Etusivulle

Ostosten Yö Porvoossa

Porvoon Vanhassa kaupungissa tapahtuu

Ostoksille, yöllä, mitä ihmettä. Niin, nyt se taas on tapahtunut että ostoksia voi tehdä Porvoossa iltamyöhään ja alennuksella. Paikalliset liikkeet ilmoittelivat houkuttelevia tarjouksia, sillä pitihän väki saada liikkeelle ja ostoksille.

Gabriel-ravintola ilmoitti paikallislehdessä heillä olevan Ostosten yönä perinteisen shampanjabaarin jossa on tarjolla shampanjaa koko pulloja tai laseittain. Shampanjabaari sitten houkutteli Porvoon Vanhaan kaupunkiin. Ja olisi siellä kaikilla muillakin liikkeillä runsaasti tarjouksia ja alennuksia. Avomiehelläni oli töihinmeno ja näin pääsin mukavasti kyydillä Porvoon keskustaan. Meiltä on Vanhaan kaupunkiin matkaa kolmisen kilometriä ja useimmiten menen matkan polkupyörällä tai talviaikaan kävellen. Ihmisiä parveili liikkeitten edustoilla ja piti niihin sitten poiketa. Ekaksi houkutteli Skobox jossa sovittelin sneekereitä kun, on ne ongelmajalat ja tulee aika paljon käveltyä. Huomasin kohta että kävelin taas liikkeen ulkopuolella kassissani mukavat memoryfoam pohjaiset Sketcersit, joissa on tilaa varpaitten möhkylöille ja jotka on nätit. Sitten kävelin rantakadulle jossa oli ovet avoinna Paperipilvi-kauppaan joka myy kaikenlaisia tarpeellisuuksia tekeville käsille. Olen tehnyt luonnoksia ja maalauspohjia on valmiina ja ostin pieniä edullisia mielestäni sopivan värisiä akryylivärejä 2€ putkilolta. Sitten poikkesin luonnonkosmetiikkapuotiin, mutta se oli halpa käynti. Piti kokeilla herkän ihon tuotteita mutta pullo josta kokeilin myyjän kanssa oli rikki ja vanhentunuttakin ja myyjä palasi nolona tiskin taa ja kuiskaili että älä osta sitä. jatkoin Vanhaan kaupunkiin ja poikkesin suunnitellusti Pia-kauppaan, ensiksi piti maistaa kuohuviiniä jota tarjottiin kaikille halukkaille, ja sitten on esillä pellavatuotteita. Olen niitä ihaillut netissä. Suunnitelmissa on ollut uusia garderobistani huonoksi menneitä uusiksi. Selasin läpi kaikki vaatemallit ja valitsin kasan paitoja joita sovitin ja ne mistä pidin eniten, niistä löytyi vielä omankoisia. Olen naisten kokoa M tai L. Harmikseni ostospankkikorttini limiitti esti isommat ostokset ja Visa-korttini ei ollut mukana. Pitää siis mennä huomenissa uudelleen että saan lunastettua ostokseni, lupasivat että alennus säilyy huomiseen tuotteissa, niin että huh huh. Seuraavaksi suuntasin Raatihuoneentorille jossa torvisoittokunta tuuttaili kiiltävine torvineen jotain musiikintapaista.

Torvisoittoa Raatihuoneentorilla Porvoossa.

Etsiydyin Gabrielin Shampanjabaariin jossa menin jonoon, tosin joku naikkonen yritti etuilla mutta pidin puoleni.

Gabrielin shampanjabaarissa…

Asioillahan pitää olla järjestys ja jonossa on kaikilla oma paikkansa ihonväriin, sukupuoleen ja yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Ostoskorttini oli mennyt kiinni mutta onneksi olin varannut mukaan vähän käteistä ja niin sain kuin sainkin shampanjalasilliseni ja vaihdoin kuulumisia mukavan hovimestarin kanssa. Siitä sitten palasin kotiin kävellen ostokseni mukanani.

Ostosten yönä tehtyjä ostoksia.

