Koska uuden vuoden juhlinta Costa Del Solilla ei meidän tapauksessamme ollut sieltä riehakkaimmasta päästä, oli 1.1. mitä parhain päivä olotilan puolesta. Iltapäivällä lähdimmekin Mathiaksen kanssa pienelle road tripille.
Mä olin otsa syvässä kurtussa etsinyt meille jotain sopivaa automatkan päässä olevaa pientä kohdetta. Koko Andalusia siinä ulottuvilla, mutta pää löi tyhjää. Liian tylsä, liian paljon nähtävää, liian kaukana, liian lähellä, liian sitä ja tätä ja tota. Mä teen välillä asiat hankalaksi itselleni. Ja Mathiakselle tietenkin.
Lopulta valitsin Instagramin innoittamana määränpääksi Playa de Bolonian upean rannan, jonka korkeilta hiekkadyyneiltä näkee helposti vastarannalla siintävään Marokkoon asti.
1,5h ajoa suuntaansa, mutta ei se hyväkuntoisilla teillä vuoristomaisemissa haitannut. Eikö kahdestaan autossa jurnuttaminen ole sitä parisuhteen kahdenkeskistä laatuaikaa mallia keski-ikä?
Oli vähän kiire kilpailla auringonlaskun kanssa, joten tyydyimme läheisen Tarifan kaupungin kohdalla vain pieneen autokierrokseen keskustan läpi. Kiinnostaisi tulla tutkimaan tarkemminkin. Tarifa oli mielenkiintoisen arabityylinen kaupunki, ja se on yksi maailman suosituimmista leijalautailupaikosta.
Tarifasta ajaa vielä puoli tuntia Playa de Bolonialle, joka onkin aika syrjässä. Hyvä niin, sellaisesta pidän.
Lukemani mukaan tätä minulle entuudestaan vierasta paikkaa pidetään yhtenä Andalusian parhaiten säilyneistä salaisuuksista, vaikka se onkin viime vuosien aikana alkanut nousta yhä enemmän turistien tietoisuuteen. Ranta on mainittu monissa artikkeleissa ja TripAdvisorissa Espanjan ja jopa koko Euroopan parhaihin rantoihin kuuluvaksi.
Lisäarvoa joidenkin matkailijoiden silmissä tuonee se, että samalla reissulla voi nähdä muinaisen Baelo Claudian kaupungin rauniot, aivan tämän rannan vieressä.
Ja rakastin tätä rantaa kyllä täydestä sydämestäni koko sen pari tuntia, jonka siellä vietimme. Mietin, onko tämä salainen paratiisini kesäaikaan oikeasti yhtä salainen vai ei.
Bolonian rantaa reunustaa pieni kyläpahanen. Sellainen hiukan kulahtaneen ja kotitekoisen oloinen kalastajakylä. Emme tutkineet paikkaa tarkemmin, sillä oli kiire kivuta rannan toisessa päässä siintävien hiekkadyynien päälle ennen pimeän laskeutumista.
Dyynen alku näkyy alla olevassa kuvassa. Bolonian dyynit ovat yksi Euroopan suurimpia: korkeutta on 30 metriä ja pituutta parhaimmillaan 200 metriä.
Niin lähellä, vai mitä? Mutta oikeasti niin pirun kaukana, kun kapuat ylös ja ylös ja ylös hiekan lipuessa jalkojesi alta pois.
Muistaako kukaan Nintendon Super Mario 3:ssa niitä kenttiä, joissa Mario joutui juoksuhiekkaan, ja sieltä oli mahdottoman vaikea päästä pois? Lopulta Mario ei jaksanut enää kamppailla vastaan ja upposi juoksuhiekkaan.
Game over.
Mario, I feel you.
Ylhäällä maisemat ja auringonlasku kuitenkin palkitsivat. Ihan lempparipaikkojani koko Andalusian matkalla.
Onneksi hikipisarat, huohotus ja ärräpäät eivät tallennu kuviin. Tässähän minä, freshinä kuin juuri suihkusta tulleena.
Jos mä jonnekin joskus Andalusiassa palaan, niin tänne.
Oletteko muut käyneet tällä Playa de Bolonialla?
Ps. Käythän tykkäämässä myös blogin Facebook-sivusta, se löytyy täältä.
