Etusivulle

Kävellään

Jaloista

Kuntosalin yoga flow-tunnilla pitäisi olla ilman kenkiä. Siitä on ollut keskustelua, voiko yoga-session ajan olla paljain jaloin vai voiko pitää jalkineita tai sukkia. Parempi maakontakti tulee kun on paljain jaloin, mutenhan on vain muovia jalkapohjaa vasten? Niin mutta mitä ainetta on salimatto? Se on muovia. Eli joka tapauksessa jalkapohjaa vasten on muovi. Mutta …

Muutamia vuosia sitten etsin paikkaani Helsingissä, jonne olin muuttanut Tampereelta uuden työn toiveissa. Aikaisemmin olin töissä sairaalamaailman labbatoiminnoissa pat.labbassa, mutta jouduin vaihtamaan alaa koska tulin jotenkin allergiseksi labbakemikaaleille, formaliinille, xyleenille ja soluväriainelle. Työterveyslääkäri vannotti vaihtamaan alaa, epäili että kuolen ko.työhön mutta asiaa on vaikea todistaa, joten …

Paljon asioita vielä tapahtui ja muutin Helsinkiin opiskeltuani ensin artenomiksi. Töitä oli yllättävän vaikea löytää aikuisena alanvaihtajana ja  niin tein kaikkia töitä kuin sain työvoimatoimiston ilmoitusten tai lehti-ilmoitusten kautta. Sain myös sijasuuksia laitoshoitajan sijaisena ja opiskelin Helsingissä myös kuntoutuksen tukemisen lähihoitajaksi jos olisin päässyt töihin jonnekin esim. terapeutiksi tai käsityöpajaohjaajaksi tms. Kuitenkin sain niitä sijaisuuksia hoiva-ja huolenpito-alan perustöistä ja siellä oli pitkät ttyöpäiivät sijaisillakin usein ”kellon ympäri”. Niillä palkoilla ja myöhemmin vanhustyön palkalla itseni sitten elätin, eli maksoin omat vuokrat ja laskut ja lainarästit.

Pitkät päivät ottivat veronsa. Oletin että tennarit olisi olleet hyvät työkengät, mutta tuntikausien jaloillaanolo  aiheutti jalkoihin pikku murtumia, jalkahovien laskeutumisen ja reumakyhmyä eli vaivaisenluuta ja hermopinnettä (metatarsal-kipua), sekä luupiikkiä kantapäähän. Silloin selvisin vaihtamalla jalkineet tukeviin lenkkareihin ja purin hammasta ja menin lääkäriin. Lääkäri totesi jalkojen vaivan, määräsi voimakasta kipulääkettä ja askellusterapeutin ja fysioterapiaa. Kipulääke auttoi kipuun ja askellusterapeutti tutki jalkojen askellusta ja mittasi jalkojen pituutta ym. ja kehitti jalkajumppaa. Sain myös askellustuet. Ne on pohjalliset, kovat ja tukevat. Niitä pidetään koko ajan käyttöjalkineissa ja niitä voi siirtää kengästä kenkään sen mukaan mitä kenkiä pitää. Voi että silloin itkin. Hermopinnekipu oli kamalaa. Ja se että sitten kiellettiin korkokenkien pitäminen, aina pitäisi olla jalassa tukevapohjaiset kengät joihin se askellustukipohjallinen sopii. Pari vuotta sen jälkeen pidin aina jalassa tukevia pronaatiotuettuja vaimennettuja vaelluskenkiä tai lenkkareita, niitä ei saa halvalla.

Kiputilanne parani ajan myötä mutta jalat sen kun leviää ja pronaatio eli jalkaterän kierähtäminen askellettaessa, sitä ei mikään ole parantanut.

Matkoilla kävellään paljon ja sen vuoksi minulla on mukana useammat jalkineet. En enää vaihda sitä askellustukea kengästä kenkään koko ajan, olen valinnut kenkiä jotka tuntuvat hyviltä jaloissa ja tietenkin on jalkineet tilanteen mukaan. Lento- ja bussimatkalle valitsen ne kevyemmät jalkineet jotka voi vaihtaa matkan ajaksi esim. villasukkiin. Kävelyretkillä selviän pronaatiotuetuilla vaimennetuilla vaelluskengillä ja iltamenoihin valitsen matalat tukevat mukavuuskengät tms.

