Mäntän Kuvataidekesä -viime tingassa

Kesäretkellä

Mitä se on Suomen kesä ilman kesäretkeä. Joka kesä olemme avomieheni Anteron kanssa tehneet kesäretken kotimaassa autoillen, joskus pitemmän, joskus lyhemmän. Tänä kesänä kohteeksi osui Mänttä. Mänttä on aika lähellä Tamperetta, entistä kotikaupunkiani, kuitenkin sen verran kaukana että mieluummin yöpyy paikkakunnalla kuin että ajelisi edestakaisin niin pitkän matkan. Varasin etukäteen budjettiyöpymisen Booking.comin kautta Art Hotelli Honkahovista. Mäntässä on useampia hotelleja ja myös maatilamatkailuyöpymispaikkoja on tarjolla lähikunnissa. Kaikki suurinpiirtein samanhintaisia, sadan euron tienoilla yö -kun varaa edellispäivänä ennen lähtöä. Honkahovi kiinnosti kun siellä luvattiin illalla elävää musiikkia, konsertti. Ja taidenäyttely myös. Menomatka perjantaina 23.8. sujui juoheasti ongelmitta ja suunnitelman mukaan majoituimme Honkahoviin, saimme budjettihuonekäytävältä ovimestarin huoneen. Kylpyhuone oli käytävällä, mutta miehille ja naisille oli omat kylpyhuoneet ja ne oli siistit. Samaan hintaan saimme mahdollisuuden saunoa rantasaunassa ja tarjolla oli aamiainen hotellin ravintolassa.

Värejä, punainen #serlachiusmuseot

Kävelimme hotellilta Mäntän Serlachiuksen Gustaf-museolle ja tutustuimme äänitteiden avulla Serlachiuksen historiaan. Näimme myös valokuvanäyttelyn Johanna Lecklinin töistä. Aika tavanomaista sanoisin, emme viipyneet kauaa. Vierailimme myös Serlachiuksen taiteilijaresidenssissä, jossa oli sattumalta nuoren syyrialaisen taiteilijattaren yhden päivän näyttely nähtävänä. Lauseita, teippejä ja lehtikultaa, herkkusuklaata ja viiniä tarjoili Contemplationd on Wandering City, #nisrineboukhari, Mänttä @ G.A. Serlachius-Museo. Sanoja oli niin paljon liimattu hopeateipillä lattiaan että jäin ihan sanattomaksi.

Värejä #serlachiusmuseot

Vierailumme syy oli siis Serlachiuksen Göstas ja Gustaf-museot sekä Mäntan kuvataideviikot. Saimme näin selkeän esityksen Olli ja Bucklan Ehströmien elämästä ja elämäntöistä. Varsin ihana taiteilijapariskunta, heillä on ollut mielekäs ja tapahtumatäyteinen elämä, ja ovat jättäneet jälkensä Suomen kulttuuriin ja taiteeseen.

#serlachiusmuseot

Mäntän kuvataideviikkojen ohjelmassa oli paljonkin kivaa nähtävää ja taidokkaasti kuratoituja näyttelykokonaisuuksia joita katseli mielellään. On se nyt paljon mielekkäämpää käydä taidetapahtumissa kuin iankaikkisissa ostosparatiiseissa kun kotona alkaa jo olla kaikkea mitä voi tarvita.

Seinäreliefi #serlachiusmuseot

 

 

 

 

 

Taidekokemus Mäntässä oli miellyttävä kokonaisuus. Ehströmit, ja maailmalopun tunnelmia huokuva Mathew Day Jacksonin Maa antoi ajattelemisen aihetta.

Taidemuseon puutarhassa hopeapaju kuin penkki.

Piti vielä leikkiä taidemuseon julistelaitteella jossa saa naamansa johonkin valitsemaansa tauluun …

Hei, olen taulussa…

Mäntän keskusta on tavanomainen pikkukaupungin keskusta joka oli pian nähty. Lauantaina satoi vettä ja oli hiljaista. Poikkesimme paikalliseen Kolo-pubiin yhdelle juomalle ja söimme baarissa tavallista ruokaa. Kävelimme takaisin hotellille ja A. ehti miesten saunavuorolla rantasaunaan joka oli ollut ihana tietenkin. Illalla kävimme hotellin ravintolassa kuuntelemassa kahta paikallista trubaduuria jotka lauloivat ja säestivät laulua kitaralla ja sähkösoittimella, oli se kivaa kuunneltavaa, lauloivat tuttuja säveliä ja ihan nuotilleen, softrock-painotteisia lauluja. Lauantaina Mäntän kuvataideviikon jälkeen lähdimme ajelemaan ensin kohti Tamperetta joka on entinen kotikaupunkini. Suuntasimme Tammelantorille, koska tiesimme sieltä saa hyvää mustaamakkaraa. Parkkipaikka oli helppo Tammelanpuistokadulla Tammelantorin lähellä. Tapolan mustaamakkaraa ostimme maxiannoksen puoliksi ja söimme sen, siinä oli mukana puolukkahilloa ja aimo annos rautaa kertakäyttölautaselta. Otimme vielä kahvit ja kouluajoilta tuttua herkkua kermamunkin jonka söimme puoliksi, siinä on laiton määrä kaloreita mutta puolitettuna se tunnu niin hirveältä vaikka kummallakin on lievää ylipainoa. Alkoi olla torin sulkemisaika, mutta saimme vielä ostettua hyviä perunoita, keltaista siikliä jota ei saa juuri muualta. Teki mieli ostaa iso kimppu auringonkukkiakin joita oli tarjolla, mutta olisi ne lakastuneet kotimatkalla kuitenkin. Illalla olimme sitten kotona Porvoossa, samoina kuin lähdimmekin ja monta kokemusta rikkaampina.

Previous Post Next Post

You Might Also Like