Kauhun hetket Koh Lipellä: bungalowiin murtauduttiin nukkuessamme

sunnuntai, joulukuu 10, 2017

Pari yötä sitten koin Koh Lipen saarella Thaimaassa yhden elämäni karmaisevimmista hetkistä herätessäni keskellä yötä siihen, että paikallinen mies oli murtautunut bungalowiimme.

On aika kertoa, mitä tarkalleen ottaen tapahtui, vaikka sen epäuskon ja pelon sekoittaman lyhyen hetken kuvaileminen sanoin hankalaa onkin.

Varkauden uhrina hyvästä resortista huolimatta – vai juuri siksi?

Olimme ärsyttävien sattumusten vuoksi (ärsyttävä sattuma = kuvissa täydelliseltä näyttänyt hotelli olikin yksi suuri rakennustyömaa) joutuneet hylkäämään alunperin valitsemamme hotellin ja asettuneet lopulta taloksi yhteen Koh Lipen vähän paremmista resorteista.

Resortti oli paratiisimainen, ja meidän astetta kalliimpi bungalowimme siellä yksinkertaisesti ihana. Ei mitään superluksusta, mutta sellaista rantabungalowien parempaa seppälää.

Hyvin hoidettu resortti keskeisellä paikalla antoi mielikuvan turvallisuudesta. Ja toisaalta sekin, että oltiin pienellä saarella turvalliseksi kokemassani Thaimaassa: mitä täällä muka voisi tapahtua?

Myöhemmin tapahtumaa spekuloituamme olemme miettineet, murtauduttiinko meidän bungalowiimme juuri siksi, että kyse oli vähän tasokkaammasta paikasta. Varas varmaan oletti, että ollaan jollain leveämmällä budjetilla liikenteessä, kun ei majoituta saaren halvimmissa bambumajoissa.

Yöllinen kauhu

Olimme käyneet illalla normaalisti nukkumaan. Takana oli raskas päivä. Olimme lähteneet Bangkokista ennen kuutta ja matkustaneet pitkän matkan Koh Lipelle, jossa oli sitten vielä tapeltu ensimmäisen hotellin kanssa rahojen palauttamisesta.

Vähän ennen kello neljää havahduin unestani pieneen rapinaan. Ehkä Serbian torakat vielä kummittelivat mielessäni, sillä unissani mietin, rapisteleeko joku ötökkä huoneen lattialla. Täydellisessä tokkurassa napsautin sängyn vieressä olevan lukulampun päälle. Se kauhun tunne oli jotain, mitä en voi sanoin kuvata.

Kun pimeä huone muuttuu valoisaksi, ja sekunnissa verkkokalvoillesi piirtyy tuntemattoman miehen ääriviivat. Miehen, joka seisoo puolentoista metrin päässä itsestäsi tonkimassa tavaroitasi. Siinä samassa sekunnissa ehdit herätä unestasi ja tajuta missä olet, ja että nyt ei ole kaikki kohdallaan.

Sydän hyppäsi kurkkuun, adrenaliini räjähti liikkeelle, ja aloin kauhun vallassa huutaa niin kovaa kuin kurkustani lähti. Tai jotain huudon ja nyyhkytyksen ja hengen haukkomisen sekoitusta se kai oli. Samalla hetkellä tartuin sikeästi nukkuvaa Mathiasta käsivarresta. Mathias heräsi huutooni, näki miehen ja alkoi itsekin karjua paniikissa, tosin onneksi vähän uskottavammalla karjuäänellä kuin minä pelon vapisuttamalla vikinälläni.

Pomppasimme refleksinomaisesti sängystä ylös, jolloin murtautuja otti jalat alleen ja syöksyi bungalowin ulkoilmakylppärin avointa ovea kohden paiskaten sen kiinni perässään, ja todennäköisesti kapusi kylppäriä ympäröivän kolmemetrisen muurin yli seinää vasten olleiden koristebambutikkaiden avulla. Kun me pääsimme ovelle, ei tyypistä näkynyt enää jälkeäkään. Oli vain meidän tuhatta ja sataa hakkaavat sydämemme. Minua itketti, mutta olin niin paniikissa, että pystyin vain nyyhkyttämään ilman kyyneliä.

