Viime aikojen kuulumisia

sunnuntai, lokakuu 29, 2017

Katsoin juuri, että viimeisimmän kuulumispostauksen olen julkaissut elokuussa. Olisi taas sellaisen aika! Google Analyticsin tilastoihin tulee aina piikki, kun julkaisen jotain, jonka otsikossa kerron postauksen olevan jotain henkilökohtaista, olkoonkin se sitten vain tavallisia kuulumisia. Blogin sivut käymät kuumana, kun kaikki haluavat päästä tirkistelemään.

Mutta hei, ihan ymmärrettävää! Itsekin oman elämäni Ulla Taalasmaana en pahoita mieltäni siitä, että vaivalla kyhäämäni matkapostaukset eivät oikeastaan tilastojen perusteella kiinnosta ketään muuta, kuin satunnaista googlaajaa, joka etsii tietoa Tallinnan maksullisista naisista.

Muita käytettyjä hakusanoja ovat viime kuukausina olleet esimerkiksi ”lesbot aasiassa”, ”parinvaihto berliini” ja ”shemale kokemuksia”.

Mitä mä teen väärin?

Mulla on vielä yksi kuukausi nykyistä korkeakouluharjoittelua jäljellä. Hiukkasen on ajoittain tehnyt ajankäytöllisesti tiukkaa, kun on yrittänyt suorittaa kokopäivätyön ohella yhtä tai kahta luentokurssia samaan aikaan. Lähden kukonlaulun aikaan aamulla töihin, pahimmillaan hypin työpäivien aikana yliopistolla jollain luennolla, ja sitten työpäivän jälkeen suuntaan vielä iltaluennolle. Sieltä seitsemän jälkeen kotiin, jolloin on lähdettävä ulkoilemaan koiran kanssa. Kun sitten joskus yhdeksän aikaan pääsee lösähtämään sohvalle, on puhti aika poissa.

Itse olen toki soppani keittänyt: kurssit, joita suoritan, eivät todellakaan olisi enää pakollisia. Mutta mulle on tullut pieni paniikki. Enää noin vuosi jäljellä opintoja, ja sitten se on loppuelämä työelämää. Härregud. Haluan nyt siis ahmia kaikkia mielenkiintoisia kursseja, koska toista mahdollisuutta ei enää tule.

Mutta totta puhuen Thaimaan reissu on tietty tällä hetkellä se, mikä eniten pyörii mielessä. En pysy housuissani, kun ajattelen, miten kivaa siitä tulee. Voinpa tosin veikata, että omalla tuurillani ainakin pari päivää reissusta tulee kulumaan vessan ja sängyn väliä ravatessa – sormet ristissä, ettei näin käy.

Kiinassa välttelin ihmeen kaupalla puoli vuotta ruokamyrkytyksiä, mutta muutoin tuntuu, että olen viime vuosien kaukomatkoilla nappaillut niitä milloin pahemmassa milloin lievemmässä muodossa itselleni. Mä olen vatsatautikammoinen, ja siksi näin positiivisia ajatuksia pyörii mielessä. Muut ehkä näkee Thaimaan reissun mielikuvissaan valkoisia hiekkarantoja ja turkoosia vettä. Minä nään skenaarioita, miten se takuuvarma ruokamyrkytys alkaa jossain night marketilla hyvin kaukana omalta hotellilta (been there done that).

Tuota Thaimaan matkaa odotetaan kyllä yhdestä toisestakin syystä. Tässä on nimittäin sellainen juttu, että kaikkien mutkien ja koukeroiden jälkeen Mathias lähtee tammikuussa armeijan leipiin ja minusta tulee inttileski 28-vuotiaana.

Hip hip, hurraa.

Intti on erinäisistä syistä lykkääntynyt tähän asti, mutta nyt se on vihdoin edessä. Tulee vähän pahaan saumaan siinä mielessä, että mulla alkaa uusi työ juuri tammikuussa, minkä lisäksi silloin pitäisi alkaa työstää gradua ja olisi tuo koirariiviökin vielä huollettavana. Nauttikaa nyt siis tästä blogista, koska keväällä saattaa olla vähän hiljaista.