Mutta mitä jalkineita käyttäisin Yoga- tunnilla? kokoeilin vartavasten yogaan kehitettyjä tossukoita jotka on valmistettu neopreenistä ja joista tulee varpaat ulos, mutta ne ikävästi painavat päkiää. Kokeilin myös päkiätukia jotka tukevat päkiää, mutta ne ei auta jalkaterän kierähtämisaskellukseen. Sisäurheilujalkineet, niissä on aina ihmeellisen isot pohjat jotka haittaavat voimistellessa. No onko sitten pakko käydä yogassa? ei se ole pakollista mutta venyttelyjumppa ja kehonhuoltoliikunta ryhmässä on hyödyllistä, mutta ei sitä vissiin tajua kukaan jolla ei ole vastaavia fyysisiä ongelmia.

Lupasin kirjoittaa jaloista blogiini sivun koska jalkaongelmani on aiheuttanut kuntosalilla ihmettelyä ja kyselyä. Jalkavaivoja voi ennaltaehkäistä syntymällä niin varakkaasi ja fiksuksi että voi ja saa valita itselleen ammatin ja työn jossa ei tarvii olla aina jalkojen päällä. Hyvillä jalkineilla voi korjata jalkojen vaivautumisia ja niissä neuvovat lääkärit, alaraajaterapeutit, askellusterapeutit ja urheiluliikkeitten jalkineasiantuntijat.

Sinnikkäästi käyn aina kun ehdin finessalilla ja kuntoilen kuntosalilla, osallistun ”zumba” tai cardio-aerobic-tunneille ja yoga-tunneille. Olen käynyt kuntosalilla koko aikuisikäni, saliliikunnassa ei säät ja kelit haittaa. Osallistuin myös Naisten kymppiin. Kesällä olen käynyt melomassa kanootilla avomieheni kanssa, ja luontoliikunta sekä matkoilla kulttuuriliikunta kuuluu asiaan.   Pyöräilen ja kävelen pienemmät matkat.

 

1 kommentti
16.10.2019 by

Syysmatkalla Venetsiassa

Matkalla Venetsiaan

Edellisestä Venetsian vierailusta on aikaa vuosia, ja nyt oli aika lähteä uudelleen. Muistoissani Venetsia oli meluinen ja vähän likainenkin vanha muinaisjäänne, mutta nyt vuosien päästä yllätyin positiivisesti, kaupunki on vuosien kuluessa puhdistunut ja se outo haju, sitä ei tuntunut enää. Ja kanaalien vesi oli kirkkaampaa. Jätehuolto on uudistettu ja roskat lajitellaan tarkkaan, ne viedään varta vasten järjestetylle jäteveneelle kanaalin varrella. Valituksia oli suurista risteilyaluksista, mutta vierailumme aikana niitä ei ollut. Ja juomavesi nykyään tulee vesijohdoista joten muovipulloroska on loppunut.

Saarille perustettu kaupunki, Unescon Maailmanperintökohde, on aina ollut matkailijoitten suosima retkikohde. Tavoite vierailulla oli osallistua Venetsian 58:teen (Olen syntynyt 1958) nykytaiteen biennaaleen, vierailla Peggy Guggenheim-museossa ja käynti Lidossa sekä Muranon saarella. Loppuaika käytettäisiin kaupungin tutkimiseen kävellen.

Venetsian Biennaale 2019

Venetsian Biennaale Frame

Venetsian Biennaale, You May Liva In Intresting Time

Omatoimimatka tuntui sopivimmalta vaihtoehdolta, matkapäivät piti sijoittaa avomieheni työvuorojen väliin. Matkatoimistot tarjoavat erilaisia matkoja, niistä ei taaskaan ollut lähtöjä sopivana päivänä. Käytin matkaan Norwegianin lentoja ja Hotels.com :in majoitusvälitystä.

Lennot Venetsiaan ovat aika hintavia, erikoistarjouksia tuskin löytää joten päädyin ostamaan sopivimmat budjettilentoliput, joihin kuului lentomatka ja 10kg käsimatkatavarat. Ja niillä siten oli pärjättävä. Ja miksi ei olisi pärjännyt, olihan kyseessä vain neljän yön vierailu. Piti vain ottaa mukaan välttämättömimmät asiat ja se onnistui.

Venetsiassa

Päästiin kunnialla Venetsian lentokentälle illalla seitsemältä. Lentokentältä etsimme toimiston josta ostimme bussilipun Roma:n torille sekä kolmen päivän vesibussikortin. Express-bussin pysäkki oli lentokentän ovea vastapäätä ja helppo löytää. Bussimatka kesti aikansa, Roman torin tienoilta etsimme vesibussipysäkin Google mapsin suunnistajalla ja kohta olimmekin matkalaukkuinemme SanMarcon torin laidassa josta piti suunnistaa hotellille joka oli Venice Villasin apt. Armonie de Casa. Osoite oli pienelle kujalle puolen pienen matkan päässä SanMarcon torilta. Sitten oikeaa kadun numeroa ei ollut, oli pienempi numero ja isompi numero, mutta se oikea numero…?missä???. Etsimme aikamme, kyselimme ihmisiltä ja kysyimme läheisestä baarista. Ei tietoa ja meille tarjottiin mahdollisuutta bedandbreakfast-huoneeseen lähettyvillä.

