MEKSIKOSSA 2013 LOMAMATKALLA

 Ensimmäisen kerran kävin Meksikossa kun olin San Franciscossa kaksikymmentä vuotta sitten. Minulla oli mahdollisuus poiketa lomalle pariksi päiväksi, ja Hawaijin, Karibian ja Grand Canyonin sijaan valitsin Puerto Vallartan joka sijaitsee Acapulcossa. Silloin päätin joskus vielä palata takaisin ajan kanssa tutustuakseni oudon maan vanhaan kulttuuriin.

Toisen matkan Meksikoon tein mieheni kanssa 2013 tammikuussa, Madri Gras -juhlan aikaan. Olin ollut isossa leikkauksessa, (ei siinä voinut jäädä makoilemaan vaan jalkeille vaan heti, toki kysyin lääkärin mielipiteen ja sain luvan lähteä matkalle vatsapohja tikattuna. Otin itse tikit pois.)matka oli tilattu etukäteen vuosilomlle mutta se vaihtui toipilaslomaksi ja en enää matkan jälkeen palannut silloiseen toimeeni Helsingin kaupunki vanhustenpalvelut/palvelutalot/Riistav…/hoitaja. Silloin sain työeläkkeen ja jäin freelanceriksi.

MEKSIKOSSA LOMATATKALLA

 Paikka jossa on turkoosi meri ja valkoiset hiekkarannat. Paljon kulttuurinähtävyyksiä ja turistiystävällinen ilmapiiri. PAljon on koettavaa ja nähtävää.

Mexico.

 Elinkumppanini sai työnantajan lahjana 30 vuoden palveluksesta 2 vk lomaa, ja hän myös innostui ajatuksesta käydä Meksikossa. Selasin RCI:n sivuja, Meksikon Itä-rannikolla etelässä sijatsee Yukatanin niemaa ja sitä kehuttiin ihanien ilmasto ja luonto-ominaisuksien vuoksi ideaaliseksi loma-kohteeksi. Meksiko on toisella puolen maapalloa eli hyvin kaukana ja päätimme saman tien olla kolme viikkoa kun niin kauas lähdetään, onneksi se järjestyi. Varasin lennot ja hotellit Internetin kautta.

 Lento kesti ikuisuuden, tai siltä se tuntui. Ja lentokoneen vaihto New Yorkissa J.F.Kennedyn kentällä oli helppo, ja lentokenttähenkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta. Ja nyt meistä on kuvat ja sormenjäljet USA:n rekisterissä, ne otettiin kaikilta matkatarkastuksen ohittavilta. Käsitavarana kantamani reppu haluttiin tarkistaa ja tullivirkailija tarkkaan kävi läpi kaikki mitä repussani oli. Kipulääkkeet OK. Kenkiäni hän ihaili, huomautti että toilettilaukku aurinkorasvoineen olisi pitänyt pakata matkalaukkuun. Sitten hän toivotti antoisaa lomaa hymyillen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

 J.F.Kennedyn lentokenttä on hauska, siellä on useita isoja terminaaleja  ympyrän kehässä ja niitä yhdistää kaksiraiteinen juna joka menee kumpaankin suuntaa. Meillä oli kommelluksena että olin katsonut väärin lentolippua ja kiersimme siitä syystä junalla ympäri lentokenttää kunnes luin lipun uudelleen ja näin että jatkolentokone lähtee samasta terminaalista kuin minne tulimme. Siellä oli meidän matkalaukutkin odottivat jatkolentoa, kyllä meitä nauratti.

 New Yorkissa oli kylmä, ja satoi runsaasti lunta. Jatkolentoa jouduimme odottamaan kun lentokone odotteli jäänsulatusta toista tuntia että lentokone puhdistettiin jäänpoistoa suihkuttamalla. Koneessa oli reilusti tilaa ja pystyimme lepäämään tuplapenkeillä.

MEKSIKOSSA

CANCUN

Oli puoliyö kun laskeuduimme Cancunin lentokentälle  muutaman tunnin myöhässä. Meille järjesti matkat taksilla hotelliin ja paikan päälläkin Enrico, sillä ehdolla että käymme paikallisessa myyntiesittelyssä. Hotellimme ensimmäisen viikon oli DosPalayas, (kaksi rantaa koska se sijaitsee kapealla kannaksella jossa menee tie keskellä ja rannat kummallakin puolen). Hotellihuone oli tavallinen, parveke olisi voinut olla. Aamiainen kuului hotellin hintaan. Meksikossa on tapa laittaa turisteille ranteeseen tunnistusranneke kuin sairaalassakin on. Siinä ei ole asiakkaan nimeä, mutta hotellin nimi ja tunnistenumero. Rannekkeilla pääsee turvatarkistusten ohi ja niillä saa muutkin tilaamansa palvelut. Turvallisuus on tärkeä asia niin matkaajille kuin turismissa työskenteleville. Lomallamme ei tapahtunut mitään vahinkoja eikä attentaatteja.

