Käsivarren erämaa ja Kalkkoaivi – jälleen päädyin turistirysään

perjantai, elokuu 4, 2017

Tie on kivisin ja kuoppaisin, jolla olen koskaan ajanut. Edes Aasiassa en ole joutunut tällaiseen rynkytykseen. Allamme on järkäle nimeltä Land Rover Defender – auto, joka on tarkoitettu nimenomaan haastaviin off road -olosuhteisiin. Ja silti heittelehdin kyydissä kuin sätkynukke, kun etenemme kymmenen kilometrin tuntivauhdilla kohti Kalkkoaivin tunturia. Reilun kahdenkymmenen kilometrin matkaan kuluu helposti yli kaksi tuntia, ja me ajamme vieläpä verrattain kovaa. Tänne ei ole tavallisella henkilöautolla mitään asiaa.

Hiljalleen puut muuttuvat pienemmiksi, ja häviävät lopulta kokonaan. Tie huononee, mitä pidemmälle pääsemme. Nyt ollaan Käsivarren erämaassa, Enontekiön kunnan alueella.

(Älkää muuten antako kuvien hämätä: kun tie oli todella paha, ei kamera todellakaan pysynyt rytäkässä kädessä.)

Olemme lähteneet isäni kanssa matkaan mielessämme tunturissa samoilu ja yöpyminen Kalkkoaivin autiotuvalla. Odotustemme mukaan tulemme viettämään yhteistä laatuaikaa (eli väittelemään tuntitolkulla maailmanpolitiikasta ja moraalikysymyksistä piikittelevään sävyyn) sekä nauttimaan erämaan hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä ilman muita ihmisiä. Erakoituminen on tämän reissun tavoite: ei puhelinverkkoa, ei ihmisiä, ei muuta kuin erämaan rauha.

Kaikkeahan sitä saa toivoa.

Pohjustukseksi: Isämme on vienyt minua ja siskoani töidensä perässä aina hiukan, noh, erikoisempiin matkakohteisiin: kun muut lapset kävivät kesälomalla Teneriffalla, me kävimme Kosovossa. Kun muut poseerasivat kuvissa espanjalaisessa vesipuistossa, me seisoimme Albaniassa bunkkerien päällä tai ihmettelimme sodan runtelemia taloja Bosniassa. Itkumuuriin tutustuin yksivuotiaana siellä edellisenä päivänä olleen verilöylyn jälkeen. Eipä ollut muita turisteja.

Pitkän automatkamme jälkeen Kalkkoaivin autiotupa häämöttävää sitten edessämme. Olemme virallisesti keskellä ei mitään. Ja mikä näky meidät kohtaa täällä jumalan selän takana? Viisi autoa, parkkeerattuna autiotuvan pihalle. Eikö tässä maassa saa missään olla rauhassa?

En voi vastustaa kiusausta naljailla sopulikohteita välttelevälle isälleni: ”Jumaliste, onko sun aina pakko tuoda mut tällaisiin turistirysiin? Eikö joskus voida mennä johonkin sellaiseen paikkaan, jossa ei ole muita ihmisiä?”

Alla olevan kuvan oikeassa laidassa voitte nähdä autot ja autiotuvan, jos oikein tihrustatte.

Tästä tulee meidän yhteinen vitsimme, etenkin kun paluumatkalla seuraavana päivänä Kalkkoaivin tiellä (ns. saksalaisten tie) ajaa pari autoa vastaan. Kalkkoaivi, mikä turistirysä.

Tilanne ei onneksi todellisuudessa ollut aivan niin paha kuin miltä autiotuvalle saapuessa vaikutti. Tuvalla yöpyi lisäksemme yksi pariskunta, kaikkien muiden autojen matkustajat olivat painelleet tunturiin ja pitivät tupaa vain starttipisteenään.

Itse tupa oli ihan hyvässä kunnossa. Teimme pienen kalastusreissun läheiselle järvelle, jonka jälkeen tulimme illaksi takaisin keittämään hernekeitot ja syömään piimäleivoksia. Kamina lämmitti tuvan nopeasti. Into nukahti ensimmäisenä, ja pian minä ja isä seurasimme esimerkkiä.

Aamulla lähdimme aamupalan jälkeen noin viiden tunnin kalareissulle. Into juoksi sydämensä kyllyydestä tunturissa, ja oli koira aikamoinen löysä makaroni autoon päästyään, kun väsyneenä mutta tyytyväisenä aloimme palailla takaisin sivistyksen pariin.

Kalasaalis jäi laihaksi (yhden harjuksen nappasin), mutta kokemus oli sitäkin hienompi.

Olen niin uskomattoman vaikuttunut tunturimaisemista, joita pääsin nyt ihailemaan ensimmäistä kertaa. Ei tarvitse enää lainkaan ihmetellä, mikä ihmisiä vetää vaelluksille tällaisiin maisemiin.

