Talven kylmyys ja ankeus sai meidät taas kerran suuntaamaan ajatuksemme etelän lämpöön ja Kanarian saarelle. Valitsimme matkamme kohteeksi Fuerteventuran, ”tuulisen saaren” Kanarian saariryhmän pohjoispuolella Lanzaroten alapuolla. Syynä valintaan oli, että Rantapallon sivulta tartuin Aurinkomatkojen earlybird tarjoukseen, jonka hinta oli alennuksen kanssa edullisempi kuin jos olisi itse tilannut lennot, kuljetukset ja hotellin suoraan netistä ja emme ole kumpikaan Fuerteventuralla ennen käyneet.
Asuntomme oli loman ajan Fuertepark apt, rannan tuntumassa. Rauhallinen huoneen sijainti, parveke uima-altaalle päin ja vähän vanha rakennus, mutta kaikki oli siistiä ja kaikki oli mitä luvattiinkin. Mitä yleensä näillä lomilla olen tehnyt, joku voi nauraakkin listaani, kaikki toteutui.
- Yksi päiväretki
- Palmeras-keksirasia
- Kaksi värikästä cocktailia rantabaarissa
- Hyvää viiniä ja miehelle olutta niin paljon kun haluaa, ja jäätelöä
- Yksi ruoka kalaa, yksi mereneläviä ja yksi pihviruoka, ja mitä muuta on tarjolla
- Risteily merellä
- Ostoksia
- Käsityömarkkinoilla käynti
- Rannalla lenkkeilyä kävellen
- Kulttuurinähtävyyksien katselua
- Iltaohjelmiin osallistumista jos niitä on
Sää Fuerteventuran saarella on tuulinen ja luonto karua, ja dyynejä on, myös vuoristoa. Lomakaupunkimme oli Corralejo, pieni vanha kalastajakylä joka on levinnyt turistien valtaaman pitkin rantaa. Sää oli sikäli hyvä ettei satanut lunta eikä räntää, pakkasta ei ollut. Sadetta saimme parina päivänä ja aurinko paistoi välillä. Hellevaatteille oli käyttöä parina päivänä.
Rantaan oli parisataa metriä loma-asunnolta. Kävelimme rantahiekkaa myöten dyyneille, luonnonsuojelualueelle oli merkitty kävelytie kivijonoilla ja ihmiset aika hyvin menivät siinä varoen tallaamasta pieniä hentoja rantakasveja. Oli tietenkin heitäkin jotka lennättivät leijoja välittämättä merkityistä poluista. Osaa rannasta koristaa nk. popcorn-hiekka joka on muodostunut kuolleesta korallista jonka kalkkiranka on hajonnut ja ajautunut aallokon mukana merenrannan muuten mustalle tai ruskealle laavarannalle. Dyynit ovat keltaista hiekkaa jostain Afrikasta tuulen mukana tullutta ja kasoiksi keräytynyttä. Marokon rannikolle on matkaa 76-105km.
Päiväretkeksi valitsimme kokopäiväretken ja ajelimme pikkubussilla paikallisen oppaan mukana kansainvälisessä seurassa, opastus oli englannin ja ranskankielinen. Tutustuimme AloeVera-kasvin viljelyyn jaa hyödyntämiseen, ostin itselleni yliherkän ihon nuorennusvoidetta joka oli ihan hirveän kallista mutta varmasti tehokasta. Juustomuseo ja sen yhteydessä vanha kaktuspuutarha olivat mielenkiintoisia. Kävimme tutustumassa vuohenkasvatukseen ja pikku kileihin joita oli juuri syntynyt, ne oli vietävän suloisia pikku otuksia. Ja niiden emot rauhallisia ja jonottivat lypsylle aitauksessaan, niillä on lypsykone. Pihassa oli kaksi kivaa aasia, kävin niitä silittelemässä. Ne oli ystävällisiä kun matkaoppaamme syötti niille porkkanaa jota ne nakersivat pala kerrallaan haukaten. Maistelimme valmiita juustoja ja paikallista hunajarommia sekä mojo-kastikkeita. Ostin sitä vihreää Mojokastiketta purkillisen sekä pienen juuston, mutta myöhemmin kun aioimme hotellilla maistaa sitä juustoa se osoittautui sokerikuorrutetuksi pieneksi makeaksi kakuksi. Ostin juustoa tuliaisisksi myöhemmin markkinoilta.
Saaren keskiosan maisemaa.
Ajelimme saaren halki kapeita käärmeteitä ja pelkäsimme ettei kova tuuli heilauta autoa tien reunan yli. Näimme ison loiston, majakan joka osoitti Marokon suuntaa. Myös Ayou:n luolasto tuli tutuksi, saimme sinne kävellä itsenäisesti ja löysinkin ison luolan jonne pääsi kapeita kiviseinään hakattuja rappusia myöten. Luolaan on joskus mahtunut kokonainen merirosvolaiva ja sinne oli toinenkin ulosmenotie vuoren läpi. Retkeen kuului lounas, sen söimme Tinon ravintolassa, se oli traditionaalinen menu juustoa, tomaatteja, sekalihapaloja keitettynä kanarianperunoita sekä leipää ja juomia.
Olimme kiinnostuneet myös käymän Lobosin saarella patikoimassa, sinne emme päässee, se olisi myös tarvinnut varata etukäteen koska sinne tarvitaan hallituksen lupa joka on ilmainen mutta pakollinen. Sen sijaan pääsimme lautalla Lanzarotelle. Edestakaisen lipun ostimme satamasta laivayhtion konttorista. TArjolla oli myös kiertoajeluita lounaineen, mutta yksi kiertoajelu viikossa riittää, ajattelin. Lanzarotella aurinko paistoi. Seurasimme kävellen muita matkustajia ja pääsimme vilkkaalle rantakadulle, joka jatkui silmänkantamattoomiin, Rantakadun varrelle on paljon putiikkeja ja kahviloita. Kävelimme ensin rantakatua pitkin uimarannalle, sitten piti kääntyä takaisin, älykello mittasi kävelemämme matkan 8km, mutta se jatkui vielä eteenpäin. Palasimme takaisinpäin samaa reittiä kuin olimme tulleetkin, poikkesimme syömään ja teimme ostoksia. Löysin hauskan noita-tarvikekaupan jossa oli tarjolla kristalleista helistimiin ja paljon muuta. Ostin pienen käsintehdyn rumpuhelistimen.
Aika kului juoheasti, iltaisin jos ei satanut tai ollut liian kylmää menimme vanhan kaupungin torille kuuntelemaan elävää musiikkia. Ravintoloita on runsaasti kaikenlaisia ja kauppoja jokaiselle joka lähtöön. A: olisi tarvinnut parturia hiustenleikkuuseen, sellaista ei ollut koko Corralejossa, pari hiustenletittäjänaista näimme ostoskaduilla. Lomaviikolla keräsin fitnesslaskuriin 110257 askelta, aika hyvin. Kotiin oli ihanaa palata, vaikka ilma oli täynnä rantää.
