Perjantaina suuntasin kohti Näsin kartanoa, se on vanha kartano joka on vuosia ollut galleriana ja kamarimusiikin konserttisalina Porvoossa Porvoonjoen penkalla Vanhaa kaupunkia vastapäätä. Hankin itselleni viime vuonna fitnesrannekkeen ja olen säntillisesti kävellyt joka päivä vähintään 10 000 askelta pitääkseni terveyttäni yllä. Ja niin lähdin saatuani kutsun ”Pilipali”- taidenäyttelyn avajaisiin. Ei siellä mitään taidenäyttelyn avajaisia, vastassa oli kartano tyhjillään ja suljetut ovet. Koronasyystä nyt on ollut vähemmän tapahtumaa taidemaailmassa. En ollut ainoa ovelle kolkuttaja, mutta ei sinne päässyt kukaan.
Rohkea kävelijä jäisen liukkaalla tiellä.
Kaupungin halki palatessani kävellen kotia kotia kohti alkoi nuoriso huudella että velvottavat minut korona-hoitajaksi, oikein nimen kanssa huutelivat. Pidin puoleni ja karistin ne nuoret kannoiltani, vaikka olenkin tukeva niin pystyn vielä juoksemaan pienen matkan. Haluaisin nähdä omin silmin että kun terveydenhoito-alan koulutukseni on ”kuntoutuksen tukemisen lähihoitaja” jonka tutkinnon suoritin ”ohjaustoiminnan artenomi”- tutkinnon lisäksi että pääsin v. 2003 palkkatöihin kun piti erääntyvät opintovelat saada maksuun, ja pääsinkin töihin moneksi vuodeksi kunnes huomattiin että se ”kuntoutuksen tukeminen” ei ole sairaanhoitoalaa ja jouduin pois töistä. Että mihin hoitoalalle se koulutus nyt kelpaisi? Hain kyllä niitä kuntoutuksen ohjaajan töitä ja kävin muutamassa työhaastattelussakin mutta ei tärpännyt pyöpaikan saaminen siltä alalta joten sen takia tyydyin alan perustöihin joita tein niin kauan kuin jaksoin. Sitä vain että elämä jatkuu koronasuluista huolimatta, ”fiksu pärjää aina”, ”tekeminen ei tekevältä lopu”.
Hiihtoladut on sulaneet, suksia pääsimme kokeilemaan kerran.
”Puutarhanhoito on onnellisuuden tae” on vakuuttanut Lin Ju Tang aikoinaan ja se pätee vieläkin. Viime kesänä hankitiin puutarhaamme kasvihuone. Se lisää mahdollisuuksia kun kotimme sijaisee lähellä merenrantaa tuulisella alueella. Kasvihuoneessa on helpompi myös suojata salaattivihanneksia haitallisilta ötököiltä, emme halua käyttää myrkkyjä kasvattaessamme ruokaamme. No niin. Tilattu kasvihuone tuotiin rekalla pihaan, se oli pakattuna pariin pieneen pahvilaatikkoon. Läpinäkyviä kennolevyjä ja alumiinikehikko: se oli aikuisten palapeli joka ei ollut ihan niin helppo kuin alunpitäen luulimme. Avomieheni kasasi kasvihuoneen ja autoin, mentiin piirustusten mukaan joitten lukeminen olisi voinut olla helppokin mutta halpaversiotuotteen ohje oli jollekin ihan toiselle mallille kasvihuonetta luulin, mutta kun asiat yrityksen ja erehdyksen kautta järjestyivät, oppia ikä kaikki, niin pääsimme aloittamaan kasvihuoneviljelyä. Tosin paras istutusaika jo oli ohi mutta pääsimme kuitenkin kokeilemaan miltä se tuntuu kun on kasvihuone.
Tuli syksy ja ensimmäiset syyspuhurit. Kävimme viettämässä viikon mökillä Savossa, jossa piti osallistua hirvipeijaisiin. Peijaiset oli ja meni ja palattiin kotiin. Ja kasvihuoneesta oli irronnut paloja toisesta reunasta. Kun lunta alkoi sataa niin peitimme puuttuvien levyjen kohdat muovilla. No, tuuli vei suojamuovin pois. Peitimme puutuvat palat ja uudet aukot isommalla muovilla ja laitoimme niitten tueksi lautahäkkyrää. Sitten tuli lunta, ja ohut 3cm lumikerrros painoi kasvihuonerakennelman kattoa niin että paloja irtosi enemmän ja tuulenpuuska vei ovenkin naapuritalon pensasaitaan. Sitten ajateltiin vain että olkoon. Avomies keksi laittaa pönkän kurkiriman tueksi sen alapuolelle ja kasvihuoneen luuranko jää odottamaan kevättä, se puretaan taas ja kootaan uudelleen. Sitten meillä on taas kasvihuone.
En ole ollut kovin onnekas puutarhurina, ja sen vuoksi olen päätynyt ostamaan kaalien ja kesäkurpitsojen, kurkkujen ym. taimet torilta valmiina. Loppujen lopuksi valmiin taimet on saman hintaisia kuin jos ostaa siemenpusseja ja kasvatusalustoja, -lamppuja ym. Keväisin tenhdään myös puutarhamatkoja Viroon ja Ruotsiinkin puutarhamarkkinoille, mutta taimia saa myös oman kaupungin kauppatorilta kukkakojuista, jos onni suosii.
Kasvihuone tuulenmyräkän jäljiltä
Tänään on ulkona ihana ilma, aurinko paistaa ja lumia sulaa. On aika liukasta, teen ne 10 000 askelta olohuoneessa kävelymatolla ja youtubin kotiaerobickina. Jaksamisiin, tsemppiä! Terveisin Suomen ensimmäisestä pääkaupungista Porvoosta.
