Suomen suurin matkablogiyhteisö

Sairaalassa käymässä, minulla ei ole koronaa!

Sairaalareissu

Viime perjantaina, olin Kiasman Nykytaiteen museossa käymässä avomieheni kanssa. Näyttelyn päätteeksi pistäydyimme KiasmaCafessa, A joi kahvia mutta minulle kelpasi punaviinilasillinen. Poikkesin taidekauppaan ja ostin pienen taidekirjan kahdella eurolla. Sitten pyöröovista maailmalle ja seikkailuihin, yhtäkkiä tunsin kovan kivun ja koko maailma katosi ja silmiini ilmestyi harmaita kivineliöitä. Kompastuin Kiasman edustalla sähköpotkulautaan kun katselin kävellessäni Salakaupan kiinnostavaa näyteikkunaa enkä jalkoihini niin kuin olisi pitänyt. Sitten näin lempeän sinisilmäiset kasvot lähellä omiani ja kasvojani pyyhittiin pään alle annettiin jotain pehmeää. Ympärilläni näin paljon jalkoja, ihmisiä oli kerääntynyt katselemaan mitä tapahtuu. Sitten tuli ambulanssi ja ensihoitajat jotka nostivat minut lanssiin kun en itse pystynyt nousemaan enkä kävelemään. Ensihoitajat ja sitten Hartmannin Akuuttiosastolla hoitajat jotenkin eheyttivät minut, illalla sain lähteä olille teilleni. Olin koko illan päivystyksen seurannassa, minua verenkiertoani tarkkailtiin laitteilla, ja sain iltapalankin. teetä ja voileipää ja mehua. Diagnoosina aivotärähdys, kasvoissa on ruhjeita, käsiin sattui ja jalkoihinkin. Ja melkein tismalleen kolme vuotta siitä kun äitini kuuoli Tampereen Yliopistollisessa sairaalassa.

Ajelin taksilla hotellille, se oli Katajanokalla Hellsten Parliament Apartmens.(klikkaa auki)

Kirjoittaja tapaturman jälkeen Hartmannin Akuutilla.

Hellsten hotellin olohuoneessa.

Hellsten hotellin kahden huoneen huoneisto oli tarjolla yhden huoneen hinnalla. Sijainti Katajanokalla on loistava. Hotelli on siisti ja rauhallinen. Haimme aamiaistarvikkeita läheisestä K-marketista jossa myytiin kaikkea mitä turisti voi kaivata ruoka ja juomapuolelta. Ja lähistöllä on useita ravintoloita ja terassibaareja eli valinnanvaraa on. olimme majoitukseen tyytyväiset.

Kiitos vielä nuorelle naislääkärille joka autoit minua Helsingissä Kiasman edustalla 10.7.2020 sekä ambulanssin ensihoitajille sekä Hartmannin Akuutin hoitajille.❤❤❤❤❤❤

Kirjoittaja lauantaina sairaalareissun jälkeen sateisella Senaatintorilla Helsingissä.

Inspiraatiota etsimässä Ateneumissa

Ateneumissa on meneillään näyttely: ”Inspiraatio: Nykytaide ja klassikot”.

Oikeastaan Ateneumissa on esillä useampi näyttely. Ateneum rakennettiin 1880-luvulla, saman katon alle muuttivat Suomen Taideyhdistys sekä Suomen Taideteollisuusyhdistys kouluineen ja kokoelmineen. 

Klikkaa auki Kansallisgallerian taideteoksia netissä:

Ateneum on siitä hieno taidemuseo, että sen näyttelyissä on vaihtuvuutta eli se uudistuu kaiken aikaa. sinne voi mennä käymään yhä uudelleen ja uudelleen. Ateneumissa on taidenäyttelysalien lisäksi luentoja ja esityksiä, sekä Bistro tarjotaan buffet-lounas ja kahvio kaikilla oikeuksilla. Ateneumin alakerrassa on museokauppa jossa on myytävänä taidekirjoja, lahjatavaraa ja matkamuistoja. Lipunmyyntitiskien takaseinällä on taidejäljennösjulisteita laaja valikoima. Ateneumissa toimii myös Ateneumin Ystävät Ry, joka järjestää taidetta sivuavia retkiä kotimaassa, myös ulkomaille ja taidemuseovierailuja.

