Kuuden kimppa Brysselissä

perjantai, syyskuu 29, 2017

Korkeakouluharjoitteluissa on se hyvä puoli, että lomapäivät täytyy pitää, eikä niitä saa ottaa rahoina.

Lakimiesystävissä on se hyvä puoli, että ne saattavat olla tekemässä omaa harjoitteluaan missä päin maailmaa tahansa.

Ja poikaystävissä on se hyvä puoli, että ne saa yleensä houkuteltua reissuun mukaan.

Tämä oli minun ja Mathiaksen ensimmäinen kerta Belgiassa, muut olivat käyneet siellä jo aiemmin. Meidän kaksi päivää kestänyt kuuden kimppamme Brysselissä oli täynnä puujalkavitsejä, ruokamyrkytystarinoita, kaljakuppiloita, ranskalaisia perunoita ja Rysälän ihmettelyä.

Niin, Brysseliä voi kutsua expat-suomalaisten tapaan Rysäläksi. Pieni googlettely paljasti, että nimitys on ihan yleisessä käytössä, eikä siis esimerkiksi kaverini keksimä vitsi minun nolaamisekseni. Kailottelisin tuolla Rysälää pitkin maita ja mantuja, ja saisin kummeksuvia katseita osakseni. Onhan se Rysälä nyt kotoisampi versio. Samaa luokkaa Timo Soinin plokin kanssa. Eikös sielläkin aina parjattu Rysselin herroja?

Asuimme ystävämme asunnossa kaupunginosassa, jonka nimeä en tietenkään muista. Ei tarvinnut, kun kerrankin sai kulkea apinana oppaan perässä. Tätäkö pakettimatkat ovat parhaimmilaan (tai pahimmillaan)? Ja kaikki nämä vuodet mä olen niitä vältellyt. Meidän kuuden porukassa on muutenkin aika helppo matkustaa, koska kaikki ovat aika helppoja ihmisiä. Ei draamaa, ei säätöä, ei mitään sellaista. Rentoa porukkaa.

Kahden päivän ohjelmaan mahtui kaupungilla kiertelyä, paljon ruokaa ja sitäkin enemmän kuppiloissa istuskelua. Tein ensimmäistä kertaa tuttavuutta Kriekin kanssa – Kriek ei ole ystäväni paikallinen tuttava, vaan belgialainen kirsikkaolut. Ihastuin, ehkä vähän rakastuinkin.

Istuimme puistoissa, kävimme markkinoilla ja ostimme kojuista syötävää. Afrikka-korttelissa tunsi olevansa melkein Kongossa. Manneken Pis -patsas oli tietysti maineensa veroinen, älkää missään nimessä missatko sitä Brysselissä! Maailmanluokan nähtävyys, jolle Suomenlinnat ja muut latteudet kalpenevat totaalisesti.

Tietäjät tietää.

Ja kun meistä kuudesta on kyse, ei ole viikonloppua ilman pieniä juhlia.

Saimme erään belgialaisen ystävän vielä joukkoomme ja lähdimme radalle. Ravintolaillallisesta se alkoi, ja sen jälkeen kävi selväksi, että Brysselin välillä ehkä harmaahkon EU-kuoren alla sykkii varsin oivallinen yöelämäsydän.

Pari paikkaa ehdittiin testata, ja aamuyön tunneilla vielä kurvi kebabkojun kautta viimeiselle klubille. Pelastauduimme kuitenkin jo ihmisten ajoissa puoli kuudelta kotiin, mutta seuraavalle päivälle suunniteltu brunssi meni kyllä unikeoilta ohi.

Toinen päivämme sunnuntai lähti käyntiin, Belgiassa kun ollaan, ranskalaisilla. Hartaan ranskalaismaistelun jälkeen Brysselin Ääniwalliin, paikallisiin ulkoilmabileisiin loppuillaksi.

Maanantaiaamuna väsyneenä mutta onnistuneesta Brysselin pyrähdyksestä onnellisena Finnairin kukonlaulun aikaan lähtevällä lennolla kotiin. Suomessa lentokenttäbussista suoraan luennolle, mistä oli kyllä glamour kaukana.

Hyvä reissu, mutta tällä porukalla ei oikein voi muuta odottaakaan.

Aion avata teille vielä tarkemmin sitä, kannattaako Brysseliin mielestäni lähteä noin muuten vain kaupunkilomalle. Lisäksi tulen kirjoittamaan postauksen siitä, mitä syömättä ei ole Brysselistä pois tulemista.

Hyvää viikonloppua!

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Sini / Sini matkakuumeessa perjantai, syyskuu 29, 2017 at 19:49

    Ei ranskalaiset vaan belgian perunat ;)

  • Vastaa käyttäjälle Sini / Sini matkakuumeessa Cancel Reply