Kiina: 1,4 miljardia asukasta. Suomi: 5 miljoona. Shanghai: 25 miljoonaa asukasta. Helsinki: 600 000. Kiina: hullu ja auktoriteettiuskovainen, kieroutunut ja mahdollisuuksia täynnä, mutta silti niin rajoitettu. Suomi: järjestelmällinen ja tiukka, sääntöjä noudattava ja turvallinen, helppo ja varma.
Miltä tuntui palata Suomeen Kiinassa vietetyn puolen vuoden jälkeen?
Laukkuhihnalla Helsinki-Vantaan lentoasemalla
Ihanaa, Suomessa! Hmm, mikseivät kaikki rynni teepullot kädessä liukuhihnalle tappelemaan parhaista paikoista. Pitäiskö käydä vessassa? Äh, ei jaksa, jos siellä on reikä lattiassa ja mulla on niin hankalat vaatteetkin. Eikun ai niin.
Ensimmäinen henkäys raikasta ilmaa lentoaseman pihalla
Miten se tuntuukin niin raikkaalta? 30 asteen pakkasella saattaa olla osuutensa asiaan. Ajatus kaikista syöpäkarsinogeeneista, jotka oon viattomana maailmanmatkaajana henkeeni vetänyt Kiinassa, hakkaavat takaraivossa. Hakkaan takaisin. Jotkut ihmiset elää siellä vuosia ja hei – kiinalaiset koko elämänsä. (”Nää ihmiset elää näin, joka päivä.”)
Taksissa öisen Helsingin läpi
Siis mihin tuppukylään mä oon tullut? Ei ristin sielua missään. Pieninkin kyläpahanen, jossa Kiinassa vierailin, oli metropoli Helsinkiin verrattuna. Mutta totuuden nimissä, ei siellä Kiinassakaan ketään ollut puolen yön jälkeen enää liikkeillä. Silloin on jo kiinalaisten nukkumaanmenoaika. Siltikin, Shanghain vertaaminen rakkaaseen pääkaupunkiimme on kuin vertailisi Helsinkiä ja Hyrynsalmea. Kumman läpi mieluummin ajelisit?
Seuraavana aamuna kotona
Missä mä olen, kuka mä olen ja miksi mä en herää kylmettyneenä jääkylmästä asunnosta? Ai niin.
Kaupungilla
Täällähän näyttää ihan samalta kuin puoli vuotta sittenkin. Shanghaissa et voinut elää viikkoakaan ilman että huomasit jonkun rakennuksen, ravintolan tai alueen muuttuneen tai hävinneen ja uuden ilmestyneen tilalle. Pari kertaa ravintolaa etsiessämme saimme lopulta kuulla sen vain häipyneen hetki sitten. Mutta Helsinki on ja pysyy. Vierivä kivi on tainnut sammaloitua aikapäivät sitten.
Nyt
Eikö tässä asiassa nyt voisi vain poiketa vähän säännöistä maalaisjärjen mukaisesti? Siis Kiinassa aina tehtiin näin! Miksi pitää olla niin tiukka kaikessa? Siis te myytte mulle viiden euron teekupin ja sitten se on jotain Liptonin pussiteetä? Miksi kaikki ovat hiljaa? Miten nää vessat voikin olla näin siistejä? Aww, tuolla on joku kiinalainen turistiryhmä selfiekeppien kanssa! Miksei tästä kaupungista saa kunnollista hot potia mistään? On tää elämä Helsingissä kyllä monin tavoin mukavampaa. Paljonkohan lennot Shanghaihin maksaisi?
—
58 Comments
No joo, Helsinki todella on sellainen Hyrynsalmi maailman mittakaavassa. Vähän aikaa, kun on Suomessa ollut, niin jo ihmettelee, kuinka meluisaa täällä on, vaikka tänne tullessa kaikki oli hiljaista. Asia, mikä minua tyrmistyttää joka kerta, on Suomen kylmyys. Tähänkin tuppaan muistuttamaan, että suomalaiset useimmiten viettävät päivänsä lämmitetyissä sisätiloissa.
