Tallinnassa Fotografisk, flunssan kourissa

Ateneumin Ystävien syysretki Tallinnaan, Eckerö-risteily, Kadriorgin linna ja Fotografisk. Arto Jurttila, MIELEN SILMIN Porin taidemuseossa.

Yhdistävänä rakkaus taiteeseen, ATENEUMIN YSTÄVÄT

Aamulla odottelin ajoissa Länsisataman 2. terminaalissa, saimme laivaliput vähän ennen laivan lähtöä. Meitä oli iso joukko Ateneumin Ystävät ry:n jäseniä lähdössä syysretkelle. Olin varautunut huonoon keliin, mutta saimmekin leudon syyspäivän auringonpaisteineen ja niin oli liikaa päällä vanhan jakkupuvun jakku sekä sadetakkikin. Ylläni ollut itsetehty kauluksellinen pitsineule herätti huomiota. Se on valmistettu virolaisesta käsinkehrätystä liukuvärjätystä karitsanvillalangasta, ihanan pehmeää materiaalia.

Reissussa harmitti Venetsian matkalta mukana tuotu flunssa joka aloitteli jylläämään hengitysteitäni ja vatsaa, mutta kohtalaisen hyvin selvisin sentään. Laivalla sain istumapaikan keularavintolan toiselta tasanteelta pyöreän ikkunan vierestä, joten sain matkalla ihailla maisemia. Samalla reissulla oli runsaslukuinen ”Sydänyhdistyksen retki”. Tullessa raitiovaunussa juttelin erään heikäläisen kanssa, harmi ettei oltu samalla reissulla. Laivamatka oli pian ohi, minulla oli ajankuluna kirja , uutuusdekkari josta jaksoin lukea muutaman sivun, pääasiassa kuuntelin musiikkia jota esitettiin ravintolan esiintymislavalla, sinne ei tietenkään ollut näköyhteyttä.

Aikataulu (pienet muutokset ovat mahdollisia, kuten retkillä yleensäkin)
8-8.15 kokoontuminen Länsiterminaalissa
11.15 saapuminen satamaan Tallinnassa, bussi vastassa terminaalissa klo 11.30
12 opastettu kierros Kadriorgin palatsissa
13.45 lounas ravintola F-Hooneessa
15.45 opastettu kierros Fotografiskassa
17.20 bussi lähtee Telliskivestä satamaan
18.30 lähtö satamasta, A-terminaalista (laivaan nousu viimeistään klo 18.00)
21.00 paluu Länsiterminaaliin

Ennen maihinnousua keräännyimme poistumisaulaan ja annoimme kiireempien matkustajien poistua ensin. Siinä näimme toisemme ja aika paljon oli tuttuja, ”naamatuttuja” eli sellaisia joita ei nimeltä tunne mutta tietää että on joskus tavannut. Bussi odotteli satamassa ja lähti liikkeelle heti kun täytimme sen, puoliksi. Ajelimme ensiksi Kadriorgin linnaan. Aurinko paistoi ja sai ihmiset hyvälle tuulelle. Bussilla ei voinut ajaa linnan portille joten saimme kävellä tovin päästäksemme perille. Olen toki Kadriorgissa käynyt ennenkin avomieheni kanssa. Nyt meille oli tilattu opas, joka oli kaunis ja kertoili hyvällä suomenkielellä arvostamistaan virolaisen taiteen kulmakivitaideteoksista joita linnassa oli esillä, sekä kuulimme myös tietoa linnan historiasta. Paljon kuulimme uutta asiaa.

Kadriorgin jälkeen pääsimme ruokapöytään, ravintolan nimi ei jäänyt mieleen. Vanhan teollisuuskiinteistön takahuone oli varattuna lounasta varten. Pitkä pöytä huoneen reunalla täyttyi ja istuin kulmassa ihan ystävällisien ihmisien keskellä. Vasemmalla puolella istui mies joka vaimonsa kiusaksi alkoi veljeillä kanssani, koska olin itsekseni, mutta se aiheutti mustasukkaisuutta vierustoverini rouvalta joka ihmetteli sitten myöhemminkin ettenkö häneltä miestä vie? Mitä minä siihen sitten, vastasin etten nyt taida viitsiä häntä minnekään viedä. Pöytään tuotiin ensin pieniä voileipiä ja blinejä ym. Viini virtasi(omakustanteisesti) ja alkuruoka kiersi ja sitä ahmittiin. Siiten kun pöytään tuli varsinainen pääruoka porsaankyljyksiä oli vatsa jo täynnä. Kun haukkasin kyljystä alkoi vatsani vääntää kivuliaasti, niin että oli pakko nousta pöydästä, istuskelin vähän aikaa toiletissa mutta turhaan ja koetin kävellä kivistystä pois ja seisoskelin ulkona kunnes kipu alkoi helpottaa. Huh huh.

Palasin paikoilleni, enkä syönyt enempää. Kahvia otin jälkiruuaksi ja palan kääretorttua joka yllättävän helposti meni alas. Kahvittelun jälkeen kävelimme kulttuurialueen pihan poikki jossa meitä odotti Tallinnan valokuvamuseo Fotografisk, jonka julkisivu oli valaistu pinkeillä valaisimilla. Valokuvamuseossa saimme odotella taas, kuulin että museossa oli unohdettu tilata meille esittelyopas, mutta saimme kuin saimmekin kivan englanniksi puhuvan nuoren oppaan.