 Ruoka oli paljon hedelmiä, maissitortillaa, merenherkkuja, broileria tai possua. sekä herkullisia meren antimia. Paikallisia viinejä ei ollut yleensä tarjolla, Tequilaa ja Mezcal-drikkejä tarjoiltiin. Joka päivä söimme aamiaisen hotellilla ja päivällisen eri paikassa ja maistelimme paikallisia makuja. Yleensäottaen ruoka oli hyvää, laihduin pari kiloa, olinhan toipilas.

Liikuimme alkuun kerran pari taksilla, kunnes opimme käyttämään paikallisia Collectivo-kuljetuksia. Niissä oli taksa pari taalaa taksin kahdenkympin sijaan. Joskus odottelemiseen kyllääntyneet taksitkin ottivat matkustajia collectivon hintaan. Lähin kaupunki ekalla viikolla oli Cancun, siellä kävimme syömässä ja shoppailemassa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

PLAYA DEL CARMEN

 Toisen viikon vietimme Playa del  Carmenin lähellä Mayan Rivieralla eli Quantana Roo:lla. Asuntomme oli Mayan Palace Resort RCI:n vaihtona kaksi viikkoa, se oli tilava kaksio ja täydellisesti varustettu minikeittiö. Rantahotelleissa on kaikissa sekä uima-altaat että merenrantaa. Paikkakunta on alun perin vulkaanista aluetta joten rannan valkoisen puuterihiekan seassa oli lasinsirpaleen teräviä vulkaanisia kivimuodostelmia siellä täällä.  Myös järjestettyä ohjelmaa oli toisin sanoen niihin oli mahdollisuus osallistua. Päivällä oli Zumbaa, aerobickia, salsaa, vesilentopalloa, bingoa ja lapsille oli omia kerhoja. Tosin en leikkauksenjäljiltä huonokuntoisena voinut ohjelmiin osallistua. Iltaisin oli rantapartyjä, ja illallisjuhlia. Ennen lähtöämme osallistuimme hienoon hotellin järjestämään Mexon Partyyn jossa tarjottiin puffet-päivällinen ja taidokas vauhtia täynnä oleva showdance-estys jossa pääsimme itsekin näyttämölle tanssimaan.

 Paikalliseen kulttuuriin tutustuimme monilla retkillä joihin osallistuimme. Ostimme retket rantakaupungin pienistä matkatoimistoista, joissa ne olivat puolta halvempia kuin hotellin kaupassa, yleensä niihin sisältyi opastus englannin kielellä ja ruokabuffet. Apuna meillä oli Lonely Planetin matkaopas.

Erityisen ylpeitä Maya-kansa oli heidän omasta kalenterista. Retkiä teimme nähdäksemme pyramideja, niitä on yllättävän lukuisia. Isoin Chicen Itza  kaupunki on rekonstruoitu sen verran kun sen omaa materiaalia on saatu kokoon, Muut nähtävyydet näimme luonnon valtaamina.

Chicen Itza -pyramidi, valtavaa rakennus ei mahtunut kokonaan kuvaan. Vanha kaupunki on entisöitynä alueen suosituin nähtävyys.

 Pyramidikaupungeissa eläneitten ihmisten asioista ei ole varmaa tietoa olemassa, kaikki on arvattua. On säilynyt kirjoituksia, suurimman osan espanjalaiset valtaajat ovat tuhonneet valloituksensa aikana. 70 % kansasta on Maya.kansaa, loput espanjalaisten valtaajien jälkeläisiä. Mayat olivat muuttaneet pyramidi-kaupungeistaan viidakkoon kauan ennen espanjalaisten tuloa, heidän maailmanloppunsa on siis jo kaukaista historiaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Nuoruuden lähde, jossa katoaa ainakin 10 vuotta elämästä.

Meille kerrottiin että kouluissa opetuskieli on espanja. Mayakansalla on oma kielensä, mutta heillä ei ole vieläkään yhtenäistä kirjakiltä, vaan sen sijaa n. 2000 hieman toisistaan poikkeavaa puhuttua murretta. Englannilla selviää Meksikossa kun siihen liittää elekieltä, Onhan suurin osa turisteistakin USA:sta.

Teimme tutustumisretken Isla Mujeresille, sinne pääsee lautalla HotelZone:n laiturista. Sen rannoilla voi sukellella ja ottaa aurinkoa. Rantoja on kilometritolkulla, pienin välimatkoin on rantaravintoloita. Kävimme myös Gozumel-saarella, jossa vuokrasimme vanhan halvan auton jolla ajelimme saaren ympäri, ja yövyimme halvassa pikku hotellissa. Hotellihuoneessa voi vuoteina betonikorokkeet, ja yövahtimestarin 24h reseptionssa kissa. Illalla kävimme keskustassa illallisella ja nautimme riehakkaasta tunnelmasta.

Baarissa Isla Mujeresilla.