Joo, kaikkeen tottuu niin nopeasti! Näin kuukauden jälkeen Kiinan ruuhkat on jo melkein pyyhkiytyneet pois mielestä… Aika kultaa muistot! ;)
Mä palasin Beijingin jälkeen Kotkaan missä on vielä kymmenen kertaa vähemmän ihmisiä kun Helsingissä :D Tuntui että elän jossain maailmanlopun jälkeisessä ajassa jossa vaan pari ihmistä oli selviytynyt elossa koska missään ei vaan ollut ketään eikä missään koskaan tapahtunut mitään! Mä en osannut edes vetää vessoja kun palasin Suomeen. Etsin vaan kaikkia vipuja ja jalkapainikkeita enkä tajunnut yhtään että ”tavallisissa” vessoissa on nappula siellä pöntön ylälaidalla :D
Voi ei, vielä pahempi. :D Maailmanlopun jälkeinen aika kuvaa aika hyvin. Hahaha mä vaan jauhan näistä vessoista about jokaisessa postauksessa, mutta kun niistä vaan tuli joku fiksaatio siellä Kiinassa. Joten pystynn hyvin samaistumaan sun kokemukseen. :D
Itse en muista muuta ihmetelleeni Costa Rican puolen vuoden jälkeen kuin sen, että kaikki näytti ihan kuolleilta. Tulinhan auringosta Suomen helmikuuhun.
Tuo Liptonin pussitee on kyllä ihan käsittämätöntä, vaikkei missään olisi pitkää aikaa viettänytkään. Se sopii mummolan kaappiin, ei ravintolan valikoimaan, josta ihmiset joutuvat maksamaan :D
100% samaa mieltä, mutta kyllä mäkin yhden puolivuotisen Kiinassa tarvitsin ennen kuin tämän ymmärsin. ;)
Hyvä postaus ja odotan itsekin jotain vastaavanlaisia kulttuurishokkeja. Tuo pussitee osui ja upposi, ihan törkeää, että tuollaisesta pitää vielä maksaa ja pahimmillaan santsikupista (siis kuumasta vedestä) vielä uudestaan. Ja seisoneesta suodatinkahvista monta euroa.
Olen itse palaamassa neljän miljoonan kaupungista asumaan 2000 asukkaan maaseutupitäjään, joten saattaa tuntua vähän autiolta näiden kiinalaisten väistelemisen jälkeen! :D. Onko suunnitelmissa palata takaisin?
Oi apua, sulla vielä pidempi aika poissa ja sit tollaseen pikkupaikkaan.. Mut mihin sä nyt sit ootkaan muuttamassa, onko multa mennyt ohi vai enkö vain muista? Mulla ei oo nyt lähitulevaisuuden suunnitelmissa palata Kiinaan etenkään mitenkään pysyvästi. Mutta eihän sitä tiedä mihin elämä kuljettaa, ja mitä pidemmälle aika menee niin sitä ikävämpi mulla on sinne. :) <3
Hauska postaus! Tuon ihmispaljouden puuttuminen tuli itselläkin ensimmäisenä ajatuksena vastaan, kun palasimme viime syksynä maailmanympärimatkalta Suomeen. Näin siis siitä huolimatta, että olimme reissanneet esimerkiksi Uudessa-Seelannissa, jossa ihmisiä ei ole myöskään missään. Sen jälkeen kuitenkin olimme Etelä- ja Väli-Amerikassa sekä USA:ssa, missä porukkaa oli enemmän, mutta ei tietty todellakaan siinä määrin kuin alkumatkasta Kiinassa ja Japanissa. Mä jäin reissulta ehkä eniten kaipaamaan japanilaisia vessoja (siis asumiseen liittyvistä tai muuten vain erikoisemmista asioista puhuttaessa). :D NE ne vasta siistejä ovat! Ja niissä on niitä nappuloita vähän enemmänkin ihmeteltäväksi, kunnon high-tech-kokemus joka kerta. :D