Ostosten Yö Porvoossa tapahtumassa oli mukava tunnelma ja liikeellä oli paljon ihmisiä, sekä paikallisia että turisteja, ja onneksi oli hyvä ilma, lämmin. Lauantaina lämmin sää jatkui, kuitenkin ilmassa tuntui hermoja Laitoin päälle uuden tummansinisen pellavapaidan mustien legginsien kanssa. Ajelin polkupyörällä Porvoon keskustaan jonne parkkeerasin polkupyöräni Kaupunginpuiston reunalle. Pia oli säästänyt eilen varaamani puseron ja maksoin sen pankkikortilla joka minulla on varalla jos toiselle kortille tapahtuu jotakin. Kaupungilla näin useita siististi pukeutuneita aasialaisen näköisiä turisteja katselemassa ympärilleen vähän orvon näköisenä. He mielellään vaihtoivat ohikulkiessaan kuulumisia ja kyselivät pikkysymyksiä kuten että mitä materiaalia puseroni on tai että näyttävätkö he minun mielestäni kehitysvammaisilta. Ehkä he olivat tulleet risteilylaivalla päiväretkelle, kenties asuvat jossain Porvoon hotelleista muutamia vuorokausia.

Kirjoita kommentti
perjantai, elokuu 30, 2019 by

Mäntän Kuvataidekesä -viime tingassa

Kesäretkellä

Mitä se on Suomen kesä ilman kesäretkeä. Joka kesä olemme avomieheni Anteron kanssa tehneet kesäretken kotimaassa autoillen, joskus pitemmän, joskus lyhemmän. Tänä kesänä kohteeksi osui Mänttä. Mänttä on aika lähellä Tamperetta, entistä kotikaupunkiani, kuitenkin sen verran kaukana että mieluummin yöpyy paikkakunnalla kuin että ajelisi edestakaisin niin pitkän matkan. Varasin etukäteen budjettiyöpymisen Booking.comin kautta Art Hotelli Honkahovista. Mäntässä on useampia hotelleja ja myös maatilamatkailuyöpymispaikkoja on tarjolla lähikunnissa. Kaikki suurinpiirtein samanhintaisia, sadan euron tienoilla yö -kun varaa edellispäivänä ennen lähtöä. Honkahovi kiinnosti kun siellä luvattiin illalla elävää musiikkia, konsertti. Ja taidenäyttely myös. Menomatka perjantaina 23.8. sujui juoheasti ongelmitta ja suunnitelman mukaan majoituimme Honkahoviin, saimme budjettihuonekäytävältä ovimestarin huoneen. Kylpyhuone oli käytävällä, mutta miehille ja naisille oli omat kylpyhuoneet ja ne oli siistit. Samaan hintaan saimme mahdollisuuden saunoa rantasaunassa ja tarjolla oli aamiainen hotellin ravintolassa.

Värejä, punainen #serlachiusmuseot

Kävelimme hotellilta Mäntän Serlachiuksen Gustaf-museolle ja tutustuimme äänitteiden avulla Serlachiuksen historiaan. Näimme myös valokuvanäyttelyn Johanna Lecklinin töistä. Aika tavanomaista sanoisin, emme viipyneet kauaa. Vierailimme myös Serlachiuksen taiteilijaresidenssissä, jossa oli sattumalta nuoren syyrialaisen taiteilijattaren yhden päivän näyttely nähtävänä. Lauseita, teippejä ja lehtikultaa, herkkusuklaata ja viiniä tarjoili Contemplationd on Wandering City, #nisrineboukhari, Mänttä @ G.A. Serlachius-Museo. Sanoja oli niin paljon liimattu hopeateipillä lattiaan että jäin ihan sanattomaksi.

Värejä #serlachiusmuseot

Vierailumme syy oli siis Serlachiuksen Göstas ja Gustaf-museot sekä Mäntan kuvataideviikot. Saimme näin selkeän esityksen Olli ja Bucklan Ehströmien elämästä ja elämäntöistä. Varsin ihana taiteilijapariskunta, heillä on ollut mielekäs ja tapahtumatäyteinen elämä, ja ovat jättäneet jälkensä Suomen kulttuuriin ja taiteeseen.