18 Comments
Onpa upea ranta ja hiekkadyynit! Asuttiin aikoinaan perheen kanssa Aurinkorannikolla ja vietettiin siellä seudulla muutenkin kaikki lomat, autoiltiin paljon ympäriinsä, mutta mieleeni ei muistu, ettäkö olisimme tuolla koskaan käyneet. Viimeksi olen ollut Espanjassa 12 vuotta sitten, olisikohan jo korkein aika käydä uudestaan. Ainakin näiden maisemien innoittamana voisi hyvinkin lähteä. :)
Ai sä oot sielläkin asunut, tämä oli uutta tietoa. Varmaan aika hauskaa! Mä oikeastaan haluaisin tuohon pieneen kalastajakylään uudestaan, joskus kesähelteillä. :)
Tuo kyllä näyttää kieltämättä aika upealle ja varsinkin auringonlaskun aikaan. Ja kuinka vähän voi ihmisiä ollakaan! Vähän tekis kyllä mieli nähä paikka kesällä onko sillonkaan väkeä yhtään enempää. Tahon tonne!
Mäkin haluan tänne kesäaikaan! Ranta on kyllä niin iso ja pitkä, ja toisaalta kuitenkin sen verran syrjässä, että luulisi tilaa riittävän, vaikkea väkeä olisi paljonkin. Ihana paikka.
Upea ranta, ja etenkin ilta-auringossa näyttää oikein romanttiselta paikalta. Jos siis unohdetaan ne hikipisarat ja ärräpäät :D Jäi kyllä mietityttämään, että kuinkakohan ruuhkainen tuo on kesällä.. Ehkä pitää mennä joskus itse katsomaan ;)
Haha, pieniä ryppyjä romantiikkaan sellaiset… Jotenkin mä haluan uskoa, ettei tää oikeasti olisi niiiiin ruuhkainen. :)
Uuh, syrjäinen hiljainen upea hiekkaranta, nyt oon hereillä! :) Tämä meidän pitää käydä tsekkaamassa sitten kun joskus tuonne lähdetään. Sitä jäin tietysti miettimään, että onkohan tuolla kesällä enemmän porukkaa. Tai on varmaan, mutta kuinka paljon enemmän…
No nää syrjäiset rannat on kyllä niin teidän juttu!
Upeita kuvia, vaikak ei niin lämmintä tainnut ilmojen puolesta ollakaan?
Kesällä voisi olla porukkaa läsnä hieman enemmän ;).
Ihan suht lämmintä, mutta ei mitään helletä. 15 – 20 asteen välillä vaihteli. Ja tuuli oli kova ja pakotti pitämään takkia joka päivä!
Eipä ole tullut juuri tuolla käytyä, mutta noin muuten on tullut kierreltyä jonkin verran Espanjassa ja tuolla Andalusiassakin (just palasin sieltä ihan mahtavalta reissulta!). Näyttää kivalta tuo ranta! Mun mielestä Espanjassa on tosi kiva käydä näin talvisaikaan, kun porukkaa on vähemmän.
Mä olisin toivonut vielä hitusen lämpimämpää säätä, mutta muuten olen kyllä tismalleen samaa mieltä – mitä vähemmän porukkaa, sen parempi.
Etenkin Cadizin ja Jerezin alueilla Boloniaa kehutaan paljonkin – hyvän löydön olette siis tehneet :-)
Jes, hyvä kuulla ammattilaiselta. ;)
Ei ollut tuttu ranta, vaikka Andalusiassa aikoinaan tulikin reissailtua. Niin, onkohan kesällä yhtä rauhallinen. Voisi kuvitella, että kyllä tuonne väkeä kerääntyy. Hienot kelit teille osui kyllä reissuun! Musta tuntuu, että sun kaikilla reissuilla on aina sininen taivas. Paitsi Kiinassa, mut joo. ^^;
No nyt kun sanot, niin kieltämättä on monilla reissuilla ollut hyvä sää. Oikeastaan en edes muista, milloin olisi viimeksi ollut huono sää jossain… Hyvin ajoitettua matkailua!
Vannoutunut ”varpaistelija” kiittää upeasta kohteesta. Tuolla olisi lämpimällä säällä ihastuttavaa kävellä paljain jaloin kilometritolkulla. Ehkä joskus?
Se oli ihanaa nyt talviaikaankin, joten kesällä varmasti vielä parempi kokemus. Suosittelen!