Haha mä pääsin Kiinassa testaamaan paria oikeasti hyvää vessaa ja ei jestas mitä härveleitä ne oli. :D Ja maailmanympärysmatkan jälkeen kotiinpaluushokki on varmasti 100 kertaa pahempi kuin tämä mun pieni shokki jota ei nyt kunnolla voi edes shokiksi kutsua. :D
Ah, niin tuttuja fiiliksiä kun palaa pitkältä reissulta Suomeen! Ja ilmeisesti Tanska ei ole sen ihmeellisempi: kun saavuimme Kaakkois-Aasiasta Köpikseen, hämmästelimme lentokentän hiljaisuutta. Siis kyllähän siellä ääntä oli, koska onhan Kastrup vilkas kenttä, mutta Kaakkois-Aasian jälkeen se vaan tuntui niin käsittämättömän hiljaiselta. Ja hiljaista on myös muualla, sillä asumme koko Tanskan tiheimmin asutulla alueella, ja jopa täällä tuntuu olevan kaduilla niin kovin tyhjää! Ihan käsittämätöntä… :D
Hahah kuule Terhi ihan samat fiilikset. Kai tää on koko Pohjois-Eurooppaa vaivaava ongelma… Kyllä me taas pian totutaan! :D
No tosiaan, kyllä Helsinki tuntuu niin pieneltä reissuilta kotiinpalatessa ja matkalla sieltä pohjoiseen kohti kotia tiet sen kuin kapenee ja metsä sen kuin lisääntyy. Onpa tainnut Facebook päivityksiin kerran jos toisenkin tulla maininta ’Matkustaa kohteesta X kohteeseen Periferique’
Mutta Suomen raikas ja vähäsaasteinen ilma – se on kyllä iso plussa!
No kyllä, ja moni muukin asia täältä – kyllä mä Suomea rakastan vaikka niin hyvin viihdyn muuallakin. :)
Kuulostaa tosi tutulta! Mä tosin palasin Pekingin jälkeen suoraan Somerolle.. Talking about kulttuurishokki.
:D :D No nyt pistit kyllä paremmaksi!
Heh, jokainen Suomenreissu alkaa pienimuotoisella ihmetyksellä, joka tosin menee päivässä parissa ohi :). En oikein osaa sanoa, onko se ihmetys (kieltäydyn kutsumasta sitä kulttuurishokiksi) lisääntynyt vai vähentynyt näiden 15 vuoden ulkomailla asumisen aikana. Ehkä tulee kiinnitettyä erilaisiin asioihin huomiota, en tiedä. Pitääpä ihan miettiä tätä, hmm…
Heh… :) On vaikea kuvitella, miten sun kaltainen ulkosuomalainen Suomen kokee. Se on varmasti ihan oma juttunsa.
Huippu postaus! =)) Voin hyvin ymmärtää nuo fiilikset.
Asiasta toiseen, pakko kysyä. Onko tää teema Florence? Miten oot saanu tän fontin ja sen koon näin kivaksi? Meidän blogin fontti häiritsee mua hirveesti, kun se on niin pientä, etten hädin tuskin itse edes näe lukea sitä. Tää on tosi kiva :)
Kiitos! Ja joo muakin alkoi ärsyttää pieni fontti + se, että melkein kaikilla Florencea käyttävillä on se sama fontti käytössä. :-) Mutta ohjauspaneelissa on tuolla melkein alimpana Google fonts, niin sieltä voi säätää! Tosin fontin kokoa en osannut/pystynyt (muistaakseni) itse säätää, mutta tällä fontilla vähän isompi koko oli valmiina.
