Oma maa mansikka, muu maa mustikka...

Unelmien ja unien Malta

Oma maa mansikka, muu maa mustikka...

Bambeja Poppey Villagessa Maltalla.

St.paulin lahden lomarantaa.

Selasin tässä valokuva-albumeitani ja yksi kansio on kadoksissa, vuoden 2009 Maltan reissun kuvat.

Kymmenen vuotta sitten olin vielä työelämässä, sinkku ja raadoin arkisin, pyhäisin, viikonloppuisin ja öisinkin Helsingissä vanhustenhuollon palvelutalossa, työssä joka oli hyödyllistä ja antoisaakin, ei tullut aika ikinä pitkäksi, ja lomaakin oli pitkän työuran vuoksi kerättynä(sittemmin entiset työtoverit säästövuonna jättivät hyödyntämättä meidän sukupolven säästöt eli vapaisiin vaihdetut palkankorotukset eli he eivät ikinä saa kahta kuukautta vuosilomaa niin kuin minulla oli viimeisinä työvuosina.) Nyt  olen ollut jo kahdeksan vuotta melkein kotona ja KEVAN osa-eläkkeellä. Kuitenkin, päätin silloin lähteä Maltalle, vuonna 2009 heinäkuussa kun selasin matkaesitteitä ja kokeilin onneani äkkilähtösivulla. Pekka Antero Kippari Kallena Maltalla Poppey Villagessa. Sain loma-asunnon kolmeksi viikoksi aika edullisesti mielestäni vanhasta merenranta-apartomentos-hotellista Qawrastaja sitten kun loma alkoi pakkasin selkäreppuun uimapuvun, lenkkarit ja vaihtovaatteet sekä iloisenvärisen ristipistotyön, DVD-elokuvakatselulaitteen ja kasan vanhoja Emmanuelle-elokuvia,  jotka olin ostanut elokuvakerhosta, se oli sitä aikaa.

Maltalla oli aurinkoinen helle, suorastaan kuumaa. Asunto oli kolmen huoneen lukaali ja ranta oli kohta ulko-oven vieressä tien toisella puolella. Se oli ikimuistettava kolmiviikkoinen. Kiertelin paikallisen matkatoimiston järjestämillä päiväretkillä katselemassa Maltan maailmaperintökohteet ja parit iltajuhlatkin joihin liittyi ilotulitusta pahojen henkien karkoittamiseksi ja ulkona miesvoimin kuljetettuja keskiaikaisia kirkon patsaita. Aamuisin kävin juoksemassa lenkin ennen kuin tuli kuuma ja päivällä ellen ollut retkillä menin uimarannalle ja uin turvallisella aidatulla merenlahdella merihevosta auringon lämmittämässä terveellisessä kaiken parantavassa merivedessä. Kävin itsenäisesti bussilla pääkaupungissa Vallettassa ja illalla kävin kävelemässä muitten lomalaisten mukana rantakadulla ja aikaa kun oli katsoin läpi kaikki Emmanuelle-elokuvat joita en ollut viitsinyt käydä elokuvissa katsomassa silloin kun ne meni elokuvateattereissa. Tein myös päiväretken Sisiliaan jossa kävin Taorminassa sekä kiipesin tulivuori Etnan huipulle, niin korkealle kuin turistit pääsee. Toisen kerran Maltalla kävin nykyisen avomieheni kanssa 2011. Silloin asuimme vuorenrinteellä olevassa hotellissa ja näin myös Poppey Villagen jossa on kuvattu ”Kippari Kalle”-elokuva. Muistoissa on ateriana tarjottu viinissä haudutettu kaniini. Ja kirpputorit joissa myytiin ikiaikaista roinaa.

Kymmenen vuotta, se on pitkä aika ihmisen elämässä. Viime viikon vietinmökillä Savossa avomieheni mökillä, siellä makuuparvella mukavassa nojatuolissa kuuntelin sateen ropinaa katolle, iltaisin sanottiin ja ellei satanut niin oli puuhommaa, eli tehtiin polttopuita saunan lämmitykseen. Tai niin ainakin pinosin niitä koneella pilkottuja klapeja pinoon. Mansikankeruu itse poimien oli myös lomaohjelmassa. Ja pakastaminen tietty. Nyt on sitten mansikatkin säilötty pakastimeen talven varalle.

Previous Post

No Comments

Leave a Reply