Suomen suurin matkablogiyhteisö

Matkalla halki elämän

Eletään jo pitkällä Tammikuussa, ja tämän kuun matka oli Porvoosta Helsinkiin. Helsinki, Suomen pääkaupunki on aika lähellä, tunnin ajomatkan päässä. Joulun ajan sekä alkuvuoden olen sinnitellyt kotosalla, olen lepäillyt ja tankannut tulevia seikkailuja ajatellen. Kuntosalilla Verde-clubilla aloitimme jo harjoittelut, en kilpaile missään lajissa mutta fyysisen kunnon ylläpitäminen on tärkeä osa elämää. Olen tiedostanut kohdallani nivelreuman ja perinnöllinen alttius sepelvaltimotaudille sekä metaboliittisen oireyhtymän ongelmat. Olen perso makealle ja jouluherkkujen ääressä taas kerran luisuin niukkakalorisesta dieetistäni näkyy vyötärönseudulla sekä verenpainemittarin tuloslukemissa. En ole lihavan lihava, vaan lievästi ylipainoinen. Kun pitää varansa ei painoindeksi 25.xxx kohoa ylemmäs.

Mutta ei hätää, niskasta vain itseä kiinni kuin paroni Muenchausen ikään, treenaamaan ja liikkeelle. Mutta joulu on sentäs kerran vuodessa vaan. Joulusuklaat ja piparkakut, laatikkoruuat ja kinkut on hyvällä ruokahalulla syöty. Katselin televisiosta dokkaria brittien paino-ongelmista ja uusista tutkimuksista paino-ongelmaisten parissa. Siinä painotettiin aktiivisen elämän tärkeyttä ja terveellisen kotiruuan merkitystä. Selvitetty oli myös että valmiin ravintola-ruuan energiamäärä on huomattavasti runsaampi kuin itse huolella valmistetun kotiruuan antama energia.

Talven hiihtoretkiä ajatellen hankittiin minulle sukset. Ja tietenkin monot ja sauvat. Yleensä kun olen käynyt hiihtolomalla Pohjois-Suomessa, yleensä Katinkullassa Kajaanissa, olen vuokrannut hiihtovarusteet. Laskimme että kolmella varustevuokralla hankkii omat varusteet. Säätilastojen mukaan joka kolmas vuosi saamme kokea lumettoman talven, ja nyt täällä rannikolla elämme sitä, lämpötilaa saman verran kuin kylmänä kesänä taannoin. Pohjois-Suomessa on sentään joka vuosi lunta ja hiihtoladut jo odottelevat hiihtelijöitä, uskoisin.

Itäkeskus, sinne voi auton jättää parkkiin talon sisäosissa sijaitsevaan paikoitustilaa. Mennessämme alakerran parkkipaikat oli varattuja, mutta ylempänä oli tilaa. Spiraalimainen nousu autolla ostoskeskuksen katolla sijaitsevaan paikoitustilaan oli kokemus sinänsä. Ostoksilla käydessä veimme isommat ostokset autoon talteen, kun kävimme syömässä lounasta. Tuttu ravintolamaailma oli remontissa, ja siksi poikkesimme Itiksen Stoan puoleisen ostarin ruokalatarjonnan antiin.

Ostin ihanan keväisen sifonkipuseron ja tarpeellisuuksia kuten valkosipulipuristimen ja valmiita maalauspohjia. Lisään usein ruokiin valkosipulia. Kasvatan itse omat valkosipulit pienessä keittiöpuutarhassani. Syksyllä istutetaan hyvään multaan valkosipulinkynsiä ja seuraavan vuoden kesällä voi osan mehevistä vihreistä versoista syödä kevätsipulina ja syksyllä maan alle on kasvanut uusia valkosipuleita. Istukassipuleita voi ostaa taimimyymälöistä. Maalauspohjille maalaan kuvia, niin, tauluja.

Itäkeskuksessa oli iloinen kielten sekamelska, niin kuin aina. Toreilla kahvioissa ja ajanvietepaikoissa sekä ostoksilla liikuimme kaikenmaalaisten ja väristen ihmisten seassa ja ostosreissun jälkeen palasimme virkistyneinä kotiin.

Helsingissä Itäkeskuksessa.

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like