#serlachiusmuseot

Mäntän kuvataideviikkojen ohjelmassa oli paljonkin kivaa nähtävää ja taidokkaasti kuratoituja näyttelykokonaisuuksia joita katseli mielellään. On se nyt paljon mielekkäämpää käydä taidetapahtumissa kuin iankaikkisissa ostosparatiiseissa kun kotona alkaa jo olla kaikkea mitä voi tarvita.

Seinäreliefi #serlachiusmuseot

 

 

 

 

 

Taidekokemus Mäntässä oli miellyttävä kokonaisuus. Ehströmit, ja maailmalopun tunnelmia huokuva Mathew Day Jacksonin Maa antoi ajattelemisen aihetta.

Taidemuseon puutarhassa hopeapaju kuin penkki.

Piti vielä leikkiä taidemuseon julistelaitteella jossa saa naamansa johonkin valitsemaansa tauluun …

Hei, olen taulussa…

Mäntän keskusta on tavanomainen pikkukaupungin keskusta joka oli pian nähty. Lauantaina satoi vettä ja oli hiljaista. Poikkesimme paikalliseen Kolo-pubiin yhdelle juomalle ja söimme baarissa tavallista ruokaa. Kävelimme takaisin hotellille ja A. ehti miesten saunavuorolla rantasaunaan joka oli ollut ihana tietenkin. Illalla kävimme hotellin ravintolassa kuuntelemassa kahta paikallista trubaduuria jotka lauloivat ja säestivät laulua kitaralla ja sähkösoittimella, oli se kivaa kuunneltavaa, lauloivat tuttuja säveliä ja ihan nuotilleen, softrock-painotteisia lauluja. Lauantaina Mäntän kuvataideviikon jälkeen lähdimme ajelemaan ensin kohti Tamperetta joka on entinen kotikaupunkini. Suuntasimme Tammelantorille, koska tiesimme sieltä saa hyvää mustaamakkaraa. Parkkipaikka oli helppo Tammelanpuistokadulla Tammelantorin lähellä. Tapolan mustaamakkaraa ostimme maxiannoksen puoliksi ja söimme sen, siinä oli mukana puolukkahilloa ja aimo annos rautaa kertakäyttölautaselta. Otimme vielä kahvit ja kouluajoilta tuttua herkkua kermamunkin jonka söimme puoliksi, siinä on laiton määrä kaloreita mutta puolitettuna se tunnu niin hirveältä vaikka kummallakin on lievää ylipainoa. Alkoi olla torin sulkemisaika, mutta saimme vielä ostettua hyviä perunoita, keltaista siikliä jota ei saa juuri muualta. Teki mieli ostaa iso kimppu auringonkukkiakin joita oli tarjolla, mutta olisi ne lakastuneet kotimatkalla kuitenkin. Illalla olimme sitten kotona Porvoossa, samoina kuin lähdimmekin ja monta kokemusta rikkaampina.

Kirjoita kommentti
perjantai, elokuu 30, 2019 by

Syksyn tuoksu ilmassa

Kiasmassa Mendingprojektin korjaajana 3. ja 4.8.2018;

Sokos Hotelli Helsinki;

Asuntomessut 2019 Kouvolassa;

Hirvenlihapatapaistia

Sokos Hotell Helsinki, Solohuoneessa

Sokos Hotell Helsinki Kluuvikadulla, solohuoneessa.

