Budapestin matkapäiväkirja 4/4

sunnuntai, huhtikuu 10, 2016

Maanantai on viimeinen päivämme Budapestissa.

Vaikka kylpyläreissu tulikin missattua, niin ainakin Gellertin kukkula vapaudenpatsaineen olisi vielä nähtävä. Eihän sitä muuten edes voisi sanoa käyneensä Budapestissa.

Otamme ratikan ja muistamme onneksi leimata lippumme, sillä seuraavalta pysäkiltä vaunuun hyppää tarkastaja – olemme aiemmin harhautuneet pahemman kerran lain väärälle puolelle ja matkustaneet pari matkaa Budapestin julkisessa liikenteessä pummilla (Ullanlinnan Bonnie & Clyde?).

IMG_0365

Hyppäämme pois luonnollisesti väärällä asemalla (”joo joo, kyllä tää on se missä meidän pitää jäädä”) ja jatkamme jalkaisin kohti kukkulaa. Gellertin kukkulahan sijaitsee Budan puolella.

IMG_0406

Hikoiluttaa jo valmiiksi. Minulla on lukemani perusteella kuva hirveästä urheilusuorituksesta, jossa ei hikeä ja verta säästellä, vaan vedetään hampaat irvessä kohti huippua.

IMG_0411 IMG_0413

Noooooh. Ei se sitten ihan niin olekaan. Miksi mua on peloteltu?

Vaikka kukkula korkea onkin, meiltä kestää ehkä vartin verran kävellä ylös.

Voi olla että mulla on vielä post-traumaattinen stressireaktio Kiinan ajoilta ja siksi olen varautunut pahempaan, muistatte varmaan mitä tapahtui esimerkiksi Yellow Mountainsilla… Yksi rakkula noilta ajoilta ei oo vieläkään parantunut. Eli tässä mielessä Gellertille kiipeäminen on positiivinen yllätys.

Optimized-IMG_0416

Reitin varrella saa otettua pari kivaa näköalakuvaakin.

Kysyn venäläispariskunnalta, haluavatko he minun kuvaavan heidät. Otan kameran, sommittelen heidät keskelle… Maisema näkyy täydellisesti taustalla, kuva on tasaisesti rajattu ja kaikki ylimääräiset objektit poistettu häiritsemästä. Kuvasta tulee aika onnistunut.

Sitten pyydän heitä ottamaan meistä kuvan – lopputuloksena muutama oudosti rajattu, tärähtänyt otos ja kirsikkana kakun päällä pariskunnan naisen pää koristamassa jokaisen kuvan alakulmaa. Kiitos! Pienellä säädöllä saan sitten kuitenkin yhden kuvista julkaisukelpoiseen kuntoon. Naisen olkapää näemmä näkyy vielä tuossa oikessa alakulmassa.

IMG_0418

Ihailemme näkymiä kukkulalta, ja todistamme pahemmanlaatuista turistihuijausta. Onneksi Mathias on katsonut Foxilta Huijareiden kaupungit -sarjaa (haha), ja tietää heti, mistä on kyse.

Viisi keski-iän ylittänyttä, semi roiston näköistä tyyppiä pyörittää klassista ”minkä kipon alla pallo on” -peliä Gellertin kukkulan päällä. Turisteja tulee ja menee koko ajan, ja tilanne näyttää harmittomalta: pari papparaista pelaamassa rahojaan, ja joku muukin sinne aina välillä eksyy.

Kun istahdamme läheiselle penkille ihan vain seurataksemme tapahtumaa, alkaa kuvio hahmottua. ”Pelaajat” ovat kuppien siirtelijän kanssa samaan porukkaan kuuluva kolmikko, joka käy aina nurkan takana kääntymässä ja palaa sitten takaisin pelaamaan. Koska ihmiset paikalla vaihtuvat tiuhaan, ei kukaan huomaa, että samat ukot ovat jatkuvasti ”pelaamassa” ja ojentelemassa 50 euron seteleitä pelipöydälle panoksenaan.IMG_0423

Hienot turistikierrosesitteet on oikein näkyvästi jätetty takataskuun rekvisiitaksi ja nämä kaikki miehet puhuvat samalla aksentilla surkeaa englantia muutaman sanan, jotta muka näyttäisivät turisteilta.

