Suomen suurin matkablogiyhteisö

Naisten kymppi, nainen kuin unelma

Lauantaiksi toivoin aurinkoista lämmintä poutasäätä Helsinkiin ja toiveeni toteutui.

Suomen Urheiluliitto SUL ry:n Naisten 10-tapahtuma Helsingissä oli voimissaan pandemiaeristyksien jälkeen. Töölönlahden tapahtumapuistoon oli kokoontunut naisia vaaleanpunaisissa tapahtumapaidoissa jo aamupäivällä vähän paljon kun minäkin liityin mukaan iloiseen urheilujuhlaan. Stagella lauloi Mikko Harju  ja alkujumppaa veti Kipa Tiivola. Musiikin ja jumpan tahdittamana ja vireyttämänä lähdin mukaan juoksuun tapahtuman kolmannessa eli hölkkääjien ryhmässä. Olin kokeillut etukäteen kuntosalin juoksumatolla että varmasti jaksan juosta kympin.

OOks vähän onnellinen kun pääsit Naisten kymppiin?

Kotona sidoin jalkoihin kevyen ideal-siteen, kompressijuoksunilkkasukat ja hyvät urheilujalkineet joissa on pronaatiotuki ja hyvä vaimennus. Näillä kamppeilla pääsen menemään, vaikka jalkoja ja niveliäni jäynää reumatoides artritis. Mutta lääkärin mukaan tauti pysyy kurissa kunhan liikkuu tarpeeksi ja paino pysyy kurissa. Ja kestihän ne, jalat. Juoksuvaatteiksi laitoin hameelliset juoksushortsit ja pyöräilyshortsit päällekkäin, sukkahousut. Ja kirkkaanpunaisen adidaksen verkkaritakin jossa on hyvät vetoketjulliset taskut pikkutavaroita varten.

Pronaatiotuetut ja vaimennetut urheilukengät antavat kevyen askelluksen.

Ohut ideal-side tukee jalkaterää.

Aurinko paistoi ja juoksulenkin varrelle oli juoksijoille varattu viihdettä, puhallinmusiikkia, sambatanssia, kannustajia ja jopa miespuolisia ”jäniksiä” juoksuun vauhtia antamaan. Myös reitin varrella yleisöltä sai kannustavia huutoja, joihin välillä piti vastatakin. Maali koitti juuri sopivasti kun alkoi jo matka tuntua kehossa, ja kun kuulin että oli maalissa 13.30 eli olin juossut kymmenen kilometriä aikaan 1’20”, eli nopeammin kuin olin osannut odottaa. Maalissa oli puoli tuntia aikaisemmin kuin olin sopinut treffit avomieheni kanssa, ja lähetin tekstarin puhelimella että olen jo maalissa. Sain palkintokassin joka pian oli täynnä pääosin syötävää tuotetta, sekä jäätelöpuikon, joka maistui juoksun jälkeen ihanalta. Olin etukäteen katsonut ilmoituksista että mitä on tarjolla tapahtuman markkinaosastolla ja kävin ostamassa tarjoussetin salivaatteita capri-mittaiset taskulliset korkeavyötäröiset legginsit ja retromallisen paidan L-kokoa. (kotona sovitin niitä päälle ja ne oli sopivat). Stagella ihmeellisiä jousihyppykenkiä ja oli myös loppuverryttely. Miestäni A:ta ei päästetty tapahtuma-alueelle ja hän odotteli Musiikkitalon pihassa. Hyvän juoksun kunniaksi kävimme Sanoma-talon Fazerilla ja sain tilata mitä haluan. Nälkä ei ollut joten otin Prosecco Rose-kuoharia ja hän otti kahvit. Fazerin ikkunapöydässä minua inhottiin ääneen ja he kateellisen katselivat kun tyhjensin kristallijalkalasista kuohuviiniä ja olin onnellinen.

Milloin oikein lopetan osallistumiseni kun jo olen ikivanha? En milloinkaan, käyn kaikissa menoissa minne väin pääsen niin kauan kuin elämää riittää.

 

Previous Post Next Post