Patologian osasto #Ateneum

Inspiraatio, se on ihmeellinen asia aivan eri merkityksellinen sana kuin velvollisuus tai työnsuunnittelu. Se merkitsee Innoitus, taiteellinen luomisvire, herääminen, johdatus, innoitus.  Wikipedian mukaan : Inspiraatio on kristillisen teologian oppi, jonka mukaan Raamatun ovat kirjoittaneet uskovaiset, jotka ovat olleet vaikutettuna Pyhällä Hengellä.[1] Kristillisissä kirkoissa ajatellaan yleensä Raamatun synnyn takana olevan jonkinlainen jumalallinen ohjaus, jota kutsutaan inspiraatioksi. Ateneumin uusin näyttely keskittyy ilmiöön josta Ateneumin johtaja Marja Sakari pohtii uusimmassa blogissaan: Kopiointia, lainaamista vai omimista?(klikkaa auki) Näimme uudessa näyttelyssä paljon miettimisen aihetta. Kuka oikeastaan omistaa oikeudet asioihin ja millä perusteella? Mitä on matkiminen tai blagiointi? onko jo valmiitten taideteosten matkiminen tai käyttäminen omien tekeleitten osina mahdollista tai luvallista? Mikä on esim. kollaasi tai taidejäljennös tai taidekopio?On myös oppisuunta jossa taidemaalausta oppii parhaiten kopioimalla vanhojen mestarien töitä. Ja nykyään on mahdollista saada kivoja edullisia tietokoneella tehtyjä taidekopioita. Mutta… Näyttely pääosin kertoo miten uudet taiteilijat ovat kunnioittaneet edellisen sukupolven taiteilijamestareita omien taidetöittensä innoittajina. Kannattaa käydä katsomassa ja oppimassa itsekin. Näin myös mielenkiintoisia tauluja esim. taulun patologian osaston obduktiosta, olen ollut sairaalan patologian osastolla töissä nuorena. Oli jännittävää käydä obduktiosalissa joka oli patologi-lääkärien aluetta. Varsinainen työmaani oli laboratoriossa, proosallinen kudosleikkeitten valmistus lääkärien suorittamaa analysointia varten, paloja oli eniten elävistä ihmisistä, leikkauksissa poistetettuja koepaloja, joista lasille leikattiin mikrometrin ohut siivu mikroskopointia varten. Sitten löysin hienon taulun Kyrönjoesta. Sukunimeni on Kyrölä ja perheeni on kotoisin Pohjanmaalta,

Kyröjoki #Ateneum

tosin isän kotitalo on annettu pois kun olin 12v. Se paloikin pariin otteeseen ja maanviljely on raskasta puurtamista, se ei sovi kaikille.

Sävy sävyyn, Ateneumissa käymässä. Kirjoittaja oli edellispäivänä tapaturmassa, nyt on jo maantie-ihottuma paranemaan päin.

 

 

Rakkaudesta taiteeseen, Kiasma Seppo Fränti, ”Hullu Rakkaus” näyttely

Muutama vuosi sitten, liityin seuraan nimeltä Kiasman Ystävät ry, joka toissa vuonna lopetettiin kun saimme Museokortin ja avattiin AmosRex-museo. Se oli aikaa jolloin KiasmaCafessa myytiin vielä Kyrö!ä- nimistä drinkkiä. ( se ei mitenkään liittynyt minuun, paitsi että nimi muistutti minun sukunimeäni paitsi ei ollut sama koska nimessäni ei ole huutomerkkiä.) Nykytaiteen museoon perustettiin uusi Kiasma clubi joka on ilmainen.