Kiitos Meri!!! Tää autto niin paljo! =) Mikä tää sun fontti on nimeltään muuten, tää on tosi kiva!
Tää on Quattrocento tai joku vastaava. :) Munkin mielestä tää on hyvä! Ja hyvä jos mun olemattomista bloginsäätötaidoista on kerrankin jollekulle apua… ;) Tsemppiä tulevaan viikkoon!
Oho molemmat kukutaan täällä samaan aikaan! Hei kiitti tosi paljon inspiraatiosta! <3 Ja kivaa viikkoa myös sulle!
Tarkoitin siis tätä leipis-fonttia. Selailin noita valikoimia ja päädyin itse Lora-fonttiin. Se on joko tää tai samantyylinen… :D
Huippupostaus tosiaan! Voin smaaistua muutamaan kohtaan, vaikka en edes asu missään eksoottisessa kohteessa. tuo kyllä ärsyttää Suomessa, kun kauan seisseestä kahvista saa maksaa itsensä kipeäksi ja se vieläpä pitää itse kaataa kuppiin :/
Kahvilakulttuuri on kyllä muualla ihan toisella tasolla. Vaikka tee oli kahvilassa Kiinassakin yllättävän kallista, oli se sentään hyvää. :)
Ihan samoja fiiliksiä kun vuosia takaperin palattiin 4 kuukauden Aasian reissulta. Keskellä päivää ajettiin Hakaniemen läpi ja ihmeteltiin kun ei ollut ristin sielua missään. Äkkiä siihen tottuu tosin, mutta noi fiilikset on niin jänniä. Koko ikänsä kuitenkin asunut pääkaupunkiseudulla eikä sitä tuollaisiin asioihin kiinnitä huomiota ennen kun lähtee toisiin maisemiin ja saa perspektiiviä :)
Hyvä että täältä saa vertaistukea, mullakin tuli oikeen siinä Hakiksen kohdalla että eikö TÄÄLLÄKÄÄN nyt oo ketään missään.
Mua alkoi jotenkin naurattaa tää postaus, saat kaiken kuulostamaan niin hauskalta. :D Mutta on kyllä varmaan ollut kulttuurishokki palata takaisin, kun kerkisit olla kumminkin sen aikaa poissa, että totuit jo eri kuvioihin.
Hehe no hyvä jos on hauskaa! :D Niinpä, puoli vuotta ei sinänsä ole pitkä aika, mutta sitten se kumminkin on. Varsinkin kun on ollut niin erilaisessa ympäristössä. Mutta pianhan tässä on taas tottunut Helsinkiin ja päässyt takaisin Suomi-moodiin. :) Kiva kun kommentoit!
Kiinasta paluu Suomeen varmasti tuntuu aika oudolta ja kulttuurishokilta. Jo Irlannista Suomeen paluu neljän kuukauden jälkeen oli aika outoa, vaikka Irlannissa ja Suomessa onkin paljon samaa. Mitään varsinaista kulttuurishokkia mulla ei koskaan ole tullut, johtuu varmaan osittain siitä että olen matkustanut niin paljon länsimaisissa maissa.
Joo, ei länsimaissa sellaista oikein pääse syntymäänkään. Mutta onhan se aina silti jännä tunne palata Suomeen.
”Miksei tästä kaupungista saa kunnollista hot potia mistään?” Aamen. Se on todellakin huutava vääryys!!! :D Muakin nauratti tämä postaus, oli hauskasti kirjoitettu! Tunnistan joitain ajatuksia samoiksi kuin omani, silloin kun palasimme 7 kk matkalta, jonka toisen puoliskon vietimme lähinnä Intiassa ja Nepalissa. Toki tuossa, että viettää koko ajan samassa paikassa, ehtii varmasti leimautumaan juuri sen paikan ominaispiirteisiin kovin paljon enemmän. Mutta hälinään totuimme mekin. Oli aikamoista, kun pääsi pitkästä aikaa tänne rakkaaseen kotikaupunkiin ja tuntui, että voiko tämä olla edes todellista, täällä olen taas ratikoiden keskellä!