Tänä viikonloppuna me ollaan vain otettu iisisti. Sisko tuli Jenkeistä perjantaina ja jäi meille yöksi. Käytiin Lie Messä syömässä ja mussutettiin loppuilta karkkia sohvalla. Aamulla Mathias taikoi meille ihania avokado-uppomunaleipiä, ja iltapäivällä mun isä tuli meille lounaalle. Illaksi päätettiin vain jäädä kotiin ja ottaa rauhallisesti. Vaikka nyt ehkä vähän kaduttaa, koska mehän missataan reissun takia paras pikkujoulukausikin! Täytyy ehkä naapureiden iloksi järkätä jotkut omat pikkujoulut vielä ennen sitä.

Ja ulkoiltu ollaan tietenkin viikonlopun aikana paljon. Ulkoilun määrä on kyllä koiran myötä noussut ihan uusiin ulottuvuuksiin, mikä on tietenkin vain positiivinen asia. Ei voi kyllä enää unelmoidakaan tulevansa töistä tai yliopistolta kotiin ja jäävänsä sohvalle lepäämään tai Facebookiin roikkumaan – se on heitettävä lenkkikamat samantien niskaan ja suunnattava energianpurkulenkille ja koirapuistoon.

Ei ole kerta eikä kaksi, kun olen kaatosateessa vettä naamalla valuen seissyt koirapuiston laidalla odottamassa, että toinen saa leikeistä muiden koirien kanssa tarpeekseen. No, niin ei ikinä käy, joten sitten sieltä lähdetään niska-perse-otteella, kun muu ei auta.

Mutta eihän tuolle nyt voi olla vihainen. Ei edes nyt, kun se on tehnyt ensimmäisen tuhonsa: mun flipflop oli päätynyt perjantaina parempiin suihin. Osa sandaalista löytyi lattialta, ja osa tuli sitten yöllisen oksennuksen mukana makkarin lattialle. How nice.

Nyt yritän päästä täältä ihanan lämpimästä sängystä ylös ja lähteä Inton kanssa ulos. Minnes muuallekaan.

Mainiota sunnuntaita kaikille!

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa sunnuntai, lokakuu 29, 2017 at 12:23

    Haha, aika mainioilla hakusanoilla on sun blogiin päädytty! Jos jutut alkaa muuten loppua, niin niistä sitten ammentamaan seuraavien postauksien aiheita :D

    Tsemppiä opiskelun ja työn yhdistämiseen! Itsekin olen aikanaan suorittanut AMK-opintoja työn ohessa, eikä ollut herkkua tehdä samaan aikaan neljää kurssia juosta lähiopetuspäivillä Helsingissä,, käydä töissä ja yrittää vielä siihen päälle oppariakin väkertää. Se oli onneksi ajalta ennen blogia, en olisi kyllä siihen päälle enää jaksanut alkaa mitään matkajuttuja horista. Mutta kyllä se rumba joskus loppuu :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, lokakuu 29, 2017 at 17:17

      Huh, kiitos tsempeistä. Eteen päin tässä porskutellaan, vaikka välillä on kyllä hermo hiukan kireällä, haha. Toisin kuin sulla, niin mulla on sentään kaikki samassa kaupungissa! Voin siis uskoa, että helppoa ei ole ollut sullakaan.

      Ja totta tosiaan, mainitun tyyppiset hakusanat vaikuttavat varsin suosituilta, joten pitäisi ehkä alkaa tehdä blogijuttuja jostain swingers-näkökulmasta… Löytyisi blogille uutta lukijakuntaa! :-D

  • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA sunnuntai, lokakuu 29, 2017 at 12:55

    Siis apua mitä hakusanoja. :’D Onkohan sulla Meri joku vaiettu salaisuus tämän blogin takana parinvaihdosta ja vastaavista?

    Hatunnosto kyllä sulle, ei kuulosta mitenkään sellaiselta että olisi mitenkään kauheasti ylimääräistä aikaa. Oot kyllä Thaimaan matkan ansainnut, sen voimalla jaksaa hyvin.