He antavat pelin pyörittäjälle isoja panoksia, ja totta kai voittavat suuret summat takaisin, kun osaavat osoittaa oikeaa kippoa. Sitten he lähtevät taas puoleksi minuutiksi muualle, jolloin uudet turistit ovat ehtineet paikalle, ja tulevat takaisin ”pelaamaan”. Peli saadaan näyttömään suositulta ja helpolta.

Raha vaihtaa omistajaa ja ulkopuoliset ajattelevat, että hei, kyllähän minäkin olisin tiennyt, missä se pallo on. Klassinen turistihuijaus.

IMG_0425

IMG_0436

Ja surkuhupaisintahan tässä on se, että jotkut oikeasti lankeavat näihin. Missä maalaisjärki? Eräskin italiainen machomies rynnii tyttöystävänsä estelyistä huolimatta pelipöydän luo ja lyö monen kymmenen euron panoksen tiskiin. Kun ne muutkin miehet pelasivat suurilla rahoilla, niin olisihan se nyt noloa jollain vitosella lähteä pelaamaan!

Ja miten käy? Tyyppi häviää, totta kai.

Koska kuppien pyörittelijä muuttaa pelin heti vaikeammaksi, kun joku oikea pelaaja tulee yrittämään. Yhtäkkiä onkin vaikea sanoa, missä pallo menee, mutta panos on jo annettu ja ei auta kuin yrittää. Pallo ei löydy machomiehen osoittaman kupin alta, ja tämä luikkii häntä koipien välissä pois.

Ja kuvio jatkuu.

Miehet selvästi huomaavat meidän tietävän mitä on tekeillä, ja yksi tulee istumaan viereemme samalle penkille. Pari muuta jäävät tuijottamaan muutaman metrin päästä, ja me ajattelimme, että on aika poistua takavasemmalle. Näin se maailma pyörii, ja noi ukot tekee kyllä hyvät rahat tyhmien turistien kustannuksella.

Kukkulan jälkeen käymme kauppahallissa ostamassa viimeiset tuliaiset (ystäväpariskunta ei saa tuparilahjaksi ruisleipää ja suolaa vaan makkaraa ja paprikajauhetta) ja lähdemme kohti Retro Bufe -nimistä ravintolaa, josta pitäisi saada paikallisten mukaan Budapestin parhaat langosit.

IMG_0443

Matkalla vanha ystävämme laiskuus kuitenkin yllättää ja suoraan sanottuna viikonlopun aikana nautittu raskas ruoka alkaa jo vähän kyllästyttää, ja päädymmekin syömään uppopaistettujen langosien sijasta bagelit ulkona istuskellen.

Bagel tuorejuustolla, graavilohella ja kapriksilla on kyllä pala puhdasta taivasta.

IMG_0455

Ehdimme vielä tehdä nopean kävelylenkin Margit-saarella.

Jengi ottaa aurinkoa bikineissä. SIIS HUHTIKUUN EKOINA PÄIVINÄ?! Paljonkohan muutto Unkariin maksaisi?

Meille tulee vähän kiire, ja ehdimme kiertää vain puolet saaresta. Isot puut jäävät mieleen, mutta muuten en ihan ymmärrä, miksi saaresta on kohkattu. Ehkä siellä pidemmällä olisi ollut jotain mielenkiintoisempaa? Tai ehkä se on kesällä kivempi?

Optimized-IMG_0464

Tilaamme Uberin ja lähdemme iltapäiväruuhkassa hitaasti mutta varmasti kohti lentokenttää.

Budapestin kenttä on kokenut kasvojenkohotuksen viimeisimmän vierailuni jälkeen ja on avara, valoisa, ja ruokamahdollisuuksia on paljon aina Burger Kingista ja pizzasta salaattibaariin ja terveyssmoothieihin.

Lentokentän vanhaa kulahtanutta osuutta ei kuitenkaan aivan kokonaan ole poistettu käytöstä – sieltä lähtevät Finnairin lennot.

