Caminito del Reysta povataan tulevan koko Andalusian suosituin nähtävyys. Ei ihme. Caminito del Rey tarjoaa huikeita näkymiä, vähän jännityksen tunnetta ja urheiluakin, mutta on silti helppokulkuinen ja sopii huonompikuntoisellekin henkilölle koettavaksi.
Mikä Caminito del Rey on?
Caminito del Rey on vaellusreitti Andalusiassa. Se rakennettiin jo 1920-luvulla, jolloin patotyöläiset käyttivät sitä työreittinään.
Reitti kulkee vuoren seinään tehtyjä polkuja pitkin korkeimmillaan 100 metrin korkeudessa. Se oli aikanaan todella vaarallinen. Vieläkin on nähtävissä muutamia pätkiä vanhasta, kunnostamattomasta reitistä, ja pelkkä ajatuskin noilla vanhoilla osuuksilla kulkemisesta oli täysin karmiva.
Caminito del Rey suljettiin vierailijoilta yli vuosikymmeneksi juuri vaarallisuutensa takia. Vuonna 2015 se avattiin kunnostettuna, ja vierailijat pääsevät nyt ihailemaan näkymiä turvallisesti uusiksi rakennetulla polulla.
Viisi vaeltajaa on kuollut Caminito del Reylla ennen sen kunnostamista, viimeisin kuolemantapaus tapahtui vuonna 2000. Uhkarohkeat ihmiset ovat lähteneet hakemaan adrenaliinipiikkiä haastavasta rotkoympäristöstä ja loppu on sitten ollut surullinen.
Reitin vaativuus
Caminito del Reyn vaellusreittiä ei oikeastaan voi sanoa vaativaksi. Seinämään rakennettu puinen polku on erittäin helppo kävellä. Pituutta koko reitillä on alle kahdeksan kilometriä, ja tästä vain osa on rotkon reunuksella kävelemistä. Alussa, keskellä ja lopussa kävellään myös tavallisilla metsäpoluilla ja -teillä.
Korkeanpaikankammoisille reitillä on tietenkin omat haasteensa. Ei tosiaan kannata mennä polun reunukselle kurkkimaan 100 metrin pudotusta alas, jos ei ole sujut korkeuden kanssa.
Pieni kurkistus silloin tällöin antoi itselleni kuitenkin mukavan adrenaliinipiikin. Tajusi oikeasti olevansa korkealla. Ja aina tulivat mieleen ne hurjapäät, jotka ovat reittiä ennen sen kunnostamista tallanneet.
Minulle ainoa käsien tärinää ja jalkojen tutinaa aiheuttanut paikka oli riippusilta, joka näkyy alla olevassa kuvassa.
Se tunne, kun silta huojuu ja heiluu allasi jokaisella askeleella ja näet ristikon läpi 100 metrin pudotuksen kiviseen rotkoon. En tosiaan jäänyt ihastelemaan maisemia vaan lähes juoksin sillan yli sen mitä veteliltä jaloiltani pystyin.
Käytännön vinkkejä
Caminito del Reylle pääsee autolla, junalla ja bussilla. Me tulimme autolla. Reittiä lähestyttäessä tien oikealla puolella on parkkipaikka, johon saa kahden euron hinnalla jättää autonsa parkkiin siksi ajaksi, mitä reitin kiertäminen kestää, eli noin 3 – 4 tunniksi.
Reitin alussa ja lopussa on muutamia kilometrejä käveltävää ennen rotkon seinämälle pääsyä.
Caminito del Rey ei vaadi erityisen hyvää kuntoa. Nousuja ja laskuja ei ole merkittävästi, mutta portaiden ja muun takia pitää olla kykenevä liikkumaan vaikeuksitta. Urheiluvaatteet ovat tietenkin itsestäänselvyys, mutta jos et sattunut pakkaamaan niitä Espanjan lomallesi mukaan, niin et erotu joukosta. Monet tulivat ihan farkuissa ja tennareissa.
Reitille päästetään vain 600 ihmistä päivässä, joten varaa lippusi ennakkoon täältä. Joudut jo lippua varatessasi päättämään, mihin aikaan haluat lähdön. Caminito del Reyn aukiololla on säävaraus. Lähtöportilla saat opastuksen ja kypärän päähäsi.