No tajusin sitten soittaa Villasin numeroon joka viidennellä soittokerralla vastasi. Numerosta tuli kujalle nuori nainen joka näytti miten oikea ovi oli pienellä kujalla soitteen mukaisesti. Kuja johti pienelle kanaalille ja meidät ohjattiin ikivanhan rakennuksen uumeniin kapeita jyrkkiä portaita pitkin neljänteen kerrokseen. Portaat jatkuivat asunnon sisälle ja niiden ylääässä oli tasanne ja kaksi huonetta, kylpyhuone ja niiden välissä minikeittiö. Sekä parveke.

Matkailu-uutisissa on puhuttu erinäisten majoitusvälittäjien asiakkailtaan nyysimistä lisämaksuista, niistä emme välttyneet tälläkään kertaa. Tosin ei niitä nyysinyt välityspalvelu vaan majoituspalvelu ja nämä maksut oli ilmoitettu asunnon ilmoituksessa. Maksuja neljältä päivältä sekä myöhäisen saapumisen takia kertyi 250€, jo maksetun asunnon vuokran 330€: n päälle, mutta vaadittua ennakkomaksua 200€ ei mennyt koska heidän maksupääte meni jumiin, mutta meihin luotettiin ja saimme jäädä asuntoon asumaan tilatuksi ajaksi. Sovitun ajan jälkeen menisi päälle asunnon ovien sähkölukko

Aamulla heräsimme pää pyörällä Venetsiassa. Ensiksi tutustuimme paremmin asuntoon, se oli taideasunto: seinillä oli isoja maalauksia ja asetelmia, ja olohuoneessa oli piano. Kylpyhuoneessa oli luvatut kylpyamme ja bide sekä kaksi avattavaa ikkunaa. Terassin pinta oli laattaa ja vähän liukas yöllisen sateen jäljiltä ja antoi sisäpihalle. Keittiön kaapista löysin pikakahvia ja join siitä mukillisen herätäkseni, A. ei suosunut juomaan pikakahvia. Saatuamme vaatteet päälle lähdimme tutkimaan ympäristöä ja tarkoitus oli syödä ensimmäinen Venetsian aamiainen ulkona ja ruokakauppa piti löytyä myös. Tarkoitus oli ostaa asunnolle aamiaistarvikkeet ja välipalaa, muuten nauttisimme Venetsia ravintoloitten ja baarien antimista. Pieni avoin kahvila löytyi ja tilasimme kupit oikeaa kahvia sekä omeletin puoliksi ja siitäkin kertyi laskua 25€. Marketti oli lähistöllä ja sieltä raahasimme tarvikkeemme ja tarpeellisuudet hotellille, onneksi A. on hyvä suunnistamaan.

Venetsian Taidebiennaale sijaitsi lähistöllä, ja tutkimme saman tien sekä seuraavina päivinä lisää paviljonkeja jotka tavoitimme. Sekä poikkesimme myös Peggy Guggenheimin kotimuseoon. Kävimme useissa kirkoissa joita oli avoimina yleisölle, ja tutkimme kauppojen tarjontaa ja teimme pieniä matkamuisto-ostoksia. Söimme joka päivä aamiaisen asunnolla ja yhden lämpöisen ruuan ravintoloista joita Venetsiassa on runsaasti. Kaikki ruoka jota söimme oli hyvää ja palvelu asiallista ja hyväntahtoista. Viinejä oli paljon tarjolla, ruuan kanssa tai ilman ruokaa. Päädyimme maistelemaan talonviinejä joita sai pöytään litran tai puolen litran kannuissa tai  laseittainkin. Hintataso vaihteli, mutta usein hinnat näkösällä joten pystyi valitsemaan syökö kalliilla tai halvalla. Yleensä kahden hengen ruokamme juomineen maksoi noin 50€, havin annos oli pizzanpala kioskista 2.50€.

Venetsian syyssää oli vaihteleva, sateensuojalle oli käyttöä ja myös hellevaatetta tarvittiin yhtenä päivänä. En ottanut mukaan mekkoa iltavaatteeksi mutta olisi sillekin ollut käyttöä. Ruuhkassa mentiin yleensä, sivummalla oli tilaa. Parhaiten Venetsiaan tutustuu kun lähtee vain kävelemään poispäin turistipaikoilta. Kartta on pakollinen varustus, vaikka kaupunki oli yllättävän helppokulkuinen ja Googlemaps toimi ajoittain suuntaa antavana.