Lue Budapestin matkapäiväkirjan muut osat:

Torstai & perjantai

Lauantai

Sunnuntai

Ja seuraa blogia myös Facebookissa ja Instagramissa

You Might Also Like

28 Comments

  • Reply Teija / Lähdetään taas sunnuntai, huhtikuu 10, 2016 at 21:02

    No hitto tuota kuvaustilannetta. Kaikki eivät vain osaa ottaa kuvia, tai edes huomaa, että jonkun olkapää osuu joka kuvaan :/

    Unkarilainen paprikajauhe on muuten ihan parasta. Harmi, kun en saa sitä enää tuliaisiksi kuten entisessä elämässä.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, huhtikuu 10, 2016 at 22:02

      Siellä myytiin kyllä paprikajauhetta ihan joka kulmauksessa. :D Mutta hyväähän se on! Ja joo, en nyt itsekään varsinaisesti mikään huippukuvaaja oo mutta välillä harmittaa kun haluaisi kivan kuvan ja sitten tosiaan siellä on muiden päitä ja mitä milloinkin mukana. :D

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista sunnuntai, huhtikuu 10, 2016 at 21:13

    Kylläpä paljon ennätitte tehdä pienessä ajassa. Ilmatkin taisivat suosia, sillä Budapestissä asuava ystäväni kertoi, että siellä on ollut viime aikoina poikkeuksellisen lämmintä. Kivoja kuvia, kylläpä tekisi taas mieli tuonne mukavaan kaupunkiin.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, huhtikuu 10, 2016 at 22:03

      Todellakin ilmat suosivat, ihan mielettömän lämmintä! :) Ja joo meillähän oli koko viikonloppu ja vähän enemmänkin, niin siinä kyllä ennätti aika hyvin tehdä kaiken, mitä halusi.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää maanantai, huhtikuu 11, 2016 at 07:43

    Tuo on just niin ärsyttävää kun haluat itsellesi jonkun kivan kuvan ja sitten joku ei osaa kuvata. Usein vielä tilanne on yhdestä kerrasta kiinni eli paluuta siihen ei enää ole. Harmi. Onneksi sait pelastettua kuvasi ja ihan hyvähän siitä tuli.

    Ihanan keväisen näköistä!

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, huhtikuu 11, 2016 at 10:27

      Oli tosi keväistä. Taisi olla vähän tavallista lämpimämpää, mutta tämän perusteella huhtikuun alku oli hyvä aika vierailla Unkarissa. :) Ja sepä se, harvemmin sitten kehtaa tai ehtii enää olla silleen että hei otatko vielä toisen kuvan. :D

  • Reply ankka maanantai, huhtikuu 11, 2016 at 19:16

    On niin hyvä huijaus, että minun on vaikea edes nähdä siinä mitään laitonta. Ehkä minä olen menettänyt uskoni maailman hyvyyteen huijausten yms. takia, mutta en antaisi kameraa kenellekään toiselle. Tuossa olisikin hyvä huijaus: kuvauttaa pari heidän kamerallaan ja sitten he pyytävät tekevänsä saman ja juoksevatkin sitten kameran kanssa tiehensä. Miksi minä edes ajattelen tällaisia.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, huhtikuu 11, 2016 at 20:01

      Ehkä ei laitonta, mutta ihmisten huijaamista yhtä kaikki! Toisaalta, ehkä siitä saa vähän kärsiäkin, jos on niin tyhmä että tollaiseen huijaukseen menee? Ja mitä kameraan tulee, niin arvioin tyypi luotettavaksi ja joka tapauksessa omat jalkani hätätapauksessa heidän jalkojaan nopeammaksi. ;)

  • Reply Martta / Martan Matkassa tiistai, huhtikuu 12, 2016 at 23:52

    Mielummin kuitenkin ehkä harmiton huijaus johon voi jokainen langeta halutessaan, kuin omaisuuden anastaminen tai liiallinen voimankäyttö… Unkarissa olen käynyt monet kerrat ratsastusreissuilla ja olemme kulkeneet monien pienien kylien läpi, joissa ihmiset ovat aivan ihania ja todella vieraanvaraisia sekä auttavaisia.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, huhtikuu 13, 2016 at 00:35

      No samalla logiikallahan voisi sitten todeta, että mieluummin liiallinen voimankäyttö kuin aseellinen ryöstömurha… Eivät noi asiat ole mielestäni verrattavissa. Kyllä siellä Budapestissa taskuvarkaitakin liittyy, mutta ei kai se tee huijareiden toimintaa yhtään oikeutetummaksi. Tosin tyhmä on sekin, joka noihin lankeaa, sitä ei käy kieltäminen.

