All Posts By

tahtisadetikku

Kiinassa synttäreitä viettämässä, Shanghaista Pekingiin

Täytin tasavuosia pari viikkoa sitten, tasavuosia perinteisesti juhlitaan suurin muodollisin rituaalein. Päätin jättä isot juhlimiset väliin koska avomieheni P.A.K. järjesti munulle yllätykseksi syntymäpäivän kunniaksi matkan Kiinaan. Lähdimme matkalle yhdessä.

Synttärikakku ja juhlakalu CenturySun-laivan hytissä Yangtse-joella.

En ole ennen käynyt Kiinassa, ja Aasian maanosan tuntemukseni rajoittuu pariin rantalomaan Thailandissa. Kiina on valtavan iso maa, oma maailmansa historioineen ja kulttuureineen. Maanalainen terrakotta-armeija tuli tutuksi muutama vuosi sitten Tukhoman Aasianmuseon näyttelyn kautta. Elintapoihin tutustuin

Pearl s. Bucin kirjoja lukemalla, katselemalla elokuvia esim.

Muumio Lohikäärmekeisarin hauta, ja

Cackie Chan -elokuvia. 

VIISUMI KIINAAN

Kiinalaisia käsitöitä, keramiikkaa käsityömuseossa.

Viisumi Kiinaan piti hankkia käymällä Kiinan suurlähetystössä Helsingissä. Viisumia varten tarvitaan valokuva viisumia varten, mielellään nettiversio. Passi ja valmiiksi täytetty netistä imetty viisumilomake. Vielä paikalla piti olla oma naama sekä tietenkin sormenjäljet viisumin liitteeksi. Ja toimiva luottokortti maksamista varten. (sormenjälkiä tarkastettiinmatkan varrella)Matkalaukkuun pakkasimme hyvät kävelykengät tai vaelluslenkkarit. kavelykengät lyhyempiä matkoja varten ja sisäkengät. Kaksi takkia, toppatakki ja sadetakki sekä sisäjakku. Vaatteita, farkut oli hyvät. Tpaitoja ja villapaita. Iltapuku tai parikin, niillä oli käyttöä päivällisillä.Kiinassa, oppaamme ensimmäiseksi varovasti tiedusteli että mitä tiedämme Kiinan nykytilanteesta, ja tiedämmeö että kaikki pukeutuvat ihan tavallisesti länsimaistyyppisiin vaatteisiin. Ja niinhän se olikin, kirjaimistoa ja ilmastoa lukuunottamatta olisimme voineet olla vaikka Euroopassakin. Kaikilla näytti olevan päällä ulkona pitkät housut ja tummasävyiset toppikset tai pusakat.

Matkamme järjestäjä oli TSS ja TUI. Suomalaisia oli 30 innokasta matkailijaa, keski-ikä oli 50+. Lensimme FInnairin lentokoneella Helsingistä Shanghaihin, paluulento oli Pekingistä Helsinkiin takaisin ja kaikki sujui suunnitellun aikataulun mukaan.

Opintomatka Kiinaan. 4-tähden opintomatka Kiinaan- Shanghai-Ytchang- Chongging-X’ian- Peking. Matkaan sisältyy neljän päivän risteilu Yangtse-joella.

Matkan kaksiviikkoinen oli täynnä ohjelmaa. Oli mahdollisuus valita pitääkö välillä lepopäiviä, mutta koska… kerran sitä vain pääsee Kiinaan niin piti ympätä omaan ohjelmaan kaikki mahdolliset retket. Ja näin tuli nähtyä kaikki mahdolliset matkan varrella sijaitsevat sekä uuden ajan ihmeet että vanhat Unescon maailmanperintökohteet.

Shanghain maisemaa

Suomalainen retkikunta ja kiinalainen oppaamme Arnie.