Tämä on aina ollut painajaiseni, ja nyt se on tapahtunut.

Resortissamme ei ollut yörespaa. Emme saaneet ketään kiinni mistään resortin puhelinnumerosta, edes siitä, joka oli merkitty emergency-numeroksi. Koh Lipen turistipoliisi ei ilmeisesti työskentele öisin, koska heidänkin puhelinnumeronsa oli vesiperä. Netistä löydetystä Thailand’s National Tourist Policen numerosta vastattiin (naisen ensimmäinen lause kertomamme jälkeen on ”oh my god” – vastataanko Suomenkin poliisissa näin rikoksen uhreille?), mutta vaikeahan heidän on sieltä asti mitään tehdä. Halusimme kuitenkin tehdä tästä sinnekin ilmoituksen, mikä myöhemmin osoittautui pelivedoksi.

Olimme pimeässä bungalowissa shokissa juuri tapahtuneesta, emmekä saaneet yhteyttä keneenkään samalla saarella. Harvoin on ollut niin avuton olo. Kiitos aikaeron sain yhteyden Suomeen ja isääni. Iskä on tottunut pelastamaan tyttären ongelmista, ja niin kävi nytkin, kun hän ehdotti viereisiin hotelleihin soittamista avun saamiseksi. Parin soittokierroksen jälkeen erään naapurirespan ystävällinen thaimies lähti apuun ja etsi meidän resorttimme henkilökunnan jostain käsiinsä. Pian hotellin general manager ja pari muuta tyyppiä olivatkin paikalla, ja asian selvittely alkoi.

Murtautuja sai mukaansa hyvän tukon käteistä käsilaukustani. Olimme ensimmäistä yötä saarella, minkä vuoksi vuoksi olimme juuri nostaneet rahaa tuleville päiville. Lisäksi Minigrip-pusseja rinkoissamme oli vedetty veitsellä auki rahakätköjen toivossa (jälkikäteistä paniikkiani ei lieventänyt se, että huomasimme varkaalla olleen veitsi mukanaan). Sen sijaan muun muassa läppärit ja kamera oli jätetty rauhaan, ehkä niille ei Koh Lipen kaltaisessa paikassa ole ostajia. Tai ehkä vain heräsin ennen kuin mies oli ehtinyt haalia kaiken haluamansa mukaansa.

Suuri osa omaisuudesta, kuten passit ja luottokortit, oli onneksi laitettu heti saapuessa safety boxiin. Varkaalta olisi jäänyt hyvät tulot saamatta, jos olisimme illan päätteeksi laittaneet kaiken käteisenkin sinne. Mutta laitatteko te yleensä käsilaukun sisällön tai läppärit safetyyn yöksi? Ei me ainakaan, siis tällaisissa turvallisen oloisissa paikoissa, joissa on kunnon lukot ovissa ja yleisilmapiiri muutenkin rauhaisa. Mutta arvatkaa vaan, miten jatkossa toimitaan.

Thaimaan CSI saapuu paikalle

Seuraavana päivänä marssimme antamaan raportin Lipen pienelle poliisiasemalle. National Tourist Police soitti meille useaan otteeseen. Saimme siirron resortin laitamilta merinäköalabungalowiin lähelle rantaa ja respaa, ja hotelli lupaa hyvitystä huonehinnasta. Henkilökunta kertoi, että poliisi on nähnyt rannan valvontakameroista epämääräistä jengiä liikuskelevan rannalla niihin aikoihin, kun mekin tuntemattoman miehen touhuihin sänkymme vieressä heräsimme.

Thaimaan poliisi yllätti seuraavina päivinä erittäin positiivisesti: kolmen päivän ajan poliisit häärivät resortissa, kuvasivat bungalowiamme ja ottivat sieltä näytteitä. Parin suomalaisen kanssa vitsailtiin, että Thaimaan CSI on suomalaisten takia hälytetty paikalle, mutta siltä se oikeasti näyttikin, kun maskinaamaiset hemmot pyörivät lomalaisten keskuudessa. Muut varmaan luulivat, että bungalowissa oli jotain pahempaakin sattunut. Että rauhallisia yöunia vaan kaikille.