      Enkä missään vaiheessa väittänyt, etteikö Unkarista ystävällisiä ihmisiä löytyisi. Löytyy niitä, maaseudun ulkopuoleltakin. ;)

  • Reply Noora keskiviikko, huhtikuu 13, 2016 at 21:17

    Haa, mä oon kiivennyt tonne Gellert Hillille semmosessa rapsakassa 30 asteen lämmössä! Siinä vaiheessa oli muutenkin jo takana pari viikkoa Euroopassa reissaamista ja jalkojen väsyttämistä. Mutta onneksi se ei ole niin paha nousu :) Ja olihan se maisemineen kaiken kiipeämisen arvoinen. Vitsi mulla tulee kaikkia Budapest-muistoja mieleen näitä postauksia lukiessa. Tykkäsin kyllä kaupungista, mutta mikään hinku sinne ei ole koskaan ollut palata. Nyt ehkä vähän :) Ja matkapäiväkirjat on vaihteluna kiva tapa kirjoittaa blogia. Jos tekee vaan jotain yleiskatsauksia kaupunkiin/keskittyy tiettyihin kohteisiin niin helposti ne pienet tarinat ja yksityiskohdat jää helposti blogin ulkopuolelle.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, huhtikuu 13, 2016 at 21:22

      Joo mä oon juuri samaa mieltä matkapäiväkirjoista! Ei niitä ehkä ihan joka reissulta jaksa kirjotella (tai miksipä ei), mutta ainakin välillä tykkään niitä myös itse lukea.

      Mulla on kyllä myös aika harva paikka varsinkaan Euroopassa sellainen, että tuntisin tarvetta palata sinne. Siis etenkään kaupunkeihin. Vaikka onhan tässä tullut mm. Roomassa ja Pariisissa molemmissa kolmesti käytyä… :D

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, huhtikuu 14, 2016 at 19:37

    Kannattaa omata jossain määrin kyyninen asenne ja olettaa, että useimpien auttamaan tuppautuvien tai ”ilmaista rahaa” lupaavien tarkoituksena on huijata Sinun rahasi itselleen. Joskus tietysti on poikkeuksia :-) – mutta harvemmin Itä-Euroopassa.

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net perjantai, huhtikuu 15, 2016 at 00:24

    Hämmästyttää todella, että vieläkin on jengiä jotka tuollaiseen menevät. Eikö tuo nyt ole jo yleissivistystä tietää että kaikki moinen on kusetusta? Oh well, eihän se ole tyhmä joka pyytää. :)

    Ihania nämä maisemat, ja ah, niin tuttuja. Budapest oli meidän ensimmäinen yhteinen kohde. Ajankohta tosin oli helmikuu, joten hieman kylmempää oli. Me ei tosin sitä kylpylää missattu. Lämminvesialtaat oli ihania.

    Muistona tuosta on liukuovissa kuvat linnan käytäviltä etisessä, sekä satunnaisotos lintuparvesta ja puhelinkopista vaatehuoneen liukuovissa. Budapest. ♥

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta perjantai, huhtikuu 15, 2016 at 08:16

      Oo, ihanaa kuulla, että teidän maailmanmatkaajien eka yhteinen reissu on ollut samoihin maisemiin. Ja mitä huijauksiin tulee, niin välillä sitä hämmästyy, miten hölmöjä ja sinisilmäisiä ihmisiä sitä löytyykään.

  • Reply Tanja/Levoton matkailija perjantai, huhtikuu 15, 2016 at 08:52

    Budapest näyttää kyllä kivalta kaupungilta :) Joskus olisi kiva päästä käymään siellä, monet tuntuvat kaupunkia kehuvan. Se on aina ikävää, kun pyytä jotain ottamaan kuvan eikä tämä kuvan ottaja osaa kuvata.

