Suomen suurin matkablogiyhteisö

Helsingissä käymässä, shamaanitietouskurssi ja mökillä oloa P-Savossa

Korona,kooorona ja kkkkorona. Avaat sitten minkä tahansa median, ensimmäisenä kuuluu ja näkyy korona. Nyt on taas palattu poikkeustilaan ja ollaan hissukseen pysäyttämässä pandemiaa. Kuka sitä nyt thallaan olisi osallistumassa mihinkään viiruslinkoon? En minä ainakaan. Ennen poikkeustilaa ehdittiin sittenkin käymään mökillä ennen talven tuloa pari viikkoa sitten, kun sellainen käytössä on. Ekana yönä mökillä oli jäätävän kylmää, järvi oli jäätynyt. Avomiesheni nukkui sekeästi kuin tukki yövuorotyönsä ja pitkän ajomatkan jäljiltä. Yritin nukkua mutta nenäni jäätyi, se oli jääkylmä ja tunnoton ja vietinkin koko yön polttaen klapeja mökin tuvan uunissa että muuri lämpenisi. Ja lämpeni se, parin päivän päästä. Mukana oli villasukkia, villapaitaa ja toppapukua. Nukuin toisen yön toppapuku päällä makuupussissa peiton alla. Siinä sitä mökkiromantiikkaa.

Sieltä tulin nopealla junalla Helsinkiin, lipun sai hyvin netin VR-sovelluksen kautta ja olin perillä Helsingissä Kuopiosta kolmessa ja puolessa tunnissa (linja-autolla olisi mennyt melkein kuusi tuntia) Elinkumppani jäi lähdettyäni vielä mökille lähdettyäni Helsingin kokoontumiseen. Majoituin Helsinkiin lähelle kurssipaikkaa, se oli vaivattomin ratkaisu. Kurssi Shamaanitietoutta jonka piti Terapeutti Hanna Ojanen

pidettiin Kaartinkaupungissa Era Nova-kirjakaupan salissa ja majoitusmahdollisuuksia oli useita ja valitsin niistä edullisimman sopivan vaihtoehdon, koska maksan majoitukseni itse. Hintaa majoitusvaihtoehdoissa oli alkaen 30€ vuodesalipaikasta 1000€ :n luksushotelliin ja ihan siinä lähistöllä. Valitsin tällä kertaa vaihtoehdoita WeHost asunnon. Asunnolta oli helppo matka kurssipaikalle, ja se vaikutti siistiltä: huone minikeittiöllä ja oma kylpyhuone, hitaa kertyi kahdelta yöltä vähän toistasaa €. Valitsin huoneen johon ei kuulunut aamiaista, syön aamuisin aika vähän joten minikeittiö oli riittävä. Kirjautuminen auntoon kävi vaivattomasti netin kautta. Avaimen saisin tietystä paikasta rautatieasemalla. Kerkisin ennen sovittua avaimenluovutusta juoda mukillisen kahvia, varmuuden vuoksi ulkona, että tuuletun mahdollisilta prioneilta ym taudinaiheuttajilta. Sain ensin mainitusta avainpaikasta tietää varsinaisen avaimenluovutuspaikan ja sain avaimen huoneistoon näyttämällä henkilöllisyystodistusta. Onneksin olin hyvissä ajoin, asunnon osoite oli selkeä mielestäni, mutta sitten oikean rapun ja asunnon etsiminen oli hivenen haastavampaa. Löysin korttelin sisäpihaan, siellä oli menossa remontti. Kokeilin sitten saamaani avainta mahdollisiin oviin ja ensi yrittämällä löysinkin oikean rapun. Ja siten huone, se oli hissittömän rapun noin neljännessä kerroksessa, ensin ulko-ovi jossa oli vain numero ja sen takana oli hyvin valaistu pikkuinen eteinen ja oikea ovikin johon toinen avain sopi. Huone oli parempikin kuin oletin, tilava, valoisa ja puhtaaksi desinfioitu. Asetuin majaksi ja huomasin että keittiön vesihana ei toiminut mutta kylpyhuoneesta sai vettä, sain lämpimän suihkun ja tietokoneeseen toimivan WiFi;n ja mukillisen kahvia tein vedenkeittimellä. Keittiöön sisältyi myös mikro ja kahvinkeitin.

Asunnon läheltä löysin ruokakaupan ja ravintoloita, kurssipaikalle oli viiden minuutin kävelymatka. Perjantai-iltapäivästä sunnuntai-iltaan.