Kerkisimme odotellessa kierrellä omin nokin valokuvanäyttelyn ensimmäisessä kerroksessa jossa oli esillä kauniita kukkafanasiavalokuvia jotka oli kuvattu luonnossa näytösluontoisesti. Näimme myös elokuvan siitä kuinka valokuvaaja kuviaan toteutti. Kuvien on syytäkin olla esillä, ne olivat hämmästyttäviä. Odotteluun meni aikaa joten kahden seuraavan kerroksen kuvanäyttelyjen anti jäi vaillinaiseksi ja pitänee tehdä uusi retki että saa myös niihin ajan kanssa tutustua. Toki näimme Allison Jacksonin Truth of Death hämmästyttäviä pelleilykuvia valtion päämiehistä ja naisista ja julkkiksista. Ja Kiinalaisia ihmisiä vuorenrinteellä Yang Fudong. ym ym.

Paluumatka laivalla meni aika tavalla samanlaisesti kuin menomatkakin. Satamasta ajelin 7-ratikalla Kampiin josta jatkoin linja-autolla Porvoseen, työvuorostaan palannut  avopuolisoni oli vastassa Porvoon linja-autoasemalla ja pääsin turvallisesti kotiin.

Jostain syystä en saanut tähän artikkeliin lisättyä valokuvia, eli kaikki retken visuaalinen puoli jää mielikuvituksen varaan. Ihmettelen itsekin nyt että miksi aina lähden mukaan näille retkille, vaikka voi niissä museoissakin itsekseenkin käydä. Antia oli ryhmälle suunnatut esittelyt ja hauska seura. Ja tietenkin bussi joka vei perille.

TAIDEKERÄILYÄ JA TAIDEKERÄILIJÄ

Arto Jurttila, Mielen Silmin Porin taidemuseossa 2019

Viime keväänä kävin vastaavalla retkellä Poriin, Porin taidemuseoon jossa oli esillä Taidekeräilijä Arto Jurttilan -Mielen silmin näyttely. Taidekeräily, mitä se on? Taidetta voi kerätä samalla tavoin kuin portimerkkejä, kolikoita, viirejä tai lasielefantteja. Taidetapahtumissa olemme kuulleet eri taidekeräilijöiden kommentteja ja kertomuksia omasta taideharrastuksestaan ja taiteen keräilystä. Joku voi olla että on perinyt taidekokoelman ja on jatkanut sitä. On myös esim. Seppo Fränti joka kertoili kuinka käy taidekoulujen valmistujaisnäyttelyissä ja tapahtumissa ja on hankkinut pitämiään teoksia joita on saanut aika edullisestikin. Hänelle on tulossa nimelleen näyttely Kiasmaan Kansallisgalleriaan lahjoittamistaan taideteoksista. Hänellä kävi koti ahtaaksi ja hän päätti jakaa keräämänsä kokoelman yleisölle ja on sittemmin aloittanut kerätä uutta kokoelmaa.

Kenenkään taidekeräilijän kodissa en ole päässyt käymään ja tuskin pääsenkään mutta kuvitella voi että siellä on paljon tauluja ja patsaita joka paikassa. Porin retkellä poikkesimme Maire Gullichsenin taidekodissa, Villa Maireassa,  joka on avoinna yleisölle. Villa Mairea on koti, jossa asutaankin yläkerrassa ja alakerta on taidenäyttelynä. Oikeastaan kaikki mitä Villa Maireassa on, on Korvaamattoman arvokasta taidetta. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli taulukaappi sijoitettuna kalusteihin jossa voi pitää tauluja ja vaihtaa niitä seinälle vaihtelun vuoksi.

Nyt on nähty myös taidekeräilijä Peggy Guggenheimin museoksi muutettu koti Venetsiassa. Kerron siitä Venetsian- blogissani.

Taidekeräilijä Arto Jurttila oli itsekin mukana Porin retkellä. Hänellä on laaja yli 500 teosta käsittävä taidekokoelma jota on yleisökin päässyt ihailemaan esim. Porin Taidemuseossa, jossa hänellä oli ensimmäisen kerran oma näyttely kokoelmastaan vuonna 2006. A.J. on valinnut kokoelmastaan huoneellisia huolellisia kokonaisuuksia joita joku yhteinen teema tai asia tai väri liittää yhteen. 2019 näyttelyssä näimme suomalaisten taiteilijoitten maalauksia, patsaita ja installaation. Porin taidemuseossa on myös huomioitu näkövammaiset. Pidin kovasti näyttelystä jossa näimme silmää hiveleviä ripustuksia. Ja installaatio jossa pienet puhaltimet pyörittivät muoviriekaletta oli hauska.

Miksi taidetta on? siinä on ikuisuuskysymys. Mitä taide on? Taide on taiteilijan työ. Onko taide työtä?— Onko taiteen keräilijä hyväntekijä vai bisnesmies, sijoittaja? Onko taiteen rahoittaminen, mesenointi hyväntekeväisyyttä vai mitä? Taidetta kuitenkin tarvitaan, taidetta on aina ollut niin kauan kuin on ihmisiäkin ollut. Taide on ihmisyyteen kuuluva ilmiö joten ilman taidetta ei ole ihmisyyttä. Taidematkailua? Matkailemme syynä nähdä taidetta, taidekokoelmia. Matkoilla hyvää ajanvietettä ovat paikalliset taidemuseot ja taidegalleriat. Taiteesta voi saada inspiraatioita, särmää elämän huoliin, ajateltavaa ja pohdittavaa ja keskusteltavaa.

 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like