Älä ole sopuli
Tämä on jäänyt hyvin mieleen. Älä aina mene sinne minne kaikki muutkin, äläkä ainakaan silloin, kun kaikki muutkin. Jos menet sinne minne kaikki muutkin, niin etsi nyt hyvä ihminen sieltä ne paikat, jonne ne kaikki muutkin eivät ole eksyneet.
Etsi omat polkusi ja ne vähemmän tunnetut reitit, missä sitten oletkin.
Panosta ruokaan
Etsi aina autenttiset, edulliset ravintolat turistirysien sijaan. Syö surutta sitä, mitä sinulle tarjotaan, jos se on hyvin valmistettua. Ruokamyrkytys tulee jos on tullakseen, ja siitäkin todennäköisesti selviää – ainakin iskän kokemuksen kautta oppimilla neuvoilla.
Pelkää vain niitä asioita, joita kannattaa pelätä
Isältä tulee nuorena (ja vanhempanakin…) kyseltyä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Varsinkin aiemmin, kun en ollut matkustellut yhtä paljon, murehdin usein turhiakin juttuja. Isä sanoi aina, että pelätään vain niitä asioita, joita kannattaa pelätä.
Klassikkokysymykseni lapsena lentäessä oli, mitä tapahtuu, jos lentokoneen moottorit sammuvat. Jonkun muun isä olisi ehkä vastannut, että älä tuollaisia murehdi, ei niin tule käymään. Minun isäni vastasi ”Siinä tapauksessa me kuolemme.” ja jatkoi kuorsaamista omalla penkillään.
Arvosta hyvää palvelua ja hienoja hotelleja, mutta älä kaihda vaatimattomiakaan vaihtoehtoja
Kukapa nyt ei tykkäisi muhkeista sängyistä, valkoisista lakanoista ja henkilökohtaisesta palvelusta jossain viiden tähden pytingissä.
Mutta minä olen onnellinen saatuani sellaisen kasvatuksen, että tärkempää on aina matka, ei majoitus. Viihdyn aivan yhtä hyvin yhden tähden paikoissa tai hostelleissa – tähdet eivät merkkaa, vaan paikan tunnelma, palvelu ja yleisfiilis ja se, missä ollaan. Sopeutuminen on se juttu.
Hyvää isänpäivää kaikille isille, jotka kannustavat lapsiaan matkustamaan ja seikkailemaan! Mitä matkailuun liittyvää te olette isältänne oppineet?
25 Comments
Yleensä jos koneesta sammuisi yksi moottori niin luultavasti toinen vielä toimisi ja koneen voi kai vielä silloinkin ohjata ”nätisti” alas, ainakaan jos ei ole suurta myrskyä tms.
Hyvä tuo neuvo että älä aina mene sinne minne kaikki muutkin! Minäkin olen aina välillä noudattanut tuota neuvoa ja ehkä se on yksi syy miksi Pariisi on vielä näkemättä. Ranskassa on tullut käytyä useissa muissa kohteissa. New York taitaisi myös olla sellainen ”must see” kohde johon en ole ainakaan vielä mennyt. Uniikkeja kohteita riittää ja netistä löytyy todella paljon erilaisia kohteita, oikeastaan päivittäin voi löytää
Kyllä tässä maailmassa kohteita riittää, ja Ranskassakin niin paljon kaikkea mielenkiintoista sen iänikuisen Pariisin lisäksi. ;) Joten hyvä sä, kun olet rohkeasti lähtenyt ei-sopulimaisesti omille poluillesi!
Ihana kirjoitus! Ja hyviä neuvoja! Minä olen lapsuudenkodista saanut hiukan samanlaisen opin, että majoitus ei ole tärkein. On tietenkin tärkeää, että paikka on asuttava, mutta tähdet eivät merkitse, emme mene lomalle hotelliin istumaan. :)
Sama juttu täällä! Tietysti erikseen sitten jotkut sellaiset super hemmottelulomat, esimerkiksi Tallinnaan voisin suunnata ihan hotellinkin takia. Yleensä kuitenkin reissu edellä, hotelli toissijaisena. :)
Ihan loistava kirjoitus! :) Ja erittäin hyviä neuvoja. Itse olen matkailussa aika itseoppinut tai saanut vinkkini ennemmin kavereilta kuin vanhemmilta. Vanhemmillani on myös aika erilainen tapa matkustaa kuin mitä mulle, joten senkin puolesta heiltä ei ole ehkä hirveästi vinkkejä herunut. :D
Kiitos! :) Meillä on niin erilaisia taustoja kaikilla. Varmasti sun vanhemmat on taas pystyneet antamaan sulle monia neuvoja, joita mä en ole saanut. Ja onneksi on sitten kaverit. :)
Hyvä isä sinulla ja hyvä lapsikuva! Tuon ikäisille minä juuri teen ankkaääniä ja niiden reaktiot ovat ihan mahtavia siihen.