Kaupoissa pääosin myytiin matkamuistokrääsää. Naamareita ja lasitavaraa sekä jääkaappimagneetteja ym. Löysimme ihanan kirjakaupan joka oli pullollaan taidekirjoja, ja alennuksella tietekin. Ostin tiiliskiven kokoisen kirjan Leonardo daVincistä ja oli löydöstäni mielissäni. Lidon ja Muranon saarilla kävimme vesibussilla, sateessa, muutoin pysyttelimme Venetsian keskustan tuntumassa. Perinteiset turistikohteet olimme käyneet jo edellisen Venetsia vierailun aikana joten ne jäivät nyt kämättä.

Paluupäivänä asunto piti jättää jo aamulla, lisäpäivä asuntoon olisi tehnyt satasen loven lisää matkabudjettiimme ja päädyimme raahaamaan laukkujamme mukana viimeisenä päivänä. Ja niin kävimme Rialton sillalla ja söimme pastaa sillan kupeen ravintolassa. söimme ulkoterassilla ja taitoni syödä spaghettia kiertäen sen pieniksi keriksi haarukkaan herätti huomiota ja sain yleisöäkin. Lentokentälle matkustimme vesibussilla ja olimmekin hyvin ajoissa ja ehdimme hienosti lennolle ja pian olimmekin jo kotona.

 

Kirjoita kommentti
9.10.2019 by

Tallinnassa Fotografisk, flunssan kourissa

Ateneumin Ystävien syysretki Tallinnaan, Eckerö-risteily, Kadriorgin linna ja Fotografisk. Arto Jurttila, MIELEN SILMIN Porin taidemuseossa.

Yhdistävänä rakkaus taiteeseen, ATENEUMIN YSTÄVÄT

Aamulla odottelin ajoissa Länsisataman 2. terminaalissa, saimme laivaliput vähän ennen laivan lähtöä. Meitä oli iso joukko Ateneumin Ystävät ry:n jäseniä lähdössä syysretkelle. Olin varautunut huonoon keliin, mutta saimmekin leudon syyspäivän auringonpaisteineen ja niin oli liikaa päällä vanhan jakkupuvun jakku sekä sadetakkikin. Ylläni ollut itsetehty kauluksellinen pitsineule herätti huomiota. Se on valmistettu virolaisesta käsinkehrätystä liukuvärjätystä karitsanvillalangasta, ihanan pehmeää materiaalia.

Reissussa harmitti Venetsian matkalta mukana tuotu flunssa joka aloitteli jylläämään hengitysteitäni ja vatsaa, mutta kohtalaisen hyvin selvisin sentään. Laivalla sain istumapaikan keularavintolan toiselta tasanteelta pyöreän ikkunan vierestä, joten sain matkalla ihailla maisemia. Samalla reissulla oli runsaslukuinen ”Sydänyhdistyksen retki”. Tullessa raitiovaunussa juttelin erään heikäläisen kanssa, harmi ettei oltu samalla reissulla. Laivamatka oli pian ohi, minulla oli ajankuluna kirja , uutuusdekkari josta jaksoin lukea muutaman sivun, pääasiassa kuuntelin musiikkia jota esitettiin ravintolan esiintymislavalla, sinne ei tietenkään ollut näköyhteyttä.

Aikataulu (pienet muutokset ovat mahdollisia, kuten retkillä yleensäkin)
8-8.15 kokoontuminen Länsiterminaalissa
11.15 saapuminen satamaan Tallinnassa, bussi vastassa terminaalissa klo 11.30
12 opastettu kierros Kadriorgin palatsissa
13.45 lounas ravintola F-Hooneessa
15.45 opastettu kierros Fotografiskassa
17.20 bussi lähtee Telliskivestä satamaan
18.30 lähtö satamasta, A-terminaalista (laivaan nousu viimeistään klo 18.00)
21.00 paluu Länsiterminaaliin

Ennen maihinnousua keräännyimme poistumisaulaan ja annoimme kiireempien matkustajien poistua ensin. Siinä näimme toisemme ja aika paljon oli tuttuja, ”naamatuttuja” eli sellaisia joita ei nimeltä tunne mutta tietää että on joskus tavannut. Bussi odotteli satamassa ja lähti liikkeelle heti kun täytimme sen, puoliksi. Ajelimme ensiksi Kadriorgin linnaan. Aurinko paistoi ja sai ihmiset hyvälle tuulelle. Bussilla ei voinut ajaa linnan portille joten saimme kävellä tovin päästäksemme perille. Olen toki Kadriorgissa käynyt ennenkin avomieheni kanssa. Nyt meille oli tilattu opas, joka oli kaunis ja kertoili hyvällä suomenkielellä arvostamistaan virolaisen taiteen kulmakivitaideteoksista joita linnassa oli esillä, sekä kuulimme myös tietoa linnan historiasta. Paljon kuulimme uutta asiaa.

