Suomen suurin matkablogiyhteisö
All Posts By

Tähtisade

M/S Amorella karilla

Oliko se sama laiva jolla olitte ahvenanmaanristeilyllä, kun on ajanut karille? mitä? oli vissiin, ajanut karille?

Viking M7SGabriella, ei liity Mariella-alivan karilleajoon. Kuvituskuva Viking linen sivulta.

Uutisista luimme että Viking Linen Amorella-laiva on ajanut karilla lähellä Ahvenanmaata. Ei, se laiva jolla olimme risteilyllä oli Mariella ja paluumatkalla M/S Grace.

Mutta se taisi olla Amorella jolla olin ekaa kertaa Tukholman risteilyllä 18 vuotiaana koulukaverini Tammerkosken Tyttölyseosta Anne Siivosen kanssa. Ihan varmaan oli. Lähdimme seikkailuretkelle, tarkoituksena oli käydä Tukholmassa ja piti ostaa uudet vaatteet kun olimme tienanneet kesätöissä Valion sulatejuustotehtaalla Tampereella. Olimme varanneet Vikingin risteilytoimistosta Hämeenkadulla hotelliristeilyn ja innostuneena lähdimme, oli kyseessä kummankin ensimmäinen ulkomaanmatka. Matka sujui melkein ongelmitta, nynnyjä kun olimme sen ikäisenä. Aamulla laiva oli hirveän aikaisin satamassa ja ostimme torilta persikoita aamupalaksi. Söimme niitä persikoita, ne oli vähän raakoja ja vatsani meni sekaisi ja ripulille, taisi mennä vähän housuunkin ja peittelin varmuuden vuoksi takamustani siskoltani lainaamassani hänen itse kangaspuilla kutomassaan beesv’risessä villaponchossa. Pitikin laittaan ne valkoiset housut. Ostimme uudet vaatteet Gamla Stadenin putiikeista: mustat satiinifarkut ja  beessävyisen kukallisen kauniin paitapuseeron. A:S: osti myös mustat farkut ja muistaakseni vihreän satiinipaidan. Ne oli uutta muotia. Silloin kaikki muoti tuli Tukholman kautta. Se oli kauan sitten jotain 40 v. sitten. Hotellissa meillä oli pieni kapea huone jossa vuoteet oli peräkkäin, nukuimme kuin tukit siellä. Paluumatkalle ehdimme hyvin. Ensimmäisen laillisen drinkkimme ostimme laivalta, se oli Irish Coffe’, pääsimme myös harjoittelemaan englanninkielellä puhumista espanjalaisten nuorten turistien kanssa. Mitä oikein ostin sieltä Mariella-laivalta kun sain kulumaan koko 120? ostin neljä suklaalevyä, ne on syöty. Sitten hajuveden, Armanin ja giniä tarjouslitran. Ja hyvälaatuisia naamarasvoja.  Ja miehelleni ostin kalliita liköörikonvehteja, niitä jotka on pullonmallisia ja sisällä minidrinnkkejä, oikeesti. Kaikki tuotteet oli puoleen hintaan tai vähintään 30 % alennuksessa joten kannatti tehdä ostoksia kun pääsi ostoksille. Korona-pandemiasyystä.

Ottaisitko kaakaota?

Serenomian jälkeen saimme taikakorteista valita oman kortin, kohdalleni osui tämä sulkakortti joka merkitsee ilmaa. Ilmaa on kaikkialla ja se on meidän elämämme edellytys, puhdas ilma.

Osallistuin kesällä uudenlaiseen asiaan, selasin facebookkia ja löysin tapahtumia joihin en ennen Koronaa ollut kiinnittänyt mitään huomiota.

Myös Suomessa voi osallistua monenlaisiin tapahtumiin ja retkiin. Tapahtumien laadun kirjo yllättää.