Viimeisenä iltanamme poliisi halusi vielä jutella kanssamme. Ennen tapaamista hotellin johtaja kiitteli meitä siitä, että olimme Koh Lipen poliisin lisäksi ilmoittaneet murrosta kansalliselle turistipoliisille – näin ei kuulemma ollut kukaan saarella ennen tehnyt, mutta sen vuoksi tapaus sai todella paljon huomiota ja poliiseja tuli Hat Yaista (Thaimaan toiseksi suurin kaupunki) asti selvittämään asiaa. Se on sinänsä ymmärrettävää: Koh Lipen kokoisilla paikoilla ei ole varaa kovin moneen tällaiseen tapaukseen. Sana alkaa levitä nopeasti kansainvälisillä palstoilla, ja pian yksi jos toinenkin turisti päättää suunnata jonnekin muualle Lipen sijaan.

Poliisit näyttivät meille kuvia neljästä epäillystä henkilöstä. Tyypeillä taisi mug shot -kuvista päätellen olla aiempaakin taustaa alalta. DNA-testien tulosten saamisen jälkeen syyllisestä saataisiin kuulemma varmuus.

Kun virallinen osuus oli hoidettu, halusivat poliisit vielä antaa meille muutaman lahjan ja sen jälkeen oli vielä yhteiskuvien aika.

Meitä nauratti, mutta pokkana otimme lahjat vastaan ja poseeraasimme kuvissa.

Miksi juuri me?

Miten voi käydä niin huono tuuri, että juuri me joudumme tällaisen murron kohteeksi?

No, me olimme resortin reunimmaisessa bungalowissa, suojassa muiden katseilta. Ilmastointilaite oli seinässä kiinni niin, että ulkoilmakylppäriin oli helppo kavuta. Joten helppo kohde, jos oli kyseiseen resorttiin päättänyt joka tapauksessa murtautua.

Tai ehkä joku oli saanut vihiä siitä, että edellinen hotellille lupasi hyvittää käteisellä meille luottokortillan maksamamme satojen eurojen summan, kun päätimme siirtyä toiseen paikkaan.

Niin tai näin, me olimme poliisin mukaan ainoat, joiden mökkiin tuona yönä murtauduttiin. Resortin henkilökunnan mukaan murtoja on tapahtunut ajoittain saaren toisella puolella, muttei koskaan niin, että ihmiset olisivat olleet itse paikalla.

Nukuin seuraavat yöt todella huonosti. Tyhmää, mutta pelkäsin pienintäkin rasahdusta, enkä uskaltanut käydä ulkoilmavessassakaan yksin ilman, että herätin Mathiaksen mukaan. Nukahtelin, mutta säpsähdin kymmenen minuutin välein paniikissa hereille.

Ensimmäisenä yönä murron jälkeen saimme molemmat p*skahalvauksen, kun sängyllä ollut läppäri tippui keskellä yötä rämisten lattialle.

Viime yö olikin sitten ensimmäinen, kun sain nukuttua jokseenkin hyvin. Olemme siirtyneet Lipeltä Koh Kradanin saarelle. Heräsin kyllä muutamaan kertaan yön aikana, mutta sain taas hetken päästä unta. Salama ei voi iskeä samaan paikkaan kahdesti, eihän?

Vaikka tämä oli vain todella huonoa tuuria ja tuskin (koputan puuta) tulee tapahtumaan täällä enää uudelleen, niin kyllä tästä traumat jäi. Ymmärrän nyt hyvin niitä ihmisiä, jotka menevät tolaltaan, kun heidän kotiinsa on murtauduttu. Se tunne on kauhea.

Vielä kauheampaa on ajatella sitä hetkeä, kun veitsellä varustautunut mies on kiivennyt kylpyhuoneeseemme, hiljaa kokeillut lukkoa ja vääntänyt oven auki, ja hiippaillut huoneessa ties miten kauan meidän tietämättä asiasta yhtään mitään. Joka kerta kun mietin tuota tilannetta, nousee pala kurkkuun. Nukkuessaan on niin suojattomassa tilassa.

Sellainen vähän ikävämpi tarina väritti meidän Thaimaan-lomamme alkua. Mutta jos ei muuta, niin jäipä lapsenlapsille kerrottavaa, tai jotain. Vaikea tästä on positiivisia puolia keksiä, paitsi että ainakin oma varovaisuustaso nousee jatkossa. Ei voi ajatella, että ei se ainakaan omalle kohdalle osu. Saattaa vaikka osuakin, kuten meillä nyt.

Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Nyt olisivat nimittäin kaikenlaiset rohkaisevat kommentit tarpeen!

Ps. Vaikka tämä reissu alkoikin ikävissä merkeissä, voi muuten ihanaa matkaa seurata Instagramissa @vanhameri-tililtä!

You Might Also Like

19 Comments

  • Reply Neiti a sunnuntai, joulukuu 10, 2017 at 13:31

    No huh-huh! Harmi, että matka alkoi tuollaisissa merkeissä, mutta onneksi ei pahemmin käynyt teille. Toivottavasti pystytte nauttimaan matkastanne kuitenkin. Yhtä kokemusta rikkaampana eteenpäin! :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, joulukuu 11, 2017 at 05:35

      Joo, noin sitä täytyy ajatella! Onneksi ei tosiaan pahemmin käynyt, joskus tällaisilla keisseillä kun on kurjempikin loppu ollut.

  • Reply Magnus sunnuntai, joulukuu 10, 2017 at 14:16

    Tsemppiä

  • Reply Oman elämänsä optimisti sunnuntai, joulukuu 10, 2017 at 14:46

    Mulla on kaksi tytärtä, jotka hymyilee mulle, kun kerron omista varorutiineistani matkoilla. Tää pitäis kertoa niille!

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa sunnuntai, joulukuu 10, 2017 at 16:04

    Seurasin tätä episodia jo FB:n puolella, ja ei voi kuin olla kauhuissaan. Onneksi mukaan lähti ainoastaan rahaa ja säilyitte fyysisesti koskemattomina. En edes halua kuvitella, kuinka kauhuissani itse olisin jos heräisin yöllä siihen, että huoneessa on sinne kuulumaton ihminen. Mulle ei ole koskaan tuollaista sattunut, mutta välillä nään painajaisia siitä, että olen yksin jossain pimeässä talossa tm. ja yhtäkkiä paikan ulko-ovi alkaa avautua itsestään ja selkeästi joku on tulossa sisään. Hyi.

    Hostellien dormeissa yöpymisessä on toisaalta se hyvä puolensa, että kun niissä vaihtuu väki tiuhaan niin ei aina välttämättä edes tajua jos huoneessa on joku sinne kuulumaton :D Tietämättömyys on autuasta. Mutta eihän koskaan keskellä yötä ole kivaa heräillä mihinkään epämääräiseen… Tsemppiä sinne :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, joulukuu 11, 2017 at 05:39

      Mä oon tuntenut hostelleissa olon turvalliseksi osittain juuri sen takia, että siellä on koko ajan ihmisiä ympärillä, ja dormeissa joutuu harvoin yksin olemaan. Toisaalta sillon on tietenkin periaatteessa mahdollista jonkun tuntemattomankin sinne livahtaa, mutta onpa muita ihmisiä sitten auttamassa asian kanssa.

      Tää oli kyllä kaikessa vähäisyydessäänkin todella järkyttävä kokemus, huh huh. Toivottavasti ei tarvitse enää koskaan kokea samaa.

  • Reply Kthetraveller sunnuntai, joulukuu 10, 2017 at 16:31

    No, sinähän tiedätkin, että samanlainen kokemus löytyy täältäkin Espanjan-reissultamme. Saanen laittaa linkin tänne, jos jotain toista lukijaa kiinnostaa miten meidän ja vakuutuskorvausten kanssa kävi.

    https://www.rantapallo.fi/kthetraveller/2016/09/25/asuntomurto-espanjassa-miten-kavi/

    Tsemppiä. Olen niin pahoillani siitä, että te heräsitte. Ehkä minun psyykkeen pelasti juuri nimenomaan se, ettemme heränneet murtoon. Tiedä sitten, miten palasina olisin ollut jos olisin herännyt kesken kaiken. Toivottavasti loppulomanne sujuu oikein ihanissa merkeissä.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, joulukuu 11, 2017 at 05:42

      Hyvä, että linkkasi! Olinhan minäkin tuon juttusi aikoinaan lukenut, mutta en siltikään noudattanut tarpeellista varovaisuutta, kuten käsilaukun laittamista turvalokeroon. Aivan liikaa sitä ajattelee, että eihän se nyt minulle juuri täällä voi tapahtua…

      Ehkä olisi ollut parempi, ettemme olisi heränneet. Vaikka kauhistuttava ajatus sekin jälkeenpäin.