Kadriorgin jälkeen pääsimme ruokapöytään, ravintolan nimi ei jäänyt mieleen. Vanhan teollisuuskiinteistön takahuone oli varattuna lounasta varten. Pitkä pöytä huoneen reunalla täyttyi ja istuin kulmassa ihan ystävällisien ihmisien keskellä. Vasemmalla puolella istui mies joka vaimonsa kiusaksi alkoi veljeillä kanssani, koska olin itsekseni, mutta se aiheutti mustasukkaisuutta vierustoverini rouvalta joka ihmetteli sitten myöhemminkin ettenkö häneltä miestä vie? Mitä minä siihen sitten, vastasin etten nyt taida viitsiä häntä minnekään viedä. Pöytään tuotiin ensin pieniä voileipiä ja blinejä ym. Viini virtasi(omakustanteisesti) ja alkuruoka kiersi ja sitä ahmittiin. Siiten kun pöytään tuli varsinainen pääruoka porsaankyljyksiä oli vatsa jo täynnä. Kun haukkasin kyljystä alkoi vatsani vääntää kivuliaasti, niin että oli pakko nousta pöydästä, istuskelin vähän aikaa toiletissa mutta turhaan ja koetin kävellä kivistystä pois ja seisoskelin ulkona kunnes kipu alkoi helpottaa. Huh huh.

Palasin paikoilleni, enkä syönyt enempää. Kahvia otin jälkiruuaksi ja palan kääretorttua joka yllättävän helposti meni alas. Kahvittelun jälkeen kävelimme kulttuurialueen pihan poikki jossa meitä odotti Tallinnan valokuvamuseo Fotografisk, jonka julkisivu oli valaistu pinkeillä valaisimilla. Valokuvamuseossa saimme odotella taas, kuulin että museossa oli unohdettu tilata meille esittelyopas, mutta saimme kuin saimmekin kivan englanniksi puhuvan nuoren oppaan.

Kerkisimme odotellessa kierrellä omin nokin valokuvanäyttelyn ensimmäisessä kerroksessa jossa oli esillä kauniita kukkafanasiavalokuvia jotka oli kuvattu luonnossa näytösluontoisesti. Näimme myös elokuvan siitä kuinka valokuvaaja kuviaan toteutti. Kuvien on syytäkin olla esillä, ne olivat hämmästyttäviä. Odotteluun meni aikaa joten kahden seuraavan kerroksen kuvanäyttelyjen anti jäi vaillinaiseksi ja pitänee tehdä uusi retki että saa myös niihin ajan kanssa tutustua. Toki näimme Allison Jacksonin Truth of Death hämmästyttäviä pelleilykuvia valtion päämiehistä ja naisista ja julkkiksista. Ja Kiinalaisia ihmisiä vuorenrinteellä Yang Fudong. ym ym.

Paluumatka laivalla meni aika tavalla samanlaisesti kuin menomatkakin. Satamasta ajelin 7-ratikalla Kampiin josta jatkoin linja-autolla Porvoseen, työvuorostaan palannut  avopuolisoni oli vastassa Porvoon linja-autoasemalla ja pääsin turvallisesti kotiin.

Jostain syystä en saanut tähän artikkeliin lisättyä valokuvia, eli kaikki retken visuaalinen puoli jää mielikuvituksen varaan. Ihmettelen itsekin nyt että miksi aina lähden mukaan näille retkille, vaikka voi niissä museoissakin itsekseenkin käydä. Antia oli ryhmälle suunnatut esittelyt ja hauska seura. Ja tietenkin bussi joka vei perille.

TAIDEKERÄILYÄ JA TAIDEKERÄILIJÄ

Arto Jurttila, Mielen Silmin Porin taidemuseossa 2019

Viime keväänä kävin vastaavalla retkellä Poriin, Porin taidemuseoon jossa oli esillä Taidekeräilijä Arto Jurttilan -Mielen silmin näyttely. Taidekeräily, mitä se on? Taidetta voi kerätä samalla tavoin kuin portimerkkejä, kolikoita, viirejä tai lasielefantteja. Taidetapahtumissa olemme kuulleet eri taidekeräilijöiden kommentteja ja kertomuksia omasta taideharrastuksestaan ja taiteen keräilystä. Joku voi olla että on perinyt taidekokoelman ja on jatkanut sitä. On myös esim. Seppo Fränti joka kertoili kuinka käy taidekoulujen valmistujaisnäyttelyissä ja tapahtumissa ja on hankkinut pitämiään teoksia joita on saanut aika edullisestikin. Hänelle on tulossa nimelleen näyttely Kiasmaan Kansallisgalleriaan lahjoittamistaan taideteoksista. Hänellä kävi koti ahtaaksi ja hän päätti jakaa keräämänsä kokoelman yleisölle ja on sittemmin aloittanut kerätä uutta kokoelmaa.