Kurssi oli antoisa, asiaa saimme paljon tietoa ja harjoituksia oli myös. Aiheena oli kansanperinnetietoutta, sielumatkoista ja voimaeläimistä ym ja myös sahamaanirummutuksesta, ja myös rummuilla tehtävistä hoidoista saimme tiiviin tietopaketin. Kurssista sain tiedon FC:n tapahtumia-sivulta netistä

Lauantaina hain kaupasta evääksi valmiita lihapullia ja proteiinirahkaa evääksi ja aamupalaksi. Aamulla söin rahkapurkillisen vehnänalkioide ja kahvin kanssa. Lauantaina nautin lounaan Seahorse-ravintolassa itsekseni. Ravintola oli melkein täynnä pandemiarajoitukset huomioon ottaen tosin, mutta sain pöydä. Söin ihanan annoksen paahdettua lohta. Menussa oli tarjolla ruokia silakka-annoksista riimihärkään. Sunnuntaina söin lounaalla niitä lihapullia tomaattien kanssa ja olin ravittu.

Pakkasin matkatavarat jo aamulla sunnuntaina mukaani ja kurssin loputtua vedin perässäni matkalaukkua, selässä selkäreppu ja käsivarrella kiikkui kestokassissa shamaanirumpu jolle kerrankin oli ollut käyttöä. Ajelin Porvooseen linja-autolla, ensimmäisellä vuorolla joka odotti jo linja-autoasemalla kun menin ja avomieheni joka oli kootiutunut mökiltä tuli vastaan linja-autolle autolla. Olin niin väsynyt että jäin pakaaseistani kiinni linja-auton käytävälle lähteissä, onnellisesti pääsin kotiin. Vältyin infektioilta vaikka kävin Suomen pandemia-kehdossa. Avomiehelle ilmaantui hirveä yskä, oli ressukka kylmettynyt. Jos oikein palelee niin se voi aiheuttaa hengitystieinfektiotyyppisiä oireita. Onkohan sellaista kuin kylmäastmaa, tiedä häntä. Oli kivaa olla reissussa pitkästä aikaa, shamaanitietouskurssilta en löytänyt oikeaa sieluneläintä, vaikka se oli tavoittena. Pitää vielä etsiä.

Tähtisateen Shamaanirummutus ”Rummun vihkiminen” ja ”Ilmansuunnat”

30.10.2020, HELENA KYRÖLÄ

Pirunpellon laidalla Voimakalliolla, Noitarumpu

Kun aloittelin sahamaanirummutusta Valon Annan rummutuspiirissä minua jännitti kovin uusi asia, uudet tuttavuudet ja mitä kaikkea tämä shamaanirummutus toisi tullessaan. Juttelimme tapahtumassa shamaanirumutuksesta ja muistakin mystisistä asioista, hengistä, voimaeläimistä ja maagillisista paikoista.  Rumpupiirin paikaksi oli alkuun sovittu A.V.:n työhuone Helsingin laidalla Kontulassa. Kerroin myös että ottaisin rumpupiirin harjoittelun kannalta, jos vielä itsekin piräisin rummutuspiirin joskus nykyisessä kotikaupungissani Porvoossa. Myös luonnossa ulkona voisi rummutella, ja rummutustapahtuma olikin sitten Helsingissä Vuosaaressa sijaitseevassa kallioluolassa  Mustavuori (on myös turistinähtävyys). Se sopi hyvin kun mietittiin maan alaisen henkiä. Kerroin kuinka olin löytänyt aivan kotini läheltä mielenkiintoisen paikan, jääkauden aikaisen kiviröykkiön kuin pirunpellon ja se paikkana oli tehnyt minuun vaikutuksen. Kotini lähistöllä on kaupungin omistamaa metsäaluetta joka toimii kaupunkilaisten virkistysalueena, ja turistien lenkkeily- ja pyöräilymaastona. Usein lenkkeilen virkistysalueen polveilevilla poluilla. Pakastimeen on kertynyt talveksi säilöttyjä mustikoita ja sieniäkin. Muutkin innostuivat Pirunpellosta ja yllättäen sovittiinkin shamaanirummutusohjelman lisäksi rummutustapaaminen juuri meidän Pirunpellolle pari viikkoa sitten.

