Työtä ja juhlaa ja vähän muutakin

torstai, kesäkuu 23, 2016

Venäjän juttujen välissä ajattelin taas vaihteeksi kirjoittaa ihan arkipäivän kuulumisia ja mitä on viime viikkoina matkailun ohessa tapahtunut. Monella saralla elämässä menee tosi hyvin ja joka päivä saa olla kiitollinen jostain asiasta: illallisista ihanien ystävien kanssa, siitä että on töitä, koulu sujuu kiitettävästi ja notaarikin on kurssia vaille paketissa. Elämän perusasiat ovat mallillaan ja joka viikko on jotain erityistä, mitä odottaa. Kamala kliseidenlatelija musta on kyllä tullut tämän blogin myötä, auttakaa! :D

Postauksen kuvat ovat Mathiaksen famun ja fafan 50-vuotishääjuhlista. Ne pidettiin lähimpien sukulaisten ja ystävien kesken Kemiönsaaressa Storfinnhova-nimisessä paikassa.

P6181093-min

Tuolla on ihan mielettömän cool maanalainen, graniittilohkareista rakennettu 30 hengen savusauna. Pihan läpi kulkeva puro kulkee osaksi myös saunan läpi, ja vesi täyttää siellä olevat kaksi allasta. Sähköjä ei ollut, vaan sauna oli täynnä kynttilöitä. Siellä sitten koko suvun voimin (kai tässä voi jo sanoa olevansa osa sukua?) saunottiin ja lilluttiin altaassa. Juhlat olivat onnistuneet, eikä liikutuksen kyyneliltäkään vältytty. Itsekin siellä vähän tippa linssissä tuli herkisteltyä.

P6181127P6181184

Mulla alkoi kesätyöt uudessa duunipaikassa kuun alussa. On jännä fiilis olla ekaa kertaa todella isossa firmassa töissä. Siis siinä mielessä, että porukkaa on mielettömästi. Enhän mä oo yhtään tottunut sellaiseen! Aamulla kun ajan silmät ristissä töihin ja leimaan itseni sisään, kuhisee parkkihalli ja aula kuin muurahaispesä.

Hassua on myös se, että ihmiset eivät tunne toisiaan, mikä on tämän kokoluokan yrityksessä tietenkin täysin normaalia. Toista se on ollut niissä pienissä firmoissa, joissa mä olen aiemmin ollut ja joissa kaikki luurangot on revitty kaapeista ulos työviikkojen varrella.

Täällä kaikki eivät tervehdi esimerkiksi samaan hissiin astuessaan. Suomalaisia tässä ollaan, ja se tuntuu aika normaalilta. Kuitenkin kun mä huomasin tämän ilmiön, päätin olla se vähän outo tyyppi, joka morjestaa aina ja kaikkia hississä. Rikkoo sen kiusallisen hiljaisuuden, tiedättehän.

Ja hitot. Samanlainen suomalainen mörökölli olen minäkin ja pirtsakat huomenien toivotukset saavat aamuisin painua sinne, minne aurinko ei paista. Kun aamulla saan itseni kammettua sängystä autoon ja töihin, on hississä mielessä enää oman kerroksen kahvikone ja kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa on se viimeinen prioriteetti. Jonkun hymyntapaisen irvistyksen yritän kasvoilleni yleensä loihtia, mutta sitten painan katseeni kaikkien muiden tapaan lattiaan, ja odotan piinavaan hiljaisuuden vallitessa oman kerroksen saavuttamista.

Mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsisi. Suomalainen on suomalainen, vaikka voissa paistaisi. No, kyllä mä tänään aloitin rupattelun ventrovieraan kanssa, eli pieniä edistysaskeleita otettu.

Ja hei, kuten lisääntyneistä selfieiden määrästä näette, mulla on uusi kamera, jossa paras ominaisuus on tietenkin kääntyvä näyttö!

unspecified

Aamuista tuli muuten mieleen, että on luksusta, kun on auto käytössä. Vaikka Helsingin keskustassa asutaankin, kummasti se vaan on mukavampaa hypätä aamulla omaan autoon, laittaa Bassoradio tai YleX soimaan ja hurauttaa suoraan työpaikan parkkihalliin. Olisihan se nyt ihan kauhea vaiva ensin kävellä bussipysäkille, mennä bussilla Kamppiin, vaihtaa Espoon bussiin ja sitten vielä kävellä pysäkiltä toimistolle…  ;) Laiskaksi sitä ihminen ryhtyy, kun siihen annetaan mahdollisuus. Auto on kuitenkin myynnissä, joten katsotaan, miten kauan tätä onnea kestää.

Eilen olin uuden säbäjoukkueen kesäliigapelissä try out -hengessä. Meidän ihana vanha joukkue hajosi kesän aikana erinäisistä syistä johtuen. Hetken jo mietin, jatkanko salibandyn pelaamista vai en. Oon pelannut enemmän tai vähemmän aktiivisesti lähemmäs 15 vuotta, joten lopettaminen tuntui nihkeältä vaihtoehdolta. Toisaalta pääkaupunkiseudulla hallimaksut ja sitä kautta pelaajien kausimaksut ovat aivan jäätäviä, ja opiskelijana on tehnyt tiukkaa saada maksut aina maksetuksi. Sain kuitenkin kutsun nyt tuohon uuteen joukkueeseen, joten pelikaverit vaihtuu, mutta pelaaminen jatkuu.

