Chengdun mielenkiintoisin kaupunginosa on varmastikin kaupungin tiibetiläiskortteli, jota kutsutaan nimellä Little Lhasa. Mun mielestä kaikissa vastaavissa kaupunginosissa on niin hauska aina vierailla, ja niiden nimet on aina niin symppiksiä. Little Italy, Little India, Chinatown, Koreatown, Little Tokyo ja niin edelleen.
Chengdu on koti kymmenilletuhansille tiibetiläisille, koska se sijaitsee suhteellisen lähellä Tiibetiä ja sieltä on hyvät junayhteydet Lhasaan. Monet Tiibetiin suuntaavat turistit lentävätkin ensin Chengduun, josta jatkavat sitten junalla Lhasaan.
Little Lhasasta sanotaan, että sitä lähemmäksi Tiibetia ei voi päästä ilman että oikeasti matkustaa Tiibetiin. Hurautimme taksilla paikalle, ja toden totta. Aivan kuin olisin saapunut Lhasaan (tai siis ehkä, kun ei ole siellä tullut vielä käytyä). Tosin Lhasassa saasteet eivät varmaan polttele kurkussa yhtä paljon ja ympäröivät maisemat saattavat olla hiukan vaikuttavammat… Mutta vähän mielikuvitusta käyttämällä pääsi aika pitkälle.
Ihmisten piirteistä ja vaatteista huomasi välittömästi missä ollaan. Tiibetiläisravintolat ja -kaupat reunustivat kadunvarsia ja munkkeja kaavuissaan käveli vastaan.
Mun lempparikuva tuolta on varmaankin tämä, jossa vienosti pyydettiin muutamaa munkkia kuvaan meidän kanssa ja oikeastaan odotettiin kieltävää vastausta, mutta munkki kaappasikin mut otteeseensa ja vetäisi kunnon aasialaisposet kehiin. Eihän siinä muu auttanut kuin ottaa mallia ja näyttää voitonmerkkiä kameralle.
Kävimme myös syömässä tiibetiläisessä ravintolassa. Emme koskaan löytäneet erästä suositeltua paikkaa, joten valitsimme randomisti yhen kadun varrella olleista. Munkkeja lounastamassa, hyvä merkki. Ruoka sen sijaan… No, vertailukohtia ei ole, ehkä tiibetiläisruoka on tällaista. Mutta ei se nyt ihan vakuuttanut. Alla joku outo ohra(?)taikinapallo, joka ei maistunut juuri millekään, mutta kyllä kai sillä vatsansa täytti.
Leivän sisään leivottu jakinliha oli kuitenkin superherkullista!
Join myös ensimmäistä kertaa butter milk teata, joka nimensä mukaisesti on maitoteetä joka maistuu aivan voille, tai siis suolaiselle maidon, teen ja voin sekoitukselle. Hhrrr. Voin kyllä kuvitella, että butter milk tea maistuu hyvältä ja lämmittävältä jossain Tiibetin vuoristoissa talviaikaan. Lämpimänä päivänä Chengdussa lounasaikaan sen sijaan ei. Onneksi kuitenkin innoissamme tilattiin iso kannu pienen sijaan, ja juotavaa olikin sitten varmaan 5 litraa.
Vierailu Chengduun ei ainakaan helpottanut mun Tiibet-kuumetta. Saa nähdä jos pääsen tällä reissulla vielä sinne oikeaan Lhasaan asti – saattaa olla että jää pelkäksi haaveeksi ihan jo senkin takia, että ulkomaalaiset eivät saa matkustaa Tiibetiin ilman opastettua kierrosta ja voitte uskoa, että matkapakettien hinnat ovat melko suolaisia.
No Comments