 Sattumaa oli että osuimme Meksikoon karnevaalien aikana. Kolmipäiväinen katolisen kirkon karnevaali ennen paaston alkua on tärkeä tapahtuma paikallisille kristityille. Saimme nauttia karnevaalitunnelmista Del Carmenin yössä. Sambakulkueet, yömarket, olutteltta ja näytöslava tanssiesityksineen oli viihdyttävää. Poliiseja oli paljon takaamassa turvallisuutta.

Paratiisirannalla, vesi oli kuin keittoa. (lämmintä)

 Matkamuistoina on kaunis korusarja jossa on koristeena Maya-intiaanien tuli-opaalia jota paljon käytetään koruissa. Opaali on istutettu hopeaan. Hopeakoruja on paljon tarjolla ja pitää olla tarkka sillä hopeaksi sanotaan myös uushopeaa eli alpakkaa. Keramiikasta tehty seinä-naamari ja kopio heidän omasta kalenterista jonka viimeisenä vuonna siellä olimme käymässä. Tekstiilejä on paljon, t-paitoja, laukkuja, nahkatavaraa ja ostin valkoisen kirjotun puuvillasalsamekon joka on minulla vieläkin. Mitä ostaakin se on ostajan vastuulla. Juomia kuten Mezkalia ja Tequilaa on saatavilla monenlaisia, niissäkin laatu vaihtelee kuten viskeissä ja konjakeissa, kannattaa  maistella niitä ennen kuin ostaa. mukavat muistot seuraavat mielessä. Meksiko on käymisen arvoinen lomakohde, on antoisaa käydä ainakin käydä kerran elämässä, tai toisenkin kerran.

Shamaaniasiaa

Shamaaneja on kaikkialla, ja shamaanien kokoontumisia on ympäri maapallon. Shamanismi on perintöä muinaisilta esi-isiltämme, kaikilla kansoilla on ollut ja on omat sahamaanikulttuurinsa, myös suomalaisilla. Shamaanien perinne on säilynyt kansanperinteen keräilijöitten muistiinpanoissa ja tietäjäsukujen muistissa.

”Valkoisen miehen jalanjälki”, piharatamo

Suomessa shamaaniperinnettä on elvytetty taiteilijoiden ja luontaisparantajien keskuudessa ja perinnettä ylläpitää mm. Suomen Shamaaniseura ry (linki)

Miten tulla shamaaniksi? Jos koet että shamaanihenki kutsuu sinua. Onko vanhoilla sukulaisillas perinteitä shamanismista? Mitä shamaani tarvitsee ollakseen shamaani?

Osana luontoa.

Vietin paljon aikaa maalla isovanhempieni luona, meitä oli ensin kolme lasta, sitten syntyi vielä yksi lisää ja luonnollista oli että minut kolmas vietiin isovanhempien luo. Mummuni otti minut mielellään koska olin hänen pieni kopionsa, ja maalla Kotimäen talossa asuinkin kunnes pikkusisko oli isompi ja äitini jaksoi paremmin. Mummula oli sitten kotini myös kaikki koulujen loma-ajat etenkin kesät. Siellä olin vapaa kuin taivaan lintu leikiessäni serkkujeni kanssa ja kuuntelin mielelläni mummun ja pappan kertomuksia muinaisista ja menneistä ajoista. Opin myös miten suojaudutaan pahoilta loitsuilta joita kateelliset heittävät kadehtiensa ihmisten päälle, ei tehtyjä asioita saa tekemättömäksi mutta pärjää jos tietää mistä ne johtuvat. Pappani oli hyvä kaivonkatsoja, taikavarpu kääntyi itsellään hänen kädessään aina vesisuonien kohdalla hän opetti miten luonnossa liikutaan muille häiriötä aiheuttamatta.

Mustaherukoita, valmiina poimittavaksi.

Kun oppiskelin artenomiksi, meillä oli kursseja kansanperinteestä ja myös mahdollisuus tehdä itse on taikarumpu. Silloin ohitin sen mahdollisuuden mitä kaduin myöhemmin. Käydessäni muutama vuosi sitten ”Hengen ja tiedon” messuilla oli työpaja rummun rakentamisesta ja tein oman rummun jossa on koivuvanerinen koppa ja sisnanahkainen (poronnahkaa) rumpukalvo. Kävin sitten eri shamaanien rummutuspahtumissa, Helsingissä ja Kangasalla. Osallistuin shamaanikursseihin Helsingissä ja Turussa ja koin että voisin itsekin jäjestää shamaanirummutuksia. Opin mietiskelystä ja sielunmatkoista rummun avulla, opin tekemään shamaanilauluja, yrttisuitsukkeita ja seremonioita sahaanihengessä. Suomessa usein käytetään shamaanien perusoppikirjana Michael Harnerin kirjaa: Unio Mystica ”Shamaanin Tie”, ”The Way of the Shaman”. Suomenkielistä laitosta on satavana antikvariaateissa.