Uudessa Kiinassa ihmiset pääosin asuvat isoissa pilvenpiirtäjissä. Vanhasta historiasta on meille jätetty perinnöksi kaikki mahdollinen säilyttämisen arvoinen. Ja ne kattopirut. Niitä oli tosiaan jokaisessa kippurassa räystäässä pitkin matkamme vartta.  Asuimme budjet-hotelleissa, ne ei olleet ihan samat kuin matkaohjelmassa ilmoitetut.

Yangtse-jokirannan maisemaa.

Oppaamme oli kiinalainen, lempinimeltään Arnie, koska minulla oli syntymäpäivä Aarnen päivänä suomalaisen nimipäiväkalenterin mukaan. Hän oli asiantunteva ja auttavainen, huolehtivainen ja puhui selkeää englantia. Kahdesta yhdessä vietetystä viikosta huolimatta hän ei erottanut suomalaisista kuka on kuka, niin samannäköisiä me kaikki olemme.

Kiinan matkalla 2018. Meillä on kaulassa pakolliset turistitunnisteet.

 

Kiinalainen ruoka on oma lukunsa. Ruoka jota saimme oli aika tavalla samanlaista mitä saa suomalaisissa kiinalaisissa ravintoloissa. Yllätyksenä oli esim. viipaleina paistetut siankorvat, en niitä halunnut maistaa. Viimeisenä iltana tarjottu Pekingin ankka- hmmm. Meillä oli koko matkan ajan puolihoito, joka sisälsi aamiaisen ja yhden ruuan. Ruoan söimme yleensä kiinalaiseen tapaan pöydän keskelle kannetuista 10-11 -ruokalajia sisältävästä kattauksesta. Lautaset oli pieniä, kahvitassikokoa, se kuulema vähentää ruokahävikki. Yleensä ottaen ruokaa oli runsaasti tarjolla ja se oli hyvää. Leipää tarjottiin aamiaisella, toki tarjolla oli paljon muutakin, jopa lounasruokia (brunssi).

Yantse-jokivarren maisema.

En kerro tässä nähtävyyksistä, koska niitä voi kukin itse lähteä paikan päälle katsomaan ja ihailemaan.

Mikä oli mielestäni matkan highlight? Parasta oli risteily ja kauniit jokivarsimaisemat, joita silloin tällöin saa ihailla kiinalaissa taidemaalauksissa. Kolmen padon rotko mahtavan valtavine sähkölaitoksineen, kiinalainen oopperaesitys, temppelit budhanpatsaineen ja vanhat rakennukset, seä terrakotta-armeija- kuinka niitä voisi laittaa millään arvojärjestykseen. Kokeilimme ajella luotijunalla joka ylsi 440km/h nopeuteen ja kiipesimme pilvenpiirtäjän torniin ja kävimme suurkaupunkien yössä ihailemassa valomaisemaa. Olen vieläkin pyörällä päästäni kaikesta näkemästäni. 

AMOS REX -hirmuisen iso museo

Museoita on monenlaisia, isoja ja pieniä, runsaita ja vaatimattomia.Suomen pääkaupunki Helsinki on Suomen museoparatiisi, kaikille on jotain nähtävää. On saatu uusi vaikuttava museo: AMOS REX.

Muistoissa on Amos Anderson museo, mutta nyt on jotain vielä hienompaa. Entisen Lasipalatsin ovista pääsee museokauppaan jonka takaa aukenee kirkkaasti valaistut leveät portaat jotka vievät alaspäin maan uumeniin. Kävin tutustumassa Amos Rex-museoon Kiasman Ystävät ry:n kanssa, meille suotiin opastus museoon, se oli maksullinen. Käveltyäni portaat päädyin isoon valkoisen hohtavaan valaistuun saliin jossa isot pyöreät sohvat houkuttelivat istmaan ja toisella reunalla oli tiski jossa sai ostaa pääsylipun. Tiskiä vastapäätä oli mystisen näköisiä mutta ihan tavallisia ovia, joista oli pääsy näyttelysaleihin. Museoon oli jonoa ja se selittyi sillä että museoon pääsee rajoitettu määrä ihmisiä kerrallaan, kun sieltä poistuu väkeä niin uusia päästetän sisälle. 
Lapsille on ilmainen sisäänpääsy joten kuten arvata saattaa lapsia oli paljon yleisössä perheineen.  Museo on rakennettu Kampin torin alapuolelle, siittä on näkyvissä maamerkkinä oudonmuotoinen rakennelma joka on museon katto. Kattoikkunoita näkyy yksi aulan katossa ja myös näyttelysalissa on hyödynnetty kattoikkunaa teoksen osana.