Viime viikolla alkoi selkeästi olla syksyn kolea tuoksu ilmassa. Se tuntuu syvällä sinuksissa ja se muistuttaa vaihtuvista vuodenajoista. Syksyn väreistä kaupungissa näkyy vain häivähdys puitten lehdissä ja ruohikossa, maaseudulle kun ajelee niin havaitsee viljapeltojen tuleentuneet makeatuoksuiset ruudukot vihreän maiseman keskellä. Puutarhassa on marjat kypsyneet ja poimittu, säilöttykin ja valkosipulinvarret vihannesmaassa ovat kuivahtaneet ja ilmaisevat siten että korjaa meidät. Selasin nettiä ja kaikkia seuraamiani sivustoja. huomasin että Kiasmassa oli vielä vapaita ”korjaaja-vuoroja Lee Mingwein ”Mending” -projektissa. Alkukesästä tein muutaman vuoron ja kokemus oli mielenkiintoinen. Varasin siis kaksi vuoroa viikon lopulle internetissä olevaan varauskalenteriin ja sain idean että voisin olla vuorojen välisen yön Helsingissä. Avomiehellä oli sattumalta viikonlopulla urheiluleiri ja hän oli myötämielinen Kiasma-projektiin osallistumiseen. Mutta uhhh, koko Helsingin majoituspaikoita edullisemmat olikin täyteen buukattu. Kokeilin sitten Sokos-hotelli Helsinkiä ja sieltä löytyi yllättäen solo-majoitushuone. Mitä siinä sitten, pakkasin matkalaukkuun vaihtovaatteet yöpymisvälttämättömyydet ja lähdin Porvoon linja-autoasemalta kohti pääkaupunkia. Ei se sujunut ihan ongelmitta. Matkustaakseen linja-autolla eläkeläisalennuksella pitää olla mukana työeläkekortti, henkilötodistus ja pankkikortti maksamista varten. En enää ole ostanut lippuja netinkautta koska paras maksaa lippu siihen vuoroon johon ehtii ja pääsee. Mutta, ensimmäisen bussin matkapääte ei toiminut ja lähdinkin sitten automaatilta nostamaan käteistä, jota ei tietenkään ollut mukana. Automaatti syölsi toivomani setelit uumenistaan ja sillä välin oli bussi mennyt ja odottelin sitten vain rauhallisesti seuraavaa vuoroa. Seuraavan linja-auton maksupääte toimi hyvin. Helsingissä olin ajoissa vapaaehtoistyövuorooni Kiasmassa ”Korjaajana”.

Taideteos Kiasman kolmannessa kerroksessa.

Päivä sujui sukkelaan, välillä kävin ravintolassa syömässä Kiasman tarjoaman ruuan joka oli ribbiporsaskeittoa. Mitä on ribbiporsaskeitto? Se sisälsi ribbiporsasta, lientä ja vähän porkkananpaloja.

Korjausmalliliina.

