Kauneinta Kiinaa: Tiger Leaping Gorge, osa 1

lauantai, tammikuu 2, 2016

Tiger Leaping Gorge on Kiinan Yunnanissa sijaitseva kanjoni ja melko suosittu vaellusreitti. Se on korkeimmillaan 3790 metriä pohjalta huipulle ja yksi maailman syvimmistä kanjoneista. Kun päätimme että menemme Yunnaniin, oli päätös tehdä kahden päivän vaellus Tiger Leaping Gorgella sinetöity samantien. Oli selvää, että tätä kohdetta ei voi jättää näkemättä.

Lensimme Shanghaista Wuhanin kautta Juneayo Airlinesin edullisilla lennoilla Lijiangiin, joka on lähin kaupunki Tiger Leaping Gorgea ajatellen. Lijiangista matkaa saa taittaa vielä 2,5 tuntia bussilla, jotta pääsee vaelluksen alkupisteeseen.

Tiger Leaping Gorge Kiina blogi

Kaikki hotellit ja hostellit alueella järjestävät kuljetuksia Tiger Leaping Gorgelle. Meidän Mama Naxi -guesthousemme kautta buukkaamamme bussimatka maksoi 40 yuania eli reilu viisi euroa. Jos haluaa lähteä julkisilla liikkeelle niin silloin pääsee vielä halvemmalla. Sisäänpääsymaksu Tiger Leaping Gorgelle oli noin 60 yuania (8 euroa), mutta alle 25-vuotiaat opiskelijat pääsevät puoleen hintaan. Ja myös yli 25-vuotiaat, jos lipunmyyjällä sattuu olemaan huono matikkapää kuten meidän tapauksessamme.

Tiger Leaping Gorgella voi vierailla monella tapaa. Vaelluksia voi tehdä päivän tai kahden versiona tai jos haluaa skipata vuorilla vaeltamisen ja pelkästään laskeutua rotkoon niin sekin onnistuu. Me halusimme tehdä kahden päivän vaelluksen, kun kerran tänne asti oltiin tultu.

Tiger Leaping Gorge Kiina blogi

 Tiger Leaping Gorge Kiina blogi

Reitti alkoi heti jyrkällä nousulla vuoren rinnettä ylös,t ällä kertaa sentään polkua eikä portaita pitkin kuten Huangshanissa. Noh, se ajatus ei paljon lämmittänyt, kun ekan vartin aikana jo tuntui että keuhkot repeytyy irti ja sydän pomppii vuoren rinnettä alas hetkenä minä hyvänsä. Siitä se kroppa kuitenkin hiljalleen lämpeni ja sain aivoihinkin taottua sen ajatuksen, että mikä olisikaan parempi tapa saada booty kesäkuntoon kuin aloittaa tällaisellä kevyellä kaksi päivää kestävällä kyykkytreenillä.

Tiger Leaping Gorge Kiina blogi

Mutta asiaan. Katsokaa näitä maisemia. Ja kuvitelkaa se raikas tuuli kasvoillanne, lintujen äänet ja se sykähdyttävä ajatus, että täällä sitä nyt ollaan, keskellä Kiinaa upeiden vuorien syleilyssä.

Tiger Leaping Gorge Kiina blogi Tiger Leaping Gorge Kiina blogi

Alun jälkeen tuli muutama helpompi hetki, mutta sitten jatkettiin taas nousua ylöspäin. Snickerseja, banaaneja ja vettä kului, kun askel kerrallaan nousimme korkeammalle ja korkeammalle.

Voin paljastaa, että alla näkyvässä kuvassa ajatukset on kaukana positiivisesta. Tatti otsassa askel kerrallaan vuorta ylöspäin.

Tiger Leaping Gorge Kiina blogi

Tiger Leaping Gorge Kiina blogi Tiger Leaping Gorge Kiina blogi Tiger Leaping Gorge Kiina blogi

Tiger Leaping Gorge Kiina blogi

Lähemmäs pari tuntia taisi olla jo takana. Pian saavuimme pikkiriikkiseen kylään reitin varrella. Rakastuin Yunnaniin juuri tällaisen autenttisuuden ansiosta. Pieni kylä, jota asuttaa naxi-vähemmistö. Kotieläimiä siellä täällä, hampaattomat papat ja mummot niitä paimentamassa. Riisipeltoja. Mun Tiibetin reissu jäi tällä kertaa vain haaveeksi, mutta täällä pienessä kylässä vuorien keskellä ajattelin, että tällaista siellä Tiibetissä varmaan olisi. 