Se hiljaisuus, autuus, kännykkäverkon puute, puhdas luonto, jylhät tunturit… Se on vaan jotain käsittämättömän hienoa!

Lisää Kalkkoaivin autiotuvasta: luontoon.fi

Seuraathan jo blogiani? 

Instagram

Facebook

Blogit.fi

You Might Also Like

25 Comments

  • Reply Hujo perjantai, elokuu 4, 2017 at 18:47

    Joo! Aikas mageeta. Lapin hiljaisuus on samaa luokkaa hiekka-autiomaan hiljaisuuden kanssa. Ihanat kuvat muuten.

  • Reply Kthetraveller perjantai, elokuu 4, 2017 at 18:53

    Ohhoh. Onhan tossa viehätyksensä (maisemat on niin ah), mutta kyllä mun pitäs päästä johonkin hyvään hotlaan huoneen kylpyammeeseen lillumaan ja pehmoisaan sänkyyn pötköttämään ?

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta perjantai, elokuu 4, 2017 at 22:20

      Siinä oliskin bisnesidea jollekin! Kaikki Lapin luksushotellit kun taitaa sijaita aika keskeisillä ja ruuhkaisilla paikoilla..? Joku vois laittaa viiden tähden puljun pystyyn tonne erämaahan. :-D

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista perjantai, elokuu 4, 2017 at 21:02

    Kiva postaus. Mä oon itse miettinyt aina, että mikä kumma saa palaamaan Lappiin aina uudestaan ja uudestaan. Sietämään öttiäisiä, vaihtelevia kelejä ja noh, vähän ankeitakin olosuhteita. Kun Lapin ”hulluus” iskee, sitä ei voi vastustaa. Mutta kyllä tämä hulluus antaa vaan niin paljon. Mun on ainakin kerran vuodessa pakko päästä pohjoiseen tyhjentämään päätä. Terkkuja muuten Pohjois-Norjasta Varangilta. Meni vähän suunnitelmat läskiksi, kun auto hajosi, mutta eiköhän tämä tästä.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta perjantai, elokuu 4, 2017 at 22:21

      Katsoinkin Facebookista, että siellä on pientä mutkaa matkassa. :) Pikku hiljaa olen kai hulluksi muuttumassa itsekin… Enpä olis vielä pari vuotta sitten uskonut!

  • Reply Maarit Johanna lauantai, elokuu 5, 2017 at 19:56

    Uu tuonne pääsis muuten varmasti Jimnyllä! Harmi ku ei oikein ole noita lomia niin ei voi lähtiä kovin kauaksi ajelemaan. Mutta kyllä Lappi on kesäisin ja varsinkin syksyisin ihan hirveä turistirysä. Saariselällä ei melekeen missään saa olla rauhassa ja poluilla kävelläänkin sievästi pitkässä jonossa. Siitä on kyllä se rauhallinen luonnon hiljaisuus kaukana. Onneksi teillä kuitenkin oli ihan suht rauhallista!

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, elokuu 7, 2017 at 19:52

      Haha, turistirysä hyvinkin! Vieläkin naurattaa, kun mietin tota hommaa, vaikka loppujen lopuksi saatiinkin olla rauhassa. Kyseessä nyt ei kuitenkaan ollut mikään Saariselän kaltainen kohde. :D

  • Reply Suunnaton sunnuntai, elokuu 6, 2017 at 23:15

    Oon varmaan aiemminkin todennut, mutta sulla on ollut ihan mahtavat lomakohteet lapsena! (Minäkään en muuten käynyt lapsuudessa kertaakaan Espanjassa tai Kanarialla, mutta ihan Balkanin sijaan päädyttiin usein Keski-Eurooppaan.)
    Mutta tuo tämänkertainen Lapin matka! Vau! Kuulostaa ihan mahtavalta ❤

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, elokuu 7, 2017 at 19:53

      Haha kiitos! Lapsena sitä ei ehkä ihan osannut arvosta… :’D Ja kyllä, tää Lappi-keissi oli huikea!

  • Reply Sandra / Terveiset päiväntasaajalta keskiviikko, elokuu 9, 2017 at 09:09

    On kyllä karun komeaa! ^_^ Muoniota ylempänä en oo vielä käynyt ja toivottavasti sekin korjaantuu vielä :) Me kanssa käytiin itkumuurilla kun olin kymmenisen vanha :D Ei paljoa tajunnut kyllä, mutta ihme kyllä joitain muistikuvia löytyy :D Ainakin kuolleesta merestä!

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, elokuu 12, 2017 at 17:28

      Joo, mullakin päässä välähdyksiä ympäri maailmaa kaikilta reissuilta, mistä ei sitten muuten muista oikeastaan mitään. :-D Lappi on kyllä kokemisen arvoinen!

  • Reply Stacy Siivonen keskiviikko, elokuu 9, 2017 at 16:14

    Minä taidan tykätä isästäsi. Minun isäni näytti minulle jo lapsena puolen maailman viinitarhat, mikä on johtanut siihen, etten halua nähdä niistä ainoatakaan enkä edes halua juoda viiniä.
    Minäkin olen ollut pariin otteeseen Käsivarressa ja on jotenkin ikävä, että kaikkialla erämaassa törmää nykyään toisiin ihmisiin.