Asiakkaita kävi ”Korjaajan” luona runsaasti, luppoaikaa ei juuri jäänyt. Kun työvuoro päättyi keräsin kimpsuni ja kampsuni reseptionista ja raahasin matkalaukkuni Hotelli Helsinkiin Kluuvikadulla. Hotelli Helsinki on hyvällä paikalla ihan pääkaupunkimme keskustassa, sieltä on lyhyt matka Rautatieasemalle ja Kiasmaankin. Hotellin reseptioni oli ripeä ja kohtelias, ystävällinenkin. Majoituin ja vaihdoin päälle vapaa-ajanvaatteet. Lepäsin tunnin verran ja katselin hyvintoimivasta taulutelevisiosta uutisia. Huoneessa oli vedenkeitin ja pikakahvia ja kaakaojauhetta tarjolla. Join mukillisen kuumaa kaakaota, se maistui hyvältä. Kävin kävelyllä Töölönlahdella koska oli hyvä ilma. Helsinkiä täytti Point-tapahtuma, se oli pääosin suunnattu lapsille. Illalla vaihtauduin matkalaukustani rypistymättömään mustaan trikoomekkoon ja kävin päivällisellä alakerran ravintolassa. Hotellin hintaan kuului juoma tai jälkiruoka ruokailun yhteydessä sekä aamiainen. Ravintolassa oli tilaa, vaikka hotelli oli täysi, saksalainen turistiryhmä huomasi minut ja alkoi kysellä mustan pukuni syytä, surenkokentiesjotain? Kenties BinLadenia, ehdotti seurueen huuliveikko. Olimme kuulleet että BinLadenin poika oli kuollut. Kerroin että mekkoni on tavallinen puku. Is it your nightdress? Kuului myös kysymys ja myösin että yöpukuhan se. Oli kivaa syödä päivälli stä kun oli juttuseuraakin. Söin listalla olleen edullisen tarjousmenun johon sisältyi pikkelöityjä kantarelleja sekä kalakeittoa minulle uudessa muodossa ja otin alkuruuan kanssa hotellin tarjoaman lasillisen kuoharia. Kalakeiton kalakuutio oli sijoitettu kermaliemessä olevien varhaisperunoitten päälle. Jälkiruokana oli mansikoita ja kermavaahtoa. Hotellin hintaan kuului myös saunomismahdollisuus, mutta tyydyin lämpöiseen kylpyyn hotellihuoneen puhtaassa kylpyammeessa.  Hotellihuone oli kuin miniswiitti, se oli jaettu väliseinällä jonka keskustassa oli aukko televisiota varten. Makuuosan täytti kohtalainen vuode jonka osapäiväpeite oli kerniä. Hotellin kerrokset oli nimetty Helsingin kaupunginosan nimien mukaan ja yläkerran kadunpuoleiseen huoneeseeni ei kantautunut edes liikenteenmelu ja naapurit olivat ihanan hiljaisia joten nukuin hyvin. Aamulla kävin aamiaisella taas mustassa yöpuvussani, aamiaishuone oli hektinen ja tarjolla oli yllättävän runsas ja monipuolinen aamiaistarjonta. Melkein kaikki vieraat olivat ulkomaalaisia suomalainen perhe pienine lapsineen oli samaan aikaan aamukahvilla ja nuori rouva yllättyi kun ymmärsin suomea. Illallisella tapaamani hotellivieraat utelivat nimeäni ja koettivat saada selville asioitani, kerroin että olen Kiasmassa päivällä ja toivoin että tavataan siellä. Vaihdoin päälleni edustusvaatteet, tummanvihreän liivihame-jakkuyhdistelmäpuvun ja Riekerin mukavuuskengät ja kävelin kolmensadan metrin matkan Kiasmalle.

Kiasmanpäivä ”Korjaajana meni sujuvasti, taidesalin valvonta ja asiakkaiden kanssa keskusteleminen ja mahdollinen vaatteitten pikkuvikojen korjaaminen ja pikku kirjomuksien tekeminen täyttivät päivän hyvin. Olin vähän yliaikaakin kun nuori nainen pyysi korjaamaan ulkoilutakin taskun jonka alareunasta oli sauma auennut. Välillä söin Kiasman ravintolassa salaattilautasen jolle keräsin kanakuutioita ja vihanneksia. Pääsin hyvin bussilla kotiin, menin vain ensimmäiseen bussiin joka meni Porvoota kohti ja ihana avomieheni haki autolla Porvoon torilta kotiin, onneksi koska minulla oli matkalaukkukin mukana. Pyörällinen matkalaukku on kätevä mutta sorateillä se on raskasvetoinen. Nukuin yöni hyvin omassa sängyssä, aamulla olimme sopineet lähdön asuntomessuille. Kouvolaan omalla autolla. Jätimme auton noin kilometrin päähän messualueesta ilmaiselle parkkipaikalle. Oli hyvä ilma niin se kannatti, parkkimaksu lähempänä messualuetta on 10€. Messut oli aika vaatimattomat, päivä meni mukavasti. Messukohteena oli tavanomainen uusi asumalähiö. Mielenkiintoinen on vanhaan kasarmirakennukseen remontoitu lasten päiväkoti. Messuvieraita oli aika paljon huolimatta että oli maanantaipäivä ja messut on jo jatkuneet hyvän tovin. Keskiviikkona oli sitten vuorossa kotipihan ruohon leikkuu ja hirvenpaistin valmistus. Pakastimessa oli avomiehen saama hirvenpaistinkappale, vähän toista kiloa. Se oli hyvin jäässä. Otin isomman keramiikkapadan, pohjalle sivelin ensin ruokaöljyä. Pilkoin sipulin ja lisäsin viimevuotisia syysrouskuja pakastimesta. lihaliemikuutio ja yrttikuutio sekä ahvenanmaalaiset katajanmarjat hoitivat maustamisen. paistin pinnan peitin ananasrenkailla, kiinnitin ne hammastikuilla. Lisäsin pataan mustaherukkamehua ja vettä ja jätin jäisen paistin hautumaan uuninlämpöiseen pariksi tunniksi. Sillä välin kerkisin hyvin leikata ruohikon ennen sadetta. Söimme hirvenlihapatapaistin keitetyn kukkakaalin, valkosipuliperunoitten ja sokeriherneenpalkojen ja vihreän salaatin kanssa. Ruuan kanssa joimme Mustilan kartanosta asuntomatkamessulta hommattua kotimaista luomuviiniä: Karvajalka-viiniä joka oli yllättävän hyvää. Näin sujui elokuun alku Tähtisadetikulla. Hotelli Helsingin maksoin Sokoshotellin lahjakortilla, muut kustannettiin itse. Avomieheni käy töissä ja minulla on pieni KEVA-eläke jolla pärjäilen.

