Miten asuminen Kiinassa muuttaa ihmistä?
Omasta mielestäni olen se ihan sama Meri kuin tullessani Kiinaan kesän lopussa. Mutta poikaystävä huomasi viime viikolla vieraillessaan, että olen muuttunut. Olen kiinalaistunut. Kun vähän kiinnitin huomiota omaan toimintaani niin kauhistuin – hän oli oikeassa. Kai sitä on kehitytty osa-aikaiseksi kiinalaiseksi. Onkohan tämä nyt hyvä vai huono juttu?
Ne on ne pienet asiat, joissa huomaa muuttuneensa ja alkaneensa käyttäytyä kuin ympäröivät ihmiset. Ja ei niitä itse edes huomaa ennen kuin joku muu huomauttaa. Ja tiedättekö mikä tässä on tietenkin parasta – ne on usein juuri ne asiat, jotka sua on aikaisemmin niissä muissa ihmisissä eniten ärsyttänyt.
Hissinapin rämpyttäminen
Yksi asia mitä täällä tehdään on hissin oviensulkemisnapin rämppääminen. Mäkin oon muuttunut rämpyttäjäksi. Heti kun pois jäävät ihmiset ovat poistuneet hissistä, on pakonomainen tarve rämpätä nappia että ovi sulkeutuisi ja säästäisimme ainakin 0,75 sekuntia aikaa hissimatkassa. Suomessa kaikissa hisseissä ei nappia edes ole. Miten pärjään?
Tunkeminen ja änkeminen
Alussa annoin täällä kaikille tietä ja odotin kiltisti vuoroani, tarkoittaen siis että pääsin aina viimeisenä joka paikkaan. En enää. Mathias nauroi mulle yksi päivä että sovin kyllä hyvin joukkoon kun näki mut tunkemassa pienestä oviaukosta muutaman lihavan kiinalaisukon kanssa tilasta kilpaillen. Tyhjään bussiin täytyy myös juosta täysiä ja rynniä ja runnoa muita matkustajia bussin ovilla, sillä vaikka bussi on tyhjä niin eihän ole varmaa mahtuvatko kaikki 20 ihmistä sinne kuitenkaan sisälle.
Kännykkäriippuvuus – Wechat on yhtä kuin elämä
Jos olin kännykkäriippuvainen Suomessa niin täällä vasta olenkin. Kun täällä menee ruuhka-aikana metroon, niin niistä samassa vaunussa olevista 50 000:sta matkustajasta aivan varmasti KAIKKI ovat älypuhelimensa kimpussa. Ehkä se on ihan ok, kun metrossa tulee kuitenkin vietettyä ihan liikaa aikaa täällä. Mutta kännykkä on kädessä kaikilla ihan muuallakin. Eipä tarvitse fake marketilla tuskailla tungettelevia myyjiä, kun suurin osa on puhelimiensa kimpussa. Kun lentokoneen pyörät osuvat maahan, kuulet samalla nanosekunnilla viisikymmentä Wechat-viestistä ilmoittavaa merkkiääntä.
Tuli muuten kännyköistä mieleen, että enpä ole muuten nähnyt ainoatakaan (siis valehtelematta ainoatakaan) Nokiaa täällä kenelläkään koko lukukauden aikana. Hyvin menee!
Teeriippuvuus
Kun tulin Kiinaan, en juonut teetä. Nykyään tulee juotua litratolkulla lähes päivittäin, ja entinen inhokkini vihreä tee on nykyinen suosikkini. Musta tulee varmaan just sellainen ärsyttävä teehifistelilijä joka nyrpistelee nokkaansa Liptonin pussiteelle Suomessa… Aion siis varautua ja ostaa matkalaukullisen teetä täältä mukaan. Olen muuten myös ostanut tuollaisen teepullon (miksi tuota nyt kutsuisi) joita kiinalaiset kanniskelevat mukanaan joka paikkaan. Nykyään myös siis minä.