Sanonpa että menkää ihmeessä tutustumaan Amos Rexiin ja sen näyttelyyn, sen vertaista emme ole vielä Suomessa kokeneet. Mediataide kehittyi 1960-luvulla USA:ssa television ja kokeellisten elokuvien innoittamana. 1970-luvulla mediataide rantautui Suomeenkin ja nyt saamme kokea videoinstallaatioita joita emme ole ennen nähneet näin laajoina esityksinä. Kannattaa mennä katsomaan ja kokemaan. Arvioni kouluarvosanalla on kiitettävä 9, sillä aina on vielä parantamisen varaa. EN kuvaa teoksia tässä sen paremmin sillä ne täyty itse nähdä ja kokea. Parasta on varata runsaasti aikaa, esim puoli päivää sellaiseen vierailuun näissä kokemushuoneissa ja näyttelyssä.

 

 

Museokortti

Museokortti

Pitihän se hankkia, museokortti.  Museokortti toimii avaimena noin 280 museoon Suomessa. Hinta 68€ tuntuu alkuun paljolta, mutta se maksaa itsensä aika pian, jos vähänkin käy taidemuseoissa tai missä tahansa museossa. Ei se tietenkään avaa ihan jokaisen museon ovia, ja joskus voi johonkin erikoisnäyttelyyn joutua ostamaan lisäksi piletin.

Kortin voi ostaa museon kassalta tai sen voi tilata netistä

Ensin saa numeron jolla pääsee museoon ja aikanaan lähetetään kotiin luottokortin kokoinen keltainen muovikortti. Olen jo käynyt kahden viikon sisään neljässä museossa saamallani numerolla.

Helsingissä käydessäni, jos jää aikaa vaikkapa jatkokuljetusta odotellessa voin poiketa museokortilla keskustan museoihin, joita on lähellä linja-autoasemaa ja rautatie-asemaa: Nykytaiteen museo KIASMA, ATENEUMin Taidemuseo sekä

AMOS REX-museo 

 

Maarianhamina ja Ahvenanmaankierros

Laivalla Maarianhaminaan

Vihdoinkin olin matkalla kohti Ahvenenmaata. Matka alkoi bussimatkalla Porvoosta Helsinkiin Kampiin. Kampista kävelin Katajanokan Vikingin terminaaliin koska oli aikaa, Olin hyvissä ajoin terminaalilla ja ruuhkaa ei ollut. Menin varustamon luukulle ja ojensin Vikingkortin tiskille ja näytin pyydettäessä passin. Ohjaus tuli välittömästi tiskineitin suusta: ”Tällä reissulla ei sitten oteta miehiä niinettä selibaatti se! ” katsoin suu auki ralläävään neitiin , vissiin erehtyi henkilöstä. Kuitenkin hämäännyin niin etten tajunnut tarkistaa matkadokumentteja. Ja sain käteen laivalipun korttimuodossa. Vastasin kuitenkin että olen naimisissa ettei tämä nyt käy.

Menossa laivalle. Matkavaatteiksi valitsin mustat strechfarkut ja pinkin neulepuseron.