Kenenkään taidekeräilijän kodissa en ole päässyt käymään ja tuskin pääsenkään mutta kuvitella voi että siellä on paljon tauluja ja patsaita joka paikassa. Porin retkellä poikkesimme Maire Gullichsenin taidekodissa, Villa Maireassa,  joka on avoinna yleisölle. Villa Mairea on koti, jossa asutaankin yläkerrassa ja alakerta on taidenäyttelynä. Oikeastaan kaikki mitä Villa Maireassa on, on Korvaamattoman arvokasta taidetta. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli taulukaappi sijoitettuna kalusteihin jossa voi pitää tauluja ja vaihtaa niitä seinälle vaihtelun vuoksi.

Nyt on nähty myös taidekeräilijä Peggy Guggenheimin museoksi muutettu koti Venetsiassa. Kerron siitä Venetsian- blogissani.

Taidekeräilijä Arto Jurttila oli itsekin mukana Porin retkellä. Hänellä on laaja yli 500 teosta käsittävä taidekokoelma jota on yleisökin päässyt ihailemaan esim. Porin Taidemuseossa, jossa hänellä oli ensimmäisen kerran oma näyttely kokoelmastaan vuonna 2006. A.J. on valinnut kokoelmastaan huoneellisia huolellisia kokonaisuuksia joita joku yhteinen teema tai asia tai väri liittää yhteen. 2019 näyttelyssä näimme suomalaisten taiteilijoitten maalauksia, patsaita ja installaation. Porin taidemuseossa on myös huomioitu näkövammaiset. Pidin kovasti näyttelystä jossa näimme silmää hiveleviä ripustuksia. Ja installaatio jossa pienet puhaltimet pyörittivät muoviriekaletta oli hauska.

Miksi taidetta on? siinä on ikuisuuskysymys. Mitä taide on? Taide on taiteilijan työ. Onko taide työtä?— Onko taiteen keräilijä hyväntekijä vai bisnesmies, sijoittaja? Onko taiteen rahoittaminen, mesenointi hyväntekeväisyyttä vai mitä? Taidetta kuitenkin tarvitaan, taidetta on aina ollut niin kauan kuin on ihmisiäkin ollut. Taide on ihmisyyteen kuuluva ilmiö joten ilman taidetta ei ole ihmisyyttä. Taidematkailua? Matkailemme syynä nähdä taidetta, taidekokoelmia. Matkoilla hyvää ajanvietettä ovat paikalliset taidemuseot ja taidegalleriat. Taiteesta voi saada inspiraatioita, särmää elämän huoliin, ajateltavaa ja pohdittavaa ja keskusteltavaa.

 

 

 

Comments are off for this post
7.10.2019 by

Ostosten Yö Porvoossa

Porvoon Vanhassa kaupungissa tapahtuu

Ostoksille, yöllä, mitä ihmettä. Niin, nyt se taas on tapahtunut että ostoksia voi tehdä Porvoossa iltamyöhään ja alennuksella. Paikalliset liikkeet ilmoittelivat houkuttelevia tarjouksia, sillä pitihän väki saada liikkeelle ja ostoksille.