Nuudelikeiton syöminen puikoilla
Joo, kaikilta varmaan onnistuu sushin syöminen puikoilla, mutta mites liukkaat, suorat nuudelit, jotka lilluvat öljyisessä (eli extraliukkaassa) keitossa, onnistuisiko? Uskallan väittää että peruspertillä voisi olla vähän vaikeuksia. Ja niin oli mullakin. Voin kertoa, ettei alussa tullut parin kantapään kautta koetun ravintolakeikan jälkeen syötyä nuudelikeittoa koska nuudelien epätoivoinen kalastelu keitosta otti pahemman kerran hermoille. Ja se epätoivon hetki, kun sait juuri yhden nuudelin pysymään puikoissasi ja sitten se sentin päässä suustasi luiskahtaa takaisin keittoon (aiheuttaen tietenkin chilisen liemen roiskumisen valkoiselle paidallesi)… Ei jumankauta että meinasin jo heittää lusikan, siis tässä tapauksessa puikot, tiskiin monta kertaa.
Mutta niin sitä vaan oppii ja nykyään puikoissa pysyy ihan mikä tahansa, mitä haasteellisempaa sitä hauskempaa. Puikoilla syöminen on jotenkin paljon miellyttävämpää kuin metallisten aterimien käyttö.
Mikään ei nolota
Huonot ruokatavat ravintolassa? Huonot käytöstavat missä tahansa?
Selfieitä yksin kadulla/bussissa/temppelissä/missä tahansa? Selfieitä selfietikun kanssa muita sohien missä tahansa? Oma retkituoli metroon mukaan että mahdut istumaan? Samanlaiset kirkkaankeltaiset kalastajanhatut päässä kulkeminen nähtävyyksillä että tunnistat oman ryhmäsi? Mitä tahansa noloa missä tahansa? Ei haittaa Kiinassa. Täällä ei tarvitse nolostella paljon mitään, sillä kiinalaiset tekevät sitä kaikkea kuitenkin. Muakaan ei nolota oikeasti mikään täällä.
Kunnioitan kiinalaisia monessa asiassa mutta varsinkin heidän häpeilemättömyyttään. Vaikka Kiinassa onkin voimissaan kasvojenmenettämiskulttuuri, on kiinalaisten pokka mulle ihan parasta viihdykettä täällä. Mitä kaikkea sitä on nähnytkään julkisista raivareista, ulkomaalaisten suorasanaisesta pilkkaamisesta ja mitä omituisimmista poseerauksista julkisilla paikoilla alkaen. Pokka pitää aina. Arvostan.
Tässä poseerataan Suzhoun puurtahassa varsin maltillisesti – ennenkuulumatonta.
—
Vaikka pieniä enemmän tai vähemmän outoja kiinalaisia tapoja on tarttunut mukaan, niin jotain toivoakin mulla lienee vielä jäljellä: en ole alkanut räkimään, röyhtäilemään enkä piereskelemään julkisilla paikoilla, normaali puheeni ei toivoakseni muistuta huutamista enkä aio pukea tulevia lapsiani pyllyn paljastaviin reikähousuihin. Tai no totta puhuakseni olen sitä kyllä vähän harkinnut; miksi pukea lapsille vaipat kun kiinalaiseen tapaan ison tai pienen hädän yllättäessä voit nostaa heidät kainaloista reikähousuissaan lähimmän roskiksen päälle ja homma on sillä selvä, hehe.
Ja enköhän mä taas pian kotiin palattuani suomalaistu omiin vanhoihin tapoihini takaisin. Niin hyvässä kuin huonossa.