Reitin varrella ei ole vessoja eikä kahviloita. Reitti ei kulje ympyrää, joten loppuun päästyäsi palaat bussikuljetuksella lähelle alkupisteen parkkipaikkaa. 1,50 euron hintaisen bussilipun voit ostaa samalle lipulle kuin pääsylipun Caminito del Reylle. Itse pääsylippu maksaa kymmenen euroa.
Mielestäni melko halpaa hupia tällaisesta kokemuksesta!
En yhtään ihmettele, miksi Caminito del Reyn suosio yhtenä Espanjan parhaista matkailunähtävyyksistä nousee kohisten.
Maisemat ovat hienot ja kokemus sen verran erikoinen, että tämä on muutaman tunnin automatkan arvoinen esimerkiksi Aurinkorannikolta käsin.
—
Seuraathan jo Instagamissa?
26 Comments
Ooo! Kai tämä on lisättävä bucket listille. Nyt aloin tosin murehtia tosi olennaista asiaa: vaikkei reitin varrella ole vessoja, ei siellä taida kovin kesken pensaikkoonkaan päästä :D Mutta joo, ehkä noissa maisemissa olisi muutamaksi tunniksi muutakin ajateltavaa.
Tossa kohdassa, jossa mennään metsäreittiä kahden rotko-osuuden välissä, voinee pujahtaa johonkin puskaan. Kovin helppoa se ei kuitenkaan ole. Vessat odottavat sitten reitin lopussa siellä, mistä bussi takaisin lähtee. Ja myös siinä reitin alussa, missä annetaan kypärät, on vessat. Eli kovin monta kilometriä ei tarvitse vessatta selvitä! :D
Tätä polkua todellakin houkuttaisi lähteä joskus testaamaan! Mies on kyllä ilmoittanut, että hän ei ainakaan mukaan tule, koska reitti on kunnostettu ihan tylsäksi. Hurjapää kävi joitakin vuosia sitten kulkemassa sen vanhan reitin, heillä tosin oli ihan kunnon kalliokiipeilyvarusteet mukana. Mulle varmasti olisi ihan tarpeeksi haastetta tässäkin, etenkin tuon riippusillan kanssa. :D Ovatkohan nuo onnettomuudet sattuneet sellaisille jotka ovat lähteneet reitille ilman turvaköysiä ja asiantuntemusta? Aika hullulta kyllä kuulostaa, ja itseäni ei sinne olisi silti saanut vaikka miten olisi ollut köysissä kiinni.
En muista enää tarkemmin noista onnettomuuksista, joskus aiemmin niistä kyllä lueskelin… Mutta sun mies on kyllä hullu! Ne pienet osuudet vanhaa reittiä sai kylmiä väreitä aikaan. Oli pikkuisen kuumottavan näköisiä! Mutta ymmärrän kyllä, miksi joku pitää tätä kunnostettua reittiä tylsänä, ei se kovin extreme ole. Mutta sopii meidänlaisille nössöille. ;)
En taida sittenkään lisätä tätä listalleni :-) En ole mielestäni ihan hirmuisen korkeanpaikankammoinen, mutta tuossa tuo reitti näyttää koko ajan kulkevan niin ilmassa, etten sitä ehkä ihan huvikseni haluaisi kävellä.
Tosin nousinhan minä juuri Bhutanissa Tiikerinpesäänkin, mutta tuolla 900 metrin nousulla oli aika vähän sellaisia kohtia, että pääsi/joutui katsomaan kovin ylhäältä suoraan alas.
Tässä kyllä oltiin paljon korkealla. Kai tämän voi kallion vieressä kulkien ja katseen maassa pitäen korkeanpaikankammoinenkin suorittaa, mutta toisaalta eihän silloin ole mitään järkeä lähteä koko reitille! Bhutan vaikuttaa teidän kuvien perusteella upealta.
Vautsi miten siistin näköistä, melkeinpä pelkästään tämän takia voisin matkustaa Andalusiaan! Varmaan välillä tulisi jännitettyä, että kestääkö rakenteet – lähtisi mielikuvitus laukkaamaan liikaa. ;) Mutta noi maisemat, I love it!