Tapahtumia lähistöllä sivulta huomasin mielenkiintoisen vinkin: Kaakao-seremonia: Sacred Breath Cacao Ceremony , seremoniamestarilla oli jännittävältä kalskahtava nimi: Paolo Da Floresta. Juuri sitä mitä tarvitsin.  Tapahtumapaikka oli kotikaupungissani Porvoossa. Ilmoittauduin tapahtumaan, ja sain vastauksen pian. Piti vain maksaa osallistumismaksu ja niin sain osoitteen ja tarkemman ajankohdan. Otin riskin ja lähetin maksun ja sain paluupostissa luvatut tiedot. Määrättynä ajankohtana pyöräilin annettuun osoitteeseen kotikaupunkini laidalla. Fitnes-hoitolan yläkertaan oli levitetetty yoga-matot ja viltit, ja niiden keskelle pyöreä taikaliina. Osallistujia oli kahdeksan sekä Paolo, kiharahiuksinen hoikka mystinen mies taikarumpunsa kanssa. Luvassa oli parantava  meditaatio ja rentoutus, kaakaoseremonia muinaisten Etelä-Amerikkalaisten intiaanien tapaan.  Ensiksi saimme kupilliset sokeritonta kuumaa vahvaa kaakaota, jonka tarkoituksena oli virittää meidät oikealle kokemustaajuudelle. Hyvältä tuoksuva kaakaojuoma antoi kehollemme kaakaohengen ja sen energia sai kehon värisemään taikarummun rytmin sisään. Sielun silmillä näin tummaihoisia kaakaoheimolaisia tanssimassa kaakaotanssia viidakossa … ei vaiskaan. Mutta kokemus oli todella vapauttava ja rentouttava. Parituntinen kului kuin siivillä ja poistuessani tapahtumasta olin kuin uusi ihminen, kaakaon hengellä virittäytynyt ja täynnä uudenlaista energiaa    . Sitä tarvitsin sillä huoli korona-infektiosta ja sen vaikutuksista koko maailmaan ja ihmiskuntaan on vienyt monet yöunet.  Toivottavasti samme pian kaikille rokotteen Korona-Covid19-prioni-infektiota vastaan. Suojautumistoimet käyvät ihmisten hermoille.

 

Ahvenanmaalla taideretkellä

Ateneumin ystävät ry Ahvenanmaalla

Viime viikolla 5-6.9.2020 Ateneumin ystävät ry:n järjestämällä matkalla. Matka piti olla jo viime keväänä, mutta se siirrettiin korona-pandemiarajoitusten vuoksi nyt tämän vuoden syyskuulle.

Ahvenanmaan risteilyllä

Olin toista kertaa elämässäni lähdössä Ahvenanmaalle, tällä kertaa Ateneumin ystävät ry:n järjestämälle seuramatkalle.

Matka alkoi Helsingistä ja jatkui Turun kautta Maarianhaminaan. Meillä oli koko ajan Markku Mikkola Oy:n  bussi matkassa, Turun satamasta risteilimme Viking Linen M/S Mariella -laivalla, paluumatkalla M/S Grace -laiva. Yövyimme Arkipelag-hotellissa Maarianhaminassa. Matkan aihe oli Ahvenanmaan taide ja kulttuuri, vierailukohteita olivat Anders Wiklöfin  kesäresidenssi Andersudde,  Ahvenanmaan taidemuseo, Kastelholman linna, Önningebyn taiteilijakylä sekä Jomalan kirkko. Ensimmäisenä matkapäivänä söimme päivällisen hotellimme Arken Garden/Olive-ravintolassa ja toisena päivänä maistelimme Ahvenanmaan pannukakkua Ålands Golfclubbenin kahvilassa. Myös laivalla oli ruoka mennen tullen. Lähtö matkalle olisi lauantai-aamuna aikaisin jo klo 5.30, ja oli mahdollista mennä bussilla Porvoosta Helsinkiin. Avomieheni oli yötyövuorossa, joten hän ei kerinnyt auttamaan, mutta arvelin että pääsen itsekseni ihan hyvin. Pakkasin vaihtovaatteet ja toilettitarvikkeet selkäreppuun ja menin ensin polkupyörällä Porvoon Linja-autoasemalle, josta meni sopivin bussi jo kahden aikaan aamuyöstä. Tosin minulle jäi puolitoista tuntia aikaa aamuyöllä Helsingissä. Mietin hotellihuoneen mahdollisuutta mutta kantsiiko nyt hotellihuonetta ottaa muutaman tunnin takia, ja taksi olisi maksanut ainakin sata euroa. Helsingissä oli rauhallista yöllä, pandemiarajoitusten vuoksi ravintoloita ei ollut avoinna, joku kebab-oli auki mutta en sinne kuitenkaan poikennut. Tein pienen kävelylenkin ajankuluksi. Olin bussissa hyvissä ajoin kolme minuuttia ennen sovittua lähtöaikaa, muut olivat jo paikalla. Osallistujia oli parikymmentä, mukaan luettuna matkanjohtaja A.L. ja bussinkuljettaja. Kuulimme että sovitulla bussinkuljettajalla oli korona-karanteeni ja tilallaan oli sijainen. Matkalla Turkuun pysähdyimme kerran huoltikselle, matka sujui rauhallisesti. Turun satamassa nousimme laivaan, meille oli tilattu kuoharibrunssi menomatkalla Food Garden -ravintolassa ja suunnistimme kannelle kahdeksan jossa ravintola sijaitsi. Oli väsynyt ja otin itselleni laivan Info:sta hytin, sain sen VikingClubi-hintaan 9:tä kannelta. Menin hyttiin ja torkuin siellä kunnes oli sovittu brunssin aika. Se brunssi, lasillinen jotain Proseccoa ja kalalautanen ja munakokkelia…, sämpylää ym. Maistelin kalaa ja kun pöytään tuotiin lämmin munakokkeli maistoin sitä, mutta se maistui suussani niin hirveältä että vesi nousi suuhuni, pyysin anteeksi pöytäseuralta ja juoksin samassa kerroksessa olevaan toilettiin ja sieltä menin hyttiin. Katsoin peiliin ja silmäni punoittivat kuin ahvenella ja päässä jyskytti. Otin antihistamiinia ja lepäsin loppumatkan peiton alla. Tuntia ennen satamaa, nousin ja siirryin laivan sivukannelle. Aurinko paistoi mutta oli tuntui voimakas tuuli. Löysin suojaisan paikan pelastusveneitten välistä, josta seurasin maisemia laivan lipuessa kapeaa väyläänsä luotojen ja pikku saarten lomitse.

