Kiusallisia hetkiä ja serbialaisia seuramatkoja

tiistai, maaliskuu 7, 2017

Laiska töitään luettelee, mutta ihan oikeasti.

Kun mä tulin tänne, ajattelin saavani viettää kolme pitkää kuukautta omissa oloissani. Tämä olisi kuitenkin niin eri juttu kuin vaihto Shanghaissa. Olisi töitä, ei ehtisi kauheasti sosialisoida. Iltaisin kävisin salilla, eikä olisi kiire minnekään.

Se tuntui oikeastaan aika kivalta ajatukselta. Ylhäisessä yksinäisyydessäni olisin vapaa tekemään iltaisin asioita vain itseäni varten.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Tarina on varmasti tuttu kaikille ulkomailla harjoittelussa olleille.

P2250369

Jotenkin sitä vaan on tutustunut ihmisiin, ja iltaisin on tullut oltua kaupungilla milloin missäkin menoissa. Lisäksi on ollut iltatilaisuuksia, joihin täytynyt töiden puolesta osallistua. Ja sitten on ollut kaikkea muuta mahdollista maan ja taivaan väliltä.

Aika on liukunut sormien välistä ja se vähäinen oma aika mitä on ollut, on kulunut kesätyöhakemusten parissa. En ole saanut möllöttää omissa oloissani yhtään niin paljon kuin ajattelin. Suomalaista täällä kovaa vauhtia pakkososialisoidaan!

Olen saanut myös muutamia paikallisia ystäviä. Kuten taisin mainitakin aikaisemmassa postauksessa, erään tytön tunnen lapsuudestani 20 vuoden takaa. Erääseen toiseen tyttöön ja hänen ystäviinsä taas tutustuin, kun tapasin hänen isänsä työasioiden yhteydessä ja hän pyysi ottamaan tyttäreensä yhteyttä.

Aina ei kuitenkaan ystäviä riitä jokaiseen aktiviteettiin. Perjantai-iltana bongasin Facebookista erään serbialaisen nuorisojärjestön patikointimatkan Povleniin, Serbian maaseudulle. Kukaan kavereistani ei innostunut lähtemään niin nopealla aikataululla mukaan, lähtö kun oli jo seuraavana aamuna 6:40.

Ei muuta kuin yksin matkaan.

P3040457P3040447

Jotenkin aavistin jo etukäteen, että tästä saattaa tulla kiusallista. Ja niinhän siitä vähän tulikin.

35 serbiä ja minä kunnon slaavilaisella ryhmämatkalla kohti Povlenin patikointimaastoja. Bussimatka kesti lähes kolme tuntia. Yritin hieroa tuttavuutta paikallisten kanssa, mutta kukaan ei oikein uskaltanut puhua kanssani. Sanoivat yhden lauseen, ja sitten jättivät jutun siihen.

Ei väkisin.

P3040431 P3040472

Minähän viihdyn hyvin yksinänikin, joten sinänsä matkakumppanieni puhumattomuus ei ollut niin vaarallista.

Mutta suomalaiselle tuli kiusaantunut olo siinä vaiheessa kun opas, nuori mies, otti sitten oikein asiakseen huolehtia minusta. Hän kävi vähintään kymmenen minuutin välein juttelemassa minulle. Siis koko matkan ajan.

Onko kaikki hyvin, kestääkö kunto, oletko tutustunut muihin, miten menee, voinko auttaa jotenkin, kerro vaan, tykkäätkö maisemista, onko kaikki hyvin, onko kaikki hyvin, onko kaikki hyvin. 

No kaikki on erinomaisesti ja voit auttaa jättämällä mut rauhaan!

Musta paljastuu vuosien saatossa uskomattomia suomaismöllin piirteitä, mutta en voi sille mitään, että oppaan ylihuolehtimisesta tuli kiusallinen olo. Tavallaanhan oli todella huomaavaista ja mukavaa, että minusta näin huolehdittiin. Mutta silti, onko se oikeasti tämä suomalainen luonne vai mikä. Olisi antanut mun vaan rauhassa kävellä ryhmän mukana, niin olisin tuntenut oloni paljon mukavammaksi.

Koita siinä nyt sitten pohkeet tulessa, hikipisarat silmissä kirvelemässä ja  repun pohjalla poltteleva Snickers-patukka mielessä vääntää jotain small talkia serbialaisen oppaan kanssa.

