Koiranpentuelämää & alekoodi hotelliin

keskiviikko, heinäkuu 5, 2017

Meille on muuttanut koiranpentu, pieni beaglepoika Into.

Into haettiin kuukausi sitten Taivalkoskelta, ja tyyppi on nykyisin aika tottunut autoilija, olihan ensimmäinen automatkakin sellaiset kivat 10 tuntia. Ei ihan mennyt koirakirjojen ”pidä pentua autossa ensin minuutti kerrallaan” -oppien mukaan.

Koiranpentuelämä on ollut välillä yllättävän raskasta, vaikkakin viikko viikolta helpompaa. Omassa perheessäni koiria on ollut aina, mutta vetovastuu pennuista on ollut silloin vanhemmilla.

On kuitenkin palkitsevaa nähdä pennun kehittyvän hurjaa vauhtia: 11 viikon iässä meillä osataan jo luoksetulo, istuminen, maahanmeno, odottaminen, irti päästäminen ja toiminnan keskeyttäminen. Kotioloissa nämä onnistuvat lähes sataprosenttisesti, ulkona ja häiriötekijöiden kanssa tietenkin vielä toistaiseksi huonommin. Mielestäni olemme silti onnistuneet pohjakoulutuksessa hyvin, vaikka suuri osa työtä on vasta edessä.

Into on myös parin ensimmäisen viikon jälkeen tottunut kaupungin ääniin, ja nykyään vieressä voisi vaikka räjäyttää dynamiitin, eikä tyyppi varmaan edes huomaisi. Roskalaatikoiden raahaaminen tosin vielä vähän jännittää.

Olemme tehneet paljon työtä myös pennun sosiaalistamiseksi ja totuttamiseksi paikkoihin ja kulkuvälineisiin. Inton kanssa on kuljettu autolla, veneellä ja ratikalla. On oltu kaupungissa, mökeillä, kahviloissa, metsässä, rannalla, kauppakeskuksissa ja lentokentällä. On oltu hoidossa muilla ihmisillä ja päästy leikkimään toisten koirien kanssa.

Eiköhän tästä siis ihan hyvä koira saada! (Muistuttakaa mua tästä postauksesta sitten, kun mulla on eroahdistuksesta kärsivä remmiräyhäävä moniongelmakoira.)

Minulle on enemmän ja vähemmän hienovaraisesti vihjailtu, että koiranpentu on ensiaskel siihen toiseen perheenlisäykseen. Olen sitten todennut, että se toinen perheenlisäys on siirtynyt koiran myötä ainakin kymmenen vuotta sitä aikaisemminkin määrittelemätöntä ajankohtaa eteenpäin. Sen verran hommaa on riiviön kaitsimisessa, ettei tähän enää mitään ihmismukuloita kaivata.

Ja koska olen nykyään crazy dog lady, voi Inton elämää seurata Instagramissa tililtä @beagleandthecity.

I'm on a boat ✌??

A post shared by Into the beagle puppy (@beagleandthecity) on

Ja ettei menisi pelkiksi koirahommiksi, tässä olisi alekoodia Helsingin kesään:

Koodilla BLOG17  pääsee majoittumaan Helsingin Radisson Blu Seasiden uusiin Double King –huoneisiin etuhintaan 100€, sisältää aamiaisen (normaalisti 140-250€). Etu on voimassa heinäkuun loppuun saakka. Varaukset voi tehdä osoitteessa www.radissonblu.fi tai e-maililla [email protected]

Nyt jos koskaan kannattaa siis tulla nauttimaan hotellielämästä ja toivottavasti pian lämpenevästä heinäkuusta ihanassa pääkaupungissamme!

Meillä on loppukuuksi luvassa muun muassa häät ja rapujuhlat, sekä kanadalaisen ystäväni vierailu, joten itseltä jää valitettavasti tämä etu varmaan käyttämättä. Mitäs teillä muilla on tiedossa? Ja minkälaisia pentuaikoja teillä on ollut koirienne kanssa? ♥

You Might Also Like

15 Comments

  • Reply Pekkas keskiviikko, heinäkuu 5, 2017 at 16:31

    Ihana pentu! Suloinen vauva. Hyvä valinta.