    En halua kuulostaa miltään hullulta tai vastaavalta, mutta jos tuntuu ettei inttileskeyden aikana löydy tarpeeksi aikaa tuolle söpöläiselle niin mut voi muistaa! Mulla on kauhea koirakuume täällä päällä ja laitoin viime viikolla muun muassa Facebookissa Kallio -ryhmään viestiä, jossa pyysin saada käyttää ihmisten koiria ulkona. :D Parit koiratreffit on sovittu jo, mutta kyllähän tuollainen yltiösöpö luppakorva menisi vielä.

    Pitää lähteä tutkailemaan omia hakusanoja, joilla blogiin on päädytty – en nimittäin oo hetkeen niitä tutkaillut. :D Saa nähdä mitä sieltä löytyy.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, lokakuu 29, 2017 at 17:20

      En enää muista kaikkea, mitä oon blogin alkuaikoina kirjoitellut, eli oonko paljastanut luurangot kaapeistani joissain postauksissa, mutten muista sitä enää itsekään..? ;) Mä oon joskus kauan sitten tehnyt postauksia kaikista hauskoista hakusanoista, joilla blogiin on päädytty, ja ne postauksetkin oli kyllä aika hulvattomia.

      Ajatus Thaimaasta auttaa kyllä kaiken kiireen keskellä. <3 Ja hei auttavia käsiä ei oo koskaan liikaa, ja me voitais muutenkin sopia jotkut koira-/kahvi-/viinitreffit joskus lähitulevaisuudessa! :)

      • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA keskiviikko, marraskuu 1, 2017 at 07:15

        Pitääpäs kaivella sellaisia postauksia täältä, näitä on hauska lukea.

        Sellaiset koira-/kahvi-/viinitreffit menis kyllä enemmän kuin mielellään. Olis kiva tavata – enkä puhu pelkästään söpöstä luppakorvasta. ;)

  • Reply Suunnaton sunnuntai, lokakuu 29, 2017 at 21:50

    Ahhaha, huikeeta! Eikö ookin mieltä ylentävää, kun ne postaukset, joiden eteen on tehnyt kaikkein eniten työtä, ei kiinnostakaan ketään.
    Todellakin kannattaa nyt vielä opiskella kaikki mitä pystyy. Mun piti opiskelujen aikana käydä muutama valinnainen kurssi, mutta ne aina osui päällekkäin pakollisten kanssa. Nyt, vuosia myöhemminkin, manailen sitä, etten koskaan käynyt niitä muutamaa kurssia. Niistä kun olisi tosi paljon hyötyä nykyisessä työssäni. Tai niin ainakin kuvittelen.
    Se on muuten vaan ihan hyvä, että sulla on pieni luppakorva pitämässä huolen, että gradun teon keskelläkin muistat pitää taukoja <3

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, lokakuu 30, 2017 at 07:59

      No noinhan se täytyy vain ajatella. <3 Ja mäkin tiedän, että pääsisin tosi paljon helpommalla, jos antaisin näiden kurssien vain olla ja keskittyisin pelkkään työntekoon. Mutta pelko siitä, että myöhemmin sitten kaduttaa, on liian suuri. Näillä siis mennään!

      Ja joo, välillä oikein naurattaa, miten omasta mielestä joku niiiin hyvä postaus saa jotain pari hassua lukukertaa. Ihmiset ei ymmärrä hyvän päälle. :-D

  • Reply miraorvokki maanantai, lokakuu 30, 2017 at 15:21

    Oot kyllä niin paras kirjoittamaan. Hymyssä suin aina saa lueskella näitä sun juttuja. Toivoisin että munkin blogiin päädyttäisiin jollain oudoilla sanoilla ja lauseilla, mun blogiin löytyy ihan ”tylsillä” jutuilla! :D Voin vaan kuvitella millaista on olla inttileski 28-kesäisenä, varsinkin kun duunia, koiraa ja gradua mutta oot rautaa ja kaikki menee hyvin ja aika nopeesti, ihan varmasti! Ja jos tarvitset koiranhoitoapua, täällä olisi yksi koirakuumeinen pariskunta… ;)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, lokakuu 30, 2017 at 22:42

      Kiitos Mira, ihana kuulla, että tykkäät. <3 Ja siis täähän oli ihan paras koiranhoitoilmoitus, teitähän on kohta jonoksi asti. ;) Mutta varokaa, mihin lupaudutte!

    Leave a Reply