  • Reply Jenni / Unelmatrippi keskiviikko, joulukuu 13, 2017 at 10:01

    Tämä on kyllä järkyttävä kokemus teille. Tsemppiä! En mä ainakaan ole koskaan edes harkinnut käsilaukun laittamista kassakaappiin yön ajaksi. Selvästi pitäisi! Hemmo herää ihan jokaiseen rasahdukseen enkä mäkään nuku koskaan sikeästi muualla kuin kotona, joten me oltaisiin varmasti tikkoina pystyssä heti, jos jotain ääniä alkaisi vähänkin kuulua, mutta hyi olkoon, mikä tunne se olisi herätä tuollaiseen… Kaiketi saattaa helpottaa vähän ajatella, että nuo tuollaiset tyypit ovat onneksi vain tavaran perässä eivätkä vahingoittamassa ihmisiä. Käsittääkseni Thaimaa on vielä tosi turvallinen maa, joten olipa tosi huono tuuri, että juuri siellä osui tällainen kohdalle. Huhhuh.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta perjantai, joulukuu 15, 2017 at 05:18

      Nuo tulevat niin hiljaa sisälle, ettei me ainakaan pitkän matkustuspäivän jälkeen tosiaan kuultu yhtään mitään. Ja olisi sekin kyllä ollut kauheaa, kuulla joku rapistelemassa lukkoa ja pyrkimässä sisään.

      Niin, kyllä kai Thaimaa on turvallinen. Oma turvallisuudentunne on kyllä ollut koko reissun ajan poissa. Katsotaan, millon olo alkaa tämän suhteen normalisoitua… Ja Thaimaan turvallisuustilanne on muutenkin oikeastaan postauksen arvoinen aihe, sillä onhan täälläkin tapahtunut viime vuosina kaikenlaista, kuten Koh Taon lukuisat reppureissaajamurhat sun muuta.

      Kiitos Jenni kommentista!

  • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA lauantai, joulukuu 16, 2017 at 19:32

    Siis aika kamala, en kyllä ihan äkkiseltään keksi hirveämpää tapaa herätä reissun päällä kesken unien. Onni onnettomuudessa ja luojan kiitos teille kahdelle ei tapahtunut mitään ja lähti ”vain” rahaa varkaan matkaan. Tuo on kyllä tuollainen, jota ei kävisi pienessä mielessäkään itselleni. Kuka nyt tulisi bungalowiin silloin kuin itse nukun siellä. Pitää tästä lähtien olla vähän viisaampana liikenteessä ja lukita vessankin ovi öisin, jos on tuon tyyppisessä bungalowissa.

    Ai kamala, vieläkin jotenkin hirvittää teidän puolesta – tsemppiä molemmille! <3

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, joulukuu 18, 2017 at 10:52

      Kiitos! <3 Ei tätä tosiaan uskoisi omalle kohdalle sattuvaksi, ennen kuin se sitten tosiaan sattuu. Onhan näitä tarinoita kuullut, mutta ei meillä käynyt mielessäkään, että jotain tällaista voisi tapahtua. Jos siis jotain opimme niin sen, että kaikessa pelataan tästä lähtien varman päälle. Sen verran kamala kokemus tää oli! Ja hirveämpää tapaa herätä ei varmasti ole! :(

  • Reply Maija sunnuntai, joulukuu 17, 2017 at 01:07

    Hei apua suuntaamassa Lipelle parin viikon päästä ? millä rannalla tuo teidän resort sijaitsi?

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, joulukuu 18, 2017 at 10:55

      Siinä päärannalla eli Pattaya beachillä. Mutta tästä tuli tosiaan aika iso juttu siellä ja poliisilla oli tosiaan epäillyt jo tiedossa (ehkä jopa kiinni otettuina), joten uskoisin, että ihan rauhassa saatte olla, olitte sitten missä tahansa siellä. Ja meillä oli aivan äärimmäisen huono tuuri tässä! Ovet lukkoon ja varmuudeksi vaikka jotain kolisevaa ovien eteen, niin olette varmasti turvassa.