Tähtisade shamaani

Järjestinkin samaani-illan Porvoossa kun löysin kotini lähistöllä olevan voimapaikan metsässä, kaupungin luonnonpuistikkoa/virkistysaluetta, ja yllättäen paikalle tuli parikymmentä shamaanirummuttajaa nuotiolle rummuttelemaan. Esitin seremonia ”rummun vihkiminen” ja tarjosin yrttiteetä ja keksejä, joista nautimme kynttilänvalossa. Sitten alkoi pandemia rajoittaa elämäämme, alkoi sulku joka piti ihmiset kotona.

Valkoherukoita.

Pandemian jälkeen löysin ilmoituksen Suomen Shamaaniyhdistys ry:stä, ja sen järjestämästä vuosittaisesta kokoontumisesta. eipä aikaakaan oli jo yhdistyksen jäsen ja ilmoittauduin isoon shamaanitapahtumaan, Shmaanigathering ja otin paikan tapahtumassa talkootyöntekijänä.

Kesän taikaa…

Mieheni auttoi minut autolla tapahtumapaikalle joka oli iso kokoushotelli Etelä-Suomessa. Sain ihanan oman huoneen palkkiona talkootyöstä. Ensin en tuntenut ketään mutta sitten huomasin että he ovat hengeltään samanlaisia kuin minäkin ja yhteisöllisyys muodostui osallistujien välille nopeasti.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Tuomipihlajan terveellisiä marjoja istutettuna Tähtisateen pihassa.

Nyt on uusi tapaaminen suunniteltu syksyksi ja ilman muuta aion osallistua. Luvassa on rentoa yhdessäoloa Maalaishotelli Morvassa, Kaikki on valmiina, herkullisia kasvia-aterioita ja yhdessäoloa, rummutuksia ja musisointia shamaanihengessä. Syksyn kokoontumisen teemana on kiitollisuuden laulu.

Ruusu Tähtisateen puutarhassa.

23.Shamanistinen Syystapaaminen 2023 on peruutettu, palataan asiaan myöhemmin.

Kiitollisuuden laulut
Planting the seeds of gratitude, we gather.
Planting the songs of gratitude, we gather.
Planting the prayers of gratirude, we gather.

Me keräännymme kasvattamaan kiitollisuuden siemeniä. Keräännymme kasvattamaan kiitollisuuden lauluja. Kokoonnumme kasvattamaan kiitollisuuden lauluja.

We begin on Friday night with arrival, dinner, being our musisians, perhaps sauna, perhaps story telling, perhaps just relaxing and setting in

Aloitamme perjantai-iltana saapumisella, illallisella, ollen itse musikanttejamme, ehkä saunomme, ehkä kerromme tarinoita ja asetumme taloksi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

The time of fruition is ending and the seeds from the fruits of many labours are being into the darknes with the prayers, songs beating the drums, telling of tales.

Toteuttamisen aika on päättymässä. Niin monet kädet ovat ahkeroineet ja kylväneet siemeniä pimeään rukoillen, laulaen, rummuttaen ja tarinoita kertoen.

We gather to plant these seedds, to give thanks for the gifts that others have given so that we might have possibility, a change , to flourish.

Me kokoonnumme kasvattamaan näitä siemeniä. Osoittaaksemme kiitollisuutta lahjoista, joita toiset ovat antaneet, jotta meillä voisi olla mahdollisuus kukoistaa.

Come join together, members of Shamaaniseura and those who are not, for ä shamanic weekend of songs stories, drumming, shamanic journeying, and seremony.

Tulkaa kokoontumaan yhteen Shamaaniseuran jäsenet ja muutkin, laulujen, tarinoiden, rummuttamisen, matkaamisen ja seremonian shamanistiseen viikonloppuun.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Part of the gathering time is devoted to thanksgiving and honouring of those who devoted time and energy to the new web pages wich contain extensive information for the practitoiner of shamanism and those seeking more information.

Osa tapahtumasta omistetaan kiitollisuuden ja kunnioituksen osoittamiseen heille, jotka ovat ajallaan ja energiallaan omaistautuneet uusien nettisivujen tekemiseen. Ne sisältävät mittavasti tietoa shamanismin harjoittajille ja heille, jotka etsivät lisää tietoa.

We end on Sunday with another dilicious meal.

Päätämme sunnuntaina vielä yhteen herkulliseen ateriaan.

This is open to those who are exreienced to shamanic journeying and those who are not. If you are not acquanted with shamanic journeying, let us know when registered.

Tämä on avoin kaikille, olet siten kokenut shamanistiseen matkaamiseen tai et. kerrothan meille ilmoittautumisen yhteydessä.

Teksti on Shaanikokoontumisen työryhmän.

Kesätaidenäyttelyitä Porvoossa ja Kotkassa

Porvoon ja Kotkan Taiteilijaseurat vaihtoivat tänä kesänä näyttelyitä, Kotkan Galleria Uusikuvassa Satamakatu 9, 48100 Kotka on Porvoon Taiteilijaseuran näyttely Meri 7.7.-5.8.23, kuratoinut Pan Jianfeng. Porvoossa on Taidetehtaalla Galleria Kulmassa Kotkan Taiteilijaseuran näyttely 30.6.-3.9.23. Näsin Kartanossa näimme näyttelyn Kartanon kesä. Näyttelyihin on vapaa pääsy. Lisäksi Porvoon Taidehallissa on Hämähäkkinaiset-näyttely30.6.-3.9.23.