Mullakin on vähän paha tapa miettiä kaikkea, mitä voisi tapahtua… Mutta tukevilta ne vaikuttivat, ei muuta ku Andalusiaan! ;)
Meitä on tosiaan monta, ketkä ovat ihan lähiaikoina käyneet täällä. Itse siis kirjoittelin samasta aiheesta noin viikko sitten. On se vain kertakaikkisen upea paikka!
Joo, jotenkin kaikki matkabloggaajat kävivät täällä nyt talven aikana! :D No, eipähän tule tiedonpuutetta kellekään, joka on reitistä kiinnostunut.
Olen tämän Caminito del Reyn nimenä tiennyt, muttei ollut oikein minkäänlaista visuaalista mielikuvaa reitistä, kiitos siis kuva- ja tietopaketista! Nyt tämä pitää muistaa seuraavaa Espanjan matkaa varten, hienolta vaikuttaa!
Mahtava tietopaketti ja hienot kuvat! Tämä olisi hauska toteuttaa joskus, tosin pahoin pelkään, että korkeita paikkoja kammoavaa miestä en saa kaveriksi mukaan. Pitänee keksiä jotain muuta seuraa :)
Ehkä kaikkien kannalta parempi, jos korkeanpaikankammoisille keksitään jotain muuta aktiviteettia. :D
Tuo on niin huikea reitti! Mitä enemmän näitä upeita kuvia ja postauksia tuosta reitistä luen, sitä enemmän tuonne haluan! Mutta mulla on aivan hirveä korkean paikan kammo…
Kyllä tästä selviää! Ehkä tää ois jopa sopivaa karaistusta, koska oikeasti se ei ole yhtään niin paha kuin miltä näyttää. No okei, toi lopun riippusilta oli kyllä hirveä.
Upealta näyttää. Tällaisista paikoista tykkään! Täytyy kyllä päästä joskus! Aika hurjia ovat tosiaan olleet net, jotka tuonne ovat uskaltautuneet ilman kunnollista polkua..
Tänne on päästävä! Näyttää mahtavalta. Ja todellakin näyttää helpolta ja turvalliseksi tehdyltä. Tein juuri pari viikkoa sitten Madeiran kuninkuusmatkat Arieirolta Ruivolle ja siellä ei ollut kyllä läheskään näin tukevat turvakaiteet. Osittain maanvyörymät olivat hajottaneet kaiteet täysin, ettei niistä pahemmin tukea voinut ottaa.
Huh! Madeira on kyllä haaveissa juurikin patikointimielessä.
Tuo riippusilta näyttää kyllä hurjalta. Mutta maisemat näyttää kyllä sen verran upeilta, että minua ei tarvisi kauaa tuolle patikkaretkelle houkutella. Mielenkiintoinen paikka.
Kyllä! Riippusilta olikin ainoa jalat veteliksi saanut kohta reitillä.
Taisin jo Unelmatripin Jennille kommentoida, kuinka tämä kohde on nyt kaikkien bloggaajien huulilla :D En ollut muutama kuukausi sitten kuullutkaan koko paikasta ja nyt siellä on pakko päästä käymään, kiitos kaikkien blogipostausten! Aivan mahtavia kuvia ja maisemia, varmasti yksi hienoimmista kokemuksista Espanjassa!
Tätä on nyt tosiaan paukuteltu blogeissa, mutta hyvä niin – jos saadaan enemmän suomalaisiakin kokemaan tämä hieno paikka.
Tuo riippusilta olisi ollut minulekin pahapaikka. Voisikohan sen yli kontata….?
Olisko kypärä vain mainoskikka, vai tuliko sieltä pikkukiviä päähän. Vai mitä varten se oli?
Kiviä varten se nimenomaan oli, mutta en muista mitään irtotavaraa nähneeni reitin varrella… Ehkä siis osittain myös mainoskikka. :D
Itse haaveilin tuonne menemisestä jo silloin kun se oli suljettu :-D Aika monta kertaa tuolla lähistöllä olen ollut, mutta en sen jälkeen kun tuo avattiin uudelleen. Sinun ja Lähtöportin Mikan postauksista tuli fiilis, että ehdottomasti tämä pysyy bucket listalla :-)
No kun seuraavan kerran liikut seudulla niin menet! Ja minua ei olisi kuuna päivänä saanut ennen kunnostamista tänne.