Hyvää sunnuntaita kaikille! Nään juuri tällä sekunnilla jotain outoa savua parvekkeella, täytyy juosta tarkistamaan ettei ilmastointilaite oo syttynyt palamaan. :D
65 Comments
Hauskoja huomioita :D Tuo änkeminen ja tunkeminen sekä kännykkäriippuvuus ovat varmaan aika väistämättömiä Kiinassa. Mä haluaisin oppia syömään kuuman nuudelikeiton yhtä nopeasti kuin kiinalaiset. En tajua, miten se keiton slurppaaminen (onko tuo edes sana) hoituu niin nopeasti. Kiinalainen vihreä tee <3
Slurppaaminen kuvaa sitä hyvin. :D Vaikka mä oon päässyt pahimpien vaikeuksien yli niin kyllä se keitto on usein aika haasteellinen ruokalaji. Onneksi välillä saa jonkun lusikan avuksi. :D
Mielenkiintoinen ja hauska postaus :D On niillä kiinalaisilla tosiaan pokkaa :) Jännä tosiaan, että itse ei aina edes huomaa muuttuneensa, vaan jonkun muun on huomautettava siitä. Itse Australiasta paluun jälkeen esimerkiksi hymyilin jatkuvasti sellaista leveää hammashymyä ja moikkailin tuntemattomillekin, kuten Ausseissa on tapana. Ei kovin yleistä suomalaisessa kultuurissa ja sainkin tästä osakseni hämmentyneitä katseita ja vähän kommenttiakin :’DD
Haha, voin vaan kuvitella sitä hämmennyksen määrää suomalaisten puolelta. :D
Olipas hauska postaus :D
Itse aikoinaan kiinalaisessa ravintolassa töissä olleena yllätyin kun ne syömäpuikot olivat enemmänkin siihen tarkoitukseen että pistetään se lautanen/kuppi suun reunalle ja ”kauhotaan” kahdella puikolla ruokaa suuhun. Olin meidän porukasta aina illan viimeinen joka viimeisteli illallisensa töiden jälkeen, kaikki muut KIINALAISET olivat jo ovella venaamassa minua :D
:D Mua naurattaa! Joo tuttu näky toi ruoan kauhominen ja myös toi päätä huimaava vauhti on iha oma lukunsa. Kun oltiin Suzhoussa turistikierroksella niin koko päivän lounastauon pituus oli tyyliin 12 minuuttia ja siinä ajassa kiinalaiset oli jo tehneet selvää jättimäisistä lounastarjoiluista, meiltä taas meni rahat hukkaan ku hädin tuskin ehdittiin aloittaa ruokailua kun pitikin jo juosta takaisin bussiin. :D
Teepullo reissussa on ihan hyvä keksintö. Minä olen kanssa massiivinen teenjuoja, vaikken Kiinassa ole käynytkään. Tuon postauksen jälkeen tuntuu, ettei minun siellä pitäisikään käydä.
Kiina on mahtava maa, kyllä tänne kannattaa tulla. :)
Miten teepullo siis toimii – pitääkö se termarin tapaan teen lämpimänä? Mulla voisi olla sille käyttöä, Venäjällä syntyneenä ja Briteissä asuvana teetä tulee nimittäin juotua päivän mittaan aika tiuhaan tahtiin. ;)
Joillakin on täällä sellasia termarityyppisiä pulloja, mutta omani on ihan tollainen joku lasinen…? Ei se koko päivää lämpinämä juomaa pidä mutta suht pitkään kuitenkin.
Päivän piristys tämä postaus :D. Mä tulisi varmasti hulluksi tuon änkeämisen ja tunkemisen kanssa, sillä jo nyt näiden espanjalaisten kanssa olen toisinaan helisemässä. Tosin olen oppinut aika taitavaksi kyynärpäätaktikoijaksi ja törkeästi pidän kyllä paikkani ruuhkassa ja jonossa! Hyvät tavat, mitä ne on ;)
Haha, ei ole näkynyt… ;)
Tuo tee ei kyllä näytä kovin houkuttelevalta, mutta enhän ole teenystävä muutenkaan. :)
Hauska postaus, noin kait se sitten on, että siitä huomaamattaan oppisi uusille tavoille kun olisi hetken pois tutuista ympyröistä.
Aijaa, mun mielestä se taas näyttää hyvältä. :) Hiljalleen sitä näemmä alkaa muovautua ympäristönsä kaltaiseksi. :)
Heh, mullekin jää toi hissinapin rämpyttäminen päälle aina Japanin/Kiinan/Korean jälkeen! :-D Suomessa sitä ei tosiaankaan aina ole, mikä on aina niin hämmentävää. Teehifistely on just jees! Mä rakastan vihreää teetä ja todellakin nyrpistelen jollekin Liptonille. ;-p Ootko pu’er-teetä kokeillut siellä Kiinassa? Se on taivaallista! Lähtee aamu aina käyntiin, kun sitä kupposen tai pari kumoaa.
Joo pu’er on kyllä kanssa todella hyvää. Mikä siinä rämpyttämisessä on se juttu? :D
Hauska postaus! Varmasti jos pitkään asuu samassa maassa niin jotkin paikallisten tavat tarttuvat. En tosin osaa sanoa tarttuiko minuun mitään irlantilaisia tapoja neljän kuukauden aikana.
Toi tee näyttää todella hyvälle, ja vihreä tee (mintulla) kuuluu mun suosikkeihin.