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY keskiviikko, heinäkuu 5, 2017 at 20:42

    Eih, tää ei kyllä yhtään auta jatkuvasti tykyttävään koirakuumeeseen! <3 Just luin kolumnin, jossa todettiin, että elämän parhaista asioista kuten koirista on yleensä myös eniten vaivaa. Sama pätee tietty matkustamiseen. :)

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa keskiviikko, heinäkuu 5, 2017 at 21:20

    No tuitui mikä söpöläinen! :) Ei kai näiden kommenttien aina tarvi sen sisältörikkaampia olla :D

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta torstai, heinäkuu 6, 2017 at 11:45

      No ihan sopivan sisältörikas kommentti tällaiseen reilusti matkailuaiheesta sivuun vetävään postaukseen. ;)

  • Reply Jerry / Pako Arjesta keskiviikko, heinäkuu 5, 2017 at 21:49

    On se kyllä niin söpö :)! Ja vaikka itselläni ei ole koskaan koiraa ollutkaan, on hienoa kuulla, että otatte kouluttamispuolen vakavasti, koska joka kerta ärsyttää, kun näkee, ettei koiraa ole koskaan koulutettu edes perusteisiin. Se on rasite myös koiralle, kun esimerkiksi vetää hihnassa henkihieverissä, mutta omistaja ei välitä tippaakaan – tulee vaan selkä vääränä perässä. Onnittelut teille vielä kerran!

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta torstai, heinäkuu 6, 2017 at 11:48

      Kiitos! Ja toi on niin totta. Valitettavan usein näkee, että juuri ne ihmiset, joilla ei ole mielenkiintoa kouluttamiseen, ottavat sitten vielä niitä normaalia haastavampia rotuja… Toivon mukaan me saadaan omastamme koulittua yhteiskuntakelpoinen yksilö.

  • Reply sarrrri | La Vida Loca 2.0 lauantai, heinäkuu 8, 2017 at 09:48

    Ääää ihana <3 <3 <3

  • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, heinäkuu 8, 2017 at 11:47

    Voi miten suloinen <3 Meillä on kaksi tipsutyttöä ja vanhemman koulutus sujui huomattavasti paremmin kuin nuoremman. Koirakoulu ajoilta tosin muistoissa vielä muutama ei niin hohdokas tehtävä, jossa koira lähti täysin eri suuntaan kuin piti. Mopoa nappa pääsi luokalta. Nuorempi on luonteeltaan aika rasavilli (tätä ei tipsuista uskoisi) ja välillä ihmetyttää miten erilaisia ne voivat olla. No niinhän ne ihmisetkin tietty.. Koirat ovat kyllä parhautta ;)

    • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, heinäkuu 8, 2017 at 11:49

      Mopoa nappa tarkoittaa tietysti nippa nappa ?

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, heinäkuu 8, 2017 at 17:48

      Koirat on kyllä omia persooniaan kaikki. Meillä koulutus tosiaan on toistaiseksi mennyt hyvin, mutta nyt ollaan vasta niin alussa, ettei auta vielä nuolaista…

  • Reply Reissausta ja ruokaa perjantai, heinäkuu 14, 2017 at 13:55

    Oih, edellinen koirani oli beaglesekoitus. Muistan sen pentuajoista, että vähän kauhistuin, kun tajusin miten kova metsästysvaisto sillä oli, ei paljoa ulkona kuunnellut. Mutta hyvin meillä meni. Nykyiset kolme rescue-koiraani tuli minulle aikuisina, mutta yhteen itse asiassa tutustuin jo kolme vuotta sitten sen ollessa pentu, ja huh mikä niskaan hyppivä riiviöpentu olikaan! Mutta siitä se rauhoittui, mutta kukaan ei Greippiä adoptoinut thaimaalaiselta koiratarhalta, joten minä hain sen pois sieltä tämän vuoden alussa. Minä koen tämän niin, että aikuisen adoptointi on jopa helpompaa kuin pennun. Ainakin kun asuu viidennessä kerroksessa!

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta perjantai, heinäkuu 14, 2017 at 13:56

      Hehe, kiva ramppaus varmasti ollut viidennestä kerroksesta sisäsiistiksi opettelun aikoina. Meillä ei toisen mahdollinen metsästysvietti ole ainakaan vielä tullut kovasti esille, ja pysyy toistaiseksi vapaana ulkona. Ekoja karkailuja odotellessa… :-)

    Leave a Reply