartijat olivat aseistettuja turvatakseen matkaamme ja mitään kielteistä ei tapahtunut. National Geografickin dokumentissa tänään, paikallinen prinsessa antoi meille nähtäväksi videon kautta restauroidun luolamaalauksen. Voi vain mielikuvitella kuinka rikkaasti koristeltuja luolalinnat ja katedraalit ovat olleet loistonsa päivinä, ja kuinka ihana kaupunkikeidas se on aavikon keskellä ollut. Pääsimme takaisin Akabaan hotellille, ei meitä ollut kukaan kaivannut koska olin ilmoittanut että käymme retkellä.  Matkamuistona kotiin tuliaisina saime ostaa collegevaatteita, Bene-bene-merkkisiä sekä paitoja joissa oli alligaattorimerkki häntä alaspäin taivutettuna. Marketeissa myytiin turisteille pieniä lasipulloja joihin oli hiekasta muotoiltu kauniita kuvioita. Basaarimyynnistä ostin helminauhoja ja hopea-turkoosikaulakorun. Ne on minulla veläkin ne kaulakorut. Kerran Helsingissä löysin eräästä kirpputorikaupasta kaulanauhaan sopivat hopeiset korvakorut, mutta niitä ei jostain syystä myyty minulle, en tiedä miksi.

Akaban muistot.