Kirjoita kommentti
keskiviikko, elokuu 7, 2019 by

Hyvää Helenanpäivää!!!

Helenanpäiväkuulumisia

Terveiset aurinkoisesta Porvoosta. Vähän aikaa keskiaikainen pikkukaupunkimme oli sanomalehtien otsikoissa Suomen lämpimämpänä paikkakuntana: +33 Celsiusasteikkomittarissa, sitä ei tapahdu täällä usein. Kaksi päivää sitten ilma alkoi viilentyä ja ilmassa tuntui syksyn tuoksua. Apua! Tulee kylmä, tulee pian syksy ja talvi.

Muuttolintujen lailla aloin kaivata kohti lämpimiä maita ja selasin matkaesitteitä, niitä ilmaantui sähköpostiin kuin tilauksesta, lääkkeeksi kaukokaipuuseen. Jämähdin sivulle joka myi risteilyjä -kauas. Jos, jos voisin, ellen olisi vankina maan ja siivetönnä en voi lentää. Varaisin hytin laivalta joka tekee risteilyä koko maailman ympäri 180 päivää. Ristilykeskuksen sivulta löysin tarjouksen maailmanympäri-risteilystä, hinta halvimmillaan jotain 36 000€. Näinkin jo itseni mielikuvitusessani ison kerrostalonkokoisen valtameriristeilijän pienessä sisähytissä istuskelemassa ja odottamassa seuraavaan satamaan pääsyä. 180 päivää rannikkokaupunkeja ja retkiä, ravintolapäivällisiä ja cocktaileja laivan kannella…Sen sijaan että olisin jo nostanut pankkitilini tyhjäksi ja pakkaisin matkalaukkuja ja hankkisin kotiin sijaista matkan ajaksi, poimin pihan punaherukkapensaassa kypsyneet marjat ja keitin niistä hilloa. Tein uudenlaisen kakun television ruuanlaitto-ohjelmien innostamana. Kakku onnistui ja join mieheni A:n kanssa hyvät kahvit punaherukkakakun kanssa

Herkullinen Helenanpäiväkakku täytteenä punaherukkahilloa

  1. keksejä 1/2 paketillista murustettuna ja vähän voisulaa (noin 20g) jotka sekoitetaan ja levitetään kakkualustalle.
  2. 1/2 banaania soseena murupohjan päälle.
  3. punaherukkahilloa 1dl banaanisoseen päälle. (1h pakastimessa)
  4. kermavaahto-rahkaseosta koko komeuden ylle. (1dl kermaa vatkattuna vaahdoksi sekoitetaan 200g vaniljarahkaan.) Kakun voi koristella marjoilla tai maun mukaan tai voi syödä ilman koristeitakin. Kakku on mielettömän herkullista ja suussasulavaa.

 

.

 

 

Kirjoita kommentti
keskiviikko, heinäkuu 31, 2019 by

800, vaellus tuntemattomaan

Huh, hellettä.

Marjasalaatti, herukoita ja vadelmia, pinnalla ripaus kidesokeria.