Minun isäni sanoi: ”ken reissuun lähtee, reissun kestäköön”, tosin hän oppi sen omalta isältään, mutta sopii siis isänpäivään kuitenkin. Kestäminen tuli siitä, kun kaara alla oli Ifa. Ifan kotimaa oli Derkkula, vähän niin kuin Trabin ja Warren, joten matkustaminen sillä vaati kärsivällisyyttä ja hermoja. Toinen, mitä hän sanoi: ”Aina kun mokaat ulkomailla, sano ”Heja, Sverige!””, näin menee kaikki mokailut naapurin piikkiin. Ifan jälkeen autokirous jatkui ja hänen mietteensä oli, että ”Dacia – Romanian levinnein auto”. Dacia kuitenkin johdatti meidät Balkanin naisten luokse, joilla oli ”karvaiset kintut”.
En kestä, nää oli hyviä! Otan aivan varmasti käyttööni heja-huudahduksen ja tuo ken reissuun lähtee -sananparsi on kyllä myös sellainen, että sitä olisi voinut jo monessa tilanteessa käyttää. Kiitos nauruista Stacy! :D
Ihana ja hauska kirjoitus! Asiasta heppoisella aasinsillalla ajattelin kysäistä, että jos siulla tosiaan on kokemuksia niistä vaatimattomammista paikoista, niin olisi kiva niistä lukea. Itse valikoin aina nimenomaan tasokkaamman hostellin tasottomamman hotellin sijaan ja miulla on siten hieman hämärän peitossa, että mitä on odotettavissa kahdella tai kolmella tähdellä varustetuissa hotelleissa.
Hei kiva postausidea, laitetaan muistiin! :) Olen ajatellut kirjoitella ihan yleisesti majoituksen tasosta matkaillessa, mutta tässä on ideaa. Kiitos!
Ihania neuvoja! Ja ihanaa rehellisyyttä lentokonematkustamisesta :D Ihan kyllä samoilla linjoilla voisin itsekin olla neuvojen kanssa.
Mitä sitä turhia kaunistelemaan. :D
Eka kohta sai mut sekä hihittämään että mietiskelemään. Ala-asteella käytin”lempinimenä” Sopulia (Saraa kun on vaikea lyhentää mitenkään lempinimeksi. Eri asia sitten, miksi ylipäätään oli pakkomielle saada lempinimi). Ja harmikseni rupesin miettimään, että taidan pitkälti olla sopuli.
No mäkin olen vähän sopuli, eikä se haittaa! ;) Pikkuhiljaa voi tehdä ei-sopulimaisia tekoja… Ja toisaalta, mitä vikaa sopuleissa on? <3 Meillä oli muuten sama juttu lapsena, että kaikille oli pakko väkisin vääntää joku lempinimi, jota yritettiin sitten käyttää, mutta joka viimeistään viikon sisällä unohtui.
Hienoa tuo,että älä ole sopuli eli älä mene sinne minne muut ja jos menet älä silloin kuin muut. Välillä uo on vaikea toteuttaa. Nuorena itsekin ajattelin noin. Paikallisen ruokapaikan suhteenkin välillä olemme tehneet työtä löytääksemme. Sekin voi välillä olla vaikeaa. Niin meillä näitä piintyneitä tapoja on. Meillä mieheni on se, joka välillä haluaa alita luksus kohteita ja hotelleja, itse voin nukkua vähemmässäkin. Tosin huomaan nyt, että mitä enemmän reissaa alkaa luksuskin kiinnostaa enemmän.
Ihan samoja mietteitä itselläkin! Kyllä niistä sopulipaikoista hyviäkin löytyy, kaikkia ei pidä missään nimessä vältellä, sanoi isä mitä tahansa. ;)
Ihan samoja mietteitä itselläkin! Kyllä niistä sopulipaikoista hyviäkin löytyy, kaikkia ei pidä missään nimessä vältellä, sanoi isä mitä tahansa. ;)
Ihana isi ja hyviä neuvoja!
Mä olen välillä sopuli ja välillä en. Molemmat vaihtoehdot passaa. Tärkeintä ON matka.
Samoin hotellien suhteen, ihan viiden tähden hotelleissa en viihdy, mutta majoitun tyytyväisenä sekä hostellissa että hotellissa. Tärkeintä ON matka, ei majoitus. Meillä on vähän semmoinen panosta ja pihistä -meininki, että jos panostaa majoitukseen niin usein joutuu jostain toisesta päästä sitten pihistämään. :)
Meillä on ihan sama juttu! Joko panostetaan hotelliin ja pihistellään muusta, tai sitten mennään hostelliin ja törsätään hyvillä mielin kaikkeen muuhun. Ihan toimiva taktiikka! Ja kyllä minäkin sopuloin välillä, ei kai sitä täysin voi välttääkään. :)
Ihana isä ja ihan parhaita neuvoja! Ja todellakin, tärkeintä on aina matka – tosin se on kokonaisuus, johon majoitus vaikuttaa paljonkin, mutta aina ei tarvi luksusta :)
Aivan samaa mieltä! Kokonaisuus ratkaisee. :)
Olipas kiva isänpäiväpostaus! Sopuli juttu oli kyllä paras. Kyllä ne isit tietää :)
:)
Asia iskä – toimivia neuvoja!
Kyllä. :)