Ostin mennessä ristikkolehden ajankukuksi terminaalin kioskista. Suuntasin sitten kulkuni terminaalin ylätasanteelle josta on pääsy laivaan. Ensi piti ohittaa turvatarkistus jossa laivakortilla pääsee portista. Portilla oli kaksi turvallisuusvartijaa ja he olivat sitten tankkina portin edessä ja kysyivät passia. Annoin passin mutta kysyin että miksi täällä nyt taas passia kysytään, näytin sen kertaalleen alakerrassa. Vastasivat : että ”ei ole Tiina”. Lienee ollut jotain salakieltä. Sitten pääsin portista ja suuntasin laivaa kohti. Laivalla ensiksi etsin hytin, se oli pieni kahden hengen sisähytti viitoskannella,  hytti oli OK. Kävin laivan kaupoissa ja ostin tarjoussuklaata. Alunpitäen retkiohjelmassa oli lähtö Turusta mutta mahdollisuus myös Helsingista. Paluu oli Helsinkiin, ja näin oli pohjoisempaa tulijoilla mahdollisuus tutustua myös Helsingin mahdollisuuksiin ja kokemuksiin, esim Amos Rexiin.

Maarianhaminassa

Maarianhaminaan laiva saapui aikataulun mukaisesti.  Laitoin puhelimeen herätyksen ja heräsin ajoissa. Ennen satamaa käytiin kertomassa oveen kolkuttamalla että ollaan kohta satamassa. Maarianhaminaan jäi iso joukko muitakin matkustajia. Suuntasin Googlen kartan navigaattorilla kohti varaamaani hotellia. Hotellilla kävi ilmi että varaus oli seuraavalle päivälle, ja tarjottiin mahdollisuutta sada huone 65€, mutta ei. En ottanut huonetta, arvelin että oppirahat on maksettava. Miksi hämäännyinkin Katajanokan terminaalissa niin että en tarkistanut varausta. Voi vitsi- ajattelin. Ilma oli aika lämmin, istuskelin ensin vähän aikaa läheisen puiston penkillä sitten tajusin suunnata takaisin terminaalille. Siellä oli valoisaa, penkkejä lepäämistä varten, pistokkeita joissa voi ladata puhelimen. Oli toiletit, raha-automaatti ja kahviautomaatti jopa välipala-automaatti. Mietin soittaa laivayhtiön asiakaspalveluun mutta ei siellä ole viikonloppuisin puhelimen päässä eikä öisin varsinkaan. Yö meni aika nopeasti kun täyttelin sanaristikkoa ja söin laivalta ostamaani suklaata.

Yötä Maarianhaminassa.

Päiväretki Åland Exclusive

Aamulla etsin Åland Exclusive-kiertoajelun lähtöpaikan taas googlenavigaattorilla. Ja löysin bussin, olin ajoissa ja niin päästiin ajelulle. Bussi oli hyväkuntoinen ja siisti, matkaopas syntyisin suomalainen suomenkielinen Birgitta joka kertoi asuvansa Maarianhaminassa ja oli muuttanut Ahvenanmaalle naimisiin nuorena Salosta.

Retkibussi.

Näimme ennalta sovitun päiväretken puitteissa hienon kokonaisuuden Ahvenanmaalaista elämää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ahvenanmaalainen maisema, kallio punagraniittia.

Lampaankääpiä.

Lounaspaikkamme Stalldalen,,omistaja Cristian Ekström. Kuva pihan leipomommyymälän kahviosta.

Ahvenanmaalla tuotetaan suurin osa Suomen omenoista. Ofvergårdenin omenatilan omenoita. Tilalla viljellään yhdeksää omenalaatua.

Mattasin Meijeritilalla maistelimme tilan tuotteita ja näimme hevosia, sikoja ja lehmiäkin sekä myös kissan.

Päivän päätteeksi sirryimme Michel Björklundin ravintolaan, Smakby.