Gabriel-ravintola ilmoitti paikallislehdessä heillä olevan Ostosten yönä perinteisen shampanjabaarin jossa on tarjolla shampanjaa koko pulloja tai laseittain. Shampanjabaari sitten houkutteli Porvoon Vanhaan kaupunkiin. Ja olisi siellä kaikilla muillakin liikkeillä runsaasti tarjouksia ja alennuksia. Avomiehelläni oli töihinmeno ja näin pääsin mukavasti kyydillä Porvoon keskustaan. Meiltä on Vanhaan kaupunkiin matkaa kolmisen kilometriä ja useimmiten menen matkan polkupyörällä tai talviaikaan kävellen. Ihmisiä parveili liikkeitten edustoilla ja piti niihin sitten poiketa. Ekaksi houkutteli Skobox jossa sovittelin sneekereitä kun, on ne ongelmajalat ja tulee aika paljon käveltyä. Huomasin kohta että kävelin taas liikkeen ulkopuolella kassissani mukavat memoryfoam pohjaiset Sketcersit, joissa on tilaa varpaitten möhkylöille ja jotka on nätit. Sitten kävelin rantakadulle jossa oli ovet avoinna Paperipilvi-kauppaan joka myy kaikenlaisia tarpeellisuuksia tekeville käsille. Olen tehnyt luonnoksia ja maalauspohjia on valmiina ja ostin pieniä edullisia mielestäni sopivan värisiä akryylivärejä 2€ putkilolta. Sitten poikkesin luonnonkosmetiikkapuotiin, mutta se oli halpa käynti. Piti kokeilla herkän ihon tuotteita mutta pullo josta kokeilin myyjän kanssa oli rikki ja vanhentunuttakin ja myyjä palasi nolona tiskin taa ja kuiskaili että älä osta sitä. jatkoin Vanhaan kaupunkiin ja poikkesin suunnitellusti Pia-kauppaan, ensiksi piti maistaa kuohuviiniä jota tarjottiin kaikille halukkaille, ja sitten on esillä pellavatuotteita. Olen niitä ihaillut netissä. Suunnitelmissa on ollut uusia garderobistani huonoksi menneitä uusiksi. Selasin läpi kaikki vaatemallit ja valitsin kasan paitoja joita sovitin ja ne mistä pidin eniten, niistä löytyi vielä omankoisia. Olen naisten kokoa M tai L. Harmikseni ostospankkikorttini limiitti esti isommat ostokset ja Visa-korttini ei ollut mukana. Pitää siis mennä huomenissa uudelleen että saan lunastettua ostokseni, lupasivat että alennus säilyy huomiseen tuotteissa, niin että huh huh. Seuraavaksi suuntasin Raatihuoneentorille jossa torvisoittokunta tuuttaili kiiltävine torvineen jotain musiikintapaista.

Torvisoittoa Raatihuoneentorilla Porvoossa.

Etsiydyin Gabrielin Shampanjabaariin jossa menin jonoon, tosin joku naikkonen yritti etuilla mutta pidin puoleni.

Gabrielin shampanjabaarissa…

Asioillahan pitää olla järjestys ja jonossa on kaikilla oma paikkansa ihonväriin, sukupuoleen ja yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Ostoskorttini oli mennyt kiinni mutta onneksi olin varannut mukaan vähän käteistä ja niin sain kuin sainkin shampanjalasilliseni ja vaihdoin kuulumisia mukavan hovimestarin kanssa. Siitä sitten palasin kotiin kävellen ostokseni mukanani.

Ostosten yönä tehtyjä ostoksia.

Ostosten Yö Porvoossa tapahtumassa oli mukava tunnelma ja liikeellä oli paljon ihmisiä, sekä paikallisia että turisteja, ja onneksi oli hyvä ilma, lämmin. Lauantaina lämmin sää jatkui, kuitenkin ilmassa tuntui hermoja Laitoin päälle uuden tummansinisen pellavapaidan mustien legginsien kanssa. Ajelin polkupyörällä Porvoon keskustaan jonne parkkeerasin polkupyöräni Kaupunginpuiston reunalle. Pia oli säästänyt eilen varaamani puseron ja maksoin sen pankkikortilla joka minulla on varalla jos toiselle kortille tapahtuu jotakin. Kaupungilla näin useita siististi pukeutuneita aasialaisen näköisiä turisteja katselemassa ympärilleen vähän orvon näköisenä. He mielellään vaihtoivat ohikulkiessaan kuulumisia ja kyselivät pikkysymyksiä kuten että mitä materiaalia puseroni on tai että näyttävätkö he minun mielestäni kehitysvammaisilta. Ehkä he olivat tulleet risteilylaivalla päiväretkelle, kenties asuvat jossain Porvoon hotelleista muutamia vuorokausia.

Comments are off for this post
30.8.2019 by

Mäntän Kuvataidekesä -viime tingassa

Kesäretkellä

Mitä se on Suomen kesä ilman kesäretkeä. Joka kesä olemme avomieheni Anteron kanssa tehneet kesäretken kotimaassa autoillen, joskus pitemmän, joskus lyhemmän. Tänä kesänä kohteeksi osui Mänttä. Mänttä on aika lähellä Tamperetta, entistä kotikaupunkiani, kuitenkin sen verran kaukana että mieluummin yöpyy paikkakunnalla kuin että ajelisi edestakaisin niin pitkän matkan. Varasin etukäteen budjettiyöpymisen Booking.comin kautta Art Hotelli Honkahovista. Mäntässä on useampia hotelleja ja myös maatilamatkailuyöpymispaikkoja on tarjolla lähikunnissa. Kaikki suurinpiirtein samanhintaisia, sadan euron tienoilla yö -kun varaa edellispäivänä ennen lähtöä. Honkahovi kiinnosti kun siellä luvattiin illalla elävää musiikkia, konsertti. Ja taidenäyttely myös. Menomatka perjantaina 23.8. sujui juoheasti ongelmitta ja suunnitelman mukaan majoituimme Honkahoviin, saimme budjettihuonekäytävältä ovimestarin huoneen. Kylpyhuone oli käytävällä, mutta miehille ja naisille oli omat kylpyhuoneet ja ne oli siistit. Samaan hintaan saimme mahdollisuuden saunoa rantasaunassa ja tarjolla oli aamiainen hotellin ravintolassa.