PÄÄ PYÖRÄLLÄ TAITEESTA KESÄN TAIDENÄYTTELYISSA.

Olen osallistunut Näsin Kartanon tapahtumiin Porvoossa, Näsin Kartano on vanha keltainen puurakennus vastapäätä Porvoon vanhan kaupungin punaisia aittoja Porvoonjoen toisella puolella. Osallistuin Kartanon kesä-näyttelyn avajaisiin, näyttelyjen avajaiset yleensä pidetään päivää ennen kuin näyttely avataan.

Lähdin ajoissa koska kartano näytti hiljaiselta piipahdin hetkeksi Näsin hautausmaan reunalla sijaitsevaan muistelulehtoon miettimään elämän rajallisuutta. Aika kului mietiskellessä ja palasin kartanolle galleriaan siellä oli jo täysi rähinä päällä, kartanon saleihin oli pakkautunut runsaasti väkeä. Aulassa tarjottiin kuohuviiniä, mehua ja mansikoita. Ohjelmanumerona saimme kuulla nuoren runoilijaneitosen esittävän omia runojaan.

#Näsin Kartano, Herrgårds sommer , Runonlausuja.
Näsin Kartano, Näsinmäentie 1, 06100 Porvoo Herrgårds sommar Nelli Nio, Jenni Tuominen, Tiina Wallius

Nelli Nio – Jenni Tuominen – Tiina Wallius
Näsin Kartano, Porvoo 5.7.-30.7.2023

”Näsin kartanossa avautuu heinäkuussa kolmen porvoolaisen taiteilijan
yhteisnäyttely. Nelli Nio, Jenni Tuominen ja Tiina Wallius ovat
monivuotisia ystäviä. Heitä yhdistää myös ateljeetilat Taidetehtaalla ja
työtavat, joihin kuuluu työskentely monipuolisesti eri tekniikoilla.

Kartanon salissa avautuu mustavalkoinen ja kepeä yhteisteos, jonka
taiteilijat ovat toteuttaneet kuluvan kevään aikana. Seuraavissa
huoneissa maalausten, keramiikkateosten ja installaatioiden värimaailma
muuttuu pastelliväreistä tumman puhuvaan metsämaisemaan. Näyttelyn
kantavana ajatuksena on ollut rakentaa kokonaisuus, jossa kunkin
taiteilijan persoonallinen ilmaisu ja mielenkiinnon kohteet näkyvät.”

#Näsin Kartano, Herrgårds sommar.

Tarkastelimme esillä olevia taidetöitä, taiteen laatu oli osin taiteellisen taitavaa, osin ne näyttivät peruskoulun kuvaamataidonluokan tauluilta haetuilta, mutta kivoja kaiken kaikkiaan. Pidin eniten kuistille ripustetusta keramiikkateoksesta jossa oli keraamisia marjoja heiniin pujotettuna.

#Näsin Kartano, Herrgårds sommar
Näsin Kartano, Kartanon kesä-näyttelyssä. Nelli nio.

Näyttelyssä saimme tiedon kahdesta muustakin tämän kesän taidenäyttelystä, ja se innosti käymään Kotkassa sekä myös Taidetehtaalla Porvoossa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Galleria Uusikuvan sisäänkäynti.

Teimme mieheni kanssa päiväretken Kotkaan. Galleria Uusikulma löytyi kartan avulla. Jätimme auton parkkiin Kotkan keskustaan ja suunistimme kohti Galleriaa ja sinne oli helppo osata Rantakatua pitkin.

Galleria Uusikuva Kotka porvoontaiteilijaseura.com

Kotkassa Porvoon Taiteilijaseuran näyttelyn teema oli Meri. Teokset muodostivat aistikkaan hedelmäsalaatin, meriaihetta oli kuvattu useilla eri tekniikoilla, ja jokainen taideteos oli omanlaisensa, ja ne saivat aikaan pään sisällä pienen myrskyn. Kuvat puhukoot puolestaan.

Heini Lehväslaiho, Galleria Uusikuva, Kotka
porvoontaiteilijaseura.com; Meri-näyttely. Galleria Uusikuva, Kotkassa
Galleria UUsikuva, Kotka porvoontaiteilijaseura.com
Åsa Hellman: Water Flowers, Keramiikkaa.
Kotkan merikeskus Wellamo, ”Pako Pompeijista” -näyttely.

Juttelin pitkään gallerianpitäjän kanssa ja hän kertoili näyttelystä ja esitteli taulut. Ja hän suositteli vierailemaan Kotkan Meri-keskuksessa(linkki) kun olimme sinne asti tulleet ja niin teimme.