Smakby

 

Kokkien kaksinkamppailu

Päivän päätteeksi ohjelmassa oli ”Smakby kokkien kaksinkamppailu”. En tiennyt mitä ajatella kun kokkien ruuanlaittoesityksen sijaan saimme itse kilpailla keittiötaidoissa. Osa porukasta löi jarrut päälle: emmää, ja istuivat seinänvierustalle. Aktiivisimmat retkeläiset jakaantuivat kahteen joukkueeseen ja aikaa otettiin, saantoja punnittiin ja arvioitiin siisteyttä keittiötöissä. Saatavilla oli myös diplomi osallistumisesta, hakematta se jäi, en aio ihan heti hakea töihin keittiöalalle.  Kilpailun jälkeen saimme runsaan ja maukkaan kolmen ruokalajin illallisen. Illalla oli paluu Helsinkiin, pääsin samaan laivaan jolla tulinkin.

Olen liittänyt juttuun kuvia. On muuten haastavaa ottaa kuvia joissa ei näy muitten kuin omaa naamaa. Vaikka kuinka koettaa saada maisemakuvan, niin eikös aina joku matkaseura osu kuvaan. Ja sitten vaasitaan että ei saa muut näkyä kuvissa, niin että minä vain itse näyn. Kotiinviemisinä oli omenatilalla tuotettua omenankukkahunajaa ja laivalta ostettua suklaata.

Tämännäköisenä menin laivalla.                                                                                                                                                                                         Ahvenanmaa Exclusive- retki oli antoisa kokemus. Näimme Ahvenanmaalaista arkkitehtuuria, satamaa, rantoja ja turistirysiä ym nähtävyyksiä. Niitä kannattaa käydä itse katsomassa jos saa tilaisuuden. Ahvenanmaa ja Maarianhamina ovat aivan omanlaisensa kokemus. Ahvenanmaalle pääsee paitsi laivalla, myös autoreittiä Turusta Kustavin kautta, informoi oppaanamme ollut Birgitta. Hän suositteli matkan ajankohdaksi toukokuuta jolloin luonto on kauneimillaan. Toukokuussa on mahdollista nähdä harvinaisia ahvenanmaalaisia orkideoja ja muutakin luontoa vehreimmillään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ahvenanmaalla

Ahvenanmaa kuuluu Suomeen, siellä puhutaan ruotsinkieltä, mutta on ollut minulle tutkimatonta aluetta. Ahvenanmaalla on itsehallinto ja se sijaitsee Ruotsinlaivan reitillä. Laivat pysähtyvät sinne, jotain puoleksi tunniksi joka matkalla. Nuorena kuuntelin kavereitten tarinoita hauskoista pyöräilylomista tai mökkiviikoista, ei vain tullut itse sinne mentyä ennen kuin viime viikolla.

Ahvenanmaalainen Juhannussalko.

Ahvenanmaalta ei voi ostaa maata kuka vaan, pitää olla nuhteeton ja asunut vähintään viisi vuotta nuhteettomasti ennen kuin saa ostaa tontin. Asunnon voi vuokrata, tai kerrostalosta ostaakin. Myös eläkeläinen voi muuttaa Ahvenanmaalle.

Ahvenanmaalaiset elävät turismista, omennaviljelystä joskus kerrottiin pernalastutehtaasta mutta se oli tyhjillään. Kalastajat ovat yksi toisensa jälkeen siirtäneet aluksensa pysyvästi telakalle. Aika hiljaista oli saarilla, lukuunottamatta turistibusseja.

Tutustu päivän kiertoajelulla, oli ilmoituksessa ja tartuin ilmoitukseen ja avasin tilaussivut. Menomatka Turusta  ja paluu Helsinkiin, vaikutti mielenkiintoiselta ja se että voi lähteä matkaan myös Helsingistä sai aikaan ihmeellisen halun kokea Ahvenanmaa. Avopuolisolla oli työvuoro, mutta hänellä ei ollut mitään sitä vastaan että osallistun reissuun itsekseni. Matkan järjestäjä oli VikingClub.

Omenavijlelmiä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuraavassa jutussa kerron mitä kaikkea näin ja koin.