Mending project, Korjausprojekti Kiasmassa

Värejä, lankoja, tekstiilejä, kohtaamisia.

1. 16.5.19 torstaina

2. 14.6.19 perjantai, Mending Kiasmassa ja Hiljainen Kauneus Ateneumissa

3. 27.6.19 torstai, Mending Kiasmassa ja Keskiaikatahtumassa Turussa

4. 3.7.19 keskiviikko

5. 4.7.19 torstaina

The Mending Project, Lee Mingwei, Kiasmassa

2017  Venetsian taidebiennaalissa ilahdutti yleisöä Lee Mingwein ”Korjausprojekti”, jonka puitteissa oli järjestetty mahdolisuuksia yllättäviin kohtaamisiin. Toisilleen täysin vieraat ihmiset tapaavat yhteisen asian merkeissä, tässä vaatteen korjaaminen. Tänä vuonna sama teos on meille esillä nähtävänä ja koettavana Helsingissä Kiasmassa, Helsingin nykytaiteen museossa, (Kiasma Contemporary art museum.)

Teoksessa on mukana joukko ihmisiä jotka ovat oikeastaan osa teosta. Teoksessa on Kiasman aukioloaikoina tavattavissa aina elävä ihminen, jolle voi antaa jonkun mukanaan tuoman vaatteen tai muun tekstiilin korjattavaksi. Tärkeintä asiassa ei kuitenkaan ole korjaaminen joten korjausjälki voi olla hyvinkin ”taiteellinen” sillä kyseessä on taidetyö, vaan kahden toisilleen tuntemattoman henkilön kohtaaminen.

Korjaajan kanssa voi keskustella mukanaan tuomasta tekstiilistä tai siihen liittyvistä muistosta tai vaikkapa Kiasman näyttelyihin liittyvistä asioista. ilmoittauduin myös mukaan Lee Mingwein projektiin korjaajaksi ja jännittyneenä odotankin omaa vuoroani.

Kiasmassa neljännen kerroksen Mending Projectin näyttelysalissa olin osana teosta koko torstai-iltapäivän. Asiakkaita riitti koko ajaksi, Aasiasta, USA:sta sekä Keski-Euroopasta, Venäjältä ja myös suomalaisia, kaiken ikäisiä;  monilla oli kysyttävää teoksesta, Kiasmasta, taiteesta yleensä tai suomalaisuudesta ja Suomesta. Joillakin oli kysyttävää minultakin mutta se oli mekosta joka oli ylläni. Se tunnistettiin Afrikka-vaatteeksi joka se onkin. Hain sen postista, se on himmeänkiiltävää vahattua puuvillakangasta. Korjasin kolmelle asiakkaalle heidän tuomaa vaatetta. Monia asiakkaita mietitytti se että heillä ei ollut mukana korjautettavaa, ja kertoivat että palaavat asiaan uudelleen. Kiasman näyttelyiden teema jollain tavalla sivuaa ympäristövastuullisuutta ja ilmaston lämpenemistä. Elämme kuudetta sukupuuttojen aikakautta ja olisi tärkeää ajatella luontoa, ja mitä luontoon jätämme. vaatteita voi pestä ja käyttää useita kertoja. Vaatteita voi niiden rikkoonnuttua korjata tai niitä voi tuunata uusiokäyttöön. Jokainen voi omalla osuudellaan osallistua, pienistä puroista jokikin koostuu ja muuttuu rannikolla mereksi.

14.6.2019 perjantaina

Minulla oli toinen performanssi Mending-projektin  installaatiossa. Lähdin aamulinja-autolla Porvoosta, katsoin aikataulusta tarkkaan milloin bussi lähtee ja avomieheni saattoi matkaan autolla linja-autoasemalle. Olin ajoissa mutta bussia ei kuulunut, se jäi tulematta mutta kun busseista on kysymys, niin aina tulee seuraava bussi. Menin Lee Mingwein Mending projeckt- saliin Kiasman neljännessä kerroksessa ja asetuin paikalleni työpöydän taakse. Ihmisiä alkoi tulla katselemaan näyttelysaleja. Kaiken ikäisiä ja kokoisia henkilöitä, itsekseen, pareina tai lasten kanssa perheinä, tai ryhminä. Ompelin paikalleen erään asiakkaan takista irronneen napin, korjasin vauvan housuihin tulleen reiän jne. Välillä kävin syömässä Kiasman taidekahvilassa, otin palsternakkakeiton, vihersalaattia ja kavin. ihmisiä kävi juttelemassa ja korjauttamassa vaatteitaan paremmiksi. Samalla askartelin langoista pieniä rusetteja ja tupsuja vaatteisiin kiinnitettäväksi muittenkin korjaajien käyttöön. Olin niin uppoutunut työhöni etä kello oli yhtäkkiä melkein kolme iltapäivällä ja pöytäni edessä seisoi nolon näköinen nainen joka kyseli että miten on, kun hän oli myöhässä tunnilla että olenko jo tullut hänen tilalleen. Nolona itsekin kerroin että en ollut huomannut ajankulua ja sitten vain vaihdettiin paikkoja lähdin museosta. Seuraavaksi oli ohjelmassani Ateneumin kesäjuhla