#Kiasma ssan #Seppo Fränti

Kiasmaan tutustuin heti sen avauduttua monta vuotta sitten 1992. Kävin junalla Helsingissä Tampereelta asti nähdäkseni uuden Nykytaiteen museon ja sen näyttelyt. Nyt on Kiasma avattu jälleen pandemiarajoitusten jälkeen, tosin museossa kävijöiden määrä on rajoitettu ja ovella tulijat ja menijät lasketaan että rakennuksessa olevien henkilöiden lukumäärä pysyy rajoitusten mukaisena. Käsidesiä on tarjolla, ja kuulutuksia joissa muitutetaan pandemiarajoituksista.

Seppo Fräntin ”Hullu Rakkaus”

Nojatuolimatkalla taiteen maailmaan #Kiasma, #Seppo Fränti

Seppo Fränti on kerännyt taideteoksia ja lahjoitti suuren 600 teosta käsittävän kokoelman taidetta Suomen Kansallisgallerialle sillä ehdolla, että saa teoksia esille nimeään kantavaan näyttelyyn ja lupasi järjestää isot juhlalliset avajaiset kaikille Kiasman Ystäville. Nyt viime keväänä kesän kynnyksellä tuli aika jolloin näyttely avattiin tosin Korona Covid 19 -pandemia muutti suunnitelmia ja niinpä pääsemme nyt vasta tutustumaan hienoon lahjoitusnäyttelyyn jossa lahjoitetusta 600 teoksesta on esillä 200. Seppo Fränti on kerännyt ja myös kuratoinut itse loistavan kokoelman aikakauttamme kuvaavaan taiteeseen nuorten ja nuorekkaitten  taiteilijoiden tekemiä teoksia. Fränti on kertonut hommanneensa teoksia aika edullisesti taidekoulujen näyttelyistä ja nuorten taiteilijoitten myyntinäyttelyistä missä on itse käynyt, ja kokoelma on yhdistelmä rajua että herkkää taulua ja teosta, jotka on jokainen huolellisesti viimeisteltyjä jotenkin rehellisiä taidonnäytteitä.

Hesarissa on iso monen sivun juttu Fräntistä ja hänen näyttelystään. Näyttely jakaa mielipiteitä, osa pitää osa ei pidä minään mutta merkittävä taidetyö on niin ison ajankuvauksellisen taidekokoelman kerääminen, taideteosinstallaatio, taideteoksia taideteoksessa. Käy katsomassa itse. taidekokemus on jokaisella omanlaisensa. sisså…

Kaikkea aikansa, kaike(i)lla paikkansa

Puutarhassa

Heinäkuun alussa, korona-kesänä, leikkasin tänään ruohikkoa meidän kotipuutarhassa. On kaikenlaisia syitä, miksi ruohikkoa ei voi leikata viikottain niin kuin pitäisi. Viikottain leikattuna ruohikossa on samettinen vihreä nukka, ja uusi keikkauskerta on vaivaton. Mutta sateella ei kannata ruohikkoa leikata, ei tietenkään kovin paahteisella säällä. Viime viikolla olin kesämökillä Savossa, Tallinnan retken jälkeen podin jotain virusta ja olin ihan voimaton ja mitään tekemätön. Se ei ollut covid-virus, oireet ei sopineet. Mutta, tänään piti ruohikkoa leikata. Ruohoa, tai oikeammin heinää joka on paikka paikoin hyvin rehevää jytyytin pienimmällä ruohonleikkurilla toista tuntia ja sain leikattua noin neljäsosan pihamaan ruohikosta. Loput sitten kun taas on aikaa ja jaksamista. Illalla oli Porvoon Tuomiokirkon kesätorstaikonserttisarjan esityksistä vuorossa ”Pohjoisia romansseja”.

