Parempaa elämää Shanghaissa

maanantai, lokakuu 12, 2015

Heipparallaa ystävät Suomeen ja ympäri maailmaa, missä kukakin tätä parhaillaan lukee. Lienee taas pienen tilannepäivityksen aika! Täällä on päivät täynnä tekemistä, joten blogin kirjoittelulle on jäänyt suunniteltua vähemmän aikaa. Koitan nyt päivitellä ihan arkipäivän kuulumisia tänne, ja varsinaiset ”vinkkipostaukset” saavat jäädä muhimaan myöhemmälle.

Pieniä syksyn merkkejä alkaa olla ilmassa. Lämpötila on enää 24 astetta. ;) Mutta vannon, että se tuntuu jo kolealta muutaman viikon takaiseen hikisen kosteaan säähän verrattuna. Alla olevassa kuvassa tämän aamun näkymiä parvekkeeltani. Taivaskin on yllättävän sininen!

thumb_IMG_9718_1024

Illat alkavat olla jo oikeasti viileitä, ja kevyt takki on paikallaan. Muutama viikko sitten juhlistettiin mid-autumn festivalia pitämällä viinipiknik kampuksen isolla nurmikentällä. Oli lämmin yö ja kampus oli täynnä kiinalaisia opiskelijoita pelailemassa ja syömässä mooncakeja, tietynlaisia leivoksia joita syödään mid-autumn festivalin aikaan.

thumb_IMG_8864_1024

Eilen jatkettiin traditiota ja pidettiin uusi piknik, tällä kertaa tosin juhlitiin Kanadan thanksgivingia. Pyöräiltiin sydän kurkussa lähimpään Carrefouriin ostamaan viiniä, juustoa ja muita länsimaisia elintarvikkeita. Matkalla tulimme siihen johtopäätökseen, että kyllä viini ja juusto aina ovat oman henkensä riskeeraamisen arvoisia. Varsinkin kun niiden saatavuus on täällä melko huono.

thumb_10872804_10206504307320743_4794799252611564329_o_1024

Muutoin elämä on täällä mallillaan. Puolitoista kuukautta on nyt takana. Ystävyyssuhteita on muodostunut, lempiravintolat löytyneet ja kiinalainen elämänmeno tuntuu jo normaalilta. Pahin kaipuu länsimaista ruokaa kohtaan on sammunut, eikä epätoivo enää valtaa mieltä vaikka syö nuudeleita seitsemänä päivänä viikossa. Välillä kahdesti päivässä. Ja heti tämän sanottuani täytyy myhäillä onnellisena, että menemme tänään italialaiseen ravintolaan syömään.

Normaalina arkena syön aamupalaksi jugurtin, jos olen sellaisen muistanut ostaa jääkaappiimme. Yleensä en siis syö mitään, hehe. Mikäli meillä on luento, syömme lounaan usein koulun ruokalassa tai sitten läheisissä ravintoloissa. Kouluruoka maksaa noin euron ja on oikeasti ihan hyvää, terveisiä vaan Unicafen mauttomille mössöille Suomeen – suosittelen vaikkapa johtoryhmää tekemään opintomatkan kiinalaiseen kouluruokalaan. Ruokalassa on useita kojuja, joista voi valita mieleisensä. Yleensä päädymme muslimikojulle, jolla on parhaat pöperöt. Riisiä, kasviksia, lihaa ja leipää saa valita oman makunsa mukaan.

thumb_IMG_9395_1024

Asuntolan lähellä on myös lukuisia ravintoloita, ja koska en edelleenkään ole kokannut täällä yhtään mitään (enkä aio), on lähistön ruokatarjonta tullut tutuksi. Halvin vaihtoehto on ottaa annos kampuksen portilla päivystäviltä katuruokamyyjiltä. Tarjolla on mm. stinky tofua (voi luoja mikä haju), paistettuja nuudeleita ja riisiä, vartaita ja keittoa.

Viime aikoina oon käynyt useasti erään vanhan pariskunnan luona, jonka kärryllä saa kerätä haluamansa nuudelit, vihannekset ja lihat/tofut koriin, ja he pyöräyttävät näistä parissa minuutissa keiton. Tämänkin hinta taitaa pyöriä euron paikkeilla. Ilmeisesti nämä myyjät tarvitsisivat kuitenkin jonkun luvan kojuilleen, sillä yksi ilta nauroin niin paljon kun poliisit lähestyivät kampuksen portteja, ja ruokamyyjien huomatessa tämän he katosivat valehtelematta 10 sekunnissa kärryineen kuin pieru Saharaan. En ole ikinä nähnyt niin nopeaa katoamistemppua. Onneksi he tulevat aina seuraavana iltana takaisin.

thumb_IMG_9675_1024

Olen muuten shoppaillut täällä yllättävän vähän – uskokaa tai älkää, niin Shanghai ei ole omaan makuuni mikään paras vaateshoppailukaupunki. Täällä on aivan älytön määrä ostoskeskuksia, mutta niiden liikkeistä suurin osa on luksusmerkkiliikkeitä tai pieniä putiikkeja. Keskihintaiset kaupat loistavat poissaolollaan.