Valmistauduin rummutustapahtumaan huolella, etsin netistä kaikkea saatavilla olevaa tietoutta rummutukseen liittyvästä kansanperinteestä ja selasin kaikkea muutakin asiaan liittyvää, ja asiaa sivuavaa sivua. Lisäksi tilasin shamaanitietoutta ja suomalaista noitatietoutta käsittelevää kirjallisuutta(Adlibris), ne saan vasta myöhemmin. Olen tutkinut rajatietoutta ja henkimaailman asiat ovat ystävinäni olleet. Olen Opiskellut Kankaanpään Opistossa Ohjaustoiminnan Artenomiksi v.1999 ja meillä oli opintoja mahdollinen saada pohjoisen käsityötekniikoissa sekä kulttuurisissa entisten asioissa. Kävimme myös opintoretkellä Lapin Inarissa tutustumassa Pohjoisen traditioihin. Rumpuja on useanlaisia, on varsinaisia noitarumpuja joilla voi ennustaa, on viestintärumpuja sekä ihan tavallisia rumpuja musiikin rytmittämistä varten. Minulla on oma taikarumpu jonka olen itse koonnut ja maalannut, suunnittelin siihen silmäkuvion itse, ei ole toista samanlaista. Ainakin Helsingissä on järjestetty ja järjestetään rummunvalmistuskursseja ja niitä voi myös tilata netistä. Rummun voi vihkiä seremoniallisesti itse tai yhdessä muiden kanssa tai sen voi ottaa käyttöön ilman vihkimistäkin, jos haluaa. Shamaani- ja noitatietoutta ja materiaaleja on runsaasti saatavilla alan kaupoista ja kursseilta. Järjestämäni tapahtuman tarkoitus oli ajanviete, valkoisen magian hyvä henki, rummutussessio ja teehetki nuotiolla.

Voimakalliolla on valmiiksi laitettuna kivirinki nuotiota varten (firepit), ja penkki. Mieheni kanssa järjestimme paikalle kolme jakkaraa lisää sekä polttopuuta omasta puuvajastamme. Rekvisiittana oli myös roihutulia ja kynttilöitä luomaan tunnelmaa. Tarjottavaksi laitoin omasta puutarhasta tuoreminttuteetä, ja pandemiarajoituksiin sopivia yksittäispakattuja kaura-patukoita ja enkelisuklaapatukoita. Tein julisteet ilmansuunnista ja niiden hengiltä mahdollisesti pyydettävistä ominaisuuksista omalle rummulle. Tarkistin kompassista ilmansuunnat ja laitoin roihun palamaan jokaiseen ilmansuuntaan sekä ilmansuuntaposterin joiden päälle laitoin mukanani tuomia puukarahkoita pitämään niitä paikoillaan.

Tapahtumaan oli alun perin tulossa sama ryhmä kuin on ollut shamaanirummutuspiirissä, mutta yllättäen Oli Valon Anna saanutkin mukaan osallistumaan omia tuttujaan ja lisänä oli pari muutkin jotka vain ilmaantuivat paikalle. Osallistujia oli lailliset seitsemän. Tein heille rummunvihkimis performanssin, ja aloitimme rummuttamisen, ja joimme teet ja oli yleistä keskustelua. Mukana oli myös taiteilija J.M joka esitteli mahtavan ison noitarummun ja hienon kivipääkallokokoelmansa, saimme myös maistaa hänen tarjoamaa väinönputkiteetä.  Kaikki tapahtui suunnitelmien puitteissa aikataulun mukaan. Jokainen paikallaolija palasi kotiin saman kuin oli tullutkin.

Näin. Kaikilla osallistujilla oli oma vakuutus, ja olivat mukana omalla vastuulla. He tulivat omilla kuljetuksilla. Maksua ei ollut, tarjosin tilaisuuden pandemiatalkoiden merkeissä. Olen löytänyt kaikki tiedot shamaaniasioista netistä ja mm. Facebook:in tapahtumia-sivulta. Shamaaniudesta on myös kirjallisuutta ja niitä on saatavilla kirjakaupoista ja antikvariaateista. Myös shamaanitietouskursseja järjestetään, mutta vasta pandemiarajoitusten päätyttyä. Meillä Porvoossa on kaikki kokoontumiset kiellettyjä korona-pandemiarajoitussyystä ensi jouluun 2020 asti. Shamaanielämyksiä voisi suositella myös turisteille ajanvietteeksi. voisi olla unohtumaton kokemus viettää iltaa suomalaisten shamaanirumpujen suojauksessa. Mielenkiintoista koettavaa ovat myös siellunmatkat rumpujen kanssa.

Tähtisade, ja Tähtisateen silmärumpu.

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like