Kulttuuria
Kazanissa on 1,2 miljoonaa asukasta. En tiedä missä kaikki nämä ihmiset luuraavat, sillä minusta tuntui, että näimme heistä kolmen päivän aikana noin viisitoista. Mutta kai ne loputkin siellä jossain ovat.
Lauantai-iltapäivänä moni kazanilainen oli meidän tavoin suunnannut kulttuurin pariin. Tarkemmin sanottuna meidät vietiin katsomaan sinfoniaorkesteria Kazanin konserttitalolle.
En voi sanoa olleeni alussa kovin innoissani. Joku sinfoniaorkesterin kaltainen korkeakulttuuri ei kauniisti ilmaistuna tuntunut omimmalta jutulta. Rumasti ja rehellisesti kerrottuna maalin kuivumisen seuraaminenkin tuntui houkuttelevammalta ajatukselta.
Aika nopeasti kuitenkin hyväksyin kohtaloni (oliko vaihtoehtoja?) ja asennoiduin tähän niin, että tuleepa tehtyä jotain sellaista, mitä ei itse koskaan ”vapaaehtoisesti” tekisi. Ja positiivisestihan siinä yllättyi! Konsertti oli todella hyvä! Luunappi ja tukkapöllyä mulle ennakkoluulojeni takia.
Edellisyön lento ja lyhyeksi jääneet yöunet vähän painoivat silmäluomissa, mutta näytti viereisen penkin mummokin ottavan pienet nokoset konsertin aikana. Jäin oppaidemme puheista siihen käsitykseen, että klassisen musiikin konsertit ovat suosittua ajanvietettä Kazanissa myös nuorille. Olin epäileväinen. Eipä tulisi mieleeni lähteä Helsingissä omien kavereiden kanssa klassista musiikkia kuuntelemaan, mutta niin vain oli Kazanin konserttitalo täynnä eri ikäisiä ihmisiä ja niitä parikymppisiäkin.
Venäjällä kun ollaan niin kulttuuri on arvossaan, ja Kazanissa kannattaakin ottaa ohjelmaan konsertti, ooppera tai baletti. Tai nukketeatteri. Tää on taas niin Kazania — katsokaapa tätä Ekiyat-nukketeatterirakennusta.
Ihan mieletön satulinna! Kaikki kunnia Suomen nukketeatteriskenelle, mutta onhan tää vähän eri kuin ne jossain pölyisesssä kirjaston nurkassa vuosikymmenten hapertaman samettiverhon takaa esitetyt näytökset. Me ei siis esitystä käyty Kazanissa katsomassa, mutta jo puitteiden perusteella uskoisin olevan aika huikea juttu lasten kanssa matkaaville. Tosin ikävä kyllä vain siinä tapauksessa, että venäjä tai tataari taipuu. Tai jos on lapsia, joille se ei oo niin pilkun päälle, mitä siellä höpötetään.
Vodkaa
Sinfoniakonsertin jälkeen suunnattiin suomalaisille hiukan tutumman kulttuurimuodon pariin. Nimittäin… Time for some vodka! Mitä olisi Venäjän matka ilman?
Meidät vietiin vodkaa myyvään kauppaan, jossa oli järjestty vodka tasting. Haha. Kyllä mua nauratti. Sain vielä asiaankuuluvan vaatetuksen ennen kuin päästiin itse asiaan. Maassa maan tavalla.
Noh, en minä ekspertti ole vieläkään (etenkään puoli neljältä lauantaiyönä se ei yleensä ole niin justiinsa), mutta tulipahan maisteltua.
Näköaloja
Kaupunkilomahan ei ole mitään ilman näköalatasannetta. Kazanista sellainen löytyy Avioliittopalatsin katolta. Avioliittopalatsi eli Kazan-perhekeskus on paikka avioliittojen rekisteröinnille. Sen muoto on kazan eli pata, jonka mukaan kaupunkikin on tarinan mukaan nimetty.
Perhekeskuksen kattotasanteelle pääsee pientä maksua vastaan. Ehdoton vierailumesta Kazanissa!
Tuolla järjestetään kuulemma myös esimerkiksi tanssia ja joogatunteja. Jooga on vähän liian epäilyttävää hippihommaa mun kaltaiselle maallistuneelle sielulle, mutta potentiaalisen biletyspaikan mä tossa tasanteessa kyllä näin. Ehkä vodkahuurut eivät olleet vielä täysin haihtuneet.
Tässä ja edellisessä postauksessa olikin sitten oikeastaan ruokajuttuja lukuunottamatta se, mitä Kazanista ehdimme nähdä. Tälle kaupungille olisi halunnut antaa enemmänkin aikaa, mutta meidän oli kiiruhdettava nähdäksemme Tatarstania myös Kazanin ulkopuolelta.
—
11 Comments
Apua, vodkatasting! Ja varmaan tosi epäkohteliasta kieltäytyä… Tässä kohtaa en toivoisi olevani siellä :)
Hehe… Noo mulle onneksi vodka maistuu ihan ok joten sain maisteltua sen, mitä tarjottiin. ;)
Kivahan tuo, että pääsit kokeilemaan uusia juttuja!
No näin on. :)
Hei mut ehkä ihan superhieno toi liivijuttu!! :D
Siis montaako vodkaa maistoitte ja maistoitko eron niissä?
Oltaisko me maisteltu neljää… Ja sit tietty muutamaa illallisen yhteydessä! :D Kyllä niissä huomas eron, kun tolleen aika peräkkäin maisteli. :)
Sekä sun että Inkan kuvat tosta paikasta ollut niin upeita että ensi kertaa elämässäni oon alkanut pohtia että Venäjä vois todella ollakkin ihan vierailun arvoinen mesta, tähän asti ollut koko maasta aika njääh-vibat ?
Oi, ihana kuulla! Tää oli myös mun eka Venänä-kokemus, positiivinen sellainen. :)
Ihan kivan näköinen kaupunkihan se näyttää olevan näin kuvista päätellen. Täytyy varmaan ottaa ja lukaista nuo muutkin postaukset niin saan kattavamman kuvan paikasta. Tuo nukketeatterirakennus on kyllä ihan upea, olisi voinut olla mielenkiintoista päästä seuraamaan esitystä.
Heheh, joo, Venajalla sinfoniakonserteissa, oopperassa ja baletissa kayminen on yhta iso osa arkea kuin Suomessa vaikkapa leffassa kaynti :) Lasten koulutus klassisen kulttuurin pariin aloitetaan usein tosi nuorina esim. Operettien tai Joutsenlammen kaltaisten helppojen balettien kautta. Mun mummo kay klassisen musiikin konserteissa viikottain ja ihmettelee aina, etta miten ma voin vierailla niissa vain pari kertaa vuodessa :D ilmeisesti mun kulttuurikoulutus on jaanyt vahan kesken!
Haha. :D Kyllähän mäkin tiesin, että kulttuuria arvostetaan siellä aivan eri tavalla, mutta en mä ollut tullut ajatelleeksi, että se oikeasti on noin arkipäiväistä. Aika ihanaa tollainen!