Huangshan eli Yellow Mountains

Huangshan-vuoristo eli Yellow Mountains on vuoristo Kiinan Anhuin maakunnasta. Se on yksi Kiinan upeimmista luontonähtävyyksistä ja myös Unescon maailmanperintökohde.

Kun nyt Kiinassa kerran ollaan, niin ei tätä paikkaa tietenkään voinut jättää näkemättä. Pakkasimme rinkat ja otimme torstai-iltana 11 tunnin yöjunan Huangshania kohti. Bussillakin (6,5h) olisi toki päässyt. Juna on köyhän miehen valinta mutta meillä ei ollut valittamista.

Juna-asemalta matkaa jatkettiin vielä noin tunnin verran minibussilla, jonka jälkeen vielä turistibussilla vuoren rinnettä ylöspäin varsinaiselle sisäänkäynnille. Tosin jotkut itsestään liikoja luulevat vaihtarit saattoivat yrittää patikointoa sisäänkäynnille… Kolmen tunnin kapuamisen jälkeen oli pakko luovuttaa ja ottaa bussi loppumatkalle, sillä vasta puoliväli oli saavutettu eikä varsinaisesta sisäänkäynnistä vuoristolle ollut tietoakaan. Ja lisää kiipeämistä oli luvassa. Paljon.

Sisäänkäynnistä vuorille sai opiskelijakortilla alennusta. Hotellimme Yupinglou Hotel sijaitsi ensimmäisen vuoren huipulla. Meillä oli hieman sekoilua reittien kanssa, eikä lopulta oikein oltu varmoja mitä reittiä oltiin menossa ylöspäin. Lähettiin vain kapuamaan. Itsehän olin jotenkin missannut tämän faktan että hotelli todella oli vuorilla ja olin pakannut sen mukaisesti. Toisin sanoen kaiken tarvittavan ja aika paljon ylimääräistäkin. Siis ihanko oikeasti muutenkaan tarvitsin tuolla läppäriä, farkkuja, valtavan paksua kirjaa… Reppu painoi varmaan 10 kiloa. Oli hiukan fysiikka koetuksella.

Vieläkin itkettää ja naurattaa kun ajatellen tuota vuoren juurelta laskien 15 kilometriä, joka me talsittiin. Yli 6 kilometriä siitä oli PELKKIÄ JYRKKIÄ PORTAITA. Ei mitään, ei siis yhtään mitään muuta. Jyrkkiä, vanhoja, sateesta liukkaita portaita. Kuusi kilometriä ylöspäin. Pidän itseäni hyväkuntoisena, ja silti luovuttaminen oli lähellä monta kertaa. Niin oli muillakin. Ainoa syy jatkaa oli se, että ei ollut muita vaihtoehtoja: kun oltiin noin puolivälissä reittiä, oli meidän jo alettava kiiruhtaa ylöspäin ettemme joudu jäädä reitille pimeän laskeuduttua. Alas olisi ollut aivan yhtä pitkä ja tuskainen matka.

Olimme ainoat, jotka raahautuivat ylös tätä kautta. Kiinalaiset ottivat cable carin ylös ja kävelivät alas. Nauroivat ja haukkuivat läskeiksi ulkomaalaisiksi, kun ähisimme isoine rinkkoinemme ylöspäin – kiitos kannustuksesta! En tiedä mikä oikeastaan oli se syy, että me skippasimme cable carin ja uhrasimme reisilihaksemme patikoinnin alttarille. Askel kerrallaan, hiki valuen, toisiamme tsempaten. Kaikilla oli pariin kertaan kyyneleet silmissä, kun portaat eivät vain loppuneet. Aina mutkan takaa ilmestyi entistä jyrkempi ja pidempi portaikko. Vettä kului litratolkulla, samoin keksejä, suklaapatukoita ja banaaneja, joita sai onneksi ostettua pienistä reitin varrella olevista kojuista. Energiataso oli nollassa.

Kaikkien pakarat olivat tulessa jo ensimmäisen vartin kiipeämisen jälkeen. Kuvitelkaa, miltä jalat tuntuivat viisi tuntia myöhemmin, kun vihdoin saavutimme vuoren huipun. Viisi tuntia pelkkiä portaita. Huipulla oli jäätävän kylmä kuuden aikaan illalla, ja oli äkkiä paettava hotelliin lämmittelemään.