P3040511

Kenties 15 kilometriä patikointia ja kolme valloitettua kukkulan huippua oli uuvuttanut slaaviseuramatkalaiset, sillä loppumatkasta kaikki sitten alkoivat kuin ihmeen kaupalla kilvan juttelemaan mulle. Outoa. Kyllä silloin seura kelpasi, vaikka alussa eivät puhua pukahtaneet mulle mitään. Ihmiset tuntuivat tuntevan Suomea yllättävän hyvin. Joku oli jopa tulossa Helsinkiin opiskelemaan ensi syksynä.

IMG_0790IMG_0800

Povlen kohteena oli ihan jees, vaikka ei nuo nyt mitään maailman mahtavimpia maisemia olleetkaan.

Oli kuitenkin kiva päästä Belgradista päiväksi pois ja nähdä vähän muutakin Serbiaa kuin pääkaupunkia. Jos jotakuta tällainen toiminta kiinnostaa, niin näitä reissuja järjestävän tahon nimi on Serbia4Youth. Tuo youth oli kuitenkin aika suhteellinen käsite meidän ryhmässämme, sillä mukana oli kyllä ihmisiä kaikista ikäluokista.

P3040518

Olen myös vihdoin ottanut täällä kortin salille ja päässyt vähän jumppailemaan.

Tänään olin ensimmäistä kertaa Les Millsin Gritissä, ja sehän oli aivan hullua. Ne tietää, jotka on olleet noilla tunneilla.

Harmikseni viime syksyn polvivaiva ilmoitti heti ekojen hyppyjen jälkeen itsestään, ja koko loppuajan pelotti, että kohta se taas napsahtaa. Inhottava tunne. Mietityttää, pääsenkö ikinä palaamaan salibandyn pariin.

Kun tunnin vetäjä tuli kysymään multa, että miten meni, niin kuulin kyllä itsekin, miten epäuskottavalta kuulostin polvivaivaani valitellessani. Että sen takia en nyt ihan täysillä pystynyt tekemään. Olin punainen kuin possu ja hiki virtasi Niagaran lailla otsaltani. Lisäksi olin fyysisesti niin puhki, että ääneni oikein värisi puhuessani ohjaajalle ja kuulostin aivan siltä, kuin olisin purskahtamaisillani itkuun. Noloa!

Olisin nauranut itselleni, jos olisin pystynyt. Ohjaaja uskoi selityksen polvivamman liikkumistani rajoittavasta vaikutuksesta 0% todennäköisyydellä.

P2250372

Muutoin olen vain yrittänyt nauttia Belgradista. Täällä on yleisesti ottaen hyvä olla näin ulkomaalaisena. Joka kerta kun lähden ulos, tulee vastaan vähintään yksi paikka, jonne haluan palata joskus takaisin. Kahvila, ravintola, joku pieni putiikki.

Täytyi jo lopettaa kirjoittamasta kaikki paikkoja ylös, koska niitä oikeasti on niin paljon.

IMG_0768 IMG_0769 IMG_0776

Hauskaa täällä on myös se, että monet pubit ja ravintolat sijaitsevat asuintalojen alimmissa kerroksissa, kellareissa tai muuten vaan sisäpihoilla. Niihin ei todellakaan löytäisi, jos ei tiedä minne on menossa.

Viime viikolla olimme eräässä baarissa, jonka löytääkseen täytyi ensin löytää eräs kerrostalo. Sitten täytyi löytää oikea summeri. Sen jälkeen pääsi asuintalon rappukäytävään, josta täytyi löytää portaat, mennä ne alas ja odottaa, että ovi tullaan avaamaan.

Sisältä paljastui sellainen Jugoslavia-tyylin pubi, jossa tarjoiltiin yhtä olutmerkkiä ja luonnollisesti paikka oli sankkana tupakansavusta. Ikkunoita ei ollut, kellarissa kun oltiin. Passiivinen tupakointi, mitä loistavin tapa viettää viikonloppuiltaa!

IMG_0678

Jugolasviasta puheen ollen: monet ihmiset täällä ovat kertoneet kaipaavansa Jugoslavian aikaa. Ainakin ihmisten puheiden mukaan silloin oli kaikki paremmin ja ihmiset elivät vauraampaa elämää.

Onko aika kullannut muistot vai onko puheissa perää? Nykyään keskipalkka täällä on 400 euroa, ja moni tienaa vähemmänkin. Ei ole epänormaalia saada palkka 200 euroa kuussa. Vaikka eläminen olisi kuinka halpaa, niin en ymmärrä, miten tuolla rahalla voi kukaan selvitä.

