Mount Qingcheng -muistelot ja itsenäisyyspäiväjännitys

Palataan vielä Chengduun. Elämä Kiinassa pitää kiireisenä, eikä blogi meinaa tahtoa pysyä perässä. Vielä tähän mennessä elämän eläminen ja kokeminen on kuitenkin (juuri ja juuri haha) tärkeämpää kuin tämä sosiaalinen media, eli annettakoon allekirjoittaneelle pieni jälkijunaisuus anteeksi, eikö?

Tämä oli siis meidän toinen päiväretki Chengdusta, tällä haavaa Qingcheng-vuorille. Vuori luolineen ja temppeleineen kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Nyt ihan rehellisesti, oletteko jo kuulleet tässä blogissa ihan kyllästymiseen asti vuorista ja temppeleistä? Minä ainakin. En kohta varmaan jaksa edes itse lukea omia postauksiani. Siksi tässä tapauksessa kuvat puhukoon enimmäkseen puolestaan.

Koska meidän ”herätään aikaisin ja ollaan vuorilla viimeistään kymmeneltä” -suunnitelma hieman kusahti (treenattiin pingistä hostellin kattoterassilla yömyöhään), pääsimme vuorille vasta iltapäivällä. Kun pimeä tulisi jo kuuden aikaan, täytyi pistellä töppöstä toisen eteen ihan urakalla. Niinpä hylkäsimme heti alkuunsa ylöspäin kapuamisen, ja otimme cable carin huipulle, jossa sitten patikoimme noin neljä tuntia poikittaissuunnassa ja lopulta alaspäin laskeutuen.

Ihanaa luonnonrauhaa ja hiljaisuutta tämän jatkuvan metelin keskellä (mistä puheen ollen parhaillaan istun ”rauhallisessa” kahvilassa, jossa raikaa täysillä musiikki sekä TV, ja jotkut kiinalaiset hoilaa tossa vieressä jotain lauluja ja kuvaavat samalla itseään videolle).

Ja muutenkin oli ihan kiva päästä vähän laittamaan taas kuntoa koetukselle, liikunta kun on jäänyt tosi vähiin täällä Kiinassa. Tekisi mieli syyttää kiirettä ja saasteista ilmaa ja mahdollisuuksien vähyyttä mutta ihan itse olen laiskistunut ja lähtenyt mieluummin drinksuille tai keskustaan illalliselle kuin raahannut itseni lenkille.

  

  

Pisteet muuten sille, joka tietää mikä hedelmä alla olevassa kuvassa on.

Näyttää sataprosenttisesti perunalta, mutta pottu se ei ole. Mummelit möivät näitä reitin varrella ja mekin päätettiin maistaa. Perunamainen koostumus mutta maku oli ehkä joku retiisin ja päärynän sekoitus? Mitä mä oikein söin?

Ja syömisestä puheenollen, sanonta siitä että mikä tahansa ruoka on hyvää kunhan on tarpeeksi nälkäinen sai tällä reissulla uuden merkityksen elämässäni. Söimme riisiä ja soijaa ja vähän ankkaa, jota olimme ostaneet jo Chengdusta evääksi. Mutta lähinnä siis riisiä. Ei oo koskaan riisi ollut niin herkullista kuin tuntien kapuamisen jälkeen ylhäällä vuorilla.

Sellanen reissu se. Jos nyt uudestaan miettisin, niin suuntaisin Chengdusta varmaankin Mount Emeille enkä tänne. Tosin sinne täytyy varata enemmän aikaa, Qingchengin pystyi haikata läpi yhdessä iltapäivässä jos on valmis ottamaan vähän juoksuaskelia. Bussimatka Chengdusta on melko lyhyt ja halpa, eikä rahaa kulukaan kuin oikeastaan cable cariin, eikä sekään nyt kovin montaa euroa ollut.

Täällä ollaan parhaillaan valmistautumassa Suomen pääkonsulaatin järjestämiiin itsenäisyyspäivän juhliin, jotka pidetään Hyatt On The Bund -hotellissa tänä iltana. Poikaystävä saapui toissapäivänä tänne ja oon tietenkin ikionnellinen. Ollaan neljä ensimmäistä yötä Radisson Blu Shanghai New World -hotellissa, joka on tähän mennessä ollut suoraan sanottuna melkoinen pettymys. Kaksi viimeistä yötä ollaan sitten Renaissance by Marriottissa Yuyuan Gardenin vieressä, uskon että se tulee olemaan enemmän hotelli meidän makuun. Raporttia seuraa tietty myöhemmin.

Mulle iltapuku ja Mathiakselle frakki teetetty ja innostus alkaa jo hiipiä päälle, mahtava ilta varmasti tulossa! Kaikki ei muuten räätälillä mennyt niinku Strömsössä, mikäpä Kiinassa menisi… Mutta siitä (ja ylipäänsä vaatteiden teettämisestä Shanghaissa) myöhemmin. Aika kalkkiviivoille näköjään meni että saadaan molempien puvut kuntoon, siis jos saadaan. Pitäkää peukut pystyssä.

Hyvää viikonloppua ja itsenäisyyspäivää kaikille! :)

—

Bloglovin’

Instagram