Uskomatonta kyllä, miten aika menee niin nopeasti. Tuntuu, että vastahan minä eilen luin blogistasi, että olet kohta lähdössä Kiinaan! :) Tsemppiä sopeutumiseen takaisin tähän suomimeininkiin, on se niin erilaista, niin hyvässä kuin pahassa!
Hyvässä ja pahassa, osuit asian ytimeen. :) Ja joo mustakin tuntuu kuin eilen olisin kirjoittanut sen postauksen, kamalaa. :D Kiinassa välillä ärsytti se hot pot kun tuntui, että se on sellaista rääppimistä. Nyt antaisin mitä vaan, jos pääsisin niiden patojen äärelle.
Ajattele sentään saavuit Helsinkiin. Me tuosta ajetaan vielä landelle…..kylmää ja pimeää. Ja sitten, jos kotosalla ollut vahteja ja sotkeneet paikat. Viimeksi oli homeisia ruokia jääkaapissa…
Äähh no sellaseen ei oo kyllä kiva palata. :( Mulla kävi tuuri kun poikaystävä oli kotona ja olit laittanut kodin siistiksi ja lemppariruoat valmiiksi. :D
Vessa! Mä olen tullut muutaman viikon matkalta kotiin Indonesiasta ja miettinyt ihan samaa! Melko nopeasti ihminen tottuu tiettyyn ajatukseen. No tietty vessassa kyllä käydäänkin monta kertaa päivässä : D
Vessa oli se vakkari puheenaihe Kiinassa kaikkien kesken, että ei sitä ihan heti saanut mielen päältä pois pyörimästä. :D
Minä asuin viime syksyn Madridissa ja hämmästelin siellä joka ilta, kun puoli kymmenen aikaan kävelin töistä kotia, miten paljon arkenakin tapasbaareissa oli ihmisiä. Ja sitten hämmestelin myös, kun maraskuussa arkena keskellä päivää ihmiset istuivat terasseilla ja joivat viiniä ja olutta. Siis jo kahdentoista aikaan, kun minä vasta selvisin aamulenkille. Suomeen tultua taas hengittelin niin onnessani tätä raikasta ilmaa. Se lenkkeily Madridin saasteissa (viime syksynä siellä oli poikkeuksellisen huono ilmanslaatu, koska koko syksynä ei juurikaan satanut, aurinko paistoi vaan – mikä toisaalta oli aivan ihanaa!) ei ollut kovin virkistävää. Kurkun siinä vain sai aina kipeäksi. Shanghaissa tilanne on varmaan vielä monta kertaa pahempi.
SIis mä kyllä rakastan tuota Etelä-Euroopan vuorokausirytmiä, sopisi mulle täydellisesti.
Tuo ilmanlaatu Kiinassa taitaa kohta alkaa olla jo länsimaisia ihmisiä sieltä turisteina tai expateina karkottava juttu.
Niin… Surullista.
Hehe, hauska postaus! Monta kertaa oon miettinyt miten Helsinki näyttää lentokoneesta käsin oikeastaan pelkältä metsäiseltä tuppukylältä (mikä se loppujen lopuksi onkin!), mutta auta armias kun sinne menee käymään täältä Jyväskylästä, niin se ”väenpaljous” alkaa hyppiä silmille. Kaikki on niin suhteellista! Mulla on jo kuukaudenkin mittaisten reissujen päätteeksi ollut ihmettelemistä Suomeen palattua, että miten täällä voi olla näin siistiä ja tylsän näköistä. Ehkä parasta on kuitenkin täyttää oma vesipullo lentokentällä raikkaalla ja hyvänmakuisella hanavedellä kaiken sen epäilyttävänmakuisen pullomoskan jälkeen! Ja hei oot muuten ihan oikeessa, että vessat on tärkeitä!! Mä teen gradua kuivasanitaatioon liittyen, ja aion valmistuttuani kutsua itteeni vessaekspertiksi. :D
Vessat ON tärkeitä! :D Hyvä että susta tulee ihan asian expertti. :D Mutta kaikki todellakin on suhteellista, ja nopeasti tähänkin on taas tottunut.