Meillä on kummallakin museokortit, linkki ja käytämme niitä aina kun on mahdollista. Merikeskuksessa oli näyttely ”Pako Pompeijissa”, se oli mielenkiintoinen. Emme oli käyneet Pompeijissa. Napolissa poikkesimme kerran läpikulkumatkalla mutta Pompeiji jäi silloin toiseen kertaan, nyt se Pompeiji on tuotu Kotkaan Wellamoon. Ja siellä on muitakin näyttelyjä ja myös laivoja joihin pääsee käymään on satamassa laiturissa.

Käymisen arvoinen on Kotkassa myös Meripuisto. Meripuiston rantakahvilassa nautimme maisemien jatkeeksi jäätelökahvit.

Porvoon Taidetehtaalla Galleria Kulmassa kävin myös katsomassa Kotkan taiteilijaseuran kesänäyttelyn, siellä jäi kameraan mielenkiintoisemmat teokset. Taidetta oli taas monipuolisesti näytillä.

Rantakahvilassa söimme jäätelötötteröt.

Taidetehtaan Taidehallissa oli vähän rajumpi näyttely esillä, piirroksia, veistoksia ja videoita ja Galleria Fikkassa oli mustan verhon takana installaatio, josta ulospäin näkyi mielenkiintoa herättävä välähdys.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Porvoon Taidetehdas 30.6.-3.9.2023 Kai Mustonen ”Monkey and a Machine”Machine”

verhon takana odotti ”koneapina” jonka kanssa vietin hetken aikaa miettien että olenko vähän tyhmä ja tulin siihen tulokseen että se varmasti pitää paikkansa.

Tänä kesänä on Suomessa ollut erittäin hienot kelit, ei edes juolahtanut mieleen lähteä Välimeren maihin kesänviettoon, Taide ja taodetapahtumat ovat hyvä syy lähteä käymään esim. kotikaupungissani Porvoossa.

Porvoossa Viinijuhlat Kokonmäen tapahtumapuistossa

Musiikkia, ruokaa ja viiniä tuutin täydeltä oli luvassa Porvoon Viinijuhlilla 14. ja 15.7.23. (linkki).

Porvoo on täynnä kesäisin kaikenlaisia tapahtumia ja tapaamisia. Porvoon Kokonmäkeen on rakennettu uusi tapahtumapuisto jossa voi järjestää isojakin tapahtumia ja festareita, Vanhaa kaupunkia vastapäiselle Porvoonjoen rannalle Taidetehtaalta eteenpäin joen suuntaan slalommäen alapuolelle. Tänä vuonna järjestettiin ensimmäistä kertaa isot Porvoon Viinijuhlat, joihin kerrotaan osallistuneen 9000 henkilöä.

Tarjolla oli monenlaisia juomia ja viinejä maisteltavaksi. Mielestäni hyvää oli portugalilaisnen Verdino, vino verde jonka sai kannettavaan cooler-kassiin.

Elinkumppani lähti kesämökille aikuisen poikansa kanssa ja jäin kotiin pitämään huolta kissoista, meidän Mussukasta ja pojan Julius-kisusta. He palasivat kotiin lauantaina, olivat korjanneet kesämökin lahonneet rappuset. Kesä on kauneimmillaan, on lämmintä ja vihreää ja rauhallista. Koska olin jäänyt vähäksi aikaa kesäleskeksi ostin liput Viinijuhlille kahdeksi päiväksi. Jäljellä oli peruslippuja perjantaille ja lauantaiksi sain VIP-lipun johon sisältyy vapaa liikkuminen ja VIP-aitio,Saatavilla oli myös VIP DELUX-lippuja joihin sisältyy päivällinen. Tapahtumapuiston aidatulle alueelle pääsi tuntia ennen esitysten alkua.

Porvoon Viinijuhlilla.
Porvoon Viinijuhlilla 2023. Söin maukkaan loimulohirullan, se oli herkullinen.
Tapahtumassa myytiin kaikenlaista festaritarviketta, hattuja ym.
Karaoke veti väkeä esitysten välillä.
Esiintymislavalle oli hyvä näkyvyys koko tapahtuma-alueella. Kuvassa on esiintymässä Mikko Leppilampi (linkki)

Esiintymässä oli varsin nimekäs joukko suomalaisia musiikin huippunimiä ja esityksiä jatkui kumpanakin päivänä n. puolilta päivin puoleen yöhön. Kaikki liput oli loppuunmyyty. Sisälle mennessä oli turvallisuustarkastus ja vartiointi alueella. Aitauksen sisälle kokoontuneitten festariväen lisäksi Kokonmäen slalommäen rinteelle oli tullut musiikkia kuuntelemaan runsaasti ihmisiä, jotka sitkeästi nököttivät paikoillaan mukaan eväät, kumpanakin päivänä koko tapahtuman ajan.

Viikonlopun festareilla oli väkeä kahtena päivänä 9000, kaiken ikäisiä. Ikäraja oli 18v. Yleisöä oli tapahtuma-alueen sisällä sekä Kokonniemen slalom-mäen rinteellä.

