Puutarhassa

Heinäkuun alussa, korona-kesänä, leikkasin tänään ruohikkoa meidän kotipuutarhassa. On kaikenlaisia syitä, miksi ruohikkoa ei voi leikata viikottain niin kuin pitäisi. Viikottain leikattuna ruohikossa on samettinen vihreä nukka, ja uusi keikkauskerta on vaivaton. Mutta sateella ei kannata ruohikkoa leikata, ei tietenkään kovin paahteisella säällä. Viime viikolla olin kesämökillä Savossa, Tallinnan retken jälkeen podin jotain virusta ja olin ihan voimaton ja mitään tekemätön. Se ei ollut covid-virus, oireet ei sopineet. Mutta, tänään piti ruohikkoa leikata. Ruohoa, tai oikeammin heinää joka on paikka paikoin hyvin rehevää jytyytin pienimmällä ruohonleikkurilla toista tuntia ja sain leikattua noin neljäsosan pihamaan ruohikosta. Loput sitten kun taas on aikaa ja jaksamista. Illalla oli Porvoon Tuomiokirkon kesätorstaikonserttisarjan esityksistä vuorossa ”Pohjoisia romansseja”.

Porvoon Tuomiokirkossa

Kirkossa oli hyvin huomioitu pandemia-rajoitusten vaatimat turvavälit. Joka toinen penkkirivi oli rajattu käytöstä ja myös parvekkeitten rapuissa oli esteet. Konserttiyleisöä oli niin runsaasti että parvekkeet avattiin yleisölle. Mennessäni oli sitten tilaa parvekkeella, jonne kuului musisointi hyvin, muttei esiintyjiä näkynyt paitsi jos kurkotti sivureunan yli niin näki esiintyjien päälaet. Konsertti alkoi vaisusti, ja siinä sitten ihmiset miettivät niitä näitä muusiikin sivuitse. Ja minutkin joku tunnisti ja alkoi udella kuiskimalla asioita paikallisesta merkkihenkilöstä ja hänen klubistaan jonne vielä pari vuotta sitten olin jäsenenä, se ei liitty millään tavalla musiikkiin. Lupasin kirjoittaa blogiini kysytystä asiasta, en ole siitä aikaisemmin mitään maininnut mutta koska asiaan oli mielenkiintoa niin muutamalla sanalla kuvaan tapahtunutta. Jos muistatte v. 2018 Grayson Perry- nimisen nykytaiteilijan jonka teokset, installaatiot ja esitykset täyttivät Kiasman, Helsingin Nykytaiteen museon. 

Keskustelukerho

Teatterissa meillä oli mahdollisuus interaktiiviseen tapaamiseen ko. brittiläisen taiteilijan kanssa. Hänellä oli hyvin tarkkaan suunniteltu esitys, joka ilahdutti meitä katsojia. Näytöksen aikana juttelimme keskustelukerhoista ja kerroin minäkin että osallistun keskustelukerhoon kotipaikkakunnallani. Se on jo taaksejäänyttä elämää. Katsokaas, kahdeksan vuotta sitten muutin Porvooseen Helsingistä, kihlauduttuani mieheni A.K.:n kanssa. Tutustuessani uuden kotini ympäristöön näin  kadulla kyltin jossa mainostettiin kirpparia, ja uteliaana menin tutkimaan mitä tarjolla olisi. Tutustuin kirpputorilla taiteilijaan joka piti miehenä kanssa kirpputoria, ja poikkesit toistekin ja he pyysivät minua liittymään seuraansa kun heillä kokoontui joka  toinen keskiviikko keskustelukerho jossa oli aina ensin alustus mielenkiintoisesta aiheesta ja keskustelua ko. aiheesta ja vielä kahvi- ja teetarjoilu. Minut houkuteltiin vielä liittymään erääseen tunnettuun Helsinkiläiseen kantajärjestöön jonka satelliittijärjestö heillä oli ja sitten kohta kuuluin johtokuntaan ja olin tehnyt palvelusopimuksen järjestöasioihin nähden, mitä vain tarvittaisiin panostustani osaamisalueellani. Ennen aikaakaan, huomasin että järjestötoiminta ja järjestön harjoittama hyväntekeväisyystyö täytti kaiken liikenevän aikana ja yhtäkkiä olin saanut monta uutta ystävää, tai luulin niin.

Sitten, huomasin että minut oli leikattu pois valokuvista joita oli yhdistyksen johtokunnasta otettu ja laitettu esille. Kirpputorilla, jossa olin ollut auttamassa, minua ei enää tarvittu, kun pyydettäessä menin paikalle niin siellä hymyili suu maireena muita järjestön jäseniä ja se toistui useaan kertaan.

Olin saanut palveluksista huonekasveja, ne yllättäen kuihtuivat ja kuolivat kaikki. Minulle oltiin ilkeitä kokouksessa, useaan kertaan. Sitten alkoi jankutus että enkö kuitenkin menisi vielä oikeaan palkkatyöhön, ? Olen terveyssyystä ollut nyt jo kymmenen vuotta poissa työelämästä, puolieläkkeellä. Entiseen työhöni olen työkyvytön mutta minulle jäi vielä mahdollisuus osallistua jaksamisen mukaan taide-, kultturi- ja mediatyhön. Asiaa ei minulle selvitetty ikinä mutta jotenkin koin olevani komeetta heidän planeettajärjestelmäsään ja niin katsoin parhaaksi erota järjestöstä kun minua ei enää tarvittu asioihin joihin olin sitoutunut liittyessäni. En kanna kaunaa, ihmettelen vain. Kirkossa konsertin aikana kysely varmasti häiritsi muita konserttivieraita, mutta koetin diplomaattisesti vastata kohdalleni osuneeseen kyselyyn. Ja totesivat vielä että luulivat ko. henkilön olleen minun ystävä, vastasin siihen että niin minäkin luulin. Kentien vielä löydän uuden keskustelukerhon.

Torstaikonsertti

Konsertissa kun laulajat saivat konsertin puoliväliin mennessä äänensä avattua niin oikeasti nautin esityksestä ja koetin painaa mielestäni kiusaa tekevän kuiskauksen ja jätin sen omaan arvoonsa ja encoren taputusten jälkeen nopeasti poistuin kirkosta ja menin tieheni. Oli siinä romantiikkaa, Sibeliusta, Griegiä, Tsaikovskia ja Rahmaninovia. Bravoo!!! Jäljellä on vielä seitsemän kesätorstaikonserttia Porvoon tuomiokirkossa 2020, torstaisin klo. 19, paras olla paikalla viimeistään klo. 18.30.