Päivä kanssani (Shanghai edition)

torstai, lokakuu 15, 2015

Matkablogeissa on kiertänyt London & Beyond -blogin Lenan ilmoille heittämä ”päivä kanssani” -postaushaaste, jonka tarkoituksena on avata matkabloggaajan normaalielämää kaikkien reissujen ulkopuolella. No, olosuhteiden pakosta tästä postauksesta ei tullut tavallinen päivä Merin kanssa, mutta tavallinen päivä Merin kanssa Shanghaissa kylläkin.

Tää on oikeastaan todella normaali päivä täällä: aamulla koulua, iltapäivällä jotain tekemistä, illalla ulos. Toki tylsempiäkin päiviä on, mutta kyllä tämäkin ihan peruspäivien joukkoon solahtaa.

Näissä merkeissä siis sujui mun eilinen:

7.00

Herätyskello soi ensimmäisen kerran. Torkutan.

7.15

Toinen herätys pärähtää päälle. Torkutan taas.

7.45

Torkutus loppunut ajat sitten, pakko herätä. Enää ei ehdi suihkuun – äkkiä hiukset nutturalle, ripsarit naamaan ja kamat kasaan koulupäivää varten.

8.15

Ulos asunnolta. 15 minuuttia aikaa ehtiä bussiin, joka vie meidän kampukselta toiselle kampukselle, jossa law school sijaitsee. Pyöräillen matka bussille kestää noin 10 minuuttia.

8.20

Unohdin avaimet huoneeseen. No eihän se ollutkaan kuin vasta kolmas kerta tällä viikolla. Äkkiä takaisin asuntolaan ja hissillä neljänteen kerrokseen toivoen, ettei kämppis ole vielä mennyt suihkuun ja pystyy avaamaan oven minulle.

8.24

Takaisin pyörän luona, 6 minuuttia aikaa ehtiä bussille. Saastetilanne näyttää huonolta, harmaa utu oikein leijuu ilmassa. Pyöräilen minkä jaloistani pääsen ja toivon, että bussi olisi tänään vähän myöhässä.

8.30

Kurvaan bussipysäkille, ja nään bussista vain vilkkuvat takavalot. Voi helv… Käyttääkö rahaa taksiin, pyöräilläkö metroasemalle vai pyöräilläkö suoraan koululle? Valitsen jälkimmäisen, ja kadun päälle pukemiani farkkuja ja hupparia kun hikinorot selkää pitkin valuen pyöräilen noin puolen tunnin matkan Jiangwan-kampukselle. Pakko mennä pidempää reittiä, kun en tiedä sitä lyhyempää eikä ole aikaa jäädä selvittelemään.

thumb_IMG_9699_1024

9.00 

Vain viisi minuuttia myöhässä tunnilta. Keskittyminen on vaikeaa, sillä opettaja puhuu omituista englantia ja moni asia tällä kurssilla on melko tuttua. Päivän yllärinä selviää, että kolme viikkoa takanani istunut tyttö on suomalainen – hauskaa! Ensimmäinen Fudanissa tapaamani suomalainen. Naureskelemme asialle ja vaihdamme WeChat-yhteystiedot. Aamupalan virkaa toimittaa koulun juoma-automaatista ostettu mehu. Aamupala on päivän tärkein ateria!

thumb_IMG_9139_1024

thumb_IMG_9752_1024

11.30 

Tunti loppuu, ja kävelemme saksalaisen kaverin kanssa metrolle ja sillä Handan-kampuksen läheiselle University Avenuelle, joka on uudehko, todella eurooppalaistyyppinen kävelykatu täynnä ravintoloita ja kahviloita. Suuntaamme Wagasiin ja maksamme nuudeleihin verrattuna sydäntä riipivän hinnan lounassalaateista. Mutta on se hyvää.

13.30 

Tapaamme lisää vaihtareita metroasemalla ja suuntaamme ehdotuksestani Tianshan Tea Cityyn. Metromatka kestää taas ikuisuuden. Kiertelemme melkeinpä ainoina asiakkaina teekojuja, ja poikkeamme yhteen niistä teemaistiaisiin. Luemme eri teelaatujen terveysvaikutuksista, maistelemme niitä ja lopuksi tietenkin ostamme muutamaa sorttia kotiinviemisiksi. Teemarkkinoiden jälkeen käymme syömässä hyväksi kehutussa dumpling-ravintolassa lähistöllä.

thumb_IMG_9764_1024

thumb_IMG_9762_1024

18.00 

Vihdoin takaisin asunnolla. WeChat piippailee, kun ihmiset suunnittelevat tulevaa iltaa.

Päätämme jälleen kerran lähteä Zapatas-nimiseen paikkaan, jossa naiset juovat keskiviikkoisin margaritoja ilmaiseksi.

Sitä ennen on vielä kuitenkin kerrattava kiinaa huomisaamun tunnille.

thumb_IMG_9770_1024

22.00

Koko poppoo Zapatasissa, margaritat lasissa ja kaikkien tanssijalkaa vipattaa.

thumb_IMG_9771_1024

2.30 

Uberilla kotiin vain huomatakseni, että arvo meidän sähkökortilta on loppunut ja sähköt ovat poikki. Great. Pimeässä nukkumaan toivoen, että kännykän akku kestää aamuun asti jotta herään ajoissa tunnille.

(Jälkihuomautus: akku kesti aamuun asti mutta en silti ehtinyt tunnille ajoissa)

Tältä siis näyttää melko normaali päivä mun tämänhetkisessä elämässä Kiinassa. Tähänhän voisi melkein tottua…

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Jasmin torstai, lokakuu 15, 2015 at 19:07

    Mä olin myhässä aina ja kaikkialta Kiinassa. Mä en jotenkin koskaan tottunut siihen miten pitkiä välimatkat oli ja mun päähän ei mitenkään iskostunut, että sellaisia asioita kuin bussiaikataulut ei oikeasti ollut olemassa. Ne bussit vaan tuli silloin kun niitä huvitti että yritäpä siinä sitten suunnitella jotain aikatauluja :D

    Mä muuten inhosin tota ”appelsiinimehua” niin paljon! Siis ihan hirveän makusta :D Jääteetä litkin kyllä sitten senkin edestä.

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta perjantai, lokakuu 16, 2015 at 16:23

      Siis mun mielestä toi mehu on just hyvää, juon sitä täällä ihan liikaa. :’D Mutta mullakin on tosi vaikea arvioida välimatkoja, oon aina silleen et ”pyörähdänpä tossa nopeesti kaupungilla” ja sit pääsen aina takasin tyyliin viis tuntia myöhemmin. :D

    Vastaa käyttäjälle Jasmin Cancel Reply