Porvoon Tuomiokirkossa

Kirkossa oli hyvin huomioitu pandemia-rajoitusten vaatimat turvavälit. Joka toinen penkkirivi oli rajattu käytöstä ja myös parvekkeitten rapuissa oli esteet. Konserttiyleisöä oli niin runsaasti että parvekkeet avattiin yleisölle. Mennessäni oli sitten tilaa parvekkeella, jonne kuului musisointi hyvin, muttei esiintyjiä näkynyt paitsi jos kurkotti sivureunan yli niin näki esiintyjien päälaet. Konsertti alkoi vaisusti, ja siinä sitten ihmiset miettivät niitä näitä muusiikin sivuitse. Ja minutkin joku tunnisti ja alkoi udella kuiskimalla asioita paikallisesta merkkihenkilöstä ja hänen klubistaan jonne vielä pari vuotta sitten olin jäsenenä, se ei liitty millään tavalla musiikkiin. Lupasin kirjoittaa blogiini kysytystä asiasta, en ole siitä aikaisemmin mitään maininnut mutta koska asiaan oli mielenkiintoa niin muutamalla sanalla kuvaan tapahtunutta. Jos muistatte v. 2018 Grayson Perry- nimisen nykytaiteilijan jonka teokset, installaatiot ja esitykset täyttivät Kiasman, Helsingin Nykytaiteen museon. 

Keskustelukerho

Teatterissa meillä oli mahdollisuus interaktiiviseen tapaamiseen ko. brittiläisen taiteilijan kanssa. Hänellä oli hyvin tarkkaan suunniteltu esitys, joka ilahdutti meitä katsojia. Näytöksen aikana juttelimme keskustelukerhoista ja kerroin minäkin että osallistun keskustelukerhoon kotipaikkakunnallani. Se on jo taaksejäänyttä elämää. Katsokaas, kahdeksan vuotta sitten muutin Porvooseen Helsingistä, kihlauduttuani mieheni A.K.:n kanssa. Tutustuessani uuden kotini ympäristöön näin  kadulla kyltin jossa mainostettiin kirpparia, ja uteliaana menin tutkimaan mitä tarjolla olisi. Tutustuin kirpputorilla taiteilijaan joka piti miehenä kanssa kirpputoria, ja poikkesit toistekin ja he pyysivät minua liittymään seuraansa kun heillä kokoontui joka  toinen keskiviikko keskustelukerho jossa oli aina ensin alustus mielenkiintoisesta aiheesta ja keskustelua ko. aiheesta ja vielä kahvi- ja teetarjoilu. Minut houkuteltiin vielä liittymään erääseen tunnettuun Helsinkiläiseen kantajärjestöön jonka satelliittijärjestö heillä oli ja sitten kohta kuuluin johtokuntaan ja olin tehnyt palvelusopimuksen järjestöasioihin nähden, mitä vain tarvittaisiin panostustani osaamisalueellani. Ennen aikaakaan, huomasin että järjestötoiminta ja järjestön harjoittama hyväntekeväisyystyö täytti kaiken liikenevän aikana ja yhtäkkiä olin saanut monta uutta ystävää, tai luulin niin.

Sitten, huomasin että minut oli leikattu pois valokuvista joita oli yhdistyksen johtokunnasta otettu ja laitettu esille. Kirpputorilla, jossa olin ollut auttamassa, minua ei enää tarvittu, kun pyydettäessä menin paikalle niin siellä hymyili suu maireena muita järjestön jäseniä ja se toistui useaan kertaan.

