Mathias Belgradissa

sunnuntai, helmikuu 19, 2017

Torstaina saapui armaani Helsingistä ensimmäiselle vierailulleen Belgradiin. Kaksin aina kaunihimpi ja niin tälläkin kertaa – vaikka sitä tulee itsekseenkin kaupungilla samoiltua ja uusia nurkkia kurkittua, niin tietäähän sen jokainen, että jotenkin se on kahdestaan paljon helpompaa ja rennompaa.

Ei tarvitse olla tyhmä turisti yksin, vaan voi jakaa häpeän määrän yhdessä. Ja voi laittaa poikaystävän tekemään kaikki ne jutut, joita ei halua itse tehdä: se voi kysyä nolot kysymykset ravintolassa, poistaa hämähäkkien seitit asunnon katosta, tehdä torakkatarkastukset öisin kylppäriin, ottaa kuvia nolojen itse otettujen selfieiden sijaan… Kätevää! Mathiaksella oli varmaan rentouttava viikonloppu.

P2170259

Minulla oli töitä torstaina ja perjantaina, joten silloin meillä oli vain illat aikaa olla yhdessä. Torstaina kävimme syömässä yhdessä hyvin erikoislaatuisessa paikassa, josta taidan vinkata myöhemmin erikseen. Jotain kertonee se, että kun olen tuon ravintolan ensimmäisen kerran ohittanut autolla, olen luullut paikkaa strippiluolaksi.

Jo nyt voin sanoa, että siinä on ravintola, jonne kannattaa mennä vaikka ensitreffeille – ei tule ainakaan puheenaiheet loppumaan kesken. Tässä nämä tämän blogin antamien vinkkien käytettävyysarvo taisikin sitten tiivistyä: neuvo suomalaisia lukijoitasi lähtemään ensitreffeille serbialaiseen ravintolaan.

P2160213

Viikonlopun aikana ehdimme maistella Balkanin erikoisuuksista muun muassa rakijaa eli paikallista miestä terävämpää, paljon paikallisia juustoja ja leikkeleitä (se janon määrä öisin), cevapia eli tietynlaisia jauhelihapötkylöitä (älä häpäise tätä erinomaista ruokalajia kuvittelemalla mielessäsi jotain Saarioisen jauhelihakebakoita) ja shopska-salaattia, joka muistuttaa vähän kreikkalaista salaattia.

Testattiin myös muutama aamiaispaikka, jotka on molemmat vain muutaman sadan metrin päässä mun asunnolta. Jos satutte tänne suunnille, niin suosituksen arvoiset kahvilat olivat nimeltään Smockvica ja Red Bread.

3D5C4610-179A-49A1-9C89-ADEE01ECCDF8

Halusin tietenkin näyttää Mathiakselle Belgradin parhaat palat, mutta sää ei ihan ollut meidän puolellamme. Tiedäthän, viet kauan (okei, kaksi viikkoa) odotetun vieraan kauniiseen joen rantaan. ”Siellä on upeat näkymät.”

Ja todellisuus.

P2180331P2180320P2180327

Sää sai kaiken näyttämään entistäkin nuhjuisemmalta, mutta ehkä se oli ihan viehättävääkin.

Vaikka se ei siltä tuntunutkaan siinä vaiheessa, kun etsimme tuntien kävelyn jälkeen yhtä tiettyä paikkaa ja ajoimme taksilla ensin väärään osoitteeseen, sitten oikeaan osoitteeseen, joka kuitenkin oli väärä osoite. Alkoi sataa tihkuttaa, oli kylmä ja molemmilla räjähdysherkkyys siinä vaiheessa, että monta väärää sanaa ei olisi erittäin lyhyen sytytyslangan syttymiseen tarvittu. Oltiin jossain keskellä ei mitään.

Ja sitten Belgrad näytti taas ne hyvät puolensa: oli pakko poiketa ensimmäiseen kohdalle tulevaan paikkaan vessaan. Huomasimme olevamme erittäin miellyttävässä ravintolassa, joka oli täynnä paikallisia ihmisiä. Jäimme lounaalle, ja cevapin ja shopska-salaatin jälkeen elämä tuntui taas paljon paremmalta. Sytytyslanka piteni ainakin metrillä ja alettiin taas liikkua turvallisilla vesillä.

