Kurkistus Montenegroon

perjantai, helmikuu 24, 2017

Viime viikolla käväisin parin päivän mutkan Montenegron puolella. Matka meni lähes täysin työasioissa, mutta muutamana vapaampana hetkenä ehdin napsaista pari kuvaakin.

Ja toki työasioiden lomassakin aivot jatkuvasti rekisteröivät ympäristöä – niinpä ajattelin kirjoittaa pari sanaa Montenegrosta. Näitä kuvia on muutenkin omaksi kidutuksekseen hyvä katsella, kun perjantai-iltana Belgradin eilinen auringonpaiste on vaihtunut kaatosateeseen ja pisarat ropisevat asuntoni ikkunaan.

P2150200

Montenegrosta tuli kyllä aika välittömästi sellaiset fiilikset, että tänne haluaa takaisinkin.

Tämä ei tosin ollut puolueetonta arviointia, sillä olin jonkinlaisessa traumaattisessa shokkitilassa: monta viikkoa Belgradissa oli saanut mut unohtamaan, että maailmassa voi olla värejäkin. Olo tuntui kuin siltä YouTuben lähes sokealta vauvalta, joka saa ensimmäistä kertaa silmälasit päähänsä ja näkee äitinsä. Onko tällaistakin olemassa?

P2150199 P2150198

Nämä kuvat on otettu Porto Montenegrossa, joka on luksussatama-alue Tivatissa lähellä suosittua Kotoria.

Alue hehkuu uututtaan ja venäläisten jahdit killuvat meressä, mutta kyllä minä tästä ihan viehätyin. En nyt ehkä tätä valitsisi varsinaiseksi lomapaikakseni, mutta tänne voi hyvin tehdä vaikkapa lounasreissun Kotorista. Al Posto Giusto on yksi hyvä lounasravintolavaihtoehto.

P2150196 P2150188

Mutta Kotor, siinäpä ihana vanhakaupunki! Pieni, mutta luonteikas. Kotorhan on tunnettu upeasta maisemastaan: se näyttää sijaitsevan kuin vuonossa mahtipontisten vuorten ympäröidessä sitä.

P2150128 P2150158 P2150167 P2150176

Kesällä mä kuitenkin miettisin kaksi kertaa, tulisinko Kotoriin. Paikka on kuulemma aivan ääriään myöten täynnä turisteja.

Vanhakaupunki on niin pieni, että todellakin pisti miettimään, miten kaikki Kotoriin lipuvien risteilyalusten turistit ja omatoimisesti paikalle tulleet ihmiset laittavat paikan varmasti aivan tukkoon. Rentouttava loma siinä sitten taistella omasta reviiristään ahtailla kujilla.

Onko joku ollut Kotorissa kesäaikaan? Oliko niin paha, kuin kuvittelin, ja kuin meidän annettiin ymmärtää?

P2150183

Neljän ja puolen tähden Hotel Vardar vanhassakaupungissa tarjosi hyvät näkymät ja erinomaisen huoneen muhkealla sänngyllä. Kesällä tästä huoneesta saa tosin pulittaa vähintään tuplat siitä, mitä helmikuussa.

Hotellin henkilökunta muisti syntymäpäiväsankaria isolla Raffaello-boksilla!

P2140104P2140114

Ja loppuun vielä muisto ensimmäiseltä reissuiltani Montenegroon eli noin 20 vuoden takaa.

Asuimme erään kesän Sveti Stefanissa. Tiedättekö paikan? Upea pieni saari, joka on sittemmin muutettu luksushotelliksi. Emme asuneet itse saarella, vaan rannalla olevassa kylässä. Joka päivä laskeuduimme lapsesta loputtomalta tuntuneet portaat alas rannalle ja sitten iltapäivällä ylös. Täällä tapasin muuten ensimmäistä kertaa myös erään serbialaisen tytön, jota olen nyt tavannut täällä Belgradissa.

Eräänä päivänä olimme sitten siskoni kanssa kahdestaan asuntomme parvekkeella. Minä alle kouluikäinen, sisko vielä nuorempi. Näimme katkaravun kiipeämässä pitkin seinää. Sillä juuri katkaravuthan nimenomaan tunnetusti kiipeilevät helteellä montenegrolaisia seiniä pitkin.

No kyseessä ei tietenkään ollut merestä tai pakastealtaasta paikalle hypännyt katkarapu, vaan… Skorpioni! Mutta meistä se näytti katkaravulta, joten otimme jostain lasipurkin ja aloimme pyydytää skorpparia siihen. Skorpioni säntäili piikki heiluen karkuun, kun me yritimme saada sitä ansaan. No voitte kuvitella paikalle sattumalta tulleen äidin ilmeen ja sen koko Sveti Stefanin pelästyttäneen rääkäisyn, kun näki pikku kullannuput sorkkimassa ”katkarapua” lasipurkkiin.

Lasipurkki ja skorpioni lensivät kuin leppäkeihäs parvekkeelta. Muisti ei enää kerro, mitä kullannupuille kävi. Ehkä tässä on kyse siitä kuuluisasta ilmiöstä, että sitä oman psyykkisen hyvinvointinsa takia unohtaa lapsuuden traumaattiset kokemukset.

Hyvää viikonloppua kaikille!