Anders Wiklöf Andersuddessa, ”Muurarin pojasta miljonääriksi”

Maarianhaminassa siirryimme samaan bussiin jolla tulimme Helsingistä. Se oli kätevää kun sai jättää osan tavaroista bussiin joka seurasi koko matkan ajan mukana. Saimme mukaan suomenkielisen taideoppaanGun S.n. Ensiksi kävimme kauppaneuvos, ”Muurarin pojasta miljonääriksi”, Anders Wiklöfin kesäresidenssi Andersuddessa. Wiklöfit asuvat kesäisin siellä mutta sallivat taidevierailuja rajoitetusti huvilaansa jonne on kerätty arvokkaita taideaarteita pääosin Ahvenanmaalta ja Suomesta. Näimme henkeäsalpaavan kesäpalatsin, areenan jossa on järjestetty tennisturnauksia sekä konsertteja, ja vertaansa vailla olevat ulkotilat. Kyllä siellä on kelvannut olla vieraana presidenttien niin kuin suurten urheilijanimien ja taiteilijoiden. Tuntui ruhtinaalliselta astella Andersudden pehmeillä itämaisilla matoilla kimaltavien kristallikruunjen loisteessa katselemassa taidekokoelmaa. Saimme vielä muistoksi vierailustamme Andersudden taidekokoelmasta kootun kirjan sekä kauppaneuvoksen omaelämänkerrallisen kirjan ”Muurarinpojasta miljonääriksi” kirjoittanut Staffan Bruun, huomaavaisesti saimme joko suomenkielisen tai ruotsinkielisen kirjan. Jos ikinä saatte mahdollisuuden vierailla Andersuddessa, käykää ihmeessä. Kävimme myös Ahvenanmaan taidemuseossa jossa aika kului sukkelaan.