Olin saanut palveluksista huonekasveja, ne yllättäen kuihtuivat ja kuolivat kaikki. Minulle oltiin ilkeitä kokouksessa, useaan kertaan. Sitten alkoi jankutus että enkö kuitenkin menisi vielä oikeaan palkkatyöhön, ? Olen terveyssyystä ollut nyt jo kymmenen vuotta poissa työelämästä, puolieläkkeellä. Entiseen työhöni olen työkyvytön mutta minulle jäi vielä mahdollisuus osallistua jaksamisen mukaan taide-, kultturi- ja mediatyhön. Asiaa ei minulle selvitetty ikinä mutta jotenkin koin olevani komeetta heidän planeettajärjestelmäsään ja niin katsoin parhaaksi erota järjestöstä kun minua ei enää tarvittu asioihin joihin olin sitoutunut liittyessäni. En kanna kaunaa, ihmettelen vain. Kirkossa konsertin aikana kysely varmasti häiritsi muita konserttivieraita, mutta koetin diplomaattisesti vastata kohdalleni osuneeseen kyselyyn. Ja totesivat vielä että luulivat ko. henkilön olleen minun ystävä, vastasin siihen että niin minäkin luulin. Kentien vielä löydän uuden keskustelukerhon.

Torstaikonsertti

Konsertissa kun laulajat saivat konsertin puoliväliin mennessä äänensä avattua niin oikeasti nautin esityksestä ja koetin painaa mielestäni kiusaa tekevän kuiskauksen ja jätin sen omaan arvoonsa ja encoren taputusten jälkeen nopeasti poistuin kirkosta ja menin tieheni. Oli siinä romantiikkaa, Sibeliusta, Griegiä, Tsaikovskia ja Rahmaninovia. Bravoo!!! Jäljellä on vielä seitsemän kesätorstaikonserttia Porvoon tuomiokirkossa 2020, torstaisin klo. 19, paras olla paikalla viimeistään klo. 18.30.

Hotellilomalla Tallinnassa, covid 19 ei vielä ole ohi

Jos lähdettäisiin Tallinnaan käymään, hotellilomalle kun sain edullisen tarjouksen, ehdotti avomies, Tallink Siljalta. Kun alkaa lomakin ja olisi hienoa vaihteeksi käydä matkalla loman aluksi. Ei tullut minulle itselle mieleen että lähtisin minnekään vielä. Korona-Covid-19 pandemia ei ole vielä ohi vaikka matkustusrajoituksia onkin höllennetty. Aika tavalla kotona oloa on tämä pandemia-aika minulle ollut. Virkistyksenä on ollut lenkkeily luontopoluilla ja televisiota on tullut katseltua enemmän kiun ennen. Ja tietokonepeleillä saa ajan kulumaan hyvi.

Niin siinä kävi että A. sai minut ylipuhuttua ja pyörsin päätökseni etten lähtisi. Lupasin lähteä sillä ehdolla että ottaisimme hytit laivassa ja menisimme naamat maskeilla suojattuna. A. nauroi että ei kahden tunnin laivamatkaa varten voi hyttiä ottaa, että se olisi naurettavaa. Sitten olikin jo matkalaukut pakattuna oltiin matkalla Helsingin satamaan jossa odotteli Tallink Siljan Mega Star laiva laiturissa. Rauhallisesti matka alkoi, otimme paikat toivomukseni mukaan laivan ulkokannelta koska oli hyvä aurinkoinen keli. Arvelin että se olisi turvallisin paikka, jos viruksia joku ilmaan yskii tai hönkii niin ne puhaltaisi merituuli pois. Kävin laivan kaupassa ja laitoin suojamaskin kasvoille ja sain sitten ihmettelyjä ja nälvimistä ja huomauttelua myös henkilökunnaltakin että mitä nyt maskia pitää kun Suomen hallituskin on sitä mieltä ettei maskista olisi mitään hyötyä. Itse olen sitä mieltä että maskista voi olla hyötyä ja sen ovat terveydehuoltoalan tutkijat myös tieteellisesti tutkineet että hyvistä hengityssuojaimista on hyötyä, ettei hengitä ihan kaikkia hiukkasia ja pisaroita kun ilmassa on, niitä huuruja, aerosoleja joita ilmaan jää jokaisen ihmisen hengityksestä, puhumisien jälkeen sekä aivastuksista ja yskimisistä. Hyviä hengityssuojaimia on jokaiselle saatavilla suomalaisissa kaupoissa ja apteekeissa. Kanssamatkustajien reaktioitten takia en enempää käyttänyt matkalla suusuojaa, vaikka harmittikin. Ei se niin kauheaa ole käyttää, laitan sellaisen usein nykyään ostoksille mennessäni muutenkin jos kaupassa on paljon muitakin asiakkaita. 