Ensi kesänä taas, vuoden 2024-Viinijuhlille avattiin lipun myynti 17.7.23. Kannattaa varata ajoissa omansa että pääsee mukaan.

Helteinen juhannus mökillä

Katselin sääennustetta juhannukseksi, tulossa oli helteiden lisäksi sadetta ja ukkosenjyrinää kooko maahan. Oli myös annettu metsäpalovaroitus, joten juhannuskokko oli jäämässä haaveeksi. Sain kutsun avomieheni sukulaisten kokkojuhlaan mieheni aveckina ja tietysti lähdin oikopäätä. Autoon eväät, tavarat ja kissa kuljetuskorissaan ja sitten jo oli torstaina ennen juhannusta edessä ajomatka kohti Savon Sydäntä keskikesän juhlan viettoon.

Kun olin pieni, vietimme kaikki juhannukset maalla äitini kotitalolla mummun ja papan sekä Tapio ja Pentti-enojen luona. Pihamaalle pappa kokosi lehtimajan koivuista ja sinne lehtimajaan vietiin tuolit. Lehtimajassa pidettiin meille pyhäkoulua ja saimme syödä kirpeitä säilöttyjä karviaisia jäätelön kanssa ja Vapusta asti kellarissä säästettyä makeaa kuohuvaa simaa.

Mökkipaikkakunnalla poikettiin ruokakauppaan, josta ostettiin kotiin unohtuneitten varhaisperunoitten ja kurkkujen tilalle uudet sekä jäätelöä ja mansikoita. Mökille haettiin juomavettä kanistereissa ja perille päästyä keitettiin kahvit ja syötiin tuoreet mansikat ja melkein sulanut jäätelö.

Kesämökki järven rannalla.
Lumpeenlehdet ovat pieniä.

Torstaina satoi vettä iloisesti ropisten joten loppupäivä meni mökillä. Koska satoi vettä runsaasti, tulentekokielto peruutettiin illaksi ja se antoi mahdollisuuden perinteiselle juhannuskokolle. Juhannusaattona perjantaina menimme kävellen A:n veljen talon rantaan jonne juhannustuli oli jo sytytetty ja liekit näyttivät iloisesti roihuavan taivaaseen asti. Kokolle oli kerääntynyt väkeä, pääosin A:n sukulaisia. juhlijoilla oli omat eväät mukana, juomista ja paistettavaa makkaraa. Makkaranpaistoa varten oli huomaavaisesti veistetty pitkiä seipäitä joitten nenässä sai makkarat paistettua. Juhannuskokkoon kerätään kaikki vuoden aikana poltettavaksi sopiva, kertynyt roju sekä risuja ym. palavaa. Vanhojen rojujen mukana paloivat myös kaikki mennen vuoden ongelmat, huolet haihtuivat taivaan tuuliin. Yhden seipään nenään mahtui hyvin kaksi makkaraa paistumaan, ne lämpisivät nopeasti. A:n veli meni liian lähelle roihua ja hänen hyvään pusakkaan osui kipinä vasemman olkapään kohdalle ja siihen paloi reikä. Söimme makkaramme ja kuuntelimme vanhan emännän kertaavan lastensa ja lastenlastensa tekemiset. Härnäsin A:n veljeä että voisimme olla yhdessä jos vaihtaisimme pareja, hän kävi katsomassa tulisiko vaimonsa joka oli linnoittautunut sisälle, ei tullut ulos joten unohdimme sitten koko juutun.

Syötyämme evään palasimme mökille kävellen, ei se ollut kaukana. Mökillä lämmitettiin sauna ja söimme varsinaisen juhannusaterian kotakeittiössä paperilautasilta ja muovimukeista joimme kotimaista marjaviiniä palan painikkeeksi.

Valkoiosia oravanmarjan kukkia.

Kahtena päivänä ehdimme myös melomaan. meillä on A:n 50-vuotislahjaksi hommattu kaksipaikkainen kanootti kotivesille, ja mökille hommasimme kaksi pientä kevyttä kanoottia mökkijärvellä melomista varten. Perjantaina teimme pienemmän melontamatkan, ja lauantaina meloimme mökkijärven toiseen päähän. Bongailimme lintuja joita Natura-alue-järvellä asuu. Telkkiä, kaakkureita, silkkiuikkuja, joutsenia ja rannan kurkia sekä erilaisia lokkeja. Myös majava asuu järvenrannalla patoja tehden purojen suuhun, mutta emme tavanneet yhtään majavaa.

Rannalle ajautunut näkinkenkä.

Melottuamme järven toiseen päähän oli tarkoitus poiketa pienelle saarelle jossa on vanha puinen kierrätysmateriaalista rakennettu laavu ja vanhan pyykkituvan rautapataan tehty tulisija. Uimassa oleva telkkä kiinnitti huomiota kirkumalla ja levitti siipensä ja näimme sitten taivaalla siivet levällään olevan pivimuodostelman joka näytti tien laavusaarelle. Laavulla sytytettiin pieni tuli sinne pesutuvan padan pohjalle, mutta ei saatu nokikahveja eikä paistettua makkaraa, ne oli unohtunut ottaa mukaan mistä ei haittaa ollut kun ei vielä nälkä vaivannut.