Arkipelag-hotelli otti meidät vastaan yöksi. Olin varannut oman huoneen ja se oli upea, parveke merenpuolella ja kylpyhuoneessa oli kylpyamme. Levättyäni hetken vaihdoin päälle iltaa varten mustan mekko-takki-neuleen. Päivällinen oli katettu ulkoterassille, jossa oli infrapuna-lämmittimet, oli aika kolea tuulinen sää joten kattaus vaihdettiin sisälle ravintolasaliin. Saimme pihviä ja juomia mitä itse maksettiin. Päivällisen jälkeen menin huoneeseeni ja laitoin kuumankylvyn jossa lojin aika pitkän aikaa kunnes rentouduin, Hotellia vastapäätä oli rannalla ravintola, josta kuului kovaääninen rock-konsertti. Aika kivaa musiikkia ja avasin parvekkeen oven ja kuuntelin konserttia, konsertin päätyttyä nukuin kuin tukki hotellin mukavalla vuoteella. Aamulla pukeuduin matkavaatteisiin, Muotitorpan tekstiilinahkafarkuihin ja vihreään neuleeseen ja vaelluskenkiin, hotelliaamiaisen jälkeen siirryimme taas bussiin ja nähtävyyksien pariin. Kastelholman linna, jossa kuulimme matkaopas Gun:in kertomuksia menneiltä ajoilta, Ahvenanmaan historiasta. Jomalan kirkko on rakennettu joskus 1200-luvulla, ihastelimme vanhaa vihkivesiastiaa ja erikoista alttaritaulua. Kirkkopuistossa kasvoi valtavia vanhoja saarni-puita jotka ovat kokeneet kaikki kahdeksansataa vuotta kirkon liepeillä. Kirkkopuiston rauohikon reunalla kukki runsaasti viehättäviä sinikelloja mättäinä. Ahvenanmaan pannukakku tehdään mannapuurosta. Ja maistelimme sitä luumusoseen ja kermavaahdon kera. Se oli herkullista.Önningebyn taiteilijayhteisö, seillä pääsimme käymään vanhaan navettaan tehdyssä museossa, jonne oli tallennettu paikallista kulttuurihistoriaa sekä yhteisössä asuneitten taiteilijoitten tauluja, näkemisen arvoinen oli Viktor Westerholmin kenttäateljee. Myös näimme elokuvan Önningebyn historiasta ja asukkaista. Paluumatkalle pääsimme M/SGrace-laivalle, asiallisesti hengityssuojaimet naamalla. Pääsimme aika pian syömään laiva-päivällisen joka tarjottiin huomioiden pandemiarajoitukset. Alkuruokien ottimet olivat kertakäyttöiset, eli jokaiselle oma haarukka joka tiputeiin linjalta tiskiin. Ja päivällisruoaksi valitsin peuranpaistia sen jakoi kokki suojattuna tiskin takaa. Ruokailijoita oli harvakseen. Päivällisen jälkeen istuskelin laivan taka-kannella, tilaa oli hyvin, aurinko paistoi ja oli aika lämmin. Kotimatkalla ajeltiin bussilla suoraan Helsinkiin pysähtymättä. Helsingissä pääsin heti jatkobusiin kohti Porvoota Kampista.

Mitä retki kustansi? noin 600€, ostokset laivalla 120€ ja bussimatkat Porvoo-Hki n. 11€. Mutta kyllä kannatti, saimme tutustua Ahvenanmaan taidehistoriaan ja kulttuuriin hyvä oppaan kanssa ja näimme arvokkaita taideteoksia. Ja matka Ateneumin ystävien kanssa, kun yhdistävänä tekijänä on rakkaus taiteeseen ja avoin mieli, jätti ajateltavaa pitkäksi aikaa. Ah Ahvenanamaa.

 

 

 

Syksyn saapuessa Porvooseen

Syksyiset terveiset Porvoosta. Säät ovat suosineet meitä porvoolaisia.  Tänä Korona-pandemiavuonna ei ole paljon matkustettu ulkomaille, lomilla on pysytelty kotimaamme Suomen kamaralla, paitsi kahdesti olemme poikenneet Tallinnassa risteilyllä. Ei sitä aina ole mikään pakko lähteä reissaamaan, vaikka omaakin matkageenin. Olen matkustellut mieheni kanssa ja itseksenikin, noin kolme ulkomaanmatkaa on tehty vuosittain jos ei lasketa mukaan lyhyempiä risteilyjä Suomen naapurimaitten satamiin.

Kotonakin voi ja saa olla, varsinkin kun asuu yleensä suositussa matkailukohteessa. Keskiaikainen Porvoo on suosittu päiväretkien kohde. Eilenkin oli ilma kutsuva, auringonpaisteinen ja lämminkin. Ja kun aikaa oli niin otin lenkkarit jalkoihin ja kävelysauvat menoa vauhdittamaan ja lähdin pitkälle kävelylenkille nykyisessä kotikaupungissani. Kävelin Porvoojoen rannalle ja Kokonmäkeen jossa on paikallinen urheilukeskus. Suosittua mäkipyöräilyä voi harrastaa, uintiakin kesällä,  talvisin hiihtoa ja mäenlaskua ja nyt meillä on uudet tänä kesänä käyttöön otetut kuntoportaat. Kokonmäen rinteeseen on rakennettu puiset kuntoportaat, 300 rappusta. Kun niitä rappusia menee ylös ja alas niin siinä kunto kohenee. Kuntoportaat on suosittu kuntoilumuoto hyvällä kelillä ja eilenkin oli oikein tungosta, Korona-pandemiarajoituksia miettiessssä, olisiko pitänyt varautua hengityssuojaimella, mietin. Kahden metrin turvaväli on vissiin kuvaannollinen asia, parhaamme koetimme. Nuoriso vaikuttaa aika välinpitämättömältä turvallisuusrajoituksista, kuntoportailla notkuvat nuoret huutelivat iloisena kuntoilijoille.

