Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kesäpäivä Kangasalla

Löysin netistä mielenkiintoisen ilmoituksen joka käsitteli shamaanitietoutta. Suomalaisesta kulttuuristä löytyy yhä nykyihmisillekin mielenkiintoista koettavaa ja tehtävää. Minulla on oma itsetehty shamaanirumpu ja olen silloin tällöin osallistunut rummutustapahtumiin ja olen opiskellut shamaanitietoutta tutkimalla alan kirjallisuutta ja osallistumalla suomalaisien shamaanien järjestämiin kursseihin. Järjestin itsekin yhden rummutusillanj jännittävässä paikassa Porvoossa metsän keskellä, mutta sitten korona-pandemian varotoimet ja rajoitukset astuivat voimaan. En halunnut aiheuttaa kohdalleni mitään nk. ”Koronalinkoa”. Olen saanut ensimmäisen rokotuksen ja toisen saan aikanaan sovittuna ajankohtana. Kurssi järjestettiin kunnallisvaalipäivänä, mutta olin ennättänyt antaa ääneni ennakkovaaleissa, joten nukkuvien puolueeseen en kuulu. Pääsin Kangasalla julkisilla liikennevälineillä ja kurssi-taloon oli mahdollista yöpyä edullisesti. Matkustin bussilla, junalla ja taas bussilla ja menin vuorokautta aikaisemmin että olisin levännyt kun kurssi alkaa. Tilasin kaikki liput netin kautta. Varasin mukaan maskeja ja käsidesiä ja dieettieväät.

Kangasalan Lepokooodin museon silitysrautakokoelma.

Tampereen naapurikaupunki Kangasala on tuttu paikkakunta. Siellä asui sukulaisia joitten luona muistan ihan pienenä vierailleeni perheeni mukana junalla. Koulukaverini M.K. asui siellä, Suoramalla. Ja Ateneumin ystävät ry:n retkellä poikettiin Kimmo Pyykkö- museoon Kangasalan kulttuuritalossa pari vuotta sitten, hieno talo ja upeat näyttelyt. Kangasalle pääsee Tampereelta bussilla.

Ensinnä hommasin junalipun. Karanteenivarotoimet junassa oli päättyneet, oman kabinetin tai vierustoveripaikan voi ostaa lisämaksusta. Koetin ostaa vieruspaikkaliput 5-6euroa, mutta systeemi ei antanut niitä joten varasin tavalliset junaliput. Juna täyttyi aika täyteen ja se tuntui vapaaehtoisen eristäytymisen jälkeen vähän ahdistavalta: yhtäkkiä valtava määrä ihmisiä sulloutuneena samaan junavaunuun, matka mesti n. 2,5 h mennen tullen. Tampeeella, mikä on entinen kotikaupunkini suuntasin Rautatieasemalta Koskipuistoon jossa olisi Kangasalan bussin pysäkki. Olin varmistanut oikean bussinlinjan numeron uusimmasta aikataulusta netistä bussiyhtiön sivulta ja ei tarvinnut odotella kun Nysse jo tuli pysäkille. Vanha vitsi on saanut sijansa bussien kyljessä: ennen tamperelainen sanoi linja-auton tullessa kohti pysäkkiä: Nysse tulee!. Nyssessä on uudenaikaiset systeemit. Maksu tapahtuu maksupäätteellä joka voi maksaa kaikilla maksuvälineillä. Visa-korttikin kelpasi, pitää vain valita ensin oikea vyöhyke: A,B tai C, Kangasalaan asti vyöhyke on C. Ja Nyssen etuosassa on näyttö jossa lukee aina seuraavan pysäkin nimi, niinpä oikealle pysäkille jääminen oli helppoa. Pysäkiltä Lepokodille oli matkaa n. 200m.

Kangasalan lepokodit on vanha puukartano, millä on paljon historiaa,jossa toimii hostelli sekä kokoustiloja, mahdollista on saada pitopalvelu ja talon toisessa päädyssä on käsityöpuoti jossa myydään paikallisien artesaanien tuotteita. On myös rantasauna. vastaanotto oli lämpimän ystävällinen ja asiallinen.

Sain valita huoneen ja päädyin museohuoneeseen joka on sisustettu lännenlokarin tyyliin toisessa kerroksessa. Kylpyhuone ja suihku sekä WC ovat käytävällä ekassa kerroksessa. Piha-alueella toimii kesäteatteri lasten, ja he harjoittelivat uutta tämän kesän näytelmäänsä Saapasjalkakissa. Taloa kunnostetaan ja maalataan, siitä syystä tellingit ulkopuolella.

Ensimmäisenä päivänä laitoin itse kahvini ja aamiaisen alakerrassa sijaitsevassa keittiössä. Kävin kävelyllä kaupungilla, ja törsäsin torilla uuteen kesähameeseen puuvillaiseen, sillä on käyttöä joskus myöhemmin. Lähellä on hyvät lenkkimaastot ja näkötorni. Kävelyetäisyydeltä löytää kahviloita, pizzeriaa, ravintolaa ja ruokakauppoja. Kokouspaikkana meille oli varattuna sali ja terassi, ne tyhjennettiin huonekaluista. kurssiin kuului täysihoito ja saimmekin pitopalvelun laittamana maituvia ruokia ja välipaloja, ruoka oli kasvispainotteista ja dieetit oli otettu huomioon.

Kangasalan Lepokodit on siisti ja rauhallinen taidemuseo/hostelli. Ja edullinen. Voin suositella ekonomiamatkailijalle ja kaikille taiteen ja kulttuurin alan ihmisille ja kokoustajille.

 

Previous Post Next Post