Torremolinosissa kahdestaan.
Mielenkiintoinen esiin tullut päiväretkikohde Costa del Sol :illa on Caminito del Rei, (linkki)
Kävin toukokuun alussa kevätretkellä Espanjassa Torremolinosissa mieheni kanssa. Viikon reissuun mahtuu ainakin yksi päiväretki johonkin ”nähtävyyteen” . Etukäteen mietin erilaisia mahdollisuuksia alkaen Compostela de Santiago -vaelluksesta alkaen. Päädyin kuitenkin rantalomaan Torremolinosissa. Nykyään päiväretket turistikohteissa varataan netin kautta retkienjärjestäjien sivuilta mutta päädyimme kuitenkin siihen että ostamme retken paikan päältä. Voi sinne mennä omin nokkineenkin mutta matka vaikutti monimutkaiselta, ensin junalla, linja-autolla, kenties taksilla, joten päädyimme valmiiseen retkeen. Voi tietenkin vuokrata auton tai moottoripyörän mutta vaellus päättyy toiseen päähän reittiä. lomaviikon alussa löysimme pienen matkatoimiston Torremolinosin sivukadulta ja ostimme reissun.samaan hintaan kun manostettiin netissä. Luvattiin noutaa asuinhotellin lähistöltä retkiaamuna ja näin tapahtui, meitä odotti iso ilmastoitu linja-auto läheisen ison hotellin pihassa. Bussin kyljessä luki isolla JULIA.
Bussissa meidät otti vastaan laiha retkiopas maalatuissa farkuissa. Opas määräsi ettei hänelle pidä jälkeenpäin huudelle herjauksia vaikka onkin toiminu niin kuin on toiminut, asia valkeni meille myöhemmin, ihmettelin sitä… Bussissa selvisi että reissuun oli lähtenyt mukaan ranskankielisiä, saksankielisiä ja englantia osaavia turisteja.Ranskankielisille opas jakoi radiokuulokkeet ja sanoi meille muille että asia selviää paikanpäällä lähtiessä vaellukselle.
Päästessämme Caminito del Rein lähtöpaikan lähellä olevaan kylään ARDALES meillä oli toista tuntia aikaa tutustua paikkakuntaan ja käydä aamiaisella jos halusimme. Kävimme ensin paikallisessa museossa, jonne oli kerätty arkeologisissa kaivauksissa löydettyä muinaisesineitöä. alueella on ollut ihmisasutusta preneondertaali-ihmisien ajoista lähtien. Näimme heidän luoliaan lähestyessämme vaelluksen alkukohtaa.
Poikkesimme kylän kauppaan josta ostimme A:lle kangasrepun että hän saa sinne omat eväänsä jotka ostettiin paikallisesta kaupasta. Kävimme kahvilla pienessä kahvilassa, otimme kahvit ja puoliksi tortillavoileivän jossa oli halkaistu vehnäleipä ja välissä perunamunaksasta, se oli hyvää.
Vaellusen lähtöportilla: Lähtöportti Ardales oli tungosta, reissussa mukana olleet ranskankieliset päästettiin heti reitille, heille oli oma ranskankielinen opas, meille se laiha maalattufarkkuinen sanoi, että odotellaan että hän pyytää meidät myöhemmin. Siellä odotimme sitten ja tunteet alkoi kiehua kun jäimme sinne potin ulkopuolelle. Opas viipyi ja viipyi, sitten tajusimme että se opas oli tehnyt meille ohrin, ilkeän tempauksen. Meillä ei ollut lippuja reitille, pois ei päässyt millään ja bussikuljetus olisi vasta reitin toisessa päässä parin tunnin päästä. teimme kaikki ratkaisun että ostimme sitten liput reitille vaikka olimme ne ostaneet matkatoimistosta valmiiksi. Meille osoitettiin uusi opas ja annettiin radiokuulokkeet. Jätimme kuitenkin oppaan joka oli järkyttävän hidas ja meillä oli tarkoitus sitten päästä alueelta sen alkuperäisen retkibussin mukaan.
Maisemat olivat ihanan kauniit, luonto oli hyvin vihreää joen varrella, joki näkyi ympäröivien vuorien laaksossa penenä vihreänä nauhana. Bougainvillean erivävyiset punaiset kukkaset värittirivät muuten vihreää ja ruskeaa maisemaa. Reitti meni vuoren reunaa pitkin rakennetulla laiturilla jossa oli kaiteet, ja monessa kohdassa vanha kävelyreitti oli uuden kävelylaiturin alla, Reitti on varmistettu teräsvaijerein. Ylitimme myös läpnäkyviä kohtia joitten läpi saattoi tarkastella alla virtaavaa jokea. Reitin kauneudesta olisin mielelläni nauttinut enemmänkin mutta aikaa ei sitten ollut lähtövaikeuksien takia. Minulla on lievä korkeanpaikan kammo ja kävelin tarkasti vuorenrinteen puolella kävelytasannetta.
Pääsimme ajoissa reitin toiseen päähän ja menimme retkibussiin, olin jättänyt hattuni sinne etupenkkiin jossa istuimme. Se maalattufarkkuinen opaskin tuli, mutta hän oli selvästi eri henkilö. Menomatkalla oppaalla oli luomi huulen reunassa, paluumatkan oppaalla ei ollut. Autonkuljettaja kertoi että heillä on samannäköisiä oppaita kolme. Luojan kiitos pääsimme takaisin Torremolinokseen paikalle josta olimme retkelle lähteneetkin. Ja taas muistimme miten erilainen maa Espanja on, kaikki mitä ostaa on ostajan vastuulla. Mitää todisteita ei suullisista lupauksista tietenkään ole. Vaadi kaikki aina paperille kirjoitettuna ja retkiliput, ÄLÄ USKO ESPANJASSA SUULLISIIN LUPAUKSIIN. Tiedetään että jokaisessa maassa on niin rehellisiä kuin muitakin, ja varovainen saa aina olla. Matkan jälkeisenä päivänä sitä matkatoimistoa josta ostimme päiväretken ei ollet, tilalla oli ihan toinen liike.