  • Reply Tero / Laamanaaman maailma perjantai, huhtikuu 15, 2016 at 11:24

    Budapest on upea kaupunki ja tuo kukkula ihan must kaupungissa käyville. Itse kävin siellä ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran 2009 ja nyt voisin mennä uudestaankin.
    Uskomatonta kyllä miten ihmiset menevät noihin turistihuijauksiin vaikka niistä puhutaan paljon ja varoitellaankin :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, huhtikuu 16, 2016 at 19:47

      Kyllä Budapestissa varmasti riittää nähtävää toisellakin kerralle, pääsis vähän pintaa syvemmälle kun kaikki ”pakollinen” jo tehty. :)

  • Reply Kohteena maailma / Rami perjantai, huhtikuu 15, 2016 at 23:19

    Mukaansa tempaava postaus, hetken luulin olevani jo Budapestissä!

    Mitä sitten tulee valokuvaukseen, niin pyysin amerikkalaista kuvaamaan itseni kolme kertaa vuonna 1994 Coast to Coast -reissuilla -> yhdessäkään näistä kuvista ei näy pääni… Välillä sitä miettii, onko valokuvaus niin hankalaa. Toisinaan sommittelet kuvan todella upeasti henkilöille, jotka haluavat sinun ottavan kuvan heistä. Kuvaa näytettäessä he toteavat, että voisiko ottaa sellaisen kuvan, missä ollaan pienenä pisteenä kokonaan maisemakuvassa. Helvetti, ottaisivat itse maisemakuvansa :-D

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, huhtikuu 16, 2016 at 19:48

      Kiitos Rami! Ja haha että nauratti päättömät kuvat. :D Ei se vissiin oo niin kovin helppoa!

  • Reply Virpi /Täynnä tie on tarinoita lauantai, huhtikuu 16, 2016 at 09:04

    Heh, itse kuvaan myös aina muita turisteja reissuillani, heidän omasta pyynnöstään. Olen ilmeisesti helposti lähestyttävä, kun järkkäri roikkuu kaulassani ja haahuilen ympäriinsä ja aina on joku kysymässä voinko kuvata heidät. :D
    Pariisissa, niinkuin varmaan monessa muussakin kaupungissa oli myös tuota samaa rahat pois turisteilta-peliä, seurasimme myös pariin otteeseen tapahtumia ja kupletin juoni näyttää olevan sama kaikkialla. :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, huhtikuu 16, 2016 at 19:46

      Joo, nää huijaukset on kyllä klassikkoja. Mutta eikö ookin kiva että annat helposti lähestyttävän vaikutelman! :)

  • Reply Johanna @ Out of Office lauantai, huhtikuu 16, 2016 at 23:40

    Tykkään että käydään läpi päivä kerrallaan, etenkin jos on jotain selkeitä retkiä tehty – kuten tuossa – tai vaihdettu maisemaa tai kaupunkia. Joskus toki voi olla paikallaan tehdä isompi analyysi koko matkasta – tai kohteesta. Mutta tykkäsin. Ja hyvä kun jaoit sen huijaustiedon, vaikken suurena skeptikkona siihen kenties lankeaisikaan :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, huhtikuu 17, 2016 at 12:50

      Joo, tuskin siihen kovin moni lankeaisi, mutta mulle oli eka kerta kun näin tollasta ihan omin silmin noin selkeästi. :) Kiva että tykkäsit!

  • Reply Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi lauantai, huhtikuu 16, 2016 at 23:51

    rakastan langoseja !!! itse en muuten nykyään edes yritä pyytää ketään kuvaamaan minua – sen verran tärähtäneitä ja kummasti leikattuja ne kuvat muiden jäljiltä aina ovat… (omassa nirsoudessahan ei voi mitään vikaa luonnollisesti olla…!)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, huhtikuu 17, 2016 at 12:50

      Ehei, itse kun ollaan ammattilaisvalokuvaajan tasolla niin saa kai sitä muiltakin vaatia! ;)

    Vastaa käyttäjälle Tero / Laamanaaman maailma Cancel Reply