You Might Also Like

15 Comments

  • Reply Simo lauantai, helmikuu 25, 2017 at 04:09

    Me oltiin Kotorissa syyskuun puolvälin paikkeilla pari päivää ja se oli vielä sillonki ihan tukossa. :D Törkeen upea paikka katsella, mut kauhea paikka olla – varsinki tunti sen jälkeen kun risteilyalus on kipannu lastinsa vanhaan kaupuunkiin. Mut kyl niistä väkimassoista huolimattakin kaupunki oli ihan mahtava! Käytiin Tivatissa yhtenä päivänä ja Kotoriin nähden se oli ihan autio. :D

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, helmikuu 25, 2017 at 19:42

      Oi ei, just jollekin taisin Facebookin puolella sanoa, että syyskuu voisi olla hyvä! Turistihan sitä itsekin on siinä missä muutkin, mutta kyllä tällaisten paikkojen tunnelma vähän haihtuu, mitä enemmän ryysistä on. Ja kun näin pienessä paikassa sen vielä huomaa niin nopeasti.

  • Reply Heidi / Seikkailujen helmiä lauantai, helmikuu 25, 2017 at 11:10

    Hauska tarina! Tuollaiset muistothan ne on parhaita. Vaikka ei silloin välttämättä siltä tuntunut. :D En ole käyny ikinä Montenegrossa, mutta haluttais kyllä. Niitä paikkoja on vaan niin paljon missä pitäis päästä käymään. :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, helmikuu 25, 2017 at 19:42

      Niinhän niitä on! Ei auta kuin ryhtyä koluamaan yksi kerrallaan pois bucket listilta. :)

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY lauantai, helmikuu 25, 2017 at 11:19

    No kyllähän tuo Tivatin veden sinisyys sai nyt kuvien välityksellä munkin silmät ihan ymmyrkäisiksi, kun täällä on vaan valkoista ja harmaata koko ajan. :D Kotorissa oli kyllä aika kiitettävästi porukkaa kesällä, mutta ei se muutaman tunnin vierailulla tietenkään missään tuntunut, kun tultiin Dubrovnikista päiväretkelle. Sen sijaan Dubrovnikissa vasta porukkaa oli! Ja se määrä oli jo kyllä liikaa. Hyvää syntymäpäivää! :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, helmikuu 25, 2017 at 19:44

      Kiitos! Tuolla oli vesikin jotenkin erityisen sinistä. Ja meille sattui kahdeksi päiväksi aivan uskottoman hyvä sää. Mä olen oikeastaan viime vuosina jättänyt menemättä Dubrovnikiin ihan sen takia, etten usko viihtyväni niissä ryysiksissä. Olen muiltakin kuullut, että se jos mikä on aivan ylikansoitettu nykyään. Harmi.

  • Reply Janni / Lentopelko lauantai, helmikuu 25, 2017 at 12:55

    Me käytiin viime kesänä Montenegrossa ja myös Kotorissa. Turisteja oli paljon, mutta aamuisin ja iltaisin vanhassa kaupungissa oli jopa rauhallista. Siellä käy niin paljon porukkaa vaan päiväreissulla. :)

  • Reply Nimetön sunnuntai, helmikuu 26, 2017 at 09:55

    Oltiin viime heinäkuussa Kotorissa viikko.Asuttiin ihan keskustasta noin kilometri Muon puolella ja käytiin toki muuallakin viikon aikana mutta ei se Kotor mitenkään täydeltä tuntunut kertaakaan kun menimme hakemaan retkieväät torimyyjiltä, kahville, illalla syömään tai kiivettiin linnoituksen huipulle auringonlaskua ihailemaan.Ihmisiä,toki mutta aina sai paikan mihin ravintolaan halusi jne.
    Makukysymyksiä mutta verrattuna muihin kohteisiin.Ne laivalastilliset lähtevät pois aika pian ja ei ehkä satuttu niihin ryysiksiin?
    Käytiin yhtenä päivänä Budvassa ja siellä oli minun makuuni liian turistiryysistä ja ahdasta.Otimme veneen Sveti stefanin saarelle ja se oli Ok.Taksivene toi takaisin liitovarjoiluun osan meidän porukasta ja koluttiin rannat/vanhakaupunki ja ihan eri tunnelma kuin Kotorissa.Kiva oli käydä mutta meistä kivempi palata Kotoriin.Se rosoisuus siellä ja rantaa pitkin kävelyetäisyydellä olevat kylät ja tunnelma on omanlaisensa.On siis muutakin kuin vain se vanhakaupunki ja liikenteen ahtaudesta huolimatta pystyi tekemään kävely/juoksulenkkejä.Autoilu on oma lajinsa siellä.Kiiton peruutustutkista vuokra auton edessä ja takana.Automaattivaihteista ja luonteenlaadustani jossa pieni hässäkkä on vain haaste ?

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, helmikuu 26, 2017 at 12:13

      No nämähän on rohkaisevia kokemuksia! Kai ihmiset kokevat nämä sitten todella erilailla, makukysymyksiä osittain, kuten sanoitkin. Mutta onhan se kiva kuulla, että ravintoloihin mahtuu ja niin edelleen. Budva taitaa olla enemmän rantakohde, joten voin kuvitellakin sen olevan vielä enemmän täynnä kesäisin. Voi olla, että meilläkin on edessä autoilua Montenegrossa keväämmällä, nyt jo jännittää, haha! Mistähän saisi tietoa Kotorin läheisistä patikkareiteistä…

  • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA sunnuntai, helmikuu 26, 2017 at 15:07

    Siis vautsi miten upeita sinisen eri värejä – jotenkin uskomattoman tyynen näköinen vesi noissa sun kuvissa. Sait taas lisää matkailukuumetta nostettua täällä. Montenegroon olisi kyllä enemmän kuin mielenkiintoista matkustaa!

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, helmikuu 26, 2017 at 20:52

      Mä täällä suunnittelen uutta Montenegron matkaa jo! Löysin yhden aika ihanan… Katsotaan miten käy.. :)

  • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA tiistai, helmikuu 28, 2017 at 10:31

    Oi sitä odotellessa! :)

  • Leave a Reply