Suomessa meillä Porvoossa on ollut muutama päivä mukavan lämmin. Mustikat ja viinimarjat ovat kypsyneet, tänään keräilin valkoisia viinimarjoja. Teen niistä mehua. Mustikoita on kertynyt pakastimeen, mansikat on säilötty jo aiemmin. Aamulla kissa palasi yöreissulta sisälle ja mourusi aamuruokaansa jonka se sai; sisällä on ollut liian kuuma sen nukkua. Nukahdin takaisin kun sain kisun ruokittua. Olin unessa kuumassa paikassa jossain vuorella. Maassa oli hiihtoladun levyinen kapea uoma hakattuna kallioon maahan ja siitä piti harjoitella mennä toinen jalka uomassa. Jalkani oli aivan liian leveä uomaan, joten siirsin sitä vain uoman päällä eteenpäin.

Pidä kättä näin!

Menin läpi suorapienaisesta metalliportista, samasta portista meni toiseen suuntaan loputon joukko hoikkia miehiä verhottuna vaaleaan taitettuun  viitta-kaapuun joka peitti koko vartalon ja ulottui nilkkoihin asti, he olivat avojaloin. Yksi miehistä kääntyi minuun päin, hänellä oli tavalliset kasvot, ruskettuneet ja siniset kirkkaat silmät. Ota sinä tuo, hän sanoi minulle ja ojensi kaarevan harmaan metallisen kotelon jonka pinnassa raitakuvio kuin se olisi ollut taottu metallitangoista ja kotelon keskellä oli kullanvärinen kuvio 800. Siinä hänellä on pieni omaisuus. otin kotelon ja kun pääsin unihotelliin annoin kotelon baarimikolle jonka tiskin takana oli iso kasa samanmallisia koteloita mutta niissä ei ollut kultalukuja. Kotelon pienojen välissä oli drinkkilippuja jotka vaihdoin juomaa. Menin takaisin portille vuorelle, minulle näytettiin rautaista mallia, joka muistutti pitkäsormista kättä. Pidä kättä näin, sanoi ääni ja hän kupersi kämmenensä ja sormensa mallin pintaa pitkin. Myöhemmin näin kuinka miehet portin takana liittyivät jonoon joka eteni vuorenrinnettä jonka reunaa kiersi kapea kieleke jonka vuoren puoleisella reunalla oli vesiura. He etenivät siirtäen toista jalkaa vesiurassa, toista kielekkeellä ja kämmenet kupertuneina vuoren sileään pintaa. Heräsin unesta mutta sieluni silmiin oli jäänyt näky vuorenrinnettä menevistä miehistä tavoittelemassa jotain mikä on vuoren toisella puolella hyvin vaikeapääsyinen asia. Minulle kerrottiin että kielekevaellukselle pääsee kun on harjoitellut ensin 800 kertaa vuorikiipeilyä vesikielekkeen alla.

Suomalaisia villimustikoita metsästä poimittuna jokamiehenoikeudella.

Olen suunnitellut jo vuosia vaellusretkeä Intian tai Nepalin tai Tiibetin vuorille. on useita matkanjärjestäjiä jotka myyvät valmiita vaellusretkiä, valinnanvaraa on. Retket ovat aika kalliita, ja niiden pituus on yleensä yli kolme viikkoa. Ei se hintakaan, tai aika nyt kun en ole vakituisessa työssä, pitäisi olla hyvä tuttu matkakaveri. Avomieheni ei vielä ole ehtinyt työasioittensa vuoksi edes ajatella asiaa että lähtisimme yhdessä. Tuttuja on käynyt sellaisilla tavoittelemillani vaelluksilla, mutta yleensä olen kuullut niistä jälkikäteen. Unelmoin kuitenkin että vielä kerran… sinulla niitä unelmia riittää, voit sanoa. Mutta mitä on elämä ilman unelmia ja pilvilinnoja. Tänä kesänä olen tyytynyt vaeltamaan lähimetsässä poimimassa mustikoita, on sekin jo jotain. Suomessa on suomalaisilla nk. jokamiehenoikeudet, metsästä saa poimia omaan käyttöön marjoja, sieniä ja maahanpudonneita käpyjä ja risuja.

Kirjoita kommentti
maanantai, heinäkuu 22, 2019 by