Niin, sitä ei välttämättä itse huomaa. Tietenkin Euroopassa muutenkin ehkä vähän vähemmän mitään niin outoja tapoja tarttuu, kun kulttuuri ja tavat ovat pohjimmiltaan aika samanlaisia joka maassa.
Heh, mun mielestä se hissin oven sulkemisnappi on ihan ehdoton! Käytän sitä aina, jos sellainen vain jossain on (Suomessa usein ei ole). Hissit kun ovat monesti tosi hitaita Suomessa, ja ovi aukeaa ja sulkeutuu piinaavan hitaasti, niin ihmekös tuo että muutaman kerroksen matkassa tuntuu kestävän ikuisuus. :)
Ja joo, Kiinassa ei tosiaankaan kannata jäädä odottamaan vuoroaan kiltisti jonossa. Siinä jää jalkoihin ja pahasti.
En ole ennen tajunnut miten paljon tyydytystä sen rämpyttämisestä ja siitä äärettömästi ajansäästöstä saa ;)
Ollaan Kaakkois-Aasian reissulla, mutta poikaystävä on innostunut ideoimaan myös muita matkakohteita. Ehdotti Kiinaa, mutta kun kerroin näistä sinun kokemuksista, perui nopeasti ideansa: hän ei kestäisi hetkeäkään tällaisia ihmisiä! :D
Eikä! Ei tässä näin pitänyt käydä! Mä tykkään kiinalaisista oikeasti, enkä halua antaa heistä mitään kauhukuvaa kellekään. :)
Jopas oli isoja muutoksia, jo pelkkä teenjuontiin opettelu ja ahtaisiin paikkoihin tunkeminen oli aika mielenkiintoisia huomioita. En ookaan hoksannu aiemmin tuota kiinalaisten häpeilemättömyyttä, mutta nyt kun rupesin miettimään asiaa, niin sehän on totta! Onneks kyseessä on enimmäkseen hyvä piirre, joten ehkä osa-aikaisesta kiinalaistumisestasi on hyötyä :)
Heh, toivottavasti. :)
Hahahh aivan loistava postaus! Samaistuin näistä niin moneen!!! Juuri ostin uusia puikkoja keittiöön lusikoiden kera, jotta voin kunnolla nauttia nuudelisopasta! Myös tuo teen litkiminen ja hissinapin rämpyttäminen kuulostaa tutulta. Oli hauska käydä nyt takaisin Hongkongissa ja huomata, että kaikki nuo vanhat tavat tulee välittömästi takaisin :D
Mullakin on täällä puikot odottamassa kotiin viemistä. :) Mä pääsen toivon mukaan vielä Hong Kongiin tän reissun aikana, sitä odotellessa! :)
Mä rämpytän hissinappia, nyrpistelen Liptonille, syön nuudelikeittoa puikoilla ja mies valittaa aina välillä siitä, että tungen epäkohteliaasti. :D Ehkä olenkin salaa kiinalainen?
Musta tuntuu, että Nokian kännykät on olleet jo useamman vuoden ollutta ja mennyttä. Ainoat ihmiset, joilla niitä on ollut enää tällä vuosikymmenellä, on suomalaiset.
Joo, ei oo Nokia huudossa. Tosin kaikki kiinalaiset, siis jokainen joka on kuullut että oon suomalainen, on maininnut ensimmäisenä Nokian. Sitten Nightwishin. :D Ja sä todella vaikutat siltä että kenties oot ollut kiinalainen edellisessä elämässä? ;)
Olipa hauska postaus! Mulle on tarttunut myös Ausseista tapoja, kuten liikennevalonapin rämpytys, tuntemattomille juttelu, kaupan kassalla juttelu ja sellainen pinnallisen iloinen small talk, huomaan myös käyttäytyväni kohteliaammin kuin Suomessa. Hyviä muutoksia siis.