      Mutta on ihan hyvä tiedostaa, että tällaista voi käydä missä vain, jopa Lipen kaltaisella turvallisen oloisella saarella.

      Mahtavaa reissua Thaimaahan! :)

  • Reply Susanna maanantai, joulukuu 18, 2017 at 03:09

    Hyvä kuvailu ja onneksi varas ei tehnyt mitään. On samanlaisia kokemuksia, tosin Saksasta ja puolivälistä Napolia+Roomaa. Otin kerran yhden hienon lomatalon Italiassa ja viimeisenä yönä joku varas hyppäsi katolle. Luultavasti köyden tms. avulla kun ensin kuului tumps ja sitten kävelyä ja parvekkeen valot syttyivät. Lomatalon omistajan oli vaikea uskoa asiaa, mutta aitaa piti silti korjata. Useinhan varkaat rikkovat juuri aitoja kun tulevat sisään. Ilmeisesti valojen päälle laittaminen karkoitti sen tunkeilijan. Saksassa kävi niin että olin kerran syöpäsairaan naisen vuokraamassa loma-asunnossa, joka oli juna-aseman lähellä. Vieressä oli myös bunkkeri, joka oli aika karmaiseva yllätys sekin. Niin yhtenä iltana joku oli ilmeisesti ulkoa tarkkaillut ja tuli ovelle. Siitä selvisi niin ettei avannut ovea. Hieman tuon jälkeen näin ikkunasta kun erityisen epämääräinen konkkaronkka ”autosaattue” ajoi ohitse. Siinä oli asuntovaunuja ja jostain toisista autoista koottuja ”autokoteja” myöskin. Niin tuon seurauksena ymmärrän miksi esim. Englanti on täynnä hälytinkauppoja ja ihmiset pitävät lähes aina verhot ikkunoissa. Olen myös muutaman kerran huomannut että joissain hotelleissa henk.kunta käy salaa ottamassa mitä haluaa, mm. kammat ovat kelvanneet. Kosmetiikkaa joskus availtu ja käytetty salaa. Useinhan hotelleissa on valvontakamerat eteisessä tai tvssä. Vähän aikaa sitten törmäsin myös sellaiseen tapaukseen että hotellin aulaan tuli ulkoa epämääräinen tyyppi, joka jäi aulaan katselemaan toisten tavaroita, heitti tyhjän likaisen paperin pöydälle ja meni pois. En tiedä oliko se jokin huijausyritys. Luulin vielä aluksi että kyseessä olisi ollut joku hotellin työntekijän mies tms. sillä tyyppi oli siististi pukeutunut, mutta ei ollut henkilökuntaa

  • Reply Susanna maanantai, joulukuu 18, 2017 at 03:12

    Niin yksi vinkkini on että kannattaa jatkossa majoittua hotelleihin joissa on (tai edes maininta) valvontakameroista ja respa 24h. Voi myös pitää jotain sellaista jolla saisi varkaat häädettyä kuten pieni hälytin (kova ääni jonka pitäisi karkottaa) tai vaikka tuoli jolla pahimmassa tapauksessa ajaa tunkeutuja ulos. Muitakin ehdotuksia saa keksiä itsekin mielelläni otan vinkkejä vastaan

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, joulukuu 18, 2017 at 10:59

      Jos tästä kokemuksesta jotain oppi, niin tosiaan sen, että missään ei kannata kuvitella olevansa turvassa. Suomessa on aika tuudittautunut turvallisuuden tunteeseen, muualla maailmassa osataan olla tällaisen suhteen enemmän varuillaan.

      Tuolla meidän resortissa oli kyllä valvontakamerat, mutta äkkiäkös varkaat sellaiset bongaavat ja osaavat sitten välttää. Aasiassa ei myöskään ole aina kovin helppo löytää paikkaa, jossa olisi 24h respa. Meidänkin tämän matkan hotellit olivat kaikki vähän pienempiä, ja kaikissa respa sulkeutui yöksi. Kahdessa paikassa taisi olla joku yövartija paikalla. Mutta ymmärrän kyllä pointtisi, ja mielelläni sellaisen paikan valitsenkin, jos se on mahdollista!

    Leave a Reply