Levähtämässä Laavusaaren rannassa.

Sunnuntaina aamulla otimme aikaisin kissan kiinni kuljetuskoriin ja sitten kotia kohti ajelemaan. Poikttiin aamiaiselle matkan varrella olevalle huoltikselle se oli kahvia ja voileipää.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Meillä oli mielestämme ihan ihana Juhannus.

Porvoon terveisiä, syreenien aika

Porvoon kesä on parhaimmillaan, seuraa tapahtuma-ilmoituksia.

Olen porvoolainen ollut jo kymmenen vuoden ajan. Porvoo on kesällä täynnä tapahtumaa.

Jack and Rambling Blade keikalla Porvoon kirjastossa.

Viime torstaina suuntasimme elinkumppanin A:n kanssa kohti Porvoon pääkirjastoa, jossa ilmoitettiin konsertti illalla. Satoi vähän vettä joten konsertti oli kirjaston sisällä soittamassa oli Jack and Rambling Blade, ehdimme sisälle juuri kun soitto oli alkamassa ja oli vielä pari istuinta meitä odottamassa toisella rivillä. Soitanta on reipasta ja viihdyttävää bluesia ja kirjaston sali oli täynnä, osa yleisöä istui lattialla.

Jokikadulla Cellar Cafe and Bar

Kirjastosta suuntasimme Porvoonjokirantaan, sade oli laantunut ja aurinko paistoi lämpimästi. Poikkesimme pieneen viihtyisään kellarikahvilaan ja sieltä jatkoimme matkaa Vanhankaupungin läpi ja pysähdyimme Mannerheimin sillan alitettuamme kioskille josta ostimme jäätelöt, se oli hyvää.

Kukkalaiva Porvoon jokirannassa.
Jokirannassa on useita kahvi- ja jäätelökioskeja, sekä laivaravintoloita.
On jäätelö hyvää, softistötterö.
Polkupyörätelineitä Porvoon jokirannassa.
Runebergin patsas ja Tähtisade Runeberg-puistossa.

Nyt viikonloppuna oli ”Porvoon päivät”, so kaksipäiväinen tapahtuma ja markkinat jossa Porvoon kaupunki näytti parhaita puoliaan. A. lähti urheiluleirille, joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja menin mukaan Porvoon torin ja Taidetehtaan tapahtumaan.

Porvoon Keskuspuistossa esittäytyivät monenlaiset kunnalliset sekä vapaaehtoistoiminnat.

Keskuspuistossa oli monenlaisia esittelyjä alkaen kaupungin palveluosastojen esittelystä paloharjoituksiin ja esittelyssä oli lemmikkien etsintä palvelu, jossa säästetään lemmikin karvaa ja sen perusteella pelastuskoirat omistajineen vapaaehtoisina voivat löytää karkulaisen.

Poroon päivät, itämainen tanssiestys 10.6.23. Helmat ja lanteet heiluivat itämaisen musiikin tahdissa.

Torilla oli useita järjestöjen esittelyjä ja myytiin vaatteita, kukkia, kahvia ja ruokaakin. Myös esityksiä oli tanssista ja kuorolaulusta.

Torilla pyöri paljon väkeä.
Jokirannan Taidetehtaan puolella on reilun kokoisia penkkejä levähtää. rentoutua ja katsella jokimaisemaa.
Porvoon jokirantaa, suosittua kävelyaluetta.

Kävelin Porvoonjoen yli Taidetehtaan puolelle ja poikkesin kauppoihin ja sieltä jatkoin takaisin vanhan kaupungin puolelle. Söin Thaimaalaisen kevätrullan kojusta jonka tuotto meni hyväntekeväisyyteen. Ostin myös arven Viro-Suomi-kulttuuriyhdistyksen osastolta ja sain uusimman Baltic Guide-lehden, Kulttuurilehden ja arpajaisvoittona kauniisti veistetyn katajaisen voiveitsen. Voi, en käytä rasvaa leivän päällä, mutta pienet puiset veitset toimivat mainioina paistolastoina kun valmistaa pieniä määriä ruokaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Torilta palasin sitten takaisin kotiin. Kiva viikonloppu ja sain hyvin kokoon lääkärini suosittelemat 10 000 askelta päivässä. Flunssaoireet alkavat helpottaa, välillä saan pieniä nopeasti ohi meneviä ”sätkyjä” ja ajatuskatkoksia ja huimauksia mutta ne menevät ohi, onneksi. Kesäaurinko parantaa haavat ja flunssat.

Porvoossa kukkii useassa paikassa kaunis pyöröorapihlaja, kaunis mutta joka kukan alla on piikki pistävin.