Tässä viimeisimmät kuulumiset Serbiasta. Aikamoista tajunnanvirtaa, mutta olkoon. Onko teillä mielessä jotain, mitä haluaisitte tietää Belgradista tai Serbiasta? Jotain postausta, mitä toivoisitte?

You Might Also Like

29 Comments

  • Reply Suunnaton tiistai, maaliskuu 7, 2017 at 19:21

    Voin vaan kuvitella, miten epämiellyttävä tuollainen ylihuolehtivainen opas pidemmän päälle on. Kauhean kiva, että on ystävällinen, mutta suomalainen nyt vaan usein tarvitsee sen oman tilan ;)
    On muuten aika jännä, miten itsestään havaitsee niitä stereotypisia suomalaisia piirteitä heti kun viettää vähänkin enemmän aikaa muunmaalaisten kanssa.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta tiistai, maaliskuu 7, 2017 at 19:27

      Juuri niitä piirteitä, mitä on suomalaisissa aina halveksinut ja vannonut, että minusta ei ainakaan koskaan tuollaista tule… Ja tässä sitä sitten ollaan. :-D

  • Reply Tiia/ReiseReise keskiviikko, maaliskuu 15, 2017 at 17:43

    Mua kanssa ärsyttää ylihuolehtivat henkilöt ja voin vaan hyvin kuvitella tuon tilanteen. Huh. :D
    Voi olla, että jo kirjoitutkin jossain postauksessa, mutta puhutaanko Serbiassa hyvin englantia?

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, maaliskuu 22, 2017 at 15:16

      Belgradissa todella hyvin, muualla ihan ok, mitä oon päässyt kokeilemaan. Yllätyin!

  • Reply Kati / Lähinnä Kauempana keskiviikko, maaliskuu 15, 2017 at 17:48

    Olipa kiva postaus! Hauska kuulla serbialaisista erikoisuuksista kuten nuo baarit. Olisi kiva lukea joku ravinto/ruokailu/ravintola/ruokakauppapostaus. Siis ruokakulttuurista ylipäänsä.

    Ja sinä senkin suomalainen mörökölli! :D

  • Reply Emma torstai, maaliskuu 16, 2017 at 09:24

    Oi kamalaa, pakkososialisointia! Niin tunnistan tuon suomalaisen möllötyksen ja kiusaantuneisuuden :D Mutta jännä juttu, että se kiipeäminen sai sitten lopulta porukan avautumaan! Näitä Balgradin kuulumisia on kiva lukea, anna tulla vaan tajunnanvirtaa!

  • Reply Katja/jumalainenseikkailu perjantai, maaliskuu 17, 2017 at 11:52

    Kumma juttu tuo, että Suomessa sitä käyttäytyy kuin ulkomaalainen ja ulkomailla kuin suomalainen. Itse alan ainakin maailmalla kaivata ihanaa suomalaista hiljaisuutta ja hiljaa oloa. Hienoa, tunnelmallisia kuvia!

  • Reply Terhi / Muru Mou perjantai, maaliskuu 17, 2017 at 19:09

    Miksi joku haluaa nähdä noin paljon vaivaa, että pääsee juomaan yhtä olutmerkkiä tupakansavun keskelle? :D
    Mulla on joskus (useinkin) sellaisia hetkiä, jolloin haluaisin olla ihan omissa oloissani, ja silloin kyllä small talk jonkun yli-innokkaan oppaan kanssa olisi kamalinta ikinä!

  • Reply Sannahof // Unelmamaja lauantai, maaliskuu 18, 2017 at 14:27

    Olipas hauska, hyvän mielen postaus! Serbia on varmasti todella mielenkiintoinen maa tehdä työharjoittelua.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, maaliskuu 22, 2017 at 15:20

      Kyllä. Poliittinen tilannekin alueella on kiristymään päin, mikä vielä lisää mielenkiintoisuutta.

  • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, maaliskuu 18, 2017 at 18:16

    Argh, ylihuolehtivainen opas lukuisine kysymyksiin on ärsyttävintä ikinä. Tunnistan itsessäni myös möllötys-piirteen, jolloin haluan olla omissa oloissani enkä puhua kenenkään kanssa. Yleensä tämä piirre esiintyy aamuisin ja jos menen junalla töihin, toivon ettei kukaan tuttu änkeä samaan vaunuun tai jopa viereen istumaan. Muuten olen sosiaalinen ja tykkään höpötellä niitä näitä, mutta aamuisin- please – antakaa mun vaan olla :)

  • Reply Meidän matkassa / Monna lauantai, maaliskuu 18, 2017 at 21:46

    Hah kunnon perinteinen suomalainen juuri nauttii hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä, eikä kaipaa aina jatkuvasti huomiota tai seuraa, tunnistan itseni! :D Mielenkiintoisessa maassa saat asua, ota kaikki ilo irti. :)

  • Reply Lotta | Watia.fi sunnuntai, maaliskuu 19, 2017 at 13:49

    Joo, niin se aika vaan yhtäkkiä kuluu noissa ulkomaan jaksoissa, oli se sitten vaihto tai harjoittelu. Mut ihan parasta, että oot löytänyt sieltä seuraa, jonka kanssa viettää aikaa. Ne on kuitenkin ikimuistoisia hetkiä – ei ne työharjoittelupäivät välttämättä niinkään, vaikka helmiä joukkoon mahtuisikin.

    Ihan mielenkiintoista päästä näkemään maaseutua ja luontoa tuolla. Mulla ei ole oikein Serbiasta minkäänlaista mielikuvaa. Mutta en kyllä minäkään käsitä, miten tuollaisilla rahoilla voi tulla toimeen.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, maaliskuu 22, 2017 at 15:25

      Ihmiset tietävät yllättävän vähän Serbiasta, vaikka eihän se mikään yllätys oikeastaan edes ole. Koiran nyt levittää vähän Serbia-tietoisuutta blogin kautta ja ehkä saada muutaman hullun jopa matkustamaan tänne. ;)

  • Reply Liza in London sunnuntai, maaliskuu 19, 2017 at 14:19

    Hahaha, itsekin tykkään etenkin kävellessäni olla usein ihan hiljaa ja miettiä omia asioita. Olen pari kertaa käynyt Lontoossa opastetuilla kävelykierroksilla, ja täälläkin ihmiset ovat niin ihanan ystävällisiä että tulevat kyllä melkein aina juttelemaan jos joku on liikkeellä itsekseen – mikä on tosiaan erittäin kohteliasta, muttei aina suomalaisesta näkökulmasta tarpeellista. :)

  • Reply Maria / Tinytrek sunnuntai, maaliskuu 19, 2017 at 15:58

    Olipa jotenkin jännä, sellainen etäinen Suomiviba. Savat sävyt, samantapaiset ihmiset ja aatteet, samanmoiset rakennelmat. Tosin harmi ettei meillä ole veikeitä ” salakapakoita” joihin eksyä!

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, maaliskuu 22, 2017 at 15:29

      Helsingissä on muutama salakapakka, mutta eivät taida oikeasti kovin salaisia olla. ;) Todelliset salakapakat puuttuvat!

  • Reply T keskiviikko, maaliskuu 22, 2017 at 11:35

    Miten olet Serbiaan päätynyt? :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, maaliskuu 22, 2017 at 15:29

      Olen täällä korkeakouluharjoittelussa kolme kuukautta. :) Kohta jo kaksi kuukautta takana!

      • Reply T torstai, maaliskuu 23, 2017 at 17:18

        Noniin, hienoa! Miten oot ylipäätään viihtynyt Belgradissa? Itse rakastan siellä olevaa kahvilakulttuuria ja iltoja kafanassa. :)

        • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta torstai, maaliskuu 23, 2017 at 20:03

          Kiitos kysymästä, olen viihtynyt erittäin hyvin. Kahvilakulttuuri on parasta, ja kun hinnat ovat vielä suomalaiselle niin edulliset! Ja kafanat ja muut ravintolat… Ei täällä ainakaan laihtumaan pääse! :D Täällä on aika helppoa elää suomalaisen (opiskelijankin) tuloilla. Ootko sä ollut täällä matkailemassa vai muusta syystä? :)

          • T torstai, maaliskuu 23, 2017 at 20:57

            Joo hintataso on kyllä suomalaiselle aika passeli :D oon puoliksi serbialainen niin sen takia on useamminkin tullut käytyä :)

          • Meri / Syö Matkusta Rakasta perjantai, maaliskuu 24, 2017 at 20:48

            No mahtavaa, sulla on sitten hyvä syy vierailla täällä useamminkin. ?

    Vastaa käyttäjälle Katja/jumalainenseikkailu Cancel Reply