Yupinglou-hotellin halvin dormihuone oli kokonaan meidän seitsemän käytössä. Eivät taida yhden käden sormet riittää laskemaan kaikkia ötököitä, jotka huoneesta tavattiin. Ei se kuitenkaan paljoa haitannut, koska olimme niin väsyneitä, että kävimme vain syömässä hotellin ylihintaisessa ravintolassa ja kävimme nukkumaan jo kahdeksalta. Päivä oli ollut sateinen ja sumuinen ja maisematkin pitkälti sumun peitossa. Nukahdin toivoen parempaa säätä huomiselle.

Toiveeni toteutui – toisena päivänä sää oli huipullakin kirkas ja aurinkoinen. Olimme heränneet jo ennen viittä katsomaan auringonnousua, mutta sumun takia sitä ei näkynyt. Lähtiessämme uudestaan liikkeelle parin tunnin päästä oli sumu kuitenkin hävinnyt paljastaen upeat vuoristot – ja tuhannet kiinalaiset patikoimassa samoissa maisemissa.

Luonnonrauha ja Merin mielenrauha olivat vakavasti uhattuna, kun kiinalaiset huusivat kurkku suorana vuoristoissa yrittäen saada kaikuja aikaan, soittivat kannettavista kaiuttimista My Heart Will Go On keskellä kauneimpia maisemia ja muuten vaan hölisivät, hälisivät ja tönivät minkä ehtivät. Ja räkivät, tietenkin.

Enempää en noita turistilaumoja tuomitse; sellaisenahan olimme itsekin liikkeellä. Hälystä huolimatta paikka oli lumoava. Taianomaista fiilistä oli mahdotonta ikuistaa kameralle.

   

Vaikka yhtä rankkaa nousua emme joutuneetkaan enää toisena päivänä tekemään, oli niitä portaita tällekin päivälle kiivettäväksi aivan riittävästi.

Välillä mentiin niin jyrkästi alas, että huippasi.

Ja sitten kiivettiin taas korkeuksia kohti. Ei tehnyt mieli paljon alas katsella.

Onnen väristykset valtasivat meidät aina, kun saatiin kulkea portaita alaspäin. Jossain vaiheessa portaita alkoi kahden päivän jälkeen olla takana kuitenkin niin paljon, että sekä ylös että alas meneminen tuntui raskaalta ja kivuliaalta.

Jakauduimme porukan kanssa kahtia ja osa lähti lyhyemmälle reitille, minä muutaman muun kanssa pidemmälle. Jos lähtee Huanghsaniin, kannattaa reitteihin ehdottomasti sisällyttää kierros Grand Canyonilla. Maisema muuttui erinäköiseksi, kenties jopa upeammaksi kuin muualla. Ihmisiä oli varmaankin reitin raskauden takia huomattavasti vähemmän.

Loppuhuipennuksemme oli matka cable carilla vuoren huipulta alas. Vaikka olimme huokailleet mahtavia maisemia, niin tämä oli vielä kirsikka kakun päälle. Noin 15 minuutin matka korkeuksissa vuorten keskellä oli jotain käsittämättömän upeaa. Yellow Mountains oli ehdottomasti yksi tähän astisen Kiinan reissun kohokohtia, jonka hienoutta kamera ei pystynyt mitenkään ikuistamaan.

Vinkkejä Huangshaniin suuntaaville:

• Varaa majoitus ajoissa – varsinkin viikonloput ruuhkauttavat aluetta.
• Suosittelen yöpymistä vuorilla, mutta päiväretkikin on mahdollinen. Majoitusta löytyy myös vuorien alla olevista kylistä.
• Suunnittele hyvin. Valittavana on useita reittejä, toiset helpompia ja toiset vaativampia. Myös maisemissa on eroja.
• Vaikka tykkäisi patikoinnista, on cable car maisemineen kokemisen arvoinen suuntaan tai toiseen.
• Jos mahdollista, tarkkaile säätilannetta muutama päivä ennen reissua – sateisella ja sumuisella säällä ei maisemista ole paljon iloa.
• Vaikka olisi kesä, on vuoren huipulla etenkin iltaisin ja öisin todella kylmä – ota lämpimiä vaatteita mukaan.
• ÄLÄ ALIARVIOI REITTIEN VAATIVUUTTA.

Ja mikäli jossain vaiheessa kiipeäminen alkaa väsyttää, onneksi Kiinassa rahalla saa mitä vain. Vaikka koko vuoriston voi kiertää näinkin: