Taas yksi päiväretki Shanghaista: Chongming Island

sunnuntai, marraskuu 15, 2015

Sunnuntai saapui ja muutaman viikon tauko viikonloppujen päiväretkistä päättyi. Suzhou-pettymyksen aiheuttama trauma oli vihdoin parantunut ja päätimme lähteä erään kielikoulun järjestämälle reissulle Chongmingin saarelle. Chonming on PRC:n toiseksi suurin saari Hainanin jälkeen (Hainanista juttua täällä), ja noin vajaan tunnin lauttamatkan päässä Shanghaista.

Aamu valkeni kirkkaana. Hypättiin pyörien selkään ja lähdettiin polkemaan. Ensimmäinen pysähdys oli valehtelematta 100 metrin päässä lähtöpaikasta – kunnon kiinalainen ei hyvää valokuvausspottia ohita!

Kiinalaistumisprosessi käynnissä.

thumb_IMG_0263_1024

Noh, se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa. Seuraavaksi poljettiin nimittäin 30 kilometriä yhtä soittoa. Yhtään juomataukoa saati sitten lepotaukoa ei pidetty, kun kiinalaiset kanssaryhmäläisemme pistelivät minihameissaan menemään. Respect.

thumb_IMG_2388_1024

thumb_IMG_2386_1024

Koko retki oli aika huonosti organisoitu ja osa meidän porukasta eksyikin matkalla määränpäähän. Meillekin tuli varmasti lähemmäs 10 kilometrin ylimääräinen kierros kun jouduimme lähteä polkemaan takaisin saadaksemme ryhmän taas kasaan.

Mutta mitä pienistä, aurinko paistoi ja kirkas syysilma tuntui hyvältä kasvoilla. Lintujen laulua kuulin ekaa kertaa ties kuinka pitkään aikaan. Saimme myös taas kuvitella olevamme suurempiakin tähtiä ihmisten kuvatessa ja tuijotellessa meitä ja huudellessa meille. Vaikka ollaankin lähellä Shanghaita, ei tänne moni länsimaalainen taida eksyä.

thumb_IMG_2395_1024

Sitten päästiin lounaan ääreen. Lounas tarjottiin paikallisen appelsiinifarmarin tilalla ja se näytti ihan hyvältä.

thumb_IMG_2398_1024

Mutta en vain saanut sitä syötyä. En mitenkään. Jokainen ruokalaji maistui aivan hirveälle ja jokainen nielaistu pala meinasi tulla samantien hissillä ylimpään kerrokseen. Jokainen mut tunteva tietää, että oon kaukana nirsosta. Syön lähes mitä vaan, ja täällä Kiinassa rajat on alentuneet entisestään (seuraavana maistelulistalla hyydytetyt ankanverikuutiot, joita saa mm. koulun ruokalasta).

Näissä kaikissa ruoissa oli vain jotain, mikä sai kylmät väreet kulkemaan. Liekö kyseessä valmistustapa tai joku mauste. Ruokahalua ei nostanut se, että ruoat olivat selvästi olleet pöydällä jo useamman tunnin ja että astiat olivat likaisia.

Vähänkö silti hävetti, kun vieressä istunut kiinalaissetä oli kovin huolissaan minusta ja kehotti maistamaan sitä ja tätä. No mitäs siihen voi sanoa? Anteeksi, mutta jos setä ei halua että yrjö tulee kylään kesken lounashetken niin on hyvä ja lopettaa sen tuputtamisen? Kiusallista, niin kiusallista.

thumb_IMG_2402_1024 thumb_IMG_2397_1024

Lounaani koostui sitten lähinnä noista pähkinöistä ja lasillisesta kokista. Mutta aikamoista taistelua se muillakin vaihtareilla oli. Nauratti kun näin ihmisten pureskelevan joka ainoan pikkupalan tuhanteen kertaan, ettei kukaan vain ehtisi tarjota lisää ruokaa. Jostain kumman syystä pähkinät hävisivät lautaselta nopeimmin. Ja kotiin palatessa kaikilla oli sitten aivan hirveä nälkä lounaan jäätyä niin vajaaksi.

Seuraavaksi pääsimme appelsiinitarhaan poimimaan (ja syömään…) appelsiineja.

thumb_IMG_2413_1024 thumb_IMG_2417_1024

Kerättiin säkilliset aplareita mukaamme ja lähdettiin polkemaan viimeistä etappia, kosteikkoaluetta, kohti. Oikein nään sieluni silmin miten kaikkien innostus heräsi tuon kosteikkoalueen kohdalla – kuulostaapa mielenkiintoiselta.

Oikeasti tämä oli kuin olikin ihan mielenkiintoinen paikka. Välillä sekunnin murto-osan ajan pystyi kuvitella olevansa maisemien perusteella vaikkapa Suomessa. Kunnes näki kiinalaisia pitkien keppien päähän kiinnitetyn lihapalan avulla sorkkimassa mutaa (rapuja siinä vain houkuttelivat esille) ja muisti, että nyt ollaan kyllä jossain ihan muualla.

thumb_IMG_2423_1024

thumb_IMG_0264_1024

thumb_IMG_2424_1024 thumb_IMG_2427_1024

thumb_IMG_2437_1024

Siinä oli tämän sunnuntain reissu. Oli taas lievästi väsynyttä porukkaa laivamatkalla kotiin. Tällä hetkellä mutustelen appelsiineja sängyssäni ja mietin ensi viikon suunnitelmia.

Seuraavassa postauksessa kiinalaisen normaalielämäni uusimmat käänteet ja syy sille, miksi kadunvarret ovat täyttyneet paketeista viime päivinä – ja oliko joku niistä minulle.

Instagram

Bloglovin’

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Jenna / With huge passion for life maanantai, marraskuu 16, 2015 at 00:39

    Kivan kuuloinen retki, mutta voi harmi tuota ruokailua. Ei kuulosta kovin houkuttelevalta, jos astiatkin olivat likaiset. Onneks saitte kuitenkin appelsiineja :)

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, marraskuu 16, 2015 at 09:58

      Oli ihana tehdä pitkä pyörälenkki raikkaassa syysilmassa. Ja toden totta, onneksi sai edes appelsiineja ettei ihan travinnut nälkään kuolla. :D

    Vastaa käyttäjälle Jenna / With huge passion for life Cancel Reply