Kävelin siis reippaasti jokirantaan ja nousin kuntoportaat ja vähän aikaa huohotettuani ylätasanteella ( huohottaisit varmasti itsekin kolmensadan rappusen nousun jälkeen) palasin samaa tietä alas ja sitten jokirantaa  pitkin merenrannalle ja pitkospuille. Samalla tervehdin rantaheinikossa kesää viettävää pientä sarvipäistä ylämaanlehmien laumaa. Sairaalan kohdalla käännyin kotiin päin ja siinä kohdassa alkoi tulla pimeä. Katuvalojen loisteessa pääsin kotiin, huh pitempi kävelylenkki pitkästä aikaa tuntui pohkeissa. Seuraavalla kerralla voin juosta kuntoportaat ainakin kolmeen kertaan, luulisin. Liikunta ei ole pahitteeksi, Korona -pandemiavuonna olen kerännyt viiden kilon lisäpainon. Nyt sitten odotellaan että saamme hyvän rokotteen Kkorona-Covid-19 infektiota vastaan että pääsisimme elämään normaalia elämäämme.

 

Sairaalassa käymässä, minulla ei ole koronaa!

Sairaalareissu

Viime perjantaina, olin Kiasman Nykytaiteen museossa käymässä avomieheni kanssa. Näyttelyn päätteeksi pistäydyimme KiasmaCafessa, A joi kahvia mutta minulle kelpasi punaviinilasillinen. Poikkesin taidekauppaan ja ostin pienen taidekirjan kahdella eurolla. Sitten pyöröovista maailmalle ja seikkailuihin, yhtäkkiä tunsin kovan kivun ja koko maailma katosi ja silmiini ilmestyi harmaita kivineliöitä. Kompastuin Kiasman edustalla sähköpotkulautaan kun katselin kävellessäni Salakaupan kiinnostavaa näyteikkunaa enkä jalkoihini niin kuin olisi pitänyt. Sitten näin lempeän sinisilmäiset kasvot lähellä omiani ja kasvojani pyyhittiin pään alle annettiin jotain pehmeää. Ympärilläni näin paljon jalkoja, ihmisiä oli kerääntynyt katselemaan mitä tapahtuu. Sitten tuli ambulanssi ja ensihoitajat jotka nostivat minut lanssiin kun en itse pystynyt nousemaan enkä kävelemään. Ensihoitajat ja sitten Hartmannin Akuuttiosastolla hoitajat jotenkin eheyttivät minut, illalla sain lähteä olille teilleni. Olin koko illan päivystyksen seurannassa, minua verenkiertoani tarkkailtiin laitteilla, ja sain iltapalankin. teetä ja voileipää ja mehua. Diagnoosina aivotärähdys, kasvoissa on ruhjeita, käsiin sattui ja jalkoihinkin. Ja melkein tismalleen kolme vuotta siitä kun äitini kuuoli Tampereen Yliopistollisessa sairaalassa.

Ajelin taksilla hotellille, se oli Katajanokalla Hellsten Parliament Apartmens.(klikkaa auki)

Kirjoittaja tapaturman jälkeen Hartmannin Akuutilla.

Hellsten hotellin olohuoneessa.

Hellsten hotellin kahden huoneen huoneisto oli tarjolla yhden huoneen hinnalla. Sijainti Katajanokalla on loistava. Hotelli on siisti ja rauhallinen. Haimme aamiaistarvikkeita läheisestä K-marketista jossa myytiin kaikkea mitä turisti voi kaivata ruoka ja juomapuolelta. Ja lähistöllä on useita ravintoloita ja terassibaareja eli valinnanvaraa on. olimme majoitukseen tyytyväiset.

Kiitos vielä nuorelle naislääkärille joka autoit minua Helsingissä Kiasman edustalla 10.7.2020 sekä ambulanssin ensihoitajille sekä Hartmannin Akuutin hoitajille.❤❤❤❤❤❤

Kirjoittaja lauantaina sairaalareissun jälkeen sateisella Senaatintorilla Helsingissä.