Helan går
Sjung hopp faderallan lallan lej
Helan går
Sjung hopp faderallan lej
Och den som inte helan tar…
Meillä on perinne. Sellainen akvaviitinhuuruinen, seuraavalle päivällä käsien tärinää aiheuttava ihana perinne, jonka toivoisi jatkuvan vielä silloinkin, kun kaikilla pyörii muksut jaloissa. Ja sitten sitäkin myöhemmin, kun tarvitsemme rollaattoria päästäksemme paikalle.
Kräftis, rapujuhlat!
Eikä mitkään aivan turhanpäiväiset rapujuhlat, vaan sellaiset perinteikkäät ja vähän hullutkin. Eli juuri sellaiset, jossa ravut lauletaan pöytään, sitten syödään ja lauletaan kymmenittäin snapsilauluja, skoolaillaan, pidetään puheita ja ihaillaan pimenevää loppukesän iltaa.
Mitä pidemmälle ilta etenee, sitä kovempaa laulu alkaa raikaa ja kreisimmäksi jutut muuttuu. Terveisiä vaan mökkinaapureille meidän sulosoinnuista.
Paikkakin on vielä niin upea, pienen pieni saari keskellä järveä täydellisellä rapujuhlaterassilla. Ja tiedättekö mistä ne ravut saadaan? Siitä samaisesta järvestä. Ei tarvitse ostaa Töölöntorin K-Marketista kuuden euron kappalehintaan. ;) Siansydäntä vaan ravuille mertaan houkuttimeksi ja dinner is served.
Tällä kertaa aina jotain hauskaa keksivät saaren omistajattaret olivat kehitelleet room escape -pelien saariversion! Jotta pääsisimme koskaan pois saarelta, oli meidän seurattava vihjeitä ja keksittävä vastauksia arvoituksiin ja koodeja seuraavien vihjeiden avaamiseen.
Tää on vaan niin ässä viikonloppu. Ilta menee niin hauskoissa tunnelmissa, ja seuraavana aamuna nauretaan vedet silmissä illan touhuille.
Eihän ne olisi rapujuhlat eikä mitkään, jos joku ei olisi löytynyt pöydän alle nukahtaneena. Joku saattoi lukuisien snapsien takia voida hiukan pahoin, ja kenties joku vieraista heitti lipat yritettyään könytä pöydälle tanssimaan. Tunnistamattomaksi jääneet tytöt tanssivat suomihittejä aamukuuteen asti cowboyhattujen ja kahviliköörin voimalla.
Mitään en tunnusta! (Ja kun kuitenkin luulette, niin ainakaan nämä kaikki eivät minulle tapahtuneet!)
Toivottavasti nämä juhlat jatkuvat yhtä hullunhauskoina vielä pitkään, vaikka akvaviitti jouduttaisiin sitten 70-vuotiaana vaihtamaan ykkösolueeseen ja mökkilaiturille täytyisi rakentaa ramppi, jotta pääsemme kaikki niillä rollaattoreillamme paikalle.
6 Comments
Todellakin juhlin! Rapujuhlat on parasta. Ihan viimeisinä vuosina on tosin jo mennyt vähän överiksi ja viime syksynä meillä olikin kolmet rapujuhlat kolmen eri porukan kanssa…täytyy myöntää, että se oli vähän liikaa :D Mutta kyllä kerran vuodessa täytyy rapuja syödä!
Oho, no kolmet rapujuhlat yhdelle syksylle on jo paljon! :D Kahdet ois hyvä välimuoto. ;)
Oi mulla on niin ikävä rapujuhlia! Joka vuosi rapukauden jälkeen ajattelen että ensi vuonna varmasti ja taas vuosi on vierähtänyt ilman juhlia… Jos nyt vaikka ensi vuonna…
Jälkkärin kanssa täytyy vielä olla punssia ai ai ai (saako alkoholista näin innostua työaamuna ennen yhdeksää?!)
…Han heller inte halvan får
Helan går…
Sjung hopp faderallan lej :)
No ensi vuonna sitten! ;) Mäkään en ollut koskaan ennen tähän ystäväporukkaan tutustumista rapujuhlia juhlinu. Mutta ihan mahtava perinne ja sellainen, mitä oikein odottaa koko vuoden. Mutta punssi on kyllä PAHAA…. :D
Kuulostaa ihan mahtavalle! Oon aina haaveillut, että sitten joskus ’isona’ pääsen järkkäämään tällaisia oman kaveripiirini kesken
Nyt on hyvä aika ostaa kaikki rapujuhlakrääsä alennuksesta ensi vuotta varten. ;)