Fake marketeilta saa vaatteita edullisesti, mutta ongelmana on se, että ne ovat niin kiinalaisia, etten ikinä pukisi niitä päälleni. Kiinalaisilla on ihan oma menonsa mitä muotiin tulee, eivätkä ne vaatteet yksinkertaisesti miellytä länsimaalaiseen pukeutumiseen tottunutta silmääni. Niinpä kaikki ostokseni täällä olen tehnyt ketjuliikkeistä, jotka Suomestakin löytyvät. Tulipa muuten juuri mieleen, että olenkohan jo avautunut tästä aiheesta täällä blogin puolella? Pahoittelut jos olen, kun tämä elämä täällä on vähän hektistä niin en aina muista että mitä olen jo kirjoittanut ja mitä en.

Mutta elämä täällä on aika hyvää. Aina välillä tajuan sen. Vaikka Suomi-ikäväkin on, on elämä Shanghaissa välillä vain niin paljon parempaa monelta kantilta. Taksilla ajeleminen on halpaa, Uberilla vielä halvempaa. Ravintolassa syöminen on halpaa ja ravintoloita löytyy aivan joka lähtöön. Katuruoka se vasta halpaa onkin. Bileitä löytyy jokaiselle päivälle – kiinalaisista klubeista lattaripaikkoihin, loungeihin ja pikku pubeihin. Kaupat ovat auki pidempään. Kaikki pienet Family Mart -kaupat ovat auki 24h. Iltaa suunnitellessa ei tarvitse hätäillä sitä, ehditäänkö nyt ostamaan ne oluet ennen tiettyä kellonaikaa vai ei.  Joka päivä tapaa uusia ihmisiä mitä erilaisimmissa tilanteissa. Sääntöjä löytyy joka sormelle mutta niiden noudattaminen ei ole niin justiinsa. Ihmisiä on aina liikenteessä, ja tunnen oloni todella turvalliseksi Shanghaissa. Kiinalaiset ovat paljon ystävällisempiä kuin mitä etukäteen kuvittelin. Hedelmät ovat tuoreita ja edullisia. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

thumb_IMG_9724_1024

Kuvassa päivän lounas (baozi), jonka kävin ostamassa joltain kojumummolta kampuksen kulmalla. Asiointi hoitui kiinaksi, toisin sanoen mummo kyseli minulta jotain ja minä aina toistin perässä ne sanat, jotka jotenkuten ymmärsin. Siispä sain näitä possutäytteisiä steamed buneja.

Nyt täytyy alkaa kirjoittelemaan esitelmää välimiesmenettelystä Suomessa. Koulutöiden vääntäminen juuri nyt kiinnostaa kuin kilo sitä itseään, mutta kai se on jotain niidenkin eteen täällä tehtävä. Huomenna law schooliin saapuu muuten professori Lapin yliopistosta, täytyy varmaan silkasta mielenkiinnosta mennä kuuntelemaan luento vaikken kyseisellä kurssilla olekaan. :-)

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Lotta Watia | Unagidon maanantai, lokakuu 12, 2015 at 14:01

    Oi että, alkoipa tehdä mieli kiinalaista ruokaa! Koululounaskin näyttää oikein maukkaalta ja mikä parasta, safka tuolla on niin halpaa! Voi että, ollapa opiskelija ja päästäpä vaihtoon jälleen Aasiaan… Maistuis!

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta maanantai, lokakuu 12, 2015 at 14:18

      Vaarallisen halpaa ja hyvää! Kotiin palaaminen tulee olemaan rankkaa, siis ihanko oikeasti taas pitäisi alkaa tehdä itse omat ruokansa? Olin tosi positiivisesti yllättynyt kouluruoasta ja vaihtoehtojen määrästä. :)

  • Reply aNNa tiistai, lokakuu 13, 2015 at 23:46

    Vau, kuulostaa hyvältä. Muutin juuri Sveitsiin opiskelemaan. Täällä maksaa lounas ruokalassa 10 frangia, eli about saman verran euroissa. On muuten ikävä Unicafeta :D Tosin ruoka on täällä kyllä hyvää. :)
    Hienoa kuulla, että kaikki sujuu hyvin. Uudessa paikassa on jossain vaiheessa ihana huomata, et oho.. life’s pretty good!

    • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta keskiviikko, lokakuu 14, 2015 at 05:35

      Se on ihana tunne! Herra isä siellä on kallista. Ei kyllä yllättänyt. Siinä saa varmaan opiskelijabudjettia tarkkailla aika tiukasti..? Johonkin se raha täälläkin kyllä katoaa, vaikka melkein kaikki onkin edullista, ainakin jos tietää mihin mennä. Rahankäyttö ei oo ikinä (valitettavasti) ollut mulle mikään ongelma. ;)

    Leave a Reply