Ateneumin kesäjuhla, Hiljainen kauneus-näyttelyn 3krs avajaiset. Heikki Valkama.

ja Ateneumissa ”Hiljainen Kauneus” -näyttelyn avajaiset ja kerkisin sinne kuuntelemaan näyttelyn avajaisluentoa, kuulin hienon kuorokonsertin joka esitettiin Ateneumin aulan rappusilla. ja kävin avajaisjuhlassa jonka avasi museonjohtaja Marja Sakari juhlapuheen piti kirjailija Heikki Valkama. Näyttelyssä on suomalaisia ryijyjä, ja seinämaalauksia sekä japanilaisia ja suomalaisia maalauksia. Tuttuja näin useita ja vaihdettiin ohimennen tervehdyksiä. Kävin vielä Ateneumin kahvilassa ja join siellä yhden omakustanteisen juoman. Poislähteissä en voinut vastustaa napata yhtä pikkuleivosta juhla-aulan VIP-tarjoilupöydästä kun niitä oli jäänyt kokonainen tarjottimellinen ja se oli ihanan hyvää ja makeaa: mansikkaleivos. Kotiin pääsin Kampista seuraavalla linja-autolla johon juuri ennätin ja avomies haki linja-autolta kun hänellä oli aikaa. Oli ihana päivä.

27.6.2019 torstaina

Keskiaikatapahtumassa Turussa, kohtasin ennustajia.