Ajankohtaista Koronaviruksesta

Hotellimme sijaitsi sataman tuntumassa ja majoituimme seuraavaksi yöksi mukavaan edulliseen huoneeseen. Meidät toivotettiin tervetulleeksi ja saimme pulloihin pakattuna tervetuliaisjuoman, sitruunamehua, sekä omenoita oli tarjolla ja nimellä kortti huoneessa jossa oli hotellinjohtajan tervehdys. Huone oli vaatimaton mutta sopiva yhden yön oleskelua varten, siivota olisi voinut paremmin yöpöydällä oli juomalasin renkaita edellisen asiakkaan jäljiltä. Vuode oli mukavan pehmeä. Ei muu auttanut kuin mennä maate. Joka paikka särki ja koin parin tunnin kelauksena kaikki tunnetut koronavirus-oireet. Ihon kuumotusta helpotti viileä suihku. Voi olla että laivalla oli ilmaan jäänyt hyvän siivouksen seurauksena desinfektioaineita joista hengitettynä aiheutui niitä oireita. Parin tunnin levolla ne oireet menivät ohi ja jaksoin lähteä kävelylle kesäiseen Tallinnan Vanhaan kaupunkiin.

Aamiainen Tallinkin satamahotellissa oli yllättävän hyvä, tarjolla oli myös vaniljajäätelöä ja mustikkapiirakaa kahvin kanssa, mmm. Suunnitellusti ehdimme oleskelumme aikana viettää iltaa Tallinnan Vanhankaupungin keskustassa, A. tarjosi päivällisen minulle Old Hansa-ravintolassa. En ole siellä ennen käynyt syömässä. Otimme pöydän ulkoterassilla, pöydällä oli linnunkakkaa mutta sen tarjoilijaneiti pyyhki pois kun pyysi. Tarjoilijoilla on Vanhankaupungin ravintoloissa kauniit keskiaaaaaaaaaika-puvut päällä ja tarjoilijamme kertoi että hänellä oli jo ollut korona, että oli turvallinen siinä.

Toisena päivänä kävimme valokuvamuseossa Fotografiskassa ja tutkimme mitä kaupungin toreilla ja kaupoissa on tarjottavaa. Suljettuja kauppoja ja ravintoloita oli useita, mutta vanhat tutut torit ja ravintolat toimivat niin kuin ennenkin. Toreilla ihmiset ei välittäneet turvaväleistä ja suusuojia ei kukaan käyttänyt. Turisteille palveluja on hyvin saatavilla, ei ihan kaikkea ollut niin paljon kuin ennen pandemiaa. Ostimme molemmille uuden hatut. A:lle uusi lippis ja minä sain nätin vaalean kankaisen hellehatun jossa on pitsisomiste.

Toisena päivänä alkoi sataa vettä kaa jossatamalla iltapäivällä, ja harmitti että oli tilattuna paikat viimeiseen laivaan. Sataman lähellä sijaitsee panimoravintola Kochi Aidad jossa tarjotaan sitä hyvää silakkavoileipää.

Olimmekin ajoissa terminaalilla, jossa oli hyvin tilaa ja rauhallista odotella laivaa. Laivamyymälässä oli tajolla merkkivaatteita, hajuvesiä ja alkoholijuomia. Paluumatka oli vähän levottomampaa kuin mennessä. Satoi vettä ja otimme paikat ravintolassa ikkunan vieressä. Jotkut bussimatkalle lähteneet oli ihan kipeitä. 

Hyvä että tuli käytyä Tallinnassa, jos ennustettu viruspandemian toinen aalto vielä tulee, niin sitten taas ei pääse minnekään, pääseekö ikinä.