Aivan niin, hiljaista ja tyhjää, sellaista Suomessa on, kun maahan palaa – miltei mistä tahansa. Välillä se tuntuu ihanalta, välillä ahdistavalta.
Juuri näin :)
Itseä mietityttää usein tuo ilmanlaatu Kiinassa, että kuinka siihen tottuisi, jos siellä asuisi. No kaiketi sitä tottuu, mutta sieltä poistullessa puhdasta ilmaa tosiaan pitäisi arvostaa todella korkealle. Aika äkkiä varmasti sekin taas normalisoituu, ja sitä pitää taas itsestään selvyytenä.
Just näinhän se menee. Ja kyllä siihen ilmaan siellä tottui tosi nopeasti, varsinkin jos ei oo mitään kovin herkkää tyyppiä.
Niin tuttu tunne! Pahin käänteinen kulttuurishokki taisi olla viime elokuussa tapahtunut Suomeen muutto monen vuoden ulkomailla asumisen jälkeen. Eikä pelkästään se hiljaisuus , mutta myös ylipäätään tylsyys. Se, että kukaan ei tee mitään! Tuntuu, että vaikka kuinka repisi kavereita tekemään asioita niin edes kaljalle meno töiden jälkeen tuntuu olevan niin vaikeaa – kun se on muualla maailmassa ihan normaali asia. :D
Hahaha toi on muuten ihan totta! :D Tosin mun kaikki matkat ulkomailla on olleet opiskelua tai lomaa, eli on ollut itelläkin helpompi lähteä sinne kaljalle kun ei oo ollut pyykinpesut ja huomiset työvuorot jne jne kuumottelemassa niskaan. :D
Haa, varmaan tosiaan melkoinen muutos totuttuun… ;) Pidemmän reissun päätteeksi koti tuntuu aina vähän vieraalle. Ainakin minulle. Tunteet on hyvä pitää aitoina kuitenkin… Kaikkeen tottuun ajan kanssa :)
Niin tottuu. Aluksin tuntuu vieraalta mutta sitten jo miettii et onko poissa ollutkaan. :)
Asuin viime syksyn Japanissa ja voin niin samaistua tuohon, kuinka autiolta Suomi tuntui sen jälkeen :D Oikeastaan suomalaisten kaupunkien väljyys on ihan kivaakin, kun ei ole koko ajan kauhea tungos joka paikassa :) Ois upeeta päästä käymään Kiinassa joskus, Shanghai vaikuttaa mielenkiintoiselta kaupungilta!
Suosittelen menemään! :) Mä jotenkin tykkään sellaisesta tungoksesta melkein enemmän… Ainakin välillä. ;)
Irtioton jälkeen pitää avata tämä postaus ja lukea sitten uudestaan. ;) Luulenpa, että meillä on aivan samanlaisia ajatuksia paluun jälkeen.
:)
Ihan paras postaus ja niiiiiin monta tuttua fiilistä :D Shanghai on kyllä vielä erityisen mahtava kaupunki, aika siistiä että oot päässyt asumaan siellä!
Itsellä oli monta näistä fiiliksistä Honkkarin jälkeen – tosin ihmettelin enempi vessojen epäsiisteyttä hygieenisen Honkkarin jälkeen – se ehkä ainut ero :D
Hitsi mua harmittaa ku Hong Kong jäi välistä. Vaikka vaikea uskoa vessojen siisteyteen sielläkään. :D Traumoja…