Torstaiaamuna olin kolmatta kertaa Kiasman Mending projecktin Korjausprojektin korjaajana. Puin päälleni mustan mekon, koska oli äitini kuoleman muistopäivä, hän poistui ajasta ikuisuuteen kaksi vuotta sitten TAYSissä. Vuoro alkoi hiljaisesti, jopa lapsileiriläiset ohjaajineen kävelivät ohi työpöytäni nenä pystyssä. Sitten alkoi kiinnostuneita asiakkaita ilmaantua paikalle. Heillä tosin oli kaikilla kauniit uudet vaatteet päällä, he oli käyneet ostoksilla ja korjaaminen ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Otin sitten esiin neulan ja kauniin sinisen satiiniliinan ja aloin kirjoa liinaan kukkakuvioita ja se alkoi sitten kiinnostaa. Yhtäkkiä minulle tuli yleisöä jotka nostivat pöydän viereen seinustalta laatikoita ja he olivat ylen kiinnostuneita kirjonnasta. Kävin välillä syömässä Kiasman ravintolassa, söin buillabassea jota oli täydennetty Halloumi-juustolla ja se oli hyvää. Minulla oli sovittuna että kun esiintymiseni kommunikatiivisena performanssina päättyy, lähden avomieheni A:n kanssa ajelemaan kohti Turkua jossa oli Keskiaikamarkkinat ja olin varannut meille edullisen yöpymisen Caribia-hotellista. Vuoron päätyttyä vaihdoin vaatteita ja sainkin puhelimella kontaktin A:han joka jo odotteli autossa lähellä Eduskuntataloa.                          Ajelimme Turkuun, ja Caribiaan oli helppo löytää. Minulla oli lahjakortti Holidaylle ja sitä hyödynsimme avaamalla hotellilaskutilin jonne sitten saimme myös parkkimaksun. Se parkkimaksu oli hävyttömän suuri yhden yön parkista. Huone oli vaatimaton halpa tarjoushuone, mutta siihen sisältyi kylpylä tai aamusauna sekä aamiainen. Ja sen sain kuitattua lahjakortista 136 € kahdelta hengeltä. Turun keskiaikamarkkinat on aika iso tapahtuma jossa kävimme toista kertaa. Kävelimme Turun keskustaan ja siellä oli iltapäivällä torstaina jo täysi hulina päällä. Väkeä oli kerääntynyt tapahtumapaikalle ja myyntikojuja oli Aurajoen kummallakin puolella ainakin kilometrin matkalla. Meille tuli sitten pieni riita Sahtikojun luona, minua ei sitten kiinnostanut sahti yhtään ja siinä tiemme väliaikaisesti erosivatkin sitten. Kävin hauskassa Teinin ravintolassa jossa otin yhden juoman ja näin taidokkaan jonglöörausesityksen ja esiintyvä keskiaikaorkesteri esitti hauskoja lauluja. Sitten kiertelin kaikki myyntikojut ja jatkoin jokirantaa pitkin melkein satamaan asti ja istuskelin penkillä mietiskellen. Kun puhelin oli soinut ja täynnä viestejä niin lähdin kävelemään kohti tapahtuma-aluetta ja puhelimen avulla tavoitin A:n joka olikin jo mielissää että ilmaannuin paikalle. Kävimme yhdessä kuuntelemassa luentoa keskiaikaisesta elämästä tapahtumateltta Pinessassa, se olikin mielenkiintoinen paneelikeskustelu. Paneelin jälkeen suunistimme takaisin hotellille GoogleMaps-palvelun avulla. Nukuin yön hyvin ja aamulla kävimme ensin aamiaisella Caribian ravintolassa, aamiainen oli tavanomainen mutta valikoimaa oli reilusti tarjolla. Otin kaalismuuthien, jugurttia ja hedelmiä, ruispuuroa sekä karjalanpiirakan ja kahvia. Aamiaisen jälkeen kävimme kylpylässä. Kello oli aikainen aamu ja saunat toimivat hyvin, kylpylä avautui vasta kymmeneltä, ja A jäi kylpylän puolelle laskettelemaan vesiliukumäessä muitten äijien ja lasten kanssa. Levättyämme huone piti luovuttaa puoleen päivään menessä, ja ajoimme autolla Turun linja-autoasemalle jossa on ilmaisia parkkipaikkoja. Sieltä ei ollut kovin pitkä matka Keskiaikatapahtumatorille ja Aurajoenvarteen. Markkinoilla vielä kiertelimme, kävimme taidenäyttelyissä ja teimme ostoksia. Ostoskoriin kertyi kalasäilykkeitä ja puisia keittiötarvikkeita. Söimme vielä lounaan, paistettuja muikkuja, softisjäätelöt ja jaoimme keskiaikaisen possuruuan joka tarjottiin lastulta. Sitten olikin jo aika palata kotiin.

3.8.19 keskiviikkona

Otin taas peruutusvuoron Kiasman Mending projecktin Korjaajana. Avomiehelläni A:lla alkoi kesäloma mutta sain häneltä suostumuksen Mending-projektiin osallistumiseen. Hän kävi syömässä ravintolassa Porvoon keskustassa samalla kun hoiti omia asioitaan ja ei hänellä mitään hätää ollut vaikka olinkin päivän Helsingissä.  Mending Projeckt Korjaus projekti interaktiivinen installaatio korjatuista tekstiileistä, lankarullista ja korjaajasta. Keskiviikkoaamulla Kiasman neljäs kerros pyllähti täyteen pikkulapsia jotka ei olleet kiinnostuneita vaatteitten korjaamisesta tai vanhoista vaatteita. Otin tullessa Kampin R:rrältä mukillisen kahvia jonka join odotellessani Kiasman ovien avautumista kymmeneltä. Ovella odotteli laajalukuinen joukko Kiasman vieraita,  lapsiperheitä ja  iso ryhmä seniori-ikäisiä. Tapasin heidät kaikki sitten myös Kiasmassa kun he ehtivät neljänteen kerrokseen ”Korjaamoon”. Ne seniorit oli tullet Itä-Helsingistä metrolla ja he olivat oikein kiinnostuneita mitä teen ja mitä Korjaus-installaatio on. Kaksi isoa ryhmä polvenkorkuisia ohjaajineen täyttivät koko tilan ja kävivät seuraavassa salissa olevan piirustusinstallaation sisään piirtelemään. Ulkomaalaisia oli vieraista noin puolet ja ha olivat hyvin kohteliaita. Korjasin erään suomalaisrouvan tylsän valkoisen nilkkasukan kirjailemalla nilkan kohdalle kukkakuvion ja erään maailmanmatkaajaneidin reikääntyneen huivin paikkasin lankasykeröllä. Nuorehkolla miehellä joka oli äitinsä kanssa Kiasmassa vierailulla oli butiquoe-takin hihanreunat kulahtaneet ja vahvistin niitä puvun värisellä langalla tikkipistoin ja pykäpistoin hihan nurjalta puolelta. Oli aika suosittu, jopa lapsilla joku hoetutti nimeäni vähän kummallisessa muodossa, olivat muka A-portteja Kyrölästä. Kävin vielä syömässä Kiasman kahvilassa jossa tarjotaan myös lounasta. Ruoka oli maukasta niin kuin aina, söin bouillabassea jota oli terästetty halloumi-juustolla. Iltapäivä korjaustiskillä olio aika hiljainen ja kirjailin korjaajille ajankuluksi jätettyyn siniseen satiininpalaan kukkakuviota.