Tiger Leaping Gorge Kiina blogi Tiger Leaping Gorge Kiina blogi Tiger Leaping Gorge Kiina blogi

Matka jatkui. Joku mummeli möi keskellä vuorta suklaapatukoita, kokista ja ganjaa. Ihan kiva mix? Ganja, marihuana, mummeli yritti auringon karhentamalla olemuksellaan houkutella meitä. Yllätyin tosi suuresti, sillä myös muut myyjät reitin varrella möivät näitä luontaistuotteitaan melko avoimesti. Jätimme mummelin huutelemaan ja jatkoimme reittiä eteenpäin. Yunnan on Kiinan huumebisneksen ja vähän muunkin bisneksen keskus – Myanmarista, Laosista ja Vietnamista salakuljetetaan rajan yli niin huumeita, aseita kuin ihmisiäkin. 

Tiger Leaping Gorge Kiina blogi Tiger Leaping Gorge Kiina blogi

Maisemat muuttuivat ja pääsimmekin nyt kunnolla ihailemaan noita lumisia huippuja.  Reitin korkeimmalle kohdalle pääsemiseksi tehtiin sellainen kiipeämisurakka, että kuolin niin henkisesti kuin fyysisestikin monta kertaa. Onko mitään ärsyttävämpää kuin että sä olet se parivaljakon hitaampi osapuoli, ja toinen juoksee keijukaisen askelin edellä ja huutelee ”you can do it” -kannustushuutoja, kun itsellä tekis mieli heittää lenkkarit lähimpään pusikkoon ja tilata helikopteri noutamaan.

 Tiger Leaping Gorge Kiina blogi

Minä se vain tuolla pienenä kärpäsenkakkana yritän raivata tietäni huipulle, sentti sentiltä ja kirosana kirosanalta.

Tiger Leaping Gorge Kiina blogi

Mutta hitto mikä tunne kun sinne huipulle lopulta pääsi! Älytön voittajafiilis, mutta ei auttanut liikaa tuuletella kun vieressä oli äkkijyrkkä kilometrien pudotus alaspäin. Ei paljon sijaa harha-askelille siis. Oli kuitenkin pakko hivuttautua reunalle ottamaan pari selfietä…

Tiger Leaping Gorge Kiina blogi

Tiger Leaping Gorge Kiina blogi Tiger Leaping Gorge Kiina blogi

Kyllä hymyilytti kun huipun jälkeen polku alkoi laskea alaspäin – hymy hyytyi kun tajusin, että mitä jyrkemmin se laskee alas, sitä enemmän meillä on taas seuraavaksi kiivettävää ylös.

Tiger Leaping Gorge Kiina blogi  IMG_3568

Pian edessämme häämöttikin jo kylä, jossa päätimme syödä lounasta. Täällä on yksi majatalo nimeltään Tea Horse Guesthouse, mutta aikataulumme mukaan meidän tuli edetä vielä muutaman tunnin matka Halfway-nimiseen paikkaan. Tea Horse Guesthouse oil ihanassa paikassa keskellä vuoria. Symppis mesta. Tilattiin jakinlihaa ja munakoiso lounaaksi, syötiin hyvällä ruokahalulla ja lähdettiin jatkamaan matkaa.

Ja sitten alkoivat ongelmat. 

 Tiger Leaping Gorge Kiina blogi

thumb_IMG_3564_1024IMG_3589

thumb_IMG_3567_1024 thumb_IMG_3565_1024

Yhdessä risteyksessä tienviitasta ei ottanut selvää, minne päin se varsinaisesti osoittikaan. Lähdettiin ison hiekka-autotien sijasta nousemaan vuorenrinnettä ylös polkua pikin. Ja tiedättekö sen tunteen, kun vaikka tiedätte jonkun olevan vinossa, joku pään sisällä silti käskee jatkamaan. Vaikka polku jota seurasimme alkoi hävitä ja oli selvästi koskematon, emme kääntyneet takaisin. En itsekään tiedä miksi, mutta vakuuttelimme vain itsellemme että tämän sen reitin on oltava.