  • Reply Katariina/Maisemajahdissa perjantai, elokuu 11, 2017 at 19:45

    Vau, toi olisi ollut reissu mun makuun! Ja upea turvekammi (vai onko se sellainen) yhdessä kuvassa :) Vaikkei tuo nyt sentään mikään oikea turistirysä ollutkaan, niin monessa etelän kansallispuistossa alkaa todella olemaan parhaimpina ajankohtina ruuhkaista. Tosi kiva tietty, että ihmiset ovat löytäneet tiensä luontoon, mutta toisaalta olisi kiva nauttia maisemista ihan omassa rauhassa. No, onneksi niitä rauhallisia paikkojakin löytyy, kun menee kaikkein tallatuimmilta reiteiltä hiukan syrjään :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, elokuu 12, 2017 at 17:38

      Joo, aika kaksipiippuinen juttu tosiaan. Sitä haluaisi itse olla rauhassa, mutta siellähän sitä itse on luonnossa ihan samanlaisena tallustelijana kuin ne muutkin.

      Ja joo, ei Kalkkoaivi sentään ihan mikään Nuuksio ollut ihmismäärien suhteen. :-)

  • Reply Nimetön perjantai, syyskuu 1, 2017 at 16:34

    Ihan kiva, mutta autiotuvat on tarkoitettu omin voimin kulkijoille, ei automatkailuun.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, syyskuu 2, 2017 at 14:13

      Olen samaa mieltä, mutta Kalkkoaivin autiotupa on varmaan käytännössä muotoutunut etappipaikaksi monelle käsivarteen ja Lätäsenolle menevälle, koska sinne pääsee autolla (20 km /yli 3 tuntia). Me olimme varautuneet telttamajoitukseen, jos kämpälle olisi tullut vaeltajia. Kuten on tapana viimeisimmille saapujille tarjotan katto pään päälle. Ketään halukkaita yöpyjiä ei kuiteenkaan ilmaantunut. Toivottavasti jälkeemme autiotuvalle vierailevat vaeltajan ovat kiitollisia tulitikuista, suolasta, sokerista, kahvista, teestä ja kynttilöistä, jotka jätimme autiotuvalle koettaen kunnioittaa perinteisiä tapoja.

  • Reply Jere lauantai, syyskuu 2, 2017 at 20:22

    Hei! Osaatko sanoo onko mitään mahdollisuuksia päästä nissan qashqailla edes saitsijärven rantaan ilman pahempia auton pohjaa raapimisia tai kiinni jäämistä?

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, syyskuu 3, 2017 at 17:50

      Moi Jere! Kunhan sinulla ei ole kovin tiukka aikataulu, niin pääset varmasti ainakin sinne asti. Mutta varaudu siihen, että aikaa todellakin menee! Tie on kivistä ja huonokuntoista… Tarkista ainakin vararenkaan kunto ennen lähtöä. ;) Pahimmillaan tie oli loppupäässä, muttq ei se alkukaan varsinaisesti helppo ollut.

  • Reply Harri keskiviikko, syyskuu 20, 2017 at 16:20

    Juuri mökissä kaksi yötä, ei ristinsielua missään, aivot narikassa todellakin sai olla, mahtava paikka. Ja se tie☺ rytkytystä oli mönkijälläkin.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta perjantai, syyskuu 22, 2017 at 16:11

      Oi, sinä pääsit sitten nauttimaan siitä himoitusta yksinäisyydestä. Mahtaa siellä olla kaunista näin syksylläkin! :) Ja se tie, huh.

  • Reply sky lauantai, lokakuu 28, 2017 at 01:44

    Heh, näin paikallisena on pakko vähän naureskella joillekin kommenteille siitä, kuinka Lappi on ”turistirysä”. Varmaan joo, jos menee Leville tai Saariselälle, mutta tuota koskematonta erämaata riittää kyllä kaikille halukkaille ja niiden serkuillekin, jos jaksaa nähdä vähän vaivaa.

    Mutta huippua että blogistasi löytyi myös tämän kaltainen kohde, aivan koti-ikävä iski! :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, lokakuu 28, 2017 at 10:06

      Heh, ihan totta! Siellä kyllä riittää metsää ja tunturia samoiltavaksi.

      Ongelma on tietty se, että monilla ei ole mahdollisuutta/tietoa/rohkeutta lähteä Lapissa noiden turisikeskusten ulkopuolelle. Mutta siihen ei kyllä voi kuin rohkaista, on se Lapin luonto sen verran ihmeellistä!

  • Reply Autiotuvat lauantai, kesäkuu 8, 2019 at 16:47

    Hieno artikkeli! Kuvat toivat vielä hyvän lisämausteen sisällölle.

  • Leave a Reply