Australiassa kaikki jaksaa naureskella kiinalaisten tavoille (heitä kun on täällä paljon!). Välillä he käyttäytyvät kuin pienet lapset ja ovat aivan kujalla kaikesta ja välillä ovat taas todella virallisia. Julkisista liikennevälineistä poistuttaessa he usein pysähtyvät ovien eteen ja tukkien muilta pääsyn ulos (kuvia ottamaan tietenkin tai odottamaan muita seuralaisia) ja kaduilla ja kaupoissa ovat jotenkin aina tiellä. :D
Haha, joo oon kuullut useammaltakin australialaiselta/siellä asuneelta samoja juttuja. :D Ja myös tuota että sieltä tarttuu kaikki hyvät tavat mukaan! Itselläkin nyt pientä small talkin poikasta alkanut tulla luonnollisesti kun täällä viettää suurimman osan ajasta kanadalaisten ja jenkkien kanssa. :)
vai osa-aikakiinalaistunut :-) häpeilemättömyys ja huonot pöytätavat on kyllä kiinalaisseuruesista matkoilla välittynyt – etenkin liikemiesten seuraaminen ihan hirvittää :-(
Hehe… Kaikkeen tottuu, kaikkeen tottuu… :)
Niin se muutos vain pikkuhiljaa ja huomaamatta tapahtuu. Mutta pidä kiinni tuosta ettet ala ilmaisemaan itseäsi huutaen ja vihaiselta kuulostaen :D
Suomessa onkin sitten epäilemättä yhtä lailla kulttuurishokkia odotettavissa kun paluu koittaa. Vuoden poissaolon jälkeen täältä tuntui puuttuvan monta asiaa, joihin oli maailmalla tottunut osana jokapäiväistä elämää ja kanssakäymistä =)
Uskon. Teillä varmasti vielä suurempi shokki kuin mulla tulee olemaan. Vähän jo jännittää kotiinpaluu!
Haa, tämä oli mainion piristävä postaus arkisen harmaaseen maanantaihin!
Saimme seurata läheltä kiinalaisten matkaajien käytöstapoja ja erityisesti niiden puuttumista Dubain reissullamme, hyvä ettet ole imuroinut niitä vähemmän sosiaalisesti (Suomessa) hyväksyttäviä tapoja itseesi. :D
Nuudelikeiton syöminen puikoilla sen sijaan on melkoinen suoritus, minulla se menisi dieetin puolelle :D
Mullakin on paino täällä pudonnut jonkun verran ja uskon sen johtuvan puhtaasti siitä että jonkunlaista tahdosta riippumatonta dieettiä on tullut aika ajoin vedettyä juurikin edellä mainitusta syystä. :D
Onhan se hauskaa, kuinka ympäristöstään imee huomaamattaan vaikutteita. Olen nyt asunut Portugalissa puolitoista kuukautta ja huomaan nauttivani suvereenisti espressoja, vaikka ennen pidin vain isommista kupeista kahvia – espressot olivat minusta naurettavan pieniä. Yritän myös käyttäytyä hiljaisemmin ja rauhallisemmin, vaikka suomalaisena olen ollut mielestäni jo ennestään hyvin rauhallinen, mutta portugalilaiset ovat vielä hillitympiä. Kirjastossakaan ei saa kuin kuiskata tai tulee sanomista :) Tuosta kiinalaisten tunkemisesta ja änkeämisestä tuli intialaiset mieleen ja heitä tuli melkein ikävä. Kiina on varmasti edelleen mahtavan omaleimainen kulttuuriltaan, vaikka sen sanotaankin länsimaalaistuneen!
Kyllä täällä oma kulttuuri kukoistaa. Sen huomaa, vaikka asuisi ihan täällä eniten länsimaistuneessa Shanghaissa. Saati sitten jossain sisämaassa! Ai portugalilaiset on hillittyjä? Tosi jännä kuulla. Enpä olisi osannut odottaa. Ajattelin, että he olisi samankaltaisia espanjalaisten kanssa…?
Suomessa sitten pullonkerääjät tarkistamaan lämmintä katu-pottaa =)
Hahahah, voi ei mikä ajatus :D
Aamun naurut!
Uskon, että itsekin joisin teetä, koska oikein laitettuna huomattavasti parempaa.
Tuo vaippajuttu on aika mielenkiintoista, mahtaa siellä haista? Kun virtsaa joka roskiksessa….selfiet ja kännykät voi jee!
Kyllä kunnon kiinalainen tee voittaa meidän pussiteet mennen tullen. Ja ei täällä itse asiassa haise, mikä lie siihen syynä. Siivojia pyörii ahkerasti joka paikassa. :D
Tässähän oppi Kiinasta paljon enemmän kuin monesta paikasta muualta! Tosi hyvin kerrottu, maassa maan tavalla :-)
Kiitos Rami!
Haha, ne lasten pöksyt on söpöjä :D! Ovathan ne käytännölliset, heh. Mutta tosiaan, noin ne hiljalleen tarttuu ne kummalliset tavat itseen :). Todella hauskoja tapoja nostit esille!