Lopulta rämmimme vuorenrinteellä ilman mitään polkuja keskellä puita, pensaita ja aluskasvillisuutta. Jokaisella askeleella maa sortui jalkojen alla ja voin kertoa että ketutus alkoi olla huipussaan. Eteneminen oli hidasta, ja aurinko alkoi jo laskea. V-käyrä sen sijaan nousi nousemistaan… Jossain vaiheessa sanoin kaverilleni että meidän on pakko luovuttaa ja kääntyä takaisin, kun majatalosta ei ollut tietoakaan ja tällä menolla jäisimme vuorille pimeän laskeuduttua emmekä pääsisi ikinä pois.

IMG_3578

Mutta kun aiemmin kirjoitin ongelmien alkaneen niin taisin valehdella, koska tästä ne vasta alkoivatkin. Oli hämärää, emmekä löytäneet enää sitä polun tapaista, jota pitkin olimme edenneet. Mutta olisi pakko päästä takaisin edelliseen kylään. Rämmimme rämpimistämme. Maan sortuessa oli pakko ottaa piikikkäistä oksista kiinni. Kasvien piikit tarttuivat sääriin ja käsivarsiin. Missään ei näkynyt taloja, ihmisia, polkuja, ei mitään muuta kuin valtavat vuoret ja syvä hiljaisuus ympärillämme. Olin niin väsynyt ja peloissani, että voin kertoa itkun olleen todella lähellä.

Vihdoin ja viimein löysimme polkumme. Jouduimme kävellä toista tuntia takaisin päin. Takaisin majatalolle, jonka olimme tunteja sitten jättäneet taaksemme. Ja kun pääsimme takaisin tuohon pieneen kylään oli jo pilkkopimeää, eikä koko majataloakaan enää meinannut löytyä mistään. Mikä on sinänsä koomista, koska kylässä oli yhteensä ehkä 15 taloa. Lopulta bongasimme oikean rakennuksen.

Häntä koipien välissä siis takaisin majatalolle ja pyytämään yöpaikkaa. Kyllä otti itsetunnon päälle.

Yö vuorilla yksinkertaisessa majatalossa raikasta vuoristoilmaa hengittäen teki tehtävänsä, ja aamulla kaikki näytti jo paljon valoisammalta, vaikka seuraavan päivän suunnitelmia jouduimmekin muuttamaan. Osa vaelluksesta oli pakko jättää väliin, mutta loppujen lopuksi se taisi olla ihan hyvä ratkaisu.

Koska olen näköjään alkanut harrastaa tällaisia romaanin mittaisia postauksia, jää toinen päivä vuorilla omaksi postauksekseen.

Stay tuned!

You Might Also Like

35 Comments

  • Reply Noora sunnuntai, tammikuu 3, 2016 at 01:39

    Vitsi mitä maisemia! Ihan älyttömän upeaa. Pitää kyllä vakavasti harkita sitä Kiinan reissua jonnekin väliin… Voin kyllä uskoa, että kapuaminen oli rankkaa. Mekin viime vuoden kesällä noustiin kaverin kanssa Alpeilla muutamalle vuorelle, yhdelle ihan kokonaan, parille osittain. Ja oli kyllä aika hullun hommaa siinä helteessä (lähempänä 30 astetta heti aamukasin jälkeen…), mutta suomalaisella sisulla painettiin eteenpäin. Kunto ei ehkä olisi kestänyt, muttei ylpeyskään antanut periksi jättää hommaa kesken :D Ja voin uskoa kuinka tuo harharetki harmitti. Me kerran eksyttiin itävaltalaisen festarin leirintäalueelle (joo se on mahdollista) kun yritettiin löytää koko paikasta pois. Eikä sekään naurattanut, kun oli jo pimeää ja kiire bussiin. Niin saati sitten tuollaisessa paikassa.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, tammikuu 3, 2016 at 10:34

      Haha, toi lause että kunto ei kestänyt mutta ylpeys ei antanut periksi sopii kuin nakutettu tähän(kin) reissuun. :D Suosittelen Kiinaa ehdottomasti! Ehkä tää ei oo se unelmien Aasian lomakohde verrattuna joihinkin rantaparatiiseihin, mutta taatusti erilaista!

  • Reply Maarit Johanna sunnuntai, tammikuu 3, 2016 at 03:28

    Herra mun jee mikkä maisemat! Tiiän muuten todellaki tuon fiiliksen siitä, että haluttas vaan heittää leikki sikseen ja tilata se kopteri. Muutaman kerran on tullu yliarvioitua omat voimat ja jaksaminen ihan totaalisesti. Noihin maisemiin voisin mennä kyllä taas kokeilemaan, mutta hitsit mulla vähän jännittäis tuo majoituksen taso tuolla päin maailmaa :D

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, tammikuu 3, 2016 at 10:37

      Joo, pientä yliarvioimista oli tässäkin… Tilannetta olisi helpottanut se, jos seura olisi edes ollut yhtä pahoissa vaikeuksissa mutta ei, siellä se vaan loikki menemään ilman pienimpiäkään ongelmia. :D Ei tarvii hätäillä majoituksen kanssa! Vaikka kiinalaiset hotellit voi olla vähän mitä milloinkin, niin ainakin toi Tea Horse Guesthouse oli ihan jees – valittavana oli huoneita eri hintaluokista. Meillä oli keskitason huone, joka oli yksinkertainen mutta tosi siisti! Lämmittävät patjat sängyssä ja kaikkea. No vessa oli kieltämättä vähän nihkeä. :D

  • Reply Anna sunnuntai, tammikuu 3, 2016 at 16:27

    Wau mitkä maisemat, toivottavasti muistoihin jää kuitenkin enemmän ne kuin ne huonot asiat!

  • Reply Henna /suurin onni sunnuntai, tammikuu 3, 2016 at 17:16

    Ihanan autenttista kuvailua varmasti hyvin monen kokemasta vaeltamisen ristiriitaisuudesta. Maisemat ovat toisaalta niin mielettömän upeat ja sitten toisaalta aivan tatti otsassa kampeaa itseään ylös sitä rinnettä ja miettii, että pitikö ne viime viikot (vuodet) lojua sohvalla, eikä treenata hullun lailla :D Tunnistan noita samoja fiiliksiä varmaankin jokaiselta lyhyemmältä ja pidemmältä vaellukselta, jolle olen eksynyt, ja sisulla siellä aina rämmin vaikka kunto ei riitä, koska ne maisemat on pakko päästä näkemään. Tämän huipentuma on varmaankin ollut 9 päivää kestänyt vaellus Nepalissa Annapurna basecampille, siinä kyllä kiristettiin hammasta muutama ensimmäinen päivä.

    Ihan järjettömän upeita maisemiahan tuolla on kyllä ollut teille tarjolla! Onneksi ei käynyt kuinkaan, melko pelottava tuo loppupäivän setti! :/ Ei varmasti ole itku kaukana, kun tajuaa löytävänsä itsensä tuosta tilanteesta.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, tammikuu 3, 2016 at 22:02

      9 päivää huh huh! :D Mullakaan ei periaatteessa mikään kovin huono peruskunto pitäisi olla (vaikka Kiinassa ei liiemmin olekaan tullut liikuntaa harrastettua), mutta on tuo pirun rankkaa hommaa. Mutta maiset korvaa. :)

  • Reply Tiia/ReiseReise sunnuntai, tammikuu 3, 2016 at 20:20

    No huh huh, onneksi löysitte takaisin polulle. Patikointi on kyllä raskasta, luulen, että etenkin suomalaisille, koska me ei olla totutta korkeuseroihin. Onneksi maisemat ovat upeat, niin ei tullut turhaan kiivettyä.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta sunnuntai, tammikuu 3, 2016 at 22:05

      Totta. Itse en ole muutenkaan vaelluksia harrastanut oikeastaan ollenkaan ennen tänne Kiinaan tuloa.

  • Reply Lotta Watia | Unagidon sunnuntai, tammikuu 3, 2016 at 22:03

    Tää vaellus on sellainen, joka täytyy ehdottomasti joskus tehdä. Hyvä toi eka nousu – heti luulot pois! Hyvä että lopulta ootte löytäneet sinne majatalolle. Pimeässä kapeilla vuoristopoluilla on tosiaan aika jännittävää ja parempi tosiaan odottaa aamuun, ennen kuin jatkaa matkaa.

  • Reply sarrrri | La Vida Loca 2.0 Matkablogi sunnuntai, tammikuu 3, 2016 at 23:16

    Aaaahahah mä pystyn TÄYSIN samaistumaan tuohon tatti otsassa kipuamiseen. En edes tiedä miksi aina suostun uudestaan aivan itselleni liikaa oleville vaelluksille, mutta sitten jotenkin unohtuu se kaikki hirveys ja olen taas mukana sellaisella! :D Onneksi pääsitte kuitenkin takaisin majatalolle, mua jännitti viimeksi Ranskassa että ehditäänkö ennen pimeää vuorelta alas, ja aika tiukille meni sekin. Huh. :)

  • Reply Venla / Breezes from my Atlas maanantai, tammikuu 4, 2016 at 02:18

    Heh, mekin saatiin Riossa sokeritoppavuorelle opiskelija-alennus ihan suomalaisilla opiskelijakorteilla. Alennus oli oikeasti tarkoitettu alle 21-vuotiaille ja me kaikki oltiin 22. :D Noh, ehkei ne oo niin tarkkoja aina. Mut niin maisemat on kyllä todella upeita, mutten vaelluksesta oikein mitään osaa sanoa, kun en oo koskaan vaeltanut. Kaikki tollaisia vaelluksia tekevät saa multa kyllä hatunnoston!

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, tammikuu 4, 2016 at 16:39

      Mullakin tää vaellusbuumi alkanut vasta täällä Kiinassa. Saa nähdä jatkuuko myöhemmin. Toivottavasti! :)

  • Reply Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi maanantai, tammikuu 4, 2016 at 16:37

    no on tuossa ollut urakkaa – ei ihme että on ollut käyrät nousussa :-) Hei – niiden ”luontaistuotteiden” avulla olisi voinut matka sujua kuin tanssia vain :-)

    Maisemat ovat kyllä kuvien perusteella varsin Tiibetmäisiä.

    PS. Miltä maistuu jakinliha? En ole koskaan moista päässyt testaamaan!

  • Reply Ansku BCN tiistai, tammikuu 5, 2016 at 01:00

    Voi mitkä vuoret ja maisemat!! Vuori- ja patikointihulluna jäin vain ihailemaan kuvia! Todellakin mun pitäisi päästä pian rymyämään jonnekin muualle kuin Euroopan vuorille, on meinaan vähän erinäköistä infrastruktuuria eri puolella maailmaa. Vuoret pysyvät jokseenkin samanlaisina, nämäkin kuvat voisivat olla vaikka jopa Pyreneiltä, mutta rakennuksista ja ruoka-annoksista huomaa, että nyt ollaan jossain muualla :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta tiistai, tammikuu 5, 2016 at 14:33

      Vuoret ne on tosiaan vuoria kaikkialla, mutta juurikin ruoka, rakennukset ja ehkä jopa ”tunnelma” eroaa toisistaan. :)

  • Reply satuvw tiistai, tammikuu 5, 2016 at 04:56

    Haluan tuonne!! Vaikka ylimääräiset lenkit jättäisin mielelläni välistä :) Hyvä että löysitte kuitenkin majataloon!

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta tiistai, tammikuu 5, 2016 at 14:34

      Haha jep! Sitten vaan Kiinan reissua suunnittelemaan. Lisää Yunnanin kokemuksia tulossa pian.

  • Reply Mika / Lähtöportti tiistai, tammikuu 5, 2016 at 22:23

    Tätä oli kiva lukea Snickersin maku suussa :) Tiger Leaping Gorge alkaa tulla tutuksi, kun Ikilomalla-blogissakin oli jokin aika sitten juttua sieltä. Huikeat maisemat! Onneksi pääsitte hengissä takaisin pimeältä vuorelta. Yksi kaverini eksyi Madeiran vuorille ja saatiin pelastettua sairaalaan vasta kallionkielekkeellä vietetyn kylmän yön jälkeen, joten noihin seikkailuihin kannattaa suhtautua vakavasti.

  • Reply Pirkko / Meriharakka keskiviikko, tammikuu 6, 2016 at 00:27

    Tuolla näyttäisi näkevän eteensäkin, toisin kuin jossain muualla päin Kiinaa. Olen viime aikoina kuullut useammaltakin palautetta, että ei halua lähteä Kiinaan lainkaan ilmanlaadun takia, mutta ei tuo selvästikään (tietenkään) ole ongelma kaikkialla, mutta selväksi imagohaitaksi se taitaa olla muodostumassa.

  • Reply Stacy Siivonen keskiviikko, tammikuu 6, 2016 at 18:27

    Mahtava kuvaus siitä, kuinka reissulla pännii, ottaa daijuun ja sydän meinaa haljeta ja maitohapot käristävät reisilihaksia! Ja sitten kun muistelee reissua vuosien takaa, muistaa lähinnä sen kärsimyksen! Jeeesss! Mulla oli ihan samanlaista Amazoniassa väsymisen suhteen, vaikkei minnekään joutunut kipuamaan.
    Noin muuten, ihan makee tipi. Ei oo tietoa, mikä se on, mutta aavistus olisi, että saattaisi olla jokin tasku.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, tammikuu 6, 2016 at 22:49

      Ei ei eiii pakjon muutakin jäi mieleen ku pelkkä kärsimys! Mut on väärinymmärretty! ;)

  • Reply Annika | Travellover torstai, tammikuu 7, 2016 at 20:50

    Koen aina suunnatonta kateutta, kun näen hyväkuntoisia ulkoilmaihmisiä vähän palautumassa, kun ovat kiivenneet tuhannen rinteen suunnilleen samassa ajassa, kun minä ajanut sen ylös jollain hissiviritelmällä. Siksipä on niin helppo samastua ajatuksiisi Snockersillä kesäkuntoon. :) Mutta mielettömän kaunista siellä on ollut. Olen Kiinassa ollut vain kaupungeissa. Tällainen puoli maasta on kokonaan näkemättä.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta perjantai, tammikuu 8, 2016 at 10:18

      Hyvin sanottu. :D Joo, tää oli tosiaan ihan toinen, uusi Kiina mullekin. Itse asiassa koko Yunnanin maakunta oli.

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net perjantai, tammikuu 8, 2016 at 05:23

    Oijoi, tuo olisi meitäkin kovasti kiinnostanut mutta maailmanympärimatkamme ei sitten ikinä vienyt Kiinaan. Kuten Hennakin tuossa aiemmin mainitsi, myös itse onnistuin samaistumaan fiiliksiin kiivetessä kohti Annapurna Base Campia. Se on yksi loputon kyykkytreeni, mitä ei oikeen voi keskenkään jättää :D

    Mutta jännät paikat teillä kyllä ollut, saatan hyvin kuvitella että on ollut orpo olo keskellä vuorta kun pimeys alkaa laskeutumaan. Onneksi löysitte takaisin!

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta perjantai, tammikuu 8, 2016 at 10:22

      No, te näitte niin paljon muita upeita paikkoja että Kiinaan ehtii kyllä myöhemminkin. Yunnan kannattaa ehdottomasti ottaa reitille, jos Kiinaan lähtee. Ja joo, sehän siinä on pahinta – reidet on tulessa pahemmin kuin koskaan mutta vaihtehtoja ylös etenemiselle ei vain ole. :D

  • Reply Kohteena maailma lauantai, tammikuu 9, 2016 at 03:10

    Ensinnäkin päällinmäisenä tuli mieleen se, että pitkälti osin kuvien perusteella voisi olla Alpeillakin.

    Aika ikävän kuulloinen oli tuo teidän loppupäivä ja paniikki varmasti oli aika moinen. Loppu hyvin, kaikki hyvin :-)

  • Reply Titta & Thomas / IKILOMALLA keskiviikko, tammikuu 13, 2016 at 10:01

    Voi apua mikä kokemus! Tuolla sai olla tosi tarkkana joissakin risteyskohdissa, jossa maalatut merkit ja kyltit näyttivät välillä vähän mihinkin suuntaan… (Me vaelsimme tämän 2 kuukautta sitten) Onneksi selvisitte majatalolle!

    -Titta / IKILOMALLA

  • Reply Jenni / Globe Called Home sunnuntai, tammikuu 17, 2016 at 01:53

    Mäkin tulin tämän lukemaan mielenkiinnolla, kun olin aiemmin lukenut Ikilomalla-blogin postauksen, ja halusin kuulla vähän eri näkökulmaa tähän reittiin. Ja saatiinhan sitä. :D

  • Vastaa käyttäjälle Pirkko / Meriharakka Cancel Reply