Tatarstan: kulttuuria, näköaloja ja tietenkin vodkaa

Kulttuuria

Kazanissa on 1,2 miljoonaa asukasta. En tiedä missä kaikki nämä ihmiset luuraavat, sillä minusta tuntui, että näimme heistä kolmen päivän aikana noin viisitoista. Mutta kai ne loputkin siellä jossain ovat.

Lauantai-iltapäivänä moni kazanilainen oli meidän tavoin suunnannut kulttuurin pariin. Tarkemmin sanottuna meidät vietiin katsomaan sinfoniaorkesteria Kazanin konserttitalolle.

En voi sanoa olleeni alussa kovin innoissani. Joku sinfoniaorkesterin kaltainen korkeakulttuuri ei kauniisti ilmaistuna tuntunut omimmalta jutulta. Rumasti ja rehellisesti kerrottuna maalin kuivumisen seuraaminenkin tuntui houkuttelevammalta ajatukselta.

Aika nopeasti kuitenkin hyväksyin kohtaloni (oliko vaihtoehtoja?) ja asennoiduin tähän niin, että tuleepa tehtyä jotain sellaista, mitä ei itse koskaan ”vapaaehtoisesti” tekisi. Ja positiivisestihan siinä yllättyi! Konsertti oli todella hyvä! Luunappi ja tukkapöllyä mulle ennakkoluulojeni takia.

Edellisyön lento ja lyhyeksi jääneet yöunet vähän painoivat silmäluomissa, mutta näytti viereisen penkin mummokin ottavan pienet nokoset konsertin aikana. Jäin oppaidemme puheista siihen käsitykseen, että klassisen musiikin konsertit ovat suosittua ajanvietettä Kazanissa myös nuorille. Olin epäileväinen. Eipä tulisi mieleeni lähteä Helsingissä omien kavereiden kanssa klassista musiikkia kuuntelemaan, mutta niin vain oli Kazanin konserttitalo täynnä eri ikäisiä ihmisiä ja niitä parikymppisiäkin.

Venäjällä kun ollaan niin kulttuuri on arvossaan, ja Kazanissa kannattaakin ottaa ohjelmaan konsertti, ooppera tai baletti. Tai nukketeatteri. Tää on taas niin Kazania — katsokaapa tätä Ekiyat-nukketeatterirakennusta.

Ihan mieletön satulinna! Kaikki kunnia Suomen nukketeatteriskenelle, mutta onhan tää vähän eri kuin ne jossain pölyisesssä kirjaston nurkassa vuosikymmenten hapertaman samettiverhon takaa esitetyt näytökset. Me ei siis esitystä käyty Kazanissa katsomassa, mutta jo puitteiden perusteella uskoisin olevan aika huikea juttu lasten kanssa matkaaville. Tosin ikävä kyllä vain siinä tapauksessa, että venäjä tai tataari taipuu. Tai jos on lapsia, joille se ei oo niin pilkun päälle, mitä siellä höpötetään.

Vodkaa

Sinfoniakonsertin jälkeen suunnattiin suomalaisille hiukan tutumman kulttuurimuodon pariin. Nimittäin… Time for some vodka! Mitä olisi Venäjän matka ilman?

Meidät vietiin vodkaa myyvään kauppaan, jossa oli järjestty vodka tasting. Haha. Kyllä mua nauratti. Sain vielä asiaankuuluvan vaatetuksen ennen kuin päästiin itse asiaan. Maassa maan tavalla.

Noh, en minä ekspertti ole vieläkään (etenkään puoli neljältä lauantaiyönä se ei yleensä ole niin justiinsa), mutta tulipahan maisteltua.

Näköaloja

Kaupunkilomahan ei ole mitään ilman näköalatasannetta. Kazanista sellainen löytyy Avioliittopalatsin katolta. Avioliittopalatsi eli Kazan-perhekeskus on paikka avioliittojen rekisteröinnille. Sen muoto on kazan eli pata, jonka mukaan kaupunkikin on tarinan mukaan nimetty.

Perhekeskuksen kattotasanteelle pääsee pientä maksua vastaan. Ehdoton vierailumesta Kazanissa!

Tuolla järjestetään kuulemma myös esimerkiksi tanssia ja joogatunteja. Jooga on vähän liian epäilyttävää hippihommaa mun kaltaiselle maallistuneelle sielulle, mutta potentiaalisen biletyspaikan mä tossa tasanteessa kyllä näin. Ehkä vodkahuurut eivät olleet vielä täysin haihtuneet.

Tässä ja edellisessä postauksessa olikin sitten oikeastaan ruokajuttuja lukuunottamatta se, mitä Kazanista ehdimme nähdä. Tälle kaupungille olisi halunnut antaa enemmänkin aikaa, mutta meidän oli kiiruhdettava nähdäksemme Tatarstania myös Kazanin ulkopuolelta.

—

Yhteistyössä Visit Tatarstanin kanssa, matkaseurana Archie Gone Lebanon -blogin Inka.

Tatarstaniin pääsee Finnairin suorilla lennoilla. Arial Travelin, Etelämatkojen, Matka-Priman, Lähialuematkojen tai Travellerin kautta Tatarstaniin lähteville suomalaisille (ensimmäiset 1000 henkilöä) tarjotaan opastettu Volgan jokiristeily Sviyazhskin linnoituskaupunkiin, josta tulossa juttua myöhemmin.