P2120001 P2120014

Viikonloppu meni aivan liian nopeasti. Mathias on lähtenyt, ja jäljellä on enää minä ja keksit, jotka ostimme kotikatuni kulmassa putiikkia pitävältä keksimummolta. Ne eivät olleet kovin hyviä vaan jauhoisia, joten eipä ole niistäkään seuraa pitämään.

IMG_0573

Mathiaksella taisi jäädä ensihuomioina Belgradista mieleen samat asiat kuin mulla: kaupungin köyhä ulkokuori kätkee alleen jokaisessa kadunkulmassa tunnelmallisia ravintoloita ja kahviloita, röökiä vedetään aivan liikaa sisätiloissa ja ruoka on raskasta ja suolaista. Mutta jotenkin täällä on hyvä fiilis.

P2180340 P2180341

Ai niin! Tärkein jäi melkein kertomatta, viikottainen torakkaraportti: torakoita ei ole näkynyt. Olen vaikka millä yrittänyt houkutella niitä ulos, kun Mathias lupasi tappaa ne loputkin, jotka on mun täsmäiskuista selvinneet. Mutta ei, pirulaiset pysyivät siellä missä ikinä majailevatkaan. Mathias alkoi jo epäillä mun horisseen omiani koko torakoiden suhteen.

Sanokaa mun sanoneeni: kun Mathias tänään lähti, niin huomenna aamulla torakka poikineen on tervehtimässä mua kylpyhuoneessa.

Nyt Belgrad kuittaa ja alkaa valmistautumaan tulevaan työviikkoon! Saatanpa kirjoittaa ensi viikolla pari sanaa Montenegrosta, jossa pääsin alkuviikosta vierailemaan.

Muistattehan seurata blogia myös Facebookissa!

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Vede maanantai, helmikuu 20, 2017 at 09:58

    Kivan rehellinen selostus ja postaus tilanteesta, kun aina ei aurinko täysillä paista. Ei kiukkua tai raivoa, vaan touvoa paremmista ajoista.

  • Reply Pirkko / Meriharakka maanantai, helmikuu 20, 2017 at 10:11

    No eivätkös nuo joutsenet, noin paljon, sentään olleet hieno näkymä :-)
    Ja nuo pyörälautat ovat jääneet mieleeni, tietysti siksi, että olimme kaupungissa liikkeellä myös pyöräillen ja nämä lautat olivat elämäni ensimmäinen kerta kun moisella matkustin!
    Meillä on myös muutamia kokemuksia siitä, että siippa on ollut mukana työmatkalla, toki lyhyemmällä sellaisella. Esimerkiksi Lontoossa työpäivän verran saa toki kulumaan aika helpostikin ihan yksinkin – hyvä että illalla oli enää minusta kiinnostunut.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, helmikuu 20, 2017 at 18:43

      Joutsenet hiukan piristivät harmaata maisemaa. Nopeastipa ne taisivat Mathiaksellakin päivät täällä kulua mun töistä huolimatta. Hyvä niin!

  • Reply Janni / Lentopelko maanantai, helmikuu 20, 2017 at 10:11

    Montenegrossa tuli syötyä shopska-salaattia useaan otteeseen, ekalla kerralla tosin luultiin sitä ulkonäön perusteella joksikin jälkiruuaksi, ihan kun oltais saatu kupillinen kermavaahtoa. Sen äärettömän juustokerroksen alta löytyi kuitenkin myös niitä vihreitä, eli ehkä sen voi salaatiksi lukea. :D Muissa paikoissa salaatti sisälsikin vähän vähemmän juustoa, eli se saattoi olla jopa vähän terveellisempää!

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, helmikuu 20, 2017 at 18:45

      Siis se juuston määrä on kyllä överi, ja kun se vielä on niin hyvää! Salaatti mikä salaatti, ei nyt pilata tätä terveysilluusiota. ;)

  • Reply Suunnaton maanantai, helmikuu 20, 2017 at 18:53

    Onpa kivan näköisiä asuntolaivoja (vai mitä nuo nyt ovat nimeltään)! Täytyy jemmata tää postaus ravintolavinkkeineen talteen, jos vaikka tulee vielä uudemman kerran lähdettyä Belgradiin.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta torstai, helmikuu 23, 2017 at 00:54

      Noihin paikkoihin menet sitten ehdottomasti ainakin aamiaiselle! Molemmista saa kyllä kaikkea muutakin ruokaa. Ja lisää vinkkejä tietty tulossa. :)

    Leave a Reply