Suomen suurin matkablogiyhteisö

Vapun jälkeen, Petra -seikkailu-muistoja

Vapun jälkeen kevätmietteitä

Kun katselen ulos ikkunasta, näen kevään tullen eloon heräävän puutarhan ja lumikasoja jotka sulavat omaa vauhtiaan hitaasti pitäen sinnikkäästi kiinni talven tunnelmista. Kesä on tulossa vaikka välillä kevätväsymys lannistaa ajattelemaan maailmaa loputtoman harmaana, sotatantereen kaikua toimittavana pallona. Viis siitä -mietin kun suunnittelin Vappua meille tänne Porvoon perukoille.  Meille tuli Vappu kahdestaan, minulle ja avomiehelleni. Aatonaattona perjantaina lämmitettiin pihasauna, se on vanhanaikanen puulämmitteinen ja toimii kantovedellä. Saunajuomana oli varastosta viimeinen olut ja lonkerotölkki. Ja illalla nukutti hyvin kun oli löylytellyt kunnolla.

Tallinnan tuliaisia, pari jääkaappimagneettia.

Vapunaattona pukeuduimme matkavaatteisiin, laitoin päälle vaaleansinivihreän housupuvun valkoisen paidan kanssa ja valitsi tavanomaiset suorat housut ja tumman neuleen. Ajelimme Katajanokalle Vikingin terminaaliin hyödyntääksemme VikingClubin äkkilähtötarjuksen Vappubuffetristeily ja auto ilmaiseksi laivaparkkiin, hinta oli aika edullinen 37€/nenänpää. Linnoittauduimme matkojen ajaksi laivan peräosan saliin jossa oli orkesterimusiikkia ja baaritiski josta sai juomia ja pientä purtavaa. Olin suunnitellut että aurinkokannella voisi oleskella, mutta oli niin kylmä että sisätilat veivät voiton. Musiikkia soittava bändi oli mieluisaa viihdettä, tuttua pehmorocksoitantaa jo nuoruudesta tuttua musaa. Menomatka oli yllättävän rauhallinen.  Tallinnassa oli kylmä tuuli ja harvinaisen vähän ihmisiä liikkeellä, paitsi suomalaisia risteilyvieraita näimme ryhmän intialaisia nuoria tamburiineineen hokemassa ”hare chrisnaa, hare hare”. Kävelimme Vanhan kaupungin kaduilla ja poikkesimme kahville ja wienerille ( syötiin se wieneri puoliksi). Tutusta viinakaupasta löysimme edullisia kuohareita juhlistamaan kesäajan juhlapäiviä. Kauppoihin emme poikenneet, katselin näyteikkunoita taideliikkeisiin joissa myytiin pienpatsaita, päitä ym. ja vaatekauppoihin. Hinnat on moninkertaistuneet aikaan kun Tallinnassa kyltitkin oli suomenkielellä, nyt näki kylteissä vain englantia ja ranskaa.  Vappubuffet oli helppo saavuttaa, ja pöydät oli jaettu etukäteen. Tarjolla oli perinteinen salaattibuffa josta keräsin kivan kalalautasen. Pääruokaa kun etsin näin yllätyksenä ison määrän tuoreita vastapaistettuja ranskalaisia perunoita ja ilkeästi nauravia nakkeja. Katselin niitä sen verran typertyneenä että tarjoilija ohjasi minut saman tien jälkiruokapöytään josta löysin ihanaa vaniljajäätelöä hedelmäsorbetin kanssa. Sitten kahvi, suolakeksiä ja juustoja sekä makeita pikkuleipiä. Siippa oli saanut valmiilla lautasella possunfilettä ja perunamuusia. Juomia oli tututtuun tapaan saatavilla hanatarjoiluna. Vatsat pulleina siirryimme takaisin saliin kuuntelemaan musaa ja tietenkin kävimme meriostoksilla: juomia ja hajuvettä.  Paluumatkalla kohtasimme pienimuotoista järjestyshäikkiä, mutta laivalla oli hyvä turvallisuusvartiointi.

Vapunpäivänä suuntasimme kävelylle kotikaupunkimme juhlatorille ja Linnakosken puistoon jossa oli työväenvappujuhla. Metsästimme minulle aidon vappumunkin torin kojusta ja joimme kahvit. Aitoa simaa ei nyt tänä vappuna saatu.  Fitnessrannekkeen mittariin kertyi tavoitteen ylittävä määrä askelia yli 10000 askelta kuten joka päivä pitäisi, joten kaikki meni kuten oli suunniteltukin, paitsi se sima jota ei ollut.