Storfinnhova

Mitäs juhannussuunnitelmia teillä on? Iltalehdet ainakin muuttavat sääennustetta joka ikinen päivä, milloin on tulossa supermyrskyjä ja milloin mielettömiä helteitä ja kauniita kelejä. Täähän kuulostaa aivan mun mielialanvaihteluilta!

Me lähdetään juhannukseksi Haukivuorelle Mikkelin kupeeseen isohkolla kaveriporukalla. Ruoat on suunniteltu, mieli viritetty oikeaan tunnelmaan ja kukkaseppeleet tilattu paikallisesta kukkakaupasta. En jaksais odottaa. Nyt mä tosin odotan kuumeisesti postiin saapuvaksi yhtä takkia, jonka sain erään blogiyhteistyön myötä. Kirjoittelen siitä myöhemmin. :) Päivitän postin sivua viiden minuutin välein, koska HALUAN saada sen juhannusreissulle mukaan yön tuntien lämmikkeksi. Katsotaan joudunko pettymään ja lähtemään reissuun vanha takki kourassa. (Postauksen kirjoittamisen jälkeen tuli postista saapumisilmoitus!)

Siinäpä nyt suurimpia kuulumisia. Mutta koska blogimaailmassa, tässäkin postauksessa, näytetään aina ne parhaat palat elämästä, niin uskokaa pois, omat murheeni on mullakin. Kuten kaikilla muillakin. Mutta mä haluan uskoa siihen, ettei kenellekään anneta enempää, kuin mitä jaksaa kantaa. Onko tyhmää uskoa niin?

P6181048

Mutta se siitä! Ensi viikolla palailen vielä parin Tatarstan-postauksen kanssa. Ja jos teillä on jotain mielipiteitä tällaisista kuulumispostauksista matkakertomusten välillä niin antakaahan äänenne kuulua. Ainakin aiemmin keväällä kirjoittamaani sain muutaman palautteen siitä, että vakkarilukijat tykkäävät näitä lueskella. Ja näitä on ihan kiva aina välillä kirjoittaa.

Hyvää juhannusta kaikille! :)

 

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Doris Dahlqvist torstai, kesäkuu 23, 2016 at 16:08

    Kiitos,kauniisti kirjotettu meidän juhlasta.

  • Reply Terhi / Muru Mou torstai, kesäkuu 23, 2016 at 17:16

    Minä ainakin tykkään lueskella näitä kuulumispostauksia :)
    Hyvää juhannusta! Mä lähden tästä kohta Budapestiin juhannuksen viettoon, kunhan ensiksi vaan pääsen täältä toimistosta pois. Kiitos sun Budapest-postauksista, oon lukenut ne kaikki läpi! :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta torstai, kesäkuu 23, 2016 at 19:19

      Hyvää juhannusta, nautihan ihanasta Budapestista! Jos juhannusta ei olisi ihaninta viettää mökillä, niin kaupunkiloma olis heti seuraavaksi parhain vaihtoehto. ;)

  • Reply laura / to travel is to live torstai, kesäkuu 23, 2016 at 18:37

    Kyllä matkablogiin sopii hyvin kuulumispostauksetkin, itsekin pitäisi varmaan semmoisia joskus kirjoittaa niin hahmottuisi paremmin myös persoona blogin takana :) Teidän juhannussuunnitelmat kuulostaa kivoilta, haukaa juhannusta! Hyvin kuvasit suomalaista hissikulttuuria :D Ulkomailla asuneena suomalaisten jurous tuntuu niin hassulta joskus, mutta toisinaan on ihanaa kun saa olla omissa oloissaan eikä tarvitse vääntää small talkia!

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta torstai, kesäkuu 23, 2016 at 19:20

      Haha joo, puolensa ja puolensa, mutta joskus kaipais vähän enemmän jenkkimeininkiä tännekin päiviä piristämään. :D

  • Reply Veera perjantai, kesäkuu 24, 2016 at 20:53

    Kyllä mulle kanssa kelpaa tällaiset postaukset! Aina ei olla matkalla, niin on ok postata muutakin ja on se kiva kurkistella vaihteeksi vähän sinne arkeenkin. Noi Tatarstan-jutut on muuten tosi kiinnostavia, kun Kazan oli yksi niistä paikoista, jotka on jääneet kaivelemaan mieltä Ville Haapasalon ohjelmien jälkeen.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, kesäkuu 26, 2016 at 20:08

      Kiva kuulla, että jollakin on jo ennakkoon innostusta Tatarstania kohtaan. Useimmat kun eivät ole kuulleetkaan koko paikasta. :) Ja hyvä, että näillekin postauksille löytyy lukijansa. :)

  • Reply Vintagella lauantai, kesäkuu 25, 2016 at 12:42

    Kiva postaus, ja sopii hyvin matkakertomusten lomaan. Maagisen näköinen tuo juhlapaikka, Suomessa on ihan mielettömiä paikkoja.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, kesäkuu 26, 2016 at 20:13

      Niin on! Tollaisia hienoja paikka on varmasti niin paljon, mutta kun ei niistä tiedä, ennen kuin syystä tai toisesta pääsee käymään. :)

    Leave a Reply