Värejä, punainen #serlachiusmuseot

Kävelimme hotellilta Mäntän Serlachiuksen Gustaf-museolle ja tutustuimme äänitteiden avulla Serlachiuksen historiaan. Näimme myös valokuvanäyttelyn Johanna Lecklinin töistä. Aika tavanomaista sanoisin, emme viipyneet kauaa. Vierailimme myös Serlachiuksen taiteilijaresidenssissä, jossa oli sattumalta nuoren syyrialaisen taiteilijattaren yhden päivän näyttely nähtävänä. Lauseita, teippejä ja lehtikultaa, herkkusuklaata ja viiniä tarjoili Contemplationd on Wandering City, #nisrineboukhari, Mänttä @ G.A. Serlachius-Museo. Sanoja oli niin paljon liimattu hopeateipillä lattiaan että jäin ihan sanattomaksi.

Värejä #serlachiusmuseot

Vierailumme syy oli siis Serlachiuksen Göstas ja Gustaf-museot sekä Mäntan kuvataideviikot. Saimme näin selkeän esityksen Olli ja Bucklan Ehströmien elämästä ja elämäntöistä. Varsin ihana taiteilijapariskunta, heillä on ollut mielekäs ja tapahtumatäyteinen elämä, ja ovat jättäneet jälkensä Suomen kulttuuriin ja taiteeseen.

#serlachiusmuseot

Mäntän kuvataideviikkojen ohjelmassa oli paljonkin kivaa nähtävää ja taidokkaasti kuratoituja näyttelykokonaisuuksia joita katseli mielellään. On se nyt paljon mielekkäämpää käydä taidetapahtumissa kuin iankaikkisissa ostosparatiiseissa kun kotona alkaa jo olla kaikkea mitä voi tarvita.

Seinäreliefi #serlachiusmuseot

 

 

 

 

 

Taidekokemus Mäntässä oli miellyttävä kokonaisuus. Ehströmit, ja maailmalopun tunnelmia huokuva Mathew Day Jacksonin Maa antoi ajattelemisen aihetta.

Taidemuseon puutarhassa hopeapaju kuin penkki.

Piti vielä leikkiä taidemuseon julistelaitteella jossa saa naamansa johonkin valitsemaansa tauluun …

Hei, olen taulussa…

Mäntän keskusta on tavanomainen pikkukaupungin keskusta joka oli pian nähty. Lauantaina satoi vettä ja oli hiljaista. Poikkesimme paikalliseen Kolo-pubiin yhdelle juomalle ja söimme baarissa tavallista ruokaa. Kävelimme takaisin hotellille ja A. ehti miesten saunavuorolla rantasaunaan joka oli ollut ihana tietenkin. Illalla kävimme hotellin ravintolassa kuuntelemassa kahta paikallista trubaduuria jotka lauloivat ja säestivät laulua kitaralla ja sähkösoittimella, oli se kivaa kuunneltavaa, lauloivat tuttuja säveliä ja ihan nuotilleen, softrock-painotteisia lauluja. Lauantaina Mäntän kuvataideviikon jälkeen lähdimme ajelemaan ensin kohti Tamperetta joka on entinen kotikaupunkini. Suuntasimme Tammelantorille, koska tiesimme sieltä saa hyvää mustaamakkaraa. Parkkipaikka oli helppo Tammelanpuistokadulla Tammelantorin lähellä. Tapolan mustaamakkaraa ostimme maxiannoksen puoliksi ja söimme sen, siinä oli mukana puolukkahilloa ja aimo annos rautaa kertakäyttölautaselta. Otimme vielä kahvit ja kouluajoilta tuttua herkkua kermamunkin jonka söimme puoliksi, siinä on laiton määrä kaloreita mutta puolitettuna se tunnu niin hirveältä vaikka kummallakin on lievää ylipainoa. Alkoi olla torin sulkemisaika, mutta saimme vielä ostettua hyviä perunoita, keltaista siikliä jota ei saa juuri muualta. Teki mieli ostaa iso kimppu auringonkukkiakin joita oli tarjolla, mutta olisi ne lakastuneet kotimatkalla kuitenkin. Illalla olimme sitten kotona Porvoossa, samoina kuin lähdimmekin ja monta kokemusta rikkaampina.

Comments are off for this post
30.8.2019 by