Petra, hiekkakiviluola-kaupunki

Katselin tänään päivällä NationalGeograficin lähetystä  televisiosta. Ohjelmassa käytiin Petrassa, juontajana oli tekojalkainen toimittaja. Ohjelmassa tuotiin esiin asioita joita ei ole koskaan ennen näytetty televisiossa. Tuli heti mieleen että hei, minähän olen käynyt tuolla! Siitä on aikaa, joskus 1990-luvun alussa. Minulla oli lomaa silloisesta työstäni pat.labban histologialla terveyskeskusavustaja/laboranttina, oli säästänyt rahaa. Tilasin matkan kahdeksi viikoksi joulun aikaan sinne kauas Jordaniaan Akabaan, paikkaan jossa oletettavasti olisi lämmintä keskellä talveakin. Akabaa hehkutti silloisena ajankohtana työkaverinani ollut lääketieteenopiskelija Maija, jonka vanhemmat oli siellä käyneet ja ajattelin jos minäkin. Ja niin pyysin mukaan silloisen poikakaverini Keijon ja tilasin matkan. Reissun saldo oli että Akabassa ei ollut lämmin, siellä oli pakkasta ja satoi luntakin, siellä palelimme hellevaatteissamme sitten. Hotellissa ei ollut lämmitystä eikä lisäpeittoja, hotellirespa ehdotti että jos nukumme kaikki yhdessä, koska niin olisi lämpimämpää (, mutta eihän suomalaiset vieraat ihmiset ny yhdessä voi nukkua). Joulupäivänä oli hotellilla juhlapäivällinen, jota en lapsellisuuttani ollut tajunnut varata etukäteen. Sain kuitenkin puhuttua meille illalliskortit. Mieleen on jäänyt jättiläismäinen riisivuoris joka oli täytetty pehmeäksi haudutetulla lampaanlihalla. Se oli suussasulavan hyvää. Sitten tietenkin kylmetyin ja sain kuumeisen vatsaflunssan. Minulle tuotiin lääkkeeksi ravintolassa jugurttia jossa oli valkosipulia runsaasti, se auttoi. Loppulomalla ei ruoka maistunut.  Tutustuin kuitenkin iltaretkellä paikalliseen mieheen joka teki itseään tykö. Hänellä oli suomalainen naisystävä Maila, joka oli tulossa samalla viikolla joulun jälkeen käymään. Ja hän pyysi meitä kavereiksi retkelle jota oli järjestellyt Mailallekin, että olisi kivempaa mennä nelistään, mukaan tulisi autonkuljettajaksi hänen serkkunsa.  Maila ilmaantui suomesta ja retki toteutui. Lähdimme sovitusti matkaan, tarkoitus oli käydä Petrassa ja ajella saman tien takaisin, päivänreissu. Ajelimme pitkin aavikkotietä, ja saavuimme lähelle hiekkakiviluolakaupunki Petraa. Petraan pääsisi vain kapeaa solaa myöten. Matkalle vuokrattiin hevoset hevosmiehineen. Saimme ratsastaen mennä solan läpi. Ihmettelimme luolakaupunkia koko loppupäivän. Oppaanamme ollut mies ei ollut kovin kulturelli, joten saimme lukea myöhemmin Petran historiasta. Aika kului ja pääsimme takaisin autolle niin myöhään ettei ollut toivoakaan ehtiä illaksi hotellille Akabaan. Ilta viilentyi ja sumu peitti maiseman, löysimme ison hotellin Petran läheisyydestä, se oli täynnä. Poikkesimme myös pariin muuhunkin hotelliin ja yömajaan, ne oli täynnä. Sitten autonkuljettajamme muisti että hänellä oli eräs sukulainen läheisessä pikkukaupungissa ja pitkän neuvonpidon jälkeen pääsimme heille yöksi. He oli ystävällinen paikallinen rakennusinsinööri perheineen, aika iso talo heillä oli, monta isoa huonetta. Lämmitetyssä eteishuoneessa istui vanha isoisä ja poltti nargilaa, hän pyysi meitä liittymään seuraasa, ja perheen äiti tarjoili meille tuoretta väkevää kahvia pikkuruisista kupeista. Ystävällinen isäntä majoitti meidät yhteen huoneistaan ja saimme paksut patjat ja peitot lattialle ja kamiinan lämmittämään. Aamulla meille tarjottiin lämmintä teetä maidon ja hunajan kanssa, se antoi voimia jatkaa eteenpäin.  Aikaisin aamulla jatkoimme kaikki viisi retkeläistä matkaa. Ajoimme vielä käymään Ammanissa, Jordanian pääkaupungissa kun kerran jo oli aikaa ja auto alla. Poikkesimme baariin aamiaiselle ja kävimme museoissa tutkimassa alueen historiaa. Kiertoajelu Ammanin sykkeessä oli mielenkiintoista ja sitten kotimatka samaa tietä kuin oli tultukin. Meitä pysäytettiin useasti retken aikana ja tarkastettiin passit. Vartijat olivat aseistettuja turvatakseen matkaamme ja mitään kielteistä ei tapahtunut. National Geografickin dokumentissa tänään, paikallinen prinsessa antoi meille nähtäväksi videon kautta restauroidun luolamaalauksen. Voi vain mielikuvitella kuinka rikkaasti koristeltuja luolalinnat ja katedraalit ovat olleet loistonsa päivinä, ja kuinka ihana kaupunkikeidas se on aavikon keskellä ollut. Pääsimme takaisin Akabaan hotellille, ei meitä ollut kukaan kaivannut koska olin ilmoittanut että käymme retkellä.  Matkamuistona kotiin tuliaisina saime ostaa collegevaatteita, Bene-bene-merkkisiä sekä paitoja joissa oli alligaattorimerkki häntä alaspäin taivutettuna. Marketeissa myytiin turisteille pieniä lasipulloja joihin oli hiekasta muotoiltu kauniita kuvioita. Basaarimyynnistä ostin helminauhoja ja hopea-turkoosikaulakorun. Ne on minulla veläkin ne kaulakorut. Kerran Helsingissä löysin eräästä kirpputorikaupasta kaulanauhaan sopivat hopeiset korvakorut, mutta niitä ei jostain syystä myyty minulle, en tiedä miksi.

Akaban muistot.

 

 

Previous Post Next Post