4.7.19 torstaina

Torstaina minulla oli toinen korjausvuoro, kaksi päivää peräkkäin Kysyin vielä avomieheni mielipidettä ja osallistumisesta Mending-projektin korjaajana ja hänellä ei ollut edelleenkään mitään sitä vastaan. Hän oli lepäillyt kotona ja haki ruuaksi pizzan, ja minulle mansikoita torilta. Helsingissä pidettävän EU-huippukokouksen vuoksi oli ilmoitettu että Mannerheiminkatu on aamulla tietyn ajan suljettuna ja jännitin että miten pääsen perille jos linja-auto ei pääse ajamaan Kamppiin. Mutta linja-auton aikataulu piti, kuljettaja ajeli ripeästi ja ehdimme sulun alta pois juuri ja juuri. Otin taas kahvimukin kuin edellisenäkin päivänä. Päivä korjaajana alkoi hiljaisesti. Vieraita kävi Tampereelta useita ja he toivat terveisiäkin sieltä. Naapurisalin ison puisen mallinuken silmät räpytellessä klonksuivat kuuluvasti ja jotkut lapset pelkäsivät nukkea. Useilla Helsingin kävijöillä oli oikea museopäivä, he vierailivat samalla Amos Rexissä, Kiasmassa ja Ateneumissa, myös uusi kirjastotalo Oodi oli monien mielestä kiinnostava kohde. Joillakin oli jo tullessaan neljänteen kerrokseen museoähky ja he vain vilkaisivat teoksia ohimennen. Salissa käytin useaan otteeseen debattia siitä että onko tämä taidetta? Muka? ja sain siinä selitellä että kaikki taitelijan tekemä työ on taidetta. Se onko se hyvää tai huonoa taidetta sitä ei kukaan maininnut, mutta kyllä se keskustelua herätti. Kävin pitkän keskustelu päivän päätteeksi suomalaisen metsä-alan miehen kanssa, puukuiduista ja muovisten lankojen korvaamisesta puukuituvalmisteilla, hän oli sitä mieltä ettei se meidän elinaikana ole mahdollista. Hän oli myös kiinnostunut henkilökohtaisista asioistani, kysymyksiä oli lapsettomuudesta ym. ja vastailin kaikkeen mitä hän kysyi pienin varauksin tosin. Ja hän kertoikin harrastavansa ihmisten erilaisiin elämäntarinoihin tutustumista ja ehdotti vielä kaljallemenoa kun oli kiinnostunut asioistani ja mitä taustallani on, mutta en mennyt. Ravintolassa kävin päivän hiljaisempana ajankohtana ja söin hyvää savulohi-lasagne. Se oli valmistettu savulohesta ja kesäkurpitsaviipaleista, tietenkin myös lasagnelevyistä. Annos oli reilu ja jaksoin siitä ahmia noin kaksi kolmasosaa. Kiasma-klubin kesätarjousruuat kuohuviinin kanssa kiinnostivat myös, mutta tyydyin talon tarjontaan. Kävi myös ilmi että Kiasmassa oli uusi siivooja, mutta että hän ei ollut minun näköinen. JA kesä jatkuu Nykytaiteen Museossa Kiasmassa kuin on ollutkin, näyttelyt osittain uudistuvat, osittain ovat samoja.

 

 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like