Taidan silti pitäytyä vaipoissa sitten kun aika koittaa. :D
Mä en tule puikkojen kanssa yhtään toimeen, en pärjää niillä edes sushia syödessä! Tuollainen teepullo kelpaisi mullekin, pitääpä selvittää, että saisko niitä Suomesta tai netistä.
Varmasti saa! Täällä niitä on ihan joka kaupassa. Kannattaa opetella syömään puikoilla viimeistään ennen kuin matkustaa Kiinaan, muuten on hankaluuksia luvassa. :D
Ihana postaus! Odotin vain, milloin sanot oppineesi ryystämään ja porsastelemaan ruokapöydässä.
Taannoin kysyin Kiinassa vieressä baaritiskityyppisellä ratkaisulla istuneelta mieheltä, miten syödään kokonainen kala puikoilla. Mies naurahti ja totesi, että on syönyt kaiken tikuilla siitä asti, kun oli 2-vuotias. Ymmärsi kyllä tuskani.
Haha. :D Yritän kynsin ja hampain pitää kiinni viimeisistä sivistuksen rippeistä itsessäni. ;)
Huippuja havaintoja! Kiinalaiset on musta ihan kivoja yksittäin, mutta isona ryhmänä pelottavia. :D Mä en kyllä osaa syödä yhtään mitään puikoilla, joten keiton syöminen puikoilla on mun mielestä sama kuin juoksisi maratonin- kahteen kertaan. Mutta ton vikan mä haluaisin kanssa oppia, koska mua aina välillä nolottaa. Silloinkin, kun ei pitäisi.
Taitaa olla etenkin meidän suomalaisten perisynti, nolostutaan vähän kaikesta. :-)
Tää oli ihan huikee postaus! Niin kai sitä huomaamattaan sulautuu ympäristöönsä, eikä sitä itse tajua ennen kuin joku muu sen huomaa. Noi sun huomiot tosin oli kaikki sellaisia, että luulen sun pärjäävän siellä puolen palloa jopa paremmin noiden ominaisuuksien kanssa, kun supisuomalaisena :)
Heh, totta :)
Hauska postaus! Eihän sitä itse välttämättä kaikkea huomaakaan mutta paree uskoa kun toinen havainnoi :-)
Tuollainen reissuteepullo olisikin kätevä.
jep, uskottava on vaikkei haluaisikaan ;)
Huippu postaus! Muistan itse kuukauden reissulla Kiinassa, kun oppi ”ahmimaan” (siis kuulostaa kamalalta, tarkoitan syömään nopeasti) puikoilla. Siihen tunkemiseen ja etuilemisen en itse oppinut, mutta se ja kaduille syljeskely jäi kyllä elävästi Kiinasta mieleen. Kai oot käynyt K-TV:ssä laulamassa karaokea?
Joo KTV on ihan parasta!:D
Hih, olipas hauska postaus. Ihania huomioita. Vaikka minä olen jo 15 vuotta opettanut mamuja, niin vieläkin aina menen hämilleni, kun intialaiset ja kiinalaiset tunnilla röyhtäilevät niin avoimesti.
Ai intialaisetkin? En tienny! :D
Nätit kynnet sulla :)! Ootko shanghaissa laittanut noi? Jos kyllä niin missä ja paljon kustansi?
Moi! Laitoin Shanghaissa, siel on paljon kynsipaikkoja, jotkut kalliita ja jotkut edullisempia… Mä kävin sellaisessa ku Sandy’s Nails, lähellä People’s squarea. Sitä ei taida löytyä netistä, mut siel käy kaikki lentoemännät aina laitattamassa! :) Mä oon tekemässä siitä ihan oman postauksensa joskus lähiaikoina, laita ihmeessä blogi seurantaan niin saat siitä sit tiedon. Oot lähdössä Shanghaihin vaihtoon?
Joo oon lähdössä! Oonkin seurannut tähä ahkerasti ja lukenut kaikki postaukset shangaista, nytten kun löysin tämän! Kiitos paljon vinkistä :) – innolla jään odottamaan postausta!
Hei mahtavaa kuulla! :) Shanghai on siisti mesta, sulla tulee olemaan hauskaa. Mutta pysy tosiaan kuulolla